Hei!
En nyt sitten tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa ja kysyä teidän mielipidettä asiasta.. Mutta menkööt nyt.
Olen 19-vuotias, opintoja minulla on kaksi vuotta jäljellä. Asun yhdessä avomieheni kanssa, jonka kanssa olemme seurustelleet noin 2.5 vuotta. Haluaisin todella paljon oman vauvan, siis vaikka heti. Olisin omasta mielestäni suht valmis äidiksi ja halu tulla sellaiseksi on kova. Mutta olen päättänyt, vaikka vaikeaa se on ollut, että jätän lapsiajatukset vielä tuonne ainakin kahden vuoden päähän. Ongelmana on avomieheni. Yläasteen jälkeen hän meni lukioon, jota kävi kaksi vuotta ja jätti kesken. Sen jälkeen meni kauppikseen, jota kävi vuoden ja lopetti senkin. Syksyllä aloitti oman paikkakuntani lukiossa, ja kuten arvata saattaa, eihän siitä tule mitään. On edelleen lukion kirjoilla ja olen parhaani mukaan koittanut saada hänet opiskelemaan, mutta tuloksetta. Hän sanoo, että haluaa ylioppilaaksi, ja suunnitelmana on valmistua syksyllä -07. Sen jälkeenhän on vielä edessä ammattikoulu tai ammattikorkeakoulu. Eli opinnoissa kestää ylioppilaaksi valmistumisenkin jälkeen vielä väh. 2.5 ja luultavasti enemmänkin. Eli äidiksi pääsemistä joudun odottamaan vielä väh. 3.5 v., ja jos oikein huonosti käy, niin 5 vuotta.
Kysymys on se, että miten lapsiperhe tulee toimeen jos mies opiskelee ja äiti hoitaa lasta kotona? Kun en todellakaan halua odottaa noin kauaa, kun jo tämä kaksi vuotta kuulostaa hirveältä. Ja sellainen, että kannattaako lasta edes hankkia miehen kansa, joka ei (suoraan sanottuna) ota vastuuta elämästään? Kaiken lisäksi tulee tunne, että rakastaako hän minua oikeasti? Jos rakastaa jotakuta, niin kyllä silloin täytyy olla korkea motivaatio saada ammatti, että saa unelmansa täyttymään, eli siis oman perheen. En tiedä oikeasti mitä teen. Tulevaisuus huolestuttaa. En todellakaan jaksa osottaa, kun haluan lapset tehdä nuorena ja haluan niitä monta.
Kertokaapa oma mielipiteenne tästä tilanteesta ja kuinka tässä pitäisi edetä.
Kiitos.
En nyt sitten tiedä onko tämä oikea paikka kirjoittaa ja kysyä teidän mielipidettä asiasta.. Mutta menkööt nyt.
Olen 19-vuotias, opintoja minulla on kaksi vuotta jäljellä. Asun yhdessä avomieheni kanssa, jonka kanssa olemme seurustelleet noin 2.5 vuotta. Haluaisin todella paljon oman vauvan, siis vaikka heti. Olisin omasta mielestäni suht valmis äidiksi ja halu tulla sellaiseksi on kova. Mutta olen päättänyt, vaikka vaikeaa se on ollut, että jätän lapsiajatukset vielä tuonne ainakin kahden vuoden päähän. Ongelmana on avomieheni. Yläasteen jälkeen hän meni lukioon, jota kävi kaksi vuotta ja jätti kesken. Sen jälkeen meni kauppikseen, jota kävi vuoden ja lopetti senkin. Syksyllä aloitti oman paikkakuntani lukiossa, ja kuten arvata saattaa, eihän siitä tule mitään. On edelleen lukion kirjoilla ja olen parhaani mukaan koittanut saada hänet opiskelemaan, mutta tuloksetta. Hän sanoo, että haluaa ylioppilaaksi, ja suunnitelmana on valmistua syksyllä -07. Sen jälkeenhän on vielä edessä ammattikoulu tai ammattikorkeakoulu. Eli opinnoissa kestää ylioppilaaksi valmistumisenkin jälkeen vielä väh. 2.5 ja luultavasti enemmänkin. Eli äidiksi pääsemistä joudun odottamaan vielä väh. 3.5 v., ja jos oikein huonosti käy, niin 5 vuotta.
Kysymys on se, että miten lapsiperhe tulee toimeen jos mies opiskelee ja äiti hoitaa lasta kotona? Kun en todellakaan halua odottaa noin kauaa, kun jo tämä kaksi vuotta kuulostaa hirveältä. Ja sellainen, että kannattaako lasta edes hankkia miehen kansa, joka ei (suoraan sanottuna) ota vastuuta elämästään? Kaiken lisäksi tulee tunne, että rakastaako hän minua oikeasti? Jos rakastaa jotakuta, niin kyllä silloin täytyy olla korkea motivaatio saada ammatti, että saa unelmansa täyttymään, eli siis oman perheen. En tiedä oikeasti mitä teen. Tulevaisuus huolestuttaa. En todellakaan jaksa osottaa, kun haluan lapset tehdä nuorena ja haluan niitä monta.
Kertokaapa oma mielipiteenne tästä tilanteesta ja kuinka tässä pitäisi edetä.
Kiitos.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko puhunut tulevaisuuden haaveistasi miehesi kanssa? Miehet eivät todistetusti osaa lukea meidän naisten ajatuksia, tosin asia pätee myös toisin päin..
Oletko selvillä siitä, minkälaisia tulevaisuuden näkymiä miehesi päässään kasailee? Osuvatko suunnitelmanne yhtään yksiin? Haluaako edes miehesi saada nuorena lapsia??
Kehottaisin sinua nostamaan niin sanoakseni kissan pöydälle tämän asian suhteen ja puhua asiat miehesi kanssa perin juurin selviksi. Ehkäpä miehesi sitten tajuaa, että hänen on korkea aika tehdä jotain elämällään; yrittää kaikin keinoin päästä siinä eteenpäin kohti Teidän yhteistä tuleivaisuutta. Jos miehesi sinua tosissaan rakastaa ja sinusta välittää, hän on valmis kuuntelemaan ja tekemään töitä Teidän yhteisen hyvän eteen.
Eli lyhyesti sanottuna neuvoni on: puhukaa, puhukaa ja vielä puhukaa.
Kaikesta huolimatta oikein rauhallista joulun aikaa! Ja jaksamisia!
..jo kyllästymiseen asti tästä asiasta. Tiedän mitä hän haluaa jne. Mutta aina hän lupaa ja sitten pettää lupauksensa. Oon puhunu sen kans niin paljon tästä koko asiasta että alkaa oikeesti jo vituttaa ku miettiikään. Ja aina uskon sen lupaukset vaan sen takia ku osaa olla niin hellyyttävä ja suloinen. Mutta kertaakaan tähän päivään mennessä, hän ei ole lupauksiaan tuossa asiassa pitänyt..
Ei kannata vielä vauvaa hommata, sillä äidin ja isän suhteen pitää olla erittäin vankalla pohjalla. Itsellä on ollut myös vauvakuume 19-vuotiaasta saakka, jolloin muutin yhteen avomieheni kanssa. Nyt olen 22-vuotta eikä vauvaa ole vielä. Vauvakuume on kova, mutta vielä vähän odotellaan. Opiskelen ensin. Olemme menossa naimisiin keväällä, joten suhteemme on hyvällä mallilla.
Mutta todellakin kannattaa odotella vauvan teon kanssa, varsinkin jos tuntuu että mies ei ole oikein kypsä. Ne miehet kun kuitenkin aikuistuu aika hitaasti... :)
Olen niin monen parin eron nähnyt vierestä kun vauva on tehty liian aikaisin. Yleensä isä on sitten lähtenyt siitä lätkimään.
Puhukaa RIITELEMÄTTÄ ja koettakaa ymmärtää toisianne. Rakastakaa vielä toisianne, vahvistakaa suhdettanne ja rakastukaa toisiinne lisää. Opiskelkaa ja eläkää kahdestaan, sillä sitten kun on lapsia niin kahdestaan voi elää vasta n. 20 vuoden kuluttua. Hyvää joulua ja helliä hetkiä!