Argh, kun taas ottaa päähän. Joulu tulossa ja kysyin exältäni mitä ostaa lapsille lahjaksi. Ei kuulemma mitään ,koska hänen mielestä jouluna ei kuulu antaa lahjoja!
Siis täh? Mitä sitten? Eikö lapsille nyt jouluna lahjoja kuulu? Ehdotin paria pientä lahjaa, yhteensä kahdelle lapselle olisi tullut maksamaan noin 50 euroa. On kuulemma liikaa. Mitä nyt tyttöystävä sai viime vuonna 200 euron korun mutta sehän on eri asia...
Ymmärtäisin jos hän muuten antaisi lämpimän ja tunnelmallisen joulun mutta samanlainen tapaamispäivä kuin muutenkin. Lapset eivät edes haluaisi mennä mutta pakko on kun on tapaamisoikeus.
Olen itse jo naimisissa ja meillä on antaa lapsille lämmin ja tunnelmallinen joulu mutta odottavat sitä kuitenkin myös isältään ja pettyvät JOKA vuosi.
Siis täh? Mitä sitten? Eikö lapsille nyt jouluna lahjoja kuulu? Ehdotin paria pientä lahjaa, yhteensä kahdelle lapselle olisi tullut maksamaan noin 50 euroa. On kuulemma liikaa. Mitä nyt tyttöystävä sai viime vuonna 200 euron korun mutta sehän on eri asia...
Ymmärtäisin jos hän muuten antaisi lämpimän ja tunnelmallisen joulun mutta samanlainen tapaamispäivä kuin muutenkin. Lapset eivät edes haluaisi mennä mutta pakko on kun on tapaamisoikeus.
Olen itse jo naimisissa ja meillä on antaa lapsille lämmin ja tunnelmallinen joulu mutta odottavat sitä kuitenkin myös isältään ja pettyvät JOKA vuosi.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joo, varmaan ottaa päähän tollanen. Mutta mua risoo kanssa, ex ilmoitti tossa syksyllä ettei halua olla pojan kanssa missään tekemisissä enää, ihan noin yks kaks vaan. En tiedä syytä, eikä sitä sanonu. Poika on teini-iässä, otti asian aika raskaasti. Pojalla oli tässä kuussa synttäritkin, ei tullu korttia, ei mitään, eikä varmaan enää koskaan mitään tulekaan. En voi ymmärtää kuinka kukaan isä voi noin kylmän viileesti sanoa sopimuksen irti omasta lapsestaan. Näköjään voi kun on vailla tunteita.
Joo, on meilläkin joskus muutama vuosi sitten isä sanonut ettei halua olla tekemisissä lasten kanssa. Noin vuoteen ei kuulunut mitään. Sitten muutti mieltään. Nyt se sitten tapaa lapsia muutaman kerran vuodessa, korkeintaan 1 yö joskus.
Ja äijä asuu muutaman km:n päässä meistä. Ei taida nää meidän exät ihan terveitä olla...Meidän pojilla ainakin ihan luottamus mennyt siihen. Nytkin kysyivät onko pakko mennä ja varsinkin nuorempi, 12 v, on ihan kypsä. Vanhempi 15 v, haluaa vielä uskoa että isä yrittäis olla isä. Sydäntä riipiviä keskusteluja niillä joskus kun luulevat etten kuule :(
Oma poikani tavannut isänsä viimeksi 4 vuotta sitten, 10 vuotiaana, kun isää ei enää kiinnosta. Poika yritti soitellakin aluksi isälleen, mutta isä lopetti puhelut joka kerta noin minuuttiin selitellen, että akku loppuu. Puheluiden jälkeen poika oli tietysti kovin surulinen, ja huomasi itsekin yritykset turhiksi, joten isä on nyt 'haudattu' johonkin mielen sopukoihin. Kuollutta isää voisi edes rehellisesti surra, mutta näitä elämästä kadonneita ei. Toivon vaan, että aikoinaan osaa itse osaa olla hyvä isä lapsilleen eikä jatka tätä kierrettä.
Niin on munkin pojalla varmaan viimein mennyt luottamus, aina saa pettyä, lupaillaan kaikenlaista..mies nykäsee lapsen kuin kaapista aina tarvitessaan, ja hylkää sitten taas. Poika aina jaksanut luottaa ja uskoa isäänsä kaikesta huolimatta, mutta nyt tais kypsyä kokonaan. On niin täys vihaa isäänsä kohtaan, koulu mennyt tän syksyn aikana alamäkeä. Oon yrittäny pojan kanssa puhua asiasta, ettei se ole pojan vika jollei isä tapaa, mutta ei asiaa niin näe. Kun kysyin isältä sillon syksyllä:"Kuinka mä tän asian kerron pojalle?" Vastas siihen vaan kylmän viileesti:"Hoida niin ku oot aina ennenkin hoitanu!" Jaa-a, sattu vaan olemaan eka kerta kun hylkää poikansa totaalisesti. Ja miksi se vastuu ja selittäminen jää meille naisille. Yrittää aina parhain päin selittää asioita lapselle, vaikka ei itsekään ymmärrä. Mielestäni mies olis itte voinu selittää asian pojalle, ei se niin pieni enää ole, mutta kun ei pokka kestä mitään ikävien asioiden hoitamista. Pojalle sanoin etten edes anna isän tavata sitä enää. Ja perusteluni on se, ettei poika ole tavara minkä isä halutessaan ottaa esille, ja viskaa taas hetken päästä unohduksiin. Ne pettymykset hajottaa lapsen aina uudelleen ja uudelleen, mitä mies ei ymmärrä, tai ehkä ymmärtää mutta ei vaan välitä. Joo, tuttu tunne, noi lasten ajatukset isästään, munkin poika pienempänä mulle puhu isästään ja yritti jo lapsena itsekin etsiä syitä miksei isä taas tullu tai muuta. Mutta totuus on valjennut pojallekin.
jouluna, anna heille sen sijaan taikajoulu!
mulla kans eilen ihan hirvee riitä lapsen isän kanssa kaikesta rahasta sun muusta. ooon siis ollut melkein alusta yh. ja yksin melkein 3 vuotta nyt, mutta eipä sieltä tule edes jouluna kiiotksen sanaa...siis tämä tällainenhan on rehellisesti sanoen sitä ettei laita lastaan ennen itseään ja omaa etuaan. on niin mukavuudenhaluinen, eikä motivaatio riitä laspelle kun niin laiskottaa...
äitinä on vaikee aina näiden juttujen jälkeen yrittää pitää pokkaa kun joku selittää että isät rakastaa lapsiaan aivan yhtä paljon kuin äidit!
Itse olen ottanut sen linjan, etten kysele koskaan yhtään mitään tapaamisten tai joululahjojen tai synttärilahjojen tai minkään muunkaan asian perään. Ex mies kun on itse ottanut sen linjan, että tapaamissopimustakaan ei ole voimassa, koska ei pysty sitoutumaan säännöllisiin tapaamisiin, niin ilmoitelkoon sitten itse asioistaan. Itse en ikinä ota häneen päin yhteyttä.
Jos kiinnostaa lapsia tavata, ilmoitelkoon milloin ja minä katson sopiiko se meidän aikatauluihin. Jos kiinnostaa joulu- tai muita lahjoja ostella, kyselköön niistä omasta aloitteestaan, silloin kyllä annan vastauksen tai ostakoon kyselemättä. Jos taas ei kiinnosta, olkoon. Me pärjäämme hyvin ilman hänenkin panostaan, kun sieltä suunnasta ei kerran pahemmin mitään saa. Ja jos joskus saa, niin se on sitten positiivinen yllätys. Kukaan ei ainakaan pety, kun ei odota mitään eikä pane painoa hänen tekemättä jättämisilleen.
Itse en lapsia jouluksi antaisi isälleen, jos ei kerran viitsi kunnon joulua lapsille järjestää eivätkä lapset edes haluaisi mennä. Olkoon vaan tapaamissopimus voimassa. Tulkoon isä poliisin kanssa hakemaan, jos viitsii ja tuskin viitsii, jos ei kerran oikeasti välitä.
viranomainenkin ymmärtää että juhlapyhät ovat poikkeuksia ja että joulu on vuoden tärkein juhla lapsille.
viettämään tätä sairasta kulutusjuhlaa ja pakotatte isät siihen mukaan. Ymmärrän todella hyvin, jos joku ei halua lahjoja ostaa. Vanhempina ymmärtävät lapsetkin. Meille ei isä ostanut koskaan mitään, enkä todellakaan ole siitä kärsinyt. Oma lapseni ei saa joulun mitään turhaa, ei leluja varsinkaan. Aivan kuvottavaa nykypäivän hössötystä. Lahjana annan rahaa lapsen tilille, jonka rahastoin. Aikaa ja rakkautta saa lapsi muuten osakseen, ei rojua ja rojua rojun perään.
ei kukaan ole puhunut kulutusjuhlasta. vaan joulusta, ja lapsuudesta. ne oavt omasta mielestäni vastakkohtaisia, mutta kyllä lapsi jotain pieniä lahjoja ansaitsee, onhan hän LAPSI! nuija!
Jos hän ostaa tyttäystäväälleen joululahjan (200e arvoisen), niin miksei sitten lapsilleen?
tyttöystävän lahjat tietää.
Sitähän sun sopii pohtia. Ei kukaan nyt turhaan tollaisia heitä!
Siksi, että tyttöystävä auliisti esittelee saamiaan koruja ja lahjoja. Ja sai isä itsekin tyttöystävältä uuden kännykän. Lapset sai sukat...vaatii vähän liikaa ymmärrystä multa.
Pitäisivät edes keskinäiset lahjansa omana tietonaan jos eivät lapsia voi muistaa. Eikä ole kyse kulutusjuhlasta vaan minusta vain jouluna kuuluu muistaa rakkaita ihmisiä ja lapset odottaa edes jotain oikeeta lahja. Nuorempi toivoi luistimia mutta on kuulemma liian iso lahja joululahjaksi.
Ensin kirjoitat että lapset eivät saa lahjoja, sitten kirjoitat että lapset sai sukat.
On ne sukatkin lahja!
Älytöntä ettei arvosteta "halpoja" lahjoja.
Nykyään totutetaan lapset mielettömään lahjavuoreen ja kun sitten saavat jotain pientä, ei se saa minkäänlaista arvostusta.
Ei niitä suuria lahjavuoria voi ikuisesti hommata.
intät kun et halua ymmärtää koko ap: pointtia (ei siis mä). ?
mä en tajuu että joillain ihmisillä ei oikeesti ole parempaa tekemistä!
tää palsta voi olla meille yksinhuoltajilla aika tärkee henkireikä ja sä tuhlaat kaikkien aikaa!
katkera ilkimys!
tuo edellinen viesti oli minun ensimmäinen kommentti tähän ketjuun.En ole täällä mitään inttänyt.
Yksinhuoltaja se minäkin olen.
-Materiaa, materiaa, materiaa, minusta sukatkin on lahja, ei joulun tarkoitus ole hukuttaa lapsia tavaratulvaan.
-Alkuperäinen vaikutti vain mustasukkaiselta isän tyttöystävän korusta.
Tiedä vaikka isä kosi tyttöä korulla.
Niin se mun pointtihan on siinä, että musta lapsia pitäisi huomioida jouluna. En ole mustasukkainen exästä,ite sen jätin vuosia sitten ja nyt onnellisesti naimisissa. Harmittaa vaan kun ostaa aikuiselle ihmiselle lahjoja ja lapset saa tosiaan vain sukat. En laske niitä lahjaksi, kun ostan kyllä lapsille sukkia kun tarvitsevat.
Lapset kuitenkin toivovat isältä lahjoja. Ja kun isä perustelee lapsille ettei lahjoja kuulu ja kuitenkin nää aikuiset vaihtavat keskenään kalliita lahjoja.
Ja isä kun ei mitenkään osallistu mihinkään menoihin, voisi edes jouluna omia lapsiaan muistaa. Onhan se herran tähden niitä halunnut aikanaan yhtä paljon kuin minäkin! Ei kai se isyys, muistaminen ja huolenpito pääty eroon??!
Elatusmaksutkin tulee kaupungilta vaikka isä töissä, ei vain halua maksaa. Lapsia tapaa pari kertaa vuodessa.
Harmittaa vaan poikien puolesta, onneksi joku sen tajuaa...
Onhan näitä, totaalikylmiä, jotka eivät mitään anna itseltään/itsestään ilman, että saa toiselta jotakin vastalahjaksi. Oli se sitten rahaa, aikaa, tunteita, elämyksiä, sanoja...
Lapsen rakkaus ei ilmeisesti ole heille riittävän konkreettista, että siihen kannattaisi panostaa.