Viime aikoina asunnossani on alkanut tapahtua outoja asioita. Tähän asti olen naureskellut "kummitusjutuille" ja aina vannonut, etten usko ennen kuin näen. No, nyt on tainnut tulla se näkemisen aika.
Reilu viikko sitten hukkasin purkinavaajan, etsin sitä päiväkausia, mutta sitä ei löytynyt mistään. Kysyin kämppikseltäkin, oliko hän käyttänyt sitä, muttei ollut. Hän kun ei muutenkaan harrasta purkkiruokaa. Tiesin jättäneeni purkinavaajan tiskipöydälle. Kolme päivää sitten avaaja oli yhtäkkiä ilmestynyt taas samalle paikalle, tiskipöydän reunalle. Kummastelin sitä hiukan, mutta ajattelin, että kämppikseni oli sittenkin käyttänyt sitä, mutta ei vaan ollut halunnut tunnustaa sitä, olihan avaaja minun.
Minulla on asunnossani vanhat rautasakset, jotka museoikäisiin esineisiin hurahtanut äitini on joskus löytänyt kesämökistämme (varmaan lähes sata vuotta vanha mummonmökki, kunnostettu tosin). Jostakin syystä äiti antoi edellisen muuttoni yhteydessä sakset minulle, varmaan siksi, koska minulla ei ollut muita juuri silloin. Tykästyin niihin, ja olen pitänyt saksia jonkinlaisena koriste-esineenä, koska ne ovat jo tylsät ja löystyneet. Niillä on kuitenkin kätevä siistiä partaa, ja eilen aamulla minulla oli taas tarkoitus saksia muutama ylipitkä partahaiven leuasta. Mutta sakset olivat kadonneet pesukoneen päältä. Ihmettelin, mihin ne olisivat voineet kadota, vielä edellisenä iltana ne olivat olleet siinä missä aina ennenkin, eli sopivasti käden ulottuvilla. Kysyin kämppikseltä, oliko hän nähnyt niitä - ei ollut. Aamupäivän aikana hän lähti kotiin perheensä luo joulunalusaikaa viettämään, itse kävin kaupassa. Vielä iltapäivällä etsiskelin kummissani saksia, mutta ne olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. En silti edelleenkään epäillyt minkään "yliluonnollisen" voiman olevan asialla, koska olen aina ollut rationalisti siinä mielessä, että kaikkiin ilmiöihin on löydettävissä luonnollinen selitys. Mutta on sanottava, että illalla olin valmis muuttamaan käsityksiäni. Mennessäni vessaan sakset olivat yhtäkkiä ilmestyneet taas pesukoneen päälle! Kyllä silloin kouraisi vatsanpohjasta, ja kylmät väreet hiipivät selkäpiihin. Muistin välittömästi purkinavaajajutun.
Joku lukija varmasti heti epäilee muistiani. Herran jestas, olen 22-vuotias, eikä muistissani tai mieleni toiminnoissa ole tähän asti ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa! En unohtele esineitä tai asioita, paitsi tietenkin joskus tietyissä tilanteissa. Mutta en missään nimessä tällä tavalla. Kertomani on pelottavan totta, enkä oikein itsekään vielä usko, että tuo on tapahtunut. Ei huvittanut enää jäädä kämpille yksikseen, sain onneksi tänään kyydin kotiin. Ei sillä, että pelkäisin "kummituksia" tai vastaavia henkiolentoja, mutta kyllä itse kullakin tulee ahdistava olo tuonkaltaisten tapahtumien jälkeen.
En tiedä, oliko noilla oudoilla katoamisilla yhteyttä siihen, että viikko pari sitten katsoin pitkästä aikaa taas Manaaja-kauhuelokuvan. Naureskelin sen älyttömyydelle, mutta silti aihe kiinnosti sen verran, että mm. kuuntelin erästä netistä löytyvää nauhaa, jonka sanotaan oleva aito pätkä todellisesta manausoperaatiosta. Se löytyy muistaakseni "Excorsism in Russia" -nimellä. Nauhalta kuuluu vain etäisesti ihmisääntä muistuttavaa kiljuntaa ja eläimellistä karjuntaa sekä papin yksitoikkoista muminaa hänen ilmeisesti lausuessaan venäjän kielellä manausta. Kohteena on nuori tyttö. Karmiva nauha, en välttämättä suosittele sen kuuntelemista. "Demonin mylvintä" on joko todella taidokkaasti muokattu, tai sitten se ei ole ihmisestä lähtöisin.
No, totean tähän loppuun, ettei henkimaailman asioilla todellakaan ole leikkimistä. Tämä ei ole feikki eikä provo, kuka nyt tällaista huvikseen kirjoittelisi. Onneksi joulu on tulossa, saa siirtää ajatukset häneen, joka on voittanut pimeyden voimat. On turvallista tietää, että on olemassa pahuutta suurempi valta. Kyllä tässä muuten oltaisiin aika "kusessa"...
Reilu viikko sitten hukkasin purkinavaajan, etsin sitä päiväkausia, mutta sitä ei löytynyt mistään. Kysyin kämppikseltäkin, oliko hän käyttänyt sitä, muttei ollut. Hän kun ei muutenkaan harrasta purkkiruokaa. Tiesin jättäneeni purkinavaajan tiskipöydälle. Kolme päivää sitten avaaja oli yhtäkkiä ilmestynyt taas samalle paikalle, tiskipöydän reunalle. Kummastelin sitä hiukan, mutta ajattelin, että kämppikseni oli sittenkin käyttänyt sitä, mutta ei vaan ollut halunnut tunnustaa sitä, olihan avaaja minun.
Minulla on asunnossani vanhat rautasakset, jotka museoikäisiin esineisiin hurahtanut äitini on joskus löytänyt kesämökistämme (varmaan lähes sata vuotta vanha mummonmökki, kunnostettu tosin). Jostakin syystä äiti antoi edellisen muuttoni yhteydessä sakset minulle, varmaan siksi, koska minulla ei ollut muita juuri silloin. Tykästyin niihin, ja olen pitänyt saksia jonkinlaisena koriste-esineenä, koska ne ovat jo tylsät ja löystyneet. Niillä on kuitenkin kätevä siistiä partaa, ja eilen aamulla minulla oli taas tarkoitus saksia muutama ylipitkä partahaiven leuasta. Mutta sakset olivat kadonneet pesukoneen päältä. Ihmettelin, mihin ne olisivat voineet kadota, vielä edellisenä iltana ne olivat olleet siinä missä aina ennenkin, eli sopivasti käden ulottuvilla. Kysyin kämppikseltä, oliko hän nähnyt niitä - ei ollut. Aamupäivän aikana hän lähti kotiin perheensä luo joulunalusaikaa viettämään, itse kävin kaupassa. Vielä iltapäivällä etsiskelin kummissani saksia, mutta ne olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. En silti edelleenkään epäillyt minkään "yliluonnollisen" voiman olevan asialla, koska olen aina ollut rationalisti siinä mielessä, että kaikkiin ilmiöihin on löydettävissä luonnollinen selitys. Mutta on sanottava, että illalla olin valmis muuttamaan käsityksiäni. Mennessäni vessaan sakset olivat yhtäkkiä ilmestyneet taas pesukoneen päälle! Kyllä silloin kouraisi vatsanpohjasta, ja kylmät väreet hiipivät selkäpiihin. Muistin välittömästi purkinavaajajutun.
Joku lukija varmasti heti epäilee muistiani. Herran jestas, olen 22-vuotias, eikä muistissani tai mieleni toiminnoissa ole tähän asti ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa! En unohtele esineitä tai asioita, paitsi tietenkin joskus tietyissä tilanteissa. Mutta en missään nimessä tällä tavalla. Kertomani on pelottavan totta, enkä oikein itsekään vielä usko, että tuo on tapahtunut. Ei huvittanut enää jäädä kämpille yksikseen, sain onneksi tänään kyydin kotiin. Ei sillä, että pelkäisin "kummituksia" tai vastaavia henkiolentoja, mutta kyllä itse kullakin tulee ahdistava olo tuonkaltaisten tapahtumien jälkeen.
En tiedä, oliko noilla oudoilla katoamisilla yhteyttä siihen, että viikko pari sitten katsoin pitkästä aikaa taas Manaaja-kauhuelokuvan. Naureskelin sen älyttömyydelle, mutta silti aihe kiinnosti sen verran, että mm. kuuntelin erästä netistä löytyvää nauhaa, jonka sanotaan oleva aito pätkä todellisesta manausoperaatiosta. Se löytyy muistaakseni "Excorsism in Russia" -nimellä. Nauhalta kuuluu vain etäisesti ihmisääntä muistuttavaa kiljuntaa ja eläimellistä karjuntaa sekä papin yksitoikkoista muminaa hänen ilmeisesti lausuessaan venäjän kielellä manausta. Kohteena on nuori tyttö. Karmiva nauha, en välttämättä suosittele sen kuuntelemista. "Demonin mylvintä" on joko todella taidokkaasti muokattu, tai sitten se ei ole ihmisestä lähtöisin.
No, totean tähän loppuun, ettei henkimaailman asioilla todellakaan ole leikkimistä. Tämä ei ole feikki eikä provo, kuka nyt tällaista huvikseen kirjoittelisi. Onneksi joulu on tulossa, saa siirtää ajatukset häneen, joka on voittanut pimeyden voimat. On turvallista tietää, että on olemassa pahuutta suurempi valta. Kyllä tässä muuten oltaisiin aika "kusessa"...
Vastaukset 10
Vanhimmat
No tervetuloa "kerhoon".;) (siis siihen kerhoon, jolle "sattuu ja tapahtuu" omituisia asioita):)
Teorioita:
A) Se oli kuitenkin kamppiksesi, joka pilailee kustannuksellasi. (En ole "skepo", kuten varmaan tiedat, mutta kannattaa kuitenkin ensin ajatella "loogisesti".) Olennaista on, oliko se kamppiksesi kaynyt siina saksien katoamisen valilla kuitenkin kampillanne..?
B) Se ei ole kamppiksesi. Tunnetko yhtaan sen opiskelija-asunnon(?) historiaa? Omalta opiskeluajaltani tiedan (kuulopuheiden mukaan) eraasta opiskelijasta, joka hirttaytyi omaan soluasuntoonsa, joten kaikkihan on mahdollista.
C) Se ei ole kamppiksesi eika joku "edesmennyt opiskelija", vaan olet saanut jonkun "matalamman tason hengen" pelleilemaan kanssasi.
Tiedoksesi, etta itse tormasin elamani ensimmaista kertaa ns. "varjokummitukseen" eraana syksyna, kun olin ollut aika "negatiivisesti latautunut" ja katselin Amity Ville -tyyppisia leffoja silloin.
"Samankaltainen vetaa samankaltaista puoleensa". Olen tullut siihen tulokseen, etta osa "pimeista" hengista todellakin tietaa/aistii sen, milloin ihminen on itse kiinnostunut "pimeista" asioista.
Kiitos toivotuksesta ;)
Ensinnäkään kämppis tuskin pilailisi kanssani, hän on todella ujo ja hiljainen, ei siis mikään trikkityyppi. Toiseksi hän ei enää aamupäivän jälkeen palannut asunnolle, olin koko iltapäivän ja illan sisällä yksin, siis myös silloin, kun sakset olivat taas ilmestyneet entiselle paikalleen. Kämpän historiasta minulla ei ole mitään tietoa, muistaakseni 70-luvulla rakennettu, kerrostalokaksio. Ajattelin ensin, että "kummittelu" liittyy saksiin, koska ne ovat vanhat, mutta toisaalta purkinavaaja on melko uusi, joten yhteyttä ei taida olla.
Se on ainakin meikäläisen kohdalla varma, että Manaajaa en enää elämäni aikana katso, tai muita samantyyppisiä kauhujuttuja. Voisi nimittäin olla, että ensi kerralla "henki" ei enää tyytyisi vain pelleilemään esineillä, vaan saattaisi jopa näyttää kasvonsa, ja sitä en missään nimessä halua. Ai niin, jokin aika sitten maatessani sängyllä juuri nukahtamaisillani, luulen nähneeni hahmon vilahtaneen pimeässä aivan viereltäni. Voi olla, että se oli unta. Tai sitten ei...
Tosiaan kyseessä voisi olla jonkinlainen alemman tason henki. Joka on tullut nyt tekemään sinulle hieman kiusaa jonkin asian vuoksi. Onko elämässäsi sattunut kenties jotakin dramaattista viime kuukausina?
En pidä hirveän todenäköisenä sitä, että tuo katsomasi elokuva olisi jotenkin yhteydessä kokemuksiisi.
Painotan nytten, että sinun ei tarvitse pelätä kyseisiä henkiä, sillä mitään pahaa he eivät loppujen lopuksi halua. Tietenkin aina pelkoa hieman esiintyy, mutta yritä hillitä sitä tuolla ajatuksella.
Nämäkin ovat poltergeistin tapaan vain väliaikaisia, joten rauhallista joulua sinulle.
Vielä joskus aiemmin olisin naureskellut selityksellesi, mutta nyt se kuulostaa aivan uskottavalta :). Ehkä dramaattisin juttu on ollut viime aikoina se, että muutama kuukausi sitten erosin herätysliikkeestä, jossa olen ollut mukana yli 20 vuotta, eli lapsesta lähtien. Olen pohtinut paljon uskonnollisia asioita, joten siinä mielessä ei olisi ihme, että jonkinlainen henki olisi putkahtanut elämääni "häiritsemään". Vaan enpä lähde spekuloimaan sen enempää.
perinteiseltä alkavalta poltergeist ilmiöltä,toisinaan katoava esine ilmestyy jälleen mitä erikoisemmista paikoista,esim haarukka ja veitsi katoavat ja löytyvät hetkenpäästä ovenkahvaan viritettynä outoon asentoon. piaan alkavat koputukset kilinät ja ties mitkä muut oudot ilmiöt.
kätkijöitä.
..tosin taitaa olla omaa hutiloimistani en ole asioihin sen kummemmin kiinnittänyt huomiota mutta elämänasenteeni on että jos joku hukkuu niin se kyllä myöhemmin taas jostain löytyy. Ja näin se on sillä etsimällä en niitä koskaan tunnu löytävän. Ne löytyy kun on löytyäkseen ja usein niiltä paikoilta joista jo ennen olin katsonut. :)
Ei tuo liene vaarallista ...
Kyse ei ole todellakaan mistään hutiloinnista. Muistaisin tasan tarkkaan jos olisin kyseisiin esineisiin koskenut tai niitä liikutellut. Toinen vaihtoehto tietenkin olisi se, että teen asioita tiedostamatta, mihin en kyllä oikein usko. No, oudot ilmiöt näyttävät jatkuvan edelleen...
usein asioita...kuten jäikö kahvinkeitin päälle vai ei. Toki voihan se olla kummitteluakin mitä minä sitä oon sanomaan.
Totta kai saattaa joskus unohtaa tehneensä jonkin asian, tai täytyy moneen kertaan tarkistaa esim. onko varmasti kaikki mukana lähdettäessä johonkin, avaimet, lompakko, kännykkä. Tämä ei kuitenkaan ole sitä. Kyllä jokainen tervejärkinen ihminen muistaa, onko vaikkapa saman päivän aikana koskenut useammin johonkin tiettyyn esineeseen, liikutellut sitä paikasta toiseen jne. Tunnen ainakin vielä olevani tervejärkinen ja muistavani tuollaiset jutut...