Ongelmani on masennus. Se on varmasti todella yleistä nuorilla ja olette jo kyllästynyt lukemaan tämmöistä samanlaista paskaa koko ajan.
Päivästä toiseen olen alakuloinen, toisinaan oloni on niin huono että en pysty lähtemään edes kouluun. Jään kotiin, makaan sängyllä ja mietin. Tätä ei tapahdu kovin usein, ehkä parissa kuukaudessa olen pois muutaman päivän, välillä useamminkin. Masentuneena olen ollut reilut neljä vuotta, viimeisimmät kaksi vuotta ovat olleet pahimmat. Se alkoi ala-asteella 4 luokalla, nyt olen kasilla, elikkäs olen 14 -vuotias.
En tiedä tarkalleen mistä tämä kaikki johtuu, siihen on varmasti monta syytä, mutta se viimeinen isku oli ala-asteen lopulla tapahtunut kiusaaminen, joka sai aikaiseksi sen että minusta tuli hiljainen ja lopulta hyvin masentunut. Tätä ennen perheessämme oli paha tilanne menossa(isälläni havaittiin vakava mielenterveysongelma), jonka ylitse pääsin, tunkemalla asian syvimmälle aivojeni koloon ja muka unohtamalla asian.. paha olo oli koko ajan läsnä minussa, en sitä kuitenkaan halunnut tunnustaa.
Nyt olen siinä tilanteessa että.. Minulla ei ole kavereita(vuosiin ole enää ollut), en osaa puhua ihmisille, mikä on vain ja ainoastaan minun vikani. Olen entistä masentuneempi, eikä elämässäni ei ole paljon ns virikkeitä, aina sitä samaa ja samaa, koneella istumista tai nukkumista....tietenkin keksin joskus itseksenikin hauskaa tekemistä, esim. käyn leffassa etc.
Nautin yksinolosta, mutta sitä ei aina jaksa. Ei aina halua olla yksin. Tämähän on ihan helvetin tyhmää valittaa täällä ongelmistaan, tiedän. .. Mutta miten pääsen kurjasta olostani yli yksin? Tiedän että se on mahdollista, mutta miten!? Jos ei osaa ja pysty hankkimaan kavereita on tyydyttävä omaan seuraan ja opittava elämään yksin, mutta miten onnistun tässä? En voi ikuisesti valittaa yksinäisyyttäni..Kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät vuodesta toiseen elämään yksin ilman että kaipaavat toisia ihmisiä elämäänsä. Miksi en syntynyt sellaiseksi? :
Päivästä toiseen olen alakuloinen, toisinaan oloni on niin huono että en pysty lähtemään edes kouluun. Jään kotiin, makaan sängyllä ja mietin. Tätä ei tapahdu kovin usein, ehkä parissa kuukaudessa olen pois muutaman päivän, välillä useamminkin. Masentuneena olen ollut reilut neljä vuotta, viimeisimmät kaksi vuotta ovat olleet pahimmat. Se alkoi ala-asteella 4 luokalla, nyt olen kasilla, elikkäs olen 14 -vuotias.
En tiedä tarkalleen mistä tämä kaikki johtuu, siihen on varmasti monta syytä, mutta se viimeinen isku oli ala-asteen lopulla tapahtunut kiusaaminen, joka sai aikaiseksi sen että minusta tuli hiljainen ja lopulta hyvin masentunut. Tätä ennen perheessämme oli paha tilanne menossa(isälläni havaittiin vakava mielenterveysongelma), jonka ylitse pääsin, tunkemalla asian syvimmälle aivojeni koloon ja muka unohtamalla asian.. paha olo oli koko ajan läsnä minussa, en sitä kuitenkaan halunnut tunnustaa.
Nyt olen siinä tilanteessa että.. Minulla ei ole kavereita(vuosiin ole enää ollut), en osaa puhua ihmisille, mikä on vain ja ainoastaan minun vikani. Olen entistä masentuneempi, eikä elämässäni ei ole paljon ns virikkeitä, aina sitä samaa ja samaa, koneella istumista tai nukkumista....tietenkin keksin joskus itseksenikin hauskaa tekemistä, esim. käyn leffassa etc.
Nautin yksinolosta, mutta sitä ei aina jaksa. Ei aina halua olla yksin. Tämähän on ihan helvetin tyhmää valittaa täällä ongelmistaan, tiedän. .. Mutta miten pääsen kurjasta olostani yli yksin? Tiedän että se on mahdollista, mutta miten!? Jos ei osaa ja pysty hankkimaan kavereita on tyydyttävä omaan seuraan ja opittava elämään yksin, mutta miten onnistun tässä? En voi ikuisesti valittaa yksinäisyyttäni..Kadehdin ihmisiä, jotka pystyvät vuodesta toiseen elämään yksin ilman että kaipaavat toisia ihmisiä elämäänsä. Miksi en syntynyt sellaiseksi? :
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi! Onko sulla mitään lääkitystä/käytkö terapiassa ton masennuksen takia?
Toi teksti ois voinu hyvin olla mun kirjottama.
Jos haluut juttuseuraa ni mailaa [email protected]