...niin ei punajuuripurtilot putoile lattialle tai jos putoaa, niin tiedätte, että se ei ole koko elämä.
Elämä ei ole kodin seinien sisäpuolella.
Stereotypioiden välttämiseksi: ei se myöskään ole kapakoissa.
Elämä ei ole kodin seinien sisäpuolella.
Stereotypioiden välttämiseksi: ei se myöskään ole kapakoissa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Piti ihan luntata googlesta:
Yleistys eli stereotypia tarkoittaa joidenkin yksittäisten asioiden tai ilmiöiden käsittämistä ryhmäksi eli joukoksi, jonka jäsenillä on samankaltaisia piirteitä. Yleistys koetaan kielteiseksi, kun sillä muodostetaan liian samansisältöinen kuva kaikista jonkun ihmisryhmän jäsenistä vain pienen otoksen perusteella.
Hyvää joulumieltä ja jaksamista kaikille jotka eivät pysty ja pääse ulos ja lenkille
Ystävä hyvä, olet säälittävä. Tämä oli jo kolmas yritys yhteen keskusteluun liittyen Jos näin pahaa tekee yksinkertainen keskustelunaihe, hae ammattiauttajan apua. Valoa ja iloa elämääsi.
Tämänkaltainen "Hanki elämä!" yllyttelyhän on palstoilla aika yleistä, eikä siinä mitään säälimistä ole.
Jos joku nyt tekee aloitetta, vaikka yhtä keskustelua pommittaen, ei se tee kirjoittajaa sen hullumaksi kuin hänen kirjoitukseensa vastaajaa. Valoa ja iloa myös sinun elämääsi.
Saahan sitä täällä mielipiteensä ilmaista,kun kukaan ei tunne, sama se..Pitäisi vaan jaksaa perustella ja nätisti sanoa sanottavansa niin olisi mukavampi lukea ja sitten vastaillakkin.
Kaikilla sanoilla ja mielipiteillä on jonkunasteinen tunnelataus mukana.
Kirjoitukseni ei kohdistunut erityisesti tuohon punajuuripurkki-ihmiseen, se keskustelu vain oli siinä tuoreena. Se aloitus kai oli vain kepeä heitto, ei mitenkään vakavaksi tarkoitettu.
Sen sijaan aloitukseni siitä, että elämä on jossain muualla kuin asunnon seinien sisäpuolella oli mielipiteeni tästä aiheesta. Tähän liittyen ihmettelen suuresti ihmisten tapaa pyöriä vain omien nurkkiensa ympärillä - olipa siellä purkkeja tai ei.
Osanottoni sinullekin Kalle-Aaretti, sinä olet myös aina sen pahan ja negatiivisen asenteen kylväjä. Toivottavasti saat siitä riittävästi kiksejä itsellesi.
...ilman omaa halua! Kai on itsestään selvää, että jokainen liikkuu kykyjensä ja halujensa mukaan kodin ulkopuolellakin. Tämä nettikeskusteluihin osallistuminen on kuitenkin ihan mukavaa ja eläkeläiselle sopivaa. Ystävät harvenevat ympäriltä työelämästä poistuttua ja halut/mahdollisuudet kodin ulkopuoliseen juoksemiseen vähenevät. Miksi emme saisi täällä jutella?
Aikaakin on runsaasti käyttää miten haluaa, kun ei tarvitse työhön mennä.
Elämä on pieniympyräisenäkin ihanaa, jos sen oikein oivaltaa :).
tämän istunnon puheenjohtaja, paukauttaisin nuijaani ja sanoisin " Asiaan". Minusta tällainen kielenkäyttö on kiusaamisen esiaste, kiusaamista, jos se jatkuu. Jospa puheltaisiin asiasta, eikä mentäisi henkilökohtaisuuksiin.
Onneksi joku on aina paikalla.
Tuolla asenteella onneksi et ole. Tähän panisin parikymmnetä hymiötä, joita en osaa käyttää.
Annettakoon ihmisten sanoa sanottavansa, vaikka se ei miellyttäisikään.
Nin minäkin sanon.
on aina ollut, täynnä tapahtumia
ja harrastuksia,
myös minun elämäni motto on aina ollut,
perhe, työ ja harrastukset.
Pienet kommellukset ja ja vahingot ovat elämän
arkipäivää, tiedän!
Kiitos siitä että moni ymmärsi,ja tiesi
sen, että, TEKEVÄLLE SATTUU:
Elikkä, nyt kysynkin, mistä aiheesta
SINÄ olet kiinnostunut?
...monenlaista koko elämäni ajan. Nytkin tulin erään hyväntekeväisyysjärjestön kokouksesta. Onneksi kärsii autolla vielä ajaa, vaikka jalkaisin jäisi menemättä. Silti olen sitä mieltä, että jos joku viihtyy kotonaan, miksi hänen pitäisi elää ELÄMÄÄNSÄ kodin ulkopuolella!
Montako kirjaa Pensasmarja, aloitteen tekijä, luet vuodessa? -En uskaltanut kysyä viikossa...
Onko lukeminen mielestäsi täysin arvotonta? Minun mielestäni ihminen voi kotonaankin harrastaa mielekkäitä asioita kuten lukemista, musiikkia jne. Soitan muutaman tunnin viikossa (pianolla, en puhelimella), käyn teatterissa, elokuvissa, konserteissa, lapsenlapsien luona. Mitä vielä pitäisi tehdä, että olisi ELÄMÄ?
Voipihan sitä tietysti jonakin päivänä piano kaatua ja menee jalat kokonaan solmuun!
kirjaimellisesti. Eilen esim. astuin bussiin klo 15.30. Matkustin 90 km ja olin konsertissa Temppelinaukion kirkossa. Bussi takaisin lähti 20.00. Lähdin autolla toiseen kotiini (130 km) klo 22 ja olin perillä 23.45. Aamulla lähdin Tampereelle Pirkkalaan klo 5.30 viemään tytärtä lentokentälle kavereineen (240 km). Takaisin (200 km) olin joskus klo 14 pesetettyäni auton, se oli tosi likainen, sillä rapa roiskui. Voin sanoa, että väsyttää hieman, mutta selvisin hengissä- taas kerran.Huomenna teen tuollaisen 300 km:n keikan. Sitten lennämmekin Lontooseen ja autot saavat viettää joulua.
On ihan ihmisestä itsestään kiinni, mistä kuuluttamaasi elämää löytää ja missä se on. Kun sitä elämää on ihan joka paikassa, jos elossa on. Tärkein elossaolon merkki löytyy korvien välistä, ei jalkojen vipinästä.
Minulla on parikin sellaista ystävää, joiden elämä on totista menemistä. Asunto ei ole koti, se on asunto, koska sitä ei ehdi siivota eikä muutenkaan hoidella, kun on sitä menemistä. Jos päällisin puolin arvioi, ovatko he onnellisia tai tyytyväisiä ihmisiä, voi kysäistä alkoholistilta, onko elämänonnen korkein aste käsillä, kun sen pullonsa on kurkkuun kulauttanut. Sitä samaa on elämä menemisfriikille. He eivät osa olla yksin. He eivät osaa olla joukossa. He osaavat olla vain silloin tyytyväisiä, kun kalenteri on täynnä. Jotakin, mitä tahansa, kunhan ei tarvitse siellä kotona olla. Eikä kyse ole nuorista menestyjistä vaan eläkeläismummoista.
Toisen tapasin äskettäin ja hän oli jo etukäteen hermostunut, kun kaikille joulupäiville ei ollut menemistä. Kotonaan oli ollut remontti ja se oli saatu valmiiksi juuri nyt. Kun ilahtuneena totesin, että nythän saat tavarat paikoilleen jouluksi, hän sanoi, ettei ehdi menemisiltä keskittyä nyt tällaisiin kotiasioihin. Meitä on joka lähtöön.
Punajuurijutun ymmärsin pelkkänä jutusteluna, en minään elämän tylsyyden tai kotinurkkien nuuhaamisen ylistyksenä.
Totta on, että harrastukset, kävelyt, kulttuurikäymiset,ystävät piristävät, mutta ajattelua ja tätä vilosohfoimista eli elämää pienimuotoisemmin, mikä on yhtä tärkeää kuin jatkuva luuhaaminen jossakin, voi ja pystyy harrastamaan vain kohtuullisen yksin ja yleensä kotona, suosittelen sinullekin! Siinä nimittäin valkenee aika äkkiä, että mitä vanhemmaksi tulee sitä vähemmän tietää mikä on oikein ja mikä on väärin. On se niin väärin.
siinä, että kotonakin on hyvä olla. Olen paljon ollut yksin kotona , yleensä en tunne oloani yksinäiseksi. Sanon kotiani luovien ihmisten kodiksi. Meillä ei koskaan tule olemaan tavarat paikoillaan. Itse puuhailen yhtä sun toista, samoin tyttäret käydessään. Eläkkeelle jäätyäni en ole paljon käynyt riennoissa. Rentoudun autoa ajaessa, silloin tunnen itseni vapaaksi.
Usea kuudenkympin hujakoilla oleva on työssä ja pitkään.
No, eipä sitten luulisi olevan ongelmia ainakaan siinä, että aikaa olisi liikaa, mikä ilmeisesti oli aloittajan jutun ytimenä. Töissä ollessani olin itse sen verran puhki, että koti tuntui kyllä paratiisilta, kun sinne pääsi. Niin tuntuu edelleenkin, vaikka en siinä määrin liesua ympäri maita ja mantuja, kuten töissä jo ammatinkin vuoksi piti toimia.
tapahtuu kuitenkin kotona, nukkumimen ja ruuanlaitto nyt ainakin. Vieraitakin käy joskus.
Tietenkin joskus täytyy mielenpiristykseksi käydä jossain.
Minua et ainakaan komenna pois kotoani! Minä viihdyn täällä.
Ja ärhäkät vastaukset siihen. Hyvä! Tällä tavoin syntyy keskustelu.
Itse asiaan: missä se elämä on? Kotonako vai reissussako? Sanoisin kaikkialla. Elämä ei ole paikkasidonnainen, vaan sitä tapahtuu kaikkialla, ja pääasiassa kunkin kallon sisällä.
Ihan eri asia sitten on, mitä kukin siitä kirjoittaa. Joillekin on tärkeätä mustikkapiirakoiden ja punajuuripurkkien tärveltyminen, joillekin 'sankariautoilu', tuhansia kilometrejä viikossa, huonoissa olosuhteissa, kaikkein parasta edesmennyttä muistellen. Jne.
Elämää ne ovat kaikki!
Itse yritän lähteä kodistani mahdollisimman usein pikku lenkille invavarusteisella uudella autollani. Mukavasti se käy, ja tuottaa mielihyvää, vaikkei matkaa kerrykkään yleensä 50 kilsaa enempää per kerta.
Kotonakin on pirun kiva olla, maalla käynneistä ja siellä puuhastelusta puhumattakaan! Kivaa elämää kaikki!
Eiköstä niin, että kukin elää tavallaan ja nauttii siitä, mistä voi ja haluaa, ja kirjoittaa tänne haluamiaan "palasia" elämästään, olkootkin ne punajuuripurkkeja tai ajokilometrejä.
Pääasia, että on hyvä olla.
Näin sen näkee PellePeloton. Hyvät Kaikille!
nipun jäsenmaksuja.Olen vähentänyt menoja minimiin.Mutta taas uudellen jatkanut samaa menoa.
Joskus tuntee elämän tarkoituksen himmenevän.Silloin ei tunnu hyvältä.
Ystäväni kertoi juuri tänään että hänellä ei ole mitään haluttavaa elämältä.Kun on saanut kaikkea mitä haluaa ja saa.
Neuvoin laittamaan elämän ihan uusiksi,kun on mahdollisuus.
Pitää olla jotain mitä haluaa.Minkälainen on tilanne jos ei halua mitään.
Toinen ratkaisee asian menemällä ja toinen pitää kotona oloa mukavana.Kummassakin on että haluaa jotain.
Pienissäkin ympyröissä on toisella mukavaa eikä halua muuta.
Ei ole yhtä ratkaisua.
Ihmettelen itsekseni kun en välitä vaikka naapurin mies en tiedä kuka heistä kun on nuorempaa ja vanhempaa poikaa vain isäkö lienee ollut.
Minä heräsin yöllä yhden jälkeen kun autoa kaasutti ja piippasi jonkin aikaa.Aattelin että joku porukka tullut muualta ja annan lähdöt niille.
Sanoin parvekkeelta että painukaa pois kauemmas tästä.Sieltä huusi mies että turpa kiinni vi--n akka,pittää kait tämä auto saaha liikkeelle.
Lähin siitä ja se auto lähti.Mutta minua huvitti kun se olikin naapuri jonka pojalla ei ollut korttia vielä.
Siksi se auto oli siellä ja miestä harmitti eikä olisi saanut enää tulla huutelemaan.Saa nähdä pyytääkö anteeksi.Ollaan oltu aina kavereita vaikka kaikki yrittää puhua niistä pahaa,olen aina puolustanut.
Mutta että minä ymmärrän sen miehen käytöksen kun sitä harmitti ja jälkeen vielä lisää.Itselleni pidän plussana ja elämää oppineena kun ymmärrän.
Vastaan tullessa pieni vilkaisu.