Joku oli

'kotimaa' ja sieltä juttu 'Jos annat läpsäyksen lapsellesi jne...'

"Suomi on jo mennyt perikatoon noiden kukkishattumummojensa kanssa.


vee vee vee piste
satakunnankansa
piste
fi
kautta
teema
kautta
kuritus
kautta
2197105.shtml

Terveisiä valvojalle. Tunnetko itsesi joskus hmm.....


Äiti läpsäisi haistattelevaa poikaa takapuolelle, lapsi otettiin huostaan
28.02. - 11:12
”Olen aina luullut, että huostaanottoa yritetään välttää viimeiseen asti. Periaatteessa kenelle tahansa voi näköjään käydä näin.”
ANNE NIKKA

Ulvila

Kahdeksan vuotta sitten ulvilalaisen Liisan (nimi keksitty) elämä mullistui totaalisesti, kun sosiaaliviranomaiset ottivat hänen 12-vuotiaan poikansa Pekan (nimi keksitty) kiireellisesti huostaan. Huostaanottoon johtanut episodi sai alkunsa ihan tavallisesta äidin ja pojan välisestä kasvatustilanteesta, joka ryöstäytyi käsistä yllättävällä tavalla.

– Käskin poikaa hakemaan narulta kuivan paidan päälleen, mutta poika haistatti minulla v:n. Se oli todella kamalaa kuultavaa, enkä voinut hyväksyä sellaista kielenkäyttöä, Liisa muistelee tapahtuman alkuvaiheita.

– Menin pojan perässä hänen huoneeseensa ja kysyin, minkä takia sinä puhut noin äidillesi. Poika sai kauhean raivarin ja hän riehui hurjana. Jouduin pitämään häntä riehumisen aikana kiinni ja läpsäisin yhden kerran takapuolellekin. Kiinnipitämisen yhteydessä pojan ohimoon tuli ilmeisesti pieni mustelma, Liisa jatkaa.

Opettaja soitti lastensuojeluun

Seuraavana päivänä tappelusta tuohtunut Pekka kertoi koulussa opettajalle, että äiti löi häntä. Opettaja soitti suoraan lastensuojeluviranomaisille varmistamatta edes Pekan äidiltä tapahtumien kulkua.

– Iltapäivällä lastensuojeluvirastosta soitettiin minulle töihin ja kysyttiin, että mitä minä olen tehnyt. Kerroin tappelun kulun, mutta en halunnut lähteä sinne neuvottelemaan tämmöisestä asiasta. Minulla oli jo ennestään huonoja kokemuksia lastensuojelusta, kun vanhempi poikani halusi aiemmin muuttaa isänsä luo asumaan.

Seuraavana päivänä sosiaalivirasto teki kiireellisen huostaanottopäätöksen, kun äidilleen suuttunut poika ei kuulemma halunnut tulla kotiin.

– Päätös oli aivan käsittämätön. Olen aina luullut, että huostaanotto on vihonviimeinen toimenpide, jota yritetään välttää viimeiseen asti. Minulla ei ole alkoholi- ja huumeongelmia, minulla on hyvä työpaikka, ja olen aina pitänyt tiukkoja rajoja kasvatuksessa. En ole myöskään koskaan pahoinpidellyt ketään, vain kasvatusmielessä läpsäissyt kerran riehuvaa poikaa takamuksille, Liisa tilittää.

Huostaanotto ajoi huonoille teille

Pekka sijoitettiin ensin kolmeksi kuukaudeksi Tiilinummen lastenkotiin. Sen jälkeen hänet passitettiin Porissa asuvan isänsä luo, joka ei kuitenkaan senhetkisen elämäntilanteensa vuoksi kyennyt kasvattamaan ja valvomaan poikansa tekemisiä. Pekka ajautui huonoille teille, ja viimein hänet sijoitettiin nuorisokotiin. Nuorisokotikaan ei pystynyt tuomaan rajoja vapaudesta villiintyneen nuoren miehen elämään.

Kun nuorisokoti oli siirtämässä Pekkaa perhekotiin Seinäjoelle, poika halusi yllättäen palata kotiin äitinsä luo.

– Tein pojan kanssa pelisäännöt ja elämisen rajat selviksi. Yhteiskunnassa ei voi elää, miten haluaa, ja koti on sellainen perheyritys, jossa jokainen tekee ja osallistuu voimiensa ja kykyjensä mukaan.

Lastensuojelun väki ei alkuun hyväksynyt Pekan paluuta kotiin. Pekka sopeutui kuitenkin äidin asettamiin rajoihin, ja neljä vuotta kestänyt huostaanotto purettiin viimein.

Veromaksajille yli 100 000 euron lasku

Vaikka vuosien piina on päättynyt, tuskalliset muistot vaivaavat yhä Liisaa. Hänen on edelleen vaikea käsittää, miksi lastensuojeluviranomaiset ottivat pojan huostaan ja antoivat hänet mieluummin lastenkodin, omien ongelmiensa kanssa painivan isän ja myöhemmin nuorisokodin kasvatettavaksi.

– Toisaalta ymmärrän, miksi poika halusi tuolloin isänsä luo asumaan. Murrosikää lähestyvää lasta kiehtoo täydellinen vapaus ja isän luona ei ollut mitään sääntöjä eikä rajoja, Liisa pohtii.

– Mutta 12-vuotias on hyvin kypsymätön tekemään sellaisia päätöksiä, että missä hän asuu tai missä hän käy koulua. Viranomaisten toivoisi ajattelevan lapsen parasta ja muistavan sen, ettei lapsen mielipide välttämättä ole aina se oikea ja paras, hän jatkaa.

Henkisten kärsimysten ohella huostaanotto on Liisan mukaan aiheuttanut Ulvilan kaupungille valtavasti turhia kustannuksia.

– 100 000 euroa ulvilalaisten veronmaksajien rahoja ei riitä kattamaan niitä kustannuksia, mitä tämä väärin perustein tehty huostaanotto aiheutti.

”En koe tehneeni mitään väärää”

Jos saisit elää kahdeksan vuoden takaisen päivän uudelleen, tekisitkö jotain toisin?

– En, seison edelleen tekojeni takana, enkä kadu edes läpsäisyä takapuolelle. En ole koskaan peitellyt asiaa sen takia, etten koe tehneeni mitään väärää. Kukaan ystävistäni ei alkuun edes uskonut, että tämmöistä voisi tapahtua, mutta periaatteessa kenelle tahansa voi näköjään käydä näin.

Tänä päivänä Liisan välit Pekkaan ja tämän vanhempaan veljeen ovat kunnossa.

– Tuntuu siltä, että molemmat pojat arvostavat minua äitinä. Pojat kertovat minulle asioistaan, ja he kuuntelevat minunkin mielipiteitäni. Pojat antavat jopa omat lapsensakin hoitooni ilman, että he pelkäisivät mummon syyllistyvän pahoinpitelyyn, naurahtaa Liisa."