Hiljaiset hetket.. :(

Meillä on niin että minä puhun ja tyttö vaan nyökyttelee päätään. Jos olen hiljaa niin siinä sitten istutaan vaikka koko loppuelämä hiljaa jos MINÄ en avaa suutani :(

tosa kohtaa kannattaa mennä mahdollisimman viereen ja suudella. mun tapauksess se ainaki toimi mut tiedä sitten.

Tiedän kyllä, että hiljaisuus voi olla hirveen vaivaantunutta, mutta mulla ja yhellä kaveripojalla ainakin menee usein hiljaseks. Siis silleen, ettei se ole vaivaantunutta. (Selkeää suomenkieltä.) Sekin varmaan riippuu ihan tilanteesta ja ihmisistä, mutta me ollaan aika usein ihan vaan eikä puhuta välttämättä. Sitten, jos jommalla kummalla on jotain sanottavaa tai kysyttävää, niin aina voi avata suunsa. (Tai no okei, siinäkin pitää olla tilannetajua, että minkälaisia juttuja sitä suustaan päästää :p)
-Jenni

mä en koe noita hiljaisia hetkiä minään ongelmana ,mutta onhan se tietenkin ärsyttävää olla jossain kun kumpikaan ei sano mitään. mulle tulee tollaisia hetkiä melko vähän ,kun keksin aina jotain uusia puheenaiheita ja muutenkin puhun toooodella paljon, voisin sanoa että joskus jopa vähän liikaakin :D mutta mielestäni on ihan hyvä osata olla joskus hiljaa, mutta se hiljainen hetki ei saa kyl olla sellainen ärsyttävä. sun pitää vaan uskaltaa sanoa jotain mistä pääsee taas uusi keskustelu käyntiin =)

mun mielestä hyvän ystävän merkki on se että sen seurassa pystyy olemaan ihan miten vaan, ettei tarvii just esim. sanoa mitään, jos ei oo mitään sanottavaa. ne muut ihmiset, joitten seurassa ei pysty olemaan niin rennosti, niitten kanssa tulee noita vaivautuneita hiljasia hetkiä.

sillon voi ajatella että se hiljanen hetki on myös sen toisen ihmisen "vika". se toinenkin ihminen varmaan miettii päätään puhki keksiäkseen sanottavaa. sitten pitää vaan tehdä hiljaisuudesta luonnollinen juttu ja olla rennosti(sillon se toinenkin tarttuu siihen rentouteen). ei ihminen koko ajan muutenkaan jaksa pälättää. =)