Ajattelin kysellä Teiltä adhd-lasten vanhemmilta että miten Teillä tänään menee?Onko elämä edes suht koht mukavalla mallilla?Entä koulu?Taitaa loma olla paikallaan!!Kertokaa kuulumisianne!!!!!:o)
Voimia arkeenne!!!
Voimia arkeenne!!!
Miten menee??
tsaidu
4507
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllähän se elämä alkaa olla ihan mukavalla mallilla. Ylä- ja alamäkeä riittää.. Mutta tähän tottuu. Mutta entistä tärkeäksi olen kokenut sen, että omasta jaksamisesta täytyy huolehtia. Sen läksyn kun olen äitinä oppinut, niin tämä sujuu. Meidän adhd-poikahan ei ole vielä koulussa, mutta kyllä loma tulee tarpeeseen, niin ehdin antaa hänellä enemmän aikaani. Ja tää meidän asperger-poika on TODELLA loman tarpeessa. Mitä itsellesi kuuluu?
Kiitos hyvää kuuluu...välillä niinkin.;o) Koulusta tuli mahtava todistus,joten koulusta ei tällä erää valittamista.Muutenkin tuntuu tällä hetkellä olevan menossa se kauan kaivattu seesteinen vaihe.ONNEKSI!!!Tosiaan,olen itsekin huomannut tuon oman jaksamisen todella tärkeenä.Meillä adhd-poika perheen esikoinen (11v.) ja herralla on 4 pikkusiskoa.Nuorin vasta 4kk,joten säpinää riittää.Ja sitä "omaa aikaa" ei tunnu oikeen löytyvän,mut pikkuhiljaa tääki elämäntilanne helpottaa.Kärsivällisyys on kasvanu mielettömästi meitin herran kanssa...joten pienistä en hätkähdä enää nykyään.:o) Voimia teille "kanssataistelijat" ja rauhallista joulua kaikille!!
Moikka
Elämä on varsinaista aaltoliikettä
11-vuotiaan addi pojan kanssa.
Välillä hän on enkeli ja välillä
tosi hankala ,ärtynyt, isoegoinen poika
jolla on valikoiva kuuloaisti
Vaatii jokapäiväystä ohjausta
näin meillä -
Oma vapaa on erittäin tärkeä!
hyvin ja päivä kerrallaan. Meillä 7-vuotias useista neurologisista häiriöistä kärsivä ihanan vilkas ja rakastettavan keskittymiskyvytön (tämä ei ole opettajien näkemys asiasta) poikalapsi. Välillä uhmaa välillä ei, tällä erää kiinnostaa taikominen ja raha, mutta koulunkäynti... no, vain matematiikka jaksaa kiinnostaa. Onneksi juniorimme pääsi sairaalakouluun, luokalla on viisi oppilasta ja kolme aikuista. Mahtavaa!
Meidän perheessämme taistellaan muutenkin, sillä olemme koko porukka astamaatikkoja ja lisäksi minä (äiti) sain kolme vuotta sitten erittäin vakavan diagnoosin. Sairastan kroonista myelooista leukemiaa. Siitäkin huolimatta tunnen joskus olevani terveempi kuin monet niin sanotut terveet ihmiset. Elämäähän tämä vain on, kaikkine maallisine murheineen, ei tehdä niistä isompia ongelmia kuin ne oikeasti ovat.
Entäpä omat kuulumiset, miten menee?