Terve,
Osaako kukaan ottaa kantaa seuraavaan tapaukseen:
Herra x on avioliitossa A:n kanssa ja hänellä on kaksi lasta. Herra x:llä on myös rakastajatar Y. Rakastajatar Y tulee raskaaksi herra x:lle ja päättää pitää lapsen. Hän lopettaa suhteen eikä kerro raskaudesta herra X:lle mitään. Tästä parin kuukauden kuluttua herra x kuolee sydänkohtaukseen, hänen omaisuus ositetaan ja A:n kanssa avioliitossa syntyneet lapset perivät osuutensa muutamaa kuukautta ennen X:n ja Y:n yhteisen lapsen (Z)syntymistä.
Y kuulee X:n kuolemasta puolivuotta Lapsen Z syntymän jälken ja päättää että hän haluaakin virallistaa X:n isyyden lapsen Z isänä.
Onko lapsi Z tässä tilanteessa oikeutettu isänsä X jo osoitettuun ja perillisille jaettuun omaisuuteen takautuvasti?
Osaako kukaan ottaa kantaa seuraavaan tapaukseen:
Herra x on avioliitossa A:n kanssa ja hänellä on kaksi lasta. Herra x:llä on myös rakastajatar Y. Rakastajatar Y tulee raskaaksi herra x:lle ja päättää pitää lapsen. Hän lopettaa suhteen eikä kerro raskaudesta herra X:lle mitään. Tästä parin kuukauden kuluttua herra x kuolee sydänkohtaukseen, hänen omaisuus ositetaan ja A:n kanssa avioliitossa syntyneet lapset perivät osuutensa muutamaa kuukautta ennen X:n ja Y:n yhteisen lapsen (Z)syntymistä.
Y kuulee X:n kuolemasta puolivuotta Lapsen Z syntymän jälken ja päättää että hän haluaakin virallistaa X:n isyyden lapsen Z isänä.
Onko lapsi Z tässä tilanteessa oikeutettu isänsä X jo osoitettuun ja perillisille jaettuun omaisuuteen takautuvasti?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Käsittääkseni osituksen jälkeen tuo on vaikeampi prosessi.
Ja isyys pitää luultavasti varmentaa DNA-testillä.
Ei pidä nuolaista ennenkuin tipahtaa. Ositusta ei tarvitse muuttaa, mutta perillisten osuudet menee uusiksi kunhan perinnönjättäjän isyys on ensin vahvistettu.
Jos kaveri on jo kuopattu, niin tuskin sitä aletaan haudasta kaivamaan DNA-testejä varten. Saako jo kauan kuolleena olleesta edes näytettä otettua?
Ei tuomioistuin noin vaan vahvista isyyttä äidin pyynnöstä, vaan tarvitaan todisteita.
Jos on tehty polttohautaus, tällöin näytteen ottaminen on mahdotonta.
Tuossa tapauksessa riittää aivan hyvin jos näytteet otetaan kuolleen isäehdokkaan muilta, "virallisilta", lapsilta. Näiden tulosten perusteella voidaan täysin kiistattomasti todeta onko uusi perillisehdokas kuolleen lapsi vai ei.
Jos ne haluu ja suostuu, mutta ketään ei voida pakottaa DNA testiin ellei epällä rikoksesta.
ei auta vastaan pullikoimiset. Tässä tilanteessa.
Olishan se helppoo, sanois että ei nyt huvita. hehe.
Isäehdokas voidaan lain mukaan pakottaa DNA-testiin, samoin hänestä voidaan myös kuoleman jälkeen ottaa testi, vaikka lähiomaiset vastustaisivat, mutta lähiomaisilta vastaava testi voidaan ottaa vain heidän siihen suostuessa.
Oik. yo:n vastauksessa soveltuvat lait.
Lakituvassa kyllä sitten tarvitaan dna:ta.
Mikäli X on juridisesti Z:n isä, on oikeutettu perintöön, koska ennen kuolemaa siitetty lapsi rinnastetaan kuolinhetkellä eläviin lapsiin.
Vaikeampi homma on isyyden todistaminen. Siitä en tiedä.
ei voi periä mitään koska isyystunnustamista ei ole tehty.Samoin oli työkaverillani samanlainen tapaus ja koska isyystunnustusta ei oltu tehty ei lapsella ollut mitään perintö oikeutta, ja sekin ex nainen otti vasta yhteyttä kun lapsen ns isä oli kuollut
On jonkin verran. Tässä hiukan yksinkertaistaen:
Asianomistajana jutussa on isyyden vahvistamista hakeva lapsi, ja äiti toimii vain edunvalvojana. Miehen kuoltua hänen sijaansa haastetaan hänen oikeudenomistajansa, kuolinpesä tai jos se on jo purettu, kuolinpesän entiset osakkaat, ts. leski ja lapset. Tarkempaa selvitystä prosessista: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1975/19750700
Avioliiton ulkopuolinen lapsi voidaan joko tunnustaa tai tuomioistuin voi muutenkin vahvistaa isyyden. DNA-testi riittää yleensä varmistamiseksi.
Tuomioistuin ei lähde prosessiin ilman perusteita, mutta ns. makaamisnäyttö eli hieman epämääräisemmätkin faktatodisteet siitä, että seksisuhde on ollut olemassa, riittävät yleensä tuomioistuimelle tutkimusten määräämiseen.
Jos isä on kuollut, voidaan näyttetä ottaa ruumiista, arkistoiduista kudosnäytteistä tai pyytää myös hänen lähiomaisiltaan vastaavia näytteitä. Laki kudosnäytteiden ottamisesta löytyy: http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2005/20050378. Ruumiista voidaan kuoleman jälkeen ottaa näytteitä, samoin voidaan tutkia kaikki säilötyt kudosnäytteet ja terveystiedot, miehen sukulaisilta voidaan ottaa näytteitä vain heidän suostuessaan.
Aikarajat eivät tässä tapauksessa tule vastaan, ainoastaan, lähinnä jos mies on esim. tuhkattu ja hänen vanhempansa/lapsensa kieltäytyvät antamasta kudosnäytteitä, voi isyyden todistaminen käydä vaikeaksi.
Kun isyys on saatu vahvistettua, lapsi saa täyden perimysoikeuden ja loppu määräytyy perintökaaren (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040) mukaan, perimystä voi vaatia aina 10 vuoteen asti perittävän kuolemasta. Jos perinnönjako on jo toimitettu, perintöä saaneet lapset joutuvat käytännössä jakamaan perintönsä tasan myös uuden perillisen kanssa, jos kuolinpesä on vielä selvittämättä, lapsesta tulee kuolinpesän osakas.
Kaikkihan me kuollaan 100% varmasti.
Jos isyys pystytään todistamaan. Hoitunee nykyään DNA:lla. Samoin voi käydä esim. jos vainaja on takaajana ilman että siitä on tietoa. Jos takaajat joutuvat maksumieheksi, otetaan rahat perikunnalta.
1 luvun 1 pykälä: "Periä voi vain se, joka elää perittävän kuolinhetkellä; kuitenkin periköön sitä ennen siitetty lapsi, jos tämä sittemmin syntyy elävänä."
Mikäli pykälän edellytykset täyttyvät, mutta isyys täytyy todistaa.
Itse alottaisin molemmat prosesssit heti: näyttö isyydestä ja vaatimus perintöosasta.
En ole kuullut että kukaan kuolemansajälkeen oisi tunnustanut lapseekseen
kuin dna on keksitty, ja sen voi saada kuolleeltakin. Ei siinä tarvitse raahata vainajaa lastenvalvojan luo.
Aloittajalle Sinultahan murheet loppuvat kun kuolet, etkä sinä niitä mukaasi saa vaikka haluaisit. Kyllä ne lakimiehet taistelevat ilman sinun vaikutustasi, ja tietenkin perilliset verissäpäin?