Olen suurella hämmästyksellä lukenut tätä palstaa. Joko provoviestien kirjoittajat ovat tyystin sekoittaneet monien opettajien ja avustajien pasmat tai sitten että todella osaa tarpeeksi kunnioittaa omaa ammattianne, koulutustanne ja työtänne! Teidän käsien läpi menee koko kansakunta ja teillä on valtava vaikutus koko maan tulevaisuuteen. Tuota em. asiaa ei pidä vähätteleminen! Toisekseen, miksi ihmeessä avustajat ja opettajat sotivat täällä keskenään? Ketä hyödyttää ja millä tavalla? Normaali maalaisjärki sanoo että kaikki työ on tärkeää ja että yhteistyötä tekemällä saadaan aikaiseksi parhaat tulokset. En tosin tunne alaanne hirveän hyvin joten en ole oikea ihminen arvostelemaan tulehtunutta nykytilaa mutta kuulostaa jotenkin hullulta painaa toisia suohon. Ja tämä ei ole jeesustelua vaikka siltä kuulostaakin, vaan ihmettelen aidosti tilannetta.
Hain itsekin opettajakoulutukseen vuosia sitten enkä päässyt sisään, sensijaan pääsin toiseen akateemiseen koulutukseen. Valmistuin tovi sitten ja töitä on piisannut, palkka on hyvä, hommat "siistiä" sisätyötä eikä töitä tarvitse kantaa kotiin. Silti viikkoakaan ei kulu ettenkö haaveilisi opettajan työstä vaikka olen lukenut (ja keskustellut omien entisten opettajien kanssa) kaikkea mahdollista iltatöistä, ilkeistä oppilaista, vanhemmista, rehtoreista ja avustajista, huonosta palkasta ja surkeista työoikeuslakien noudattamisesta. Opettajan työ on pappiuteen verrattavissa oleva kutsumusammatti! En halua uskoa että kukaan hakeutuu alalle pitkien lomien takia, aika heppoinen syy olisikin kannattelemaan n. 40 vuoden työelämässä jaksamista.
Kunnioittakaa itseänne, niin opettajat kuin avustajatkin, ja ennenkaikkea kunnioittakaa toisianne ja jättäkää omaan arvoonsa alaa kritiikittömästi arvostelevat ihmiset. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi.
Hain itsekin opettajakoulutukseen vuosia sitten enkä päässyt sisään, sensijaan pääsin toiseen akateemiseen koulutukseen. Valmistuin tovi sitten ja töitä on piisannut, palkka on hyvä, hommat "siistiä" sisätyötä eikä töitä tarvitse kantaa kotiin. Silti viikkoakaan ei kulu ettenkö haaveilisi opettajan työstä vaikka olen lukenut (ja keskustellut omien entisten opettajien kanssa) kaikkea mahdollista iltatöistä, ilkeistä oppilaista, vanhemmista, rehtoreista ja avustajista, huonosta palkasta ja surkeista työoikeuslakien noudattamisesta. Opettajan työ on pappiuteen verrattavissa oleva kutsumusammatti! En halua uskoa että kukaan hakeutuu alalle pitkien lomien takia, aika heppoinen syy olisikin kannattelemaan n. 40 vuoden työelämässä jaksamista.
Kunnioittakaa itseänne, niin opettajat kuin avustajatkin, ja ennenkaikkea kunnioittakaa toisianne ja jättäkää omaan arvoonsa alaa kritiikittömästi arvostelevat ihmiset. Koskaan ei voi olla kaikille mieliksi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ikinä en ole opettajien työtä kadehtinut, jonkinlaista ymmärrystä ammatin olemuksesta olen kokenut pelkästään oppilaiden vanhempana opettajan työtä seuratessani. Kyllä se on totista työtä kun vain näkee sen "lyhyen" työpäivän ja pitkän kesäloman taakse. Kiitollinen olen lasteni opettajille, siitä kuinka he ovat työtään tehneet.
Nyt kun olen itse ajautunut mutkien kautta myös opettaja uralle, minulla on ollut mahdollisuus työskennellä useiden avustajien kanssa. Sekä kouluavustajat, jotka ovat useimmiten vielä alalle kouluttamattomia nuoria naisia ja miehiä, että koulutetut koulunkäyntiavustajat ovat olleet suurimmaksi osaksi verrattomia työtovereita. Aina sattuu sekaan joku työhön motivoitumaton ja "väärällä" alalla oleva, niin meissä opettajissa kuin avustajissakin, sille ei voi mitään.
Reilussa yhteistyössä ja oman sekä työkavereiden asiantuntijuuden kunnioittamisen ilmapiirissä ei tarvitse olla vastakkainasettelua eri ammattiryhmien välillä. Me itse olemme niitä, jotka työilmapiirin luovat.
Rentouttavaa lomaa niin avustajille kuin opettajillekin.
Itse valmistuin opettajaksi -91. Katselin räkänokkia ja muiden opettajien kateellista kyräilyä 2 vuotta, otin lopputilin ja nyt ajan trukkia Keskon varastolla. Olen onnellinen.
...tiedä siinä määrin kuin esim. sinä kun minun opettajankokemus rajoittuu lyhyeen työharjoitteluun mutta jonkinlaisen mielipiteen olen alasta pystynyt muodostamaan lyhyen oman kokemuksen ja useiden ystävien juttujen kautta. Olkoonkin että jokainen ala on tyystin erilainen ja jokaisella alalla on omat ammattilaisensa jotka tuntevat alansa parhaiten ja asiaan vihkiytymättömien ajatukset ovat parhaimmillaankin vain valistuneita arvauksia.
Kaippa jokainen ihminen kokee hieman erilailla eri asiat ja varmasti myös kouluissa on eroja. Ja olen minäkin aikanaan ajanut trukkia varastolla ja tykkäsin siitäkin työstä. Olen tehnyt kaikenlaisia töitä elämäni aikana ja pitänyt niistä kaikista (taitaa olla jonkinsortin sairaus nykypäivänä...) enkä usko että toiveammatti olisi siinä suhteessa suuri poikkeus, mutta ehkäpä aika näyttää senkin.
Olen suorittanut useammankin opettajaharjoittelun ja olen silti elänyt satunnaisten pätkätöiden avulla. Voi olla, että jatkuva koulutus heikentää itsetuntoa ja alkaa liian paljon kuunnella niitä kouluissa tai koulujen ympäristöissä vaikuttavia henkilöitä, jotka ovat helpommalla päässeet opettamaan työkseen tai sitten arvostellakseen muuten vain kutsumuksesta.
Kun OAJ puhuu opettajapulasta, se tarkoittaa vasta leivottua opettajaa tai sellaista, joka ei ole paljonkaan todellista elämää työttömyyksineen nähnyt. Koulu kasvattaa vielä eriarvoisuuteen myös opettajia eriarvoistamalla ja syrjäyttämäällä. Aina ei positiivinen ajattelu auta eikä opekoulutetusta oikein ole siivoojaksi, vaikka toisin päin monesti näyttäisi sopivan...