Kiitolliseksi vertailukohdaksi itsensä huonompiosaisiksi tunteville.
Muutin Blekingeen syksyllä 1964.
Kouluruotsin perusteella en oppinut ymmärtämään paikallista murretta joten muutin joulua edeltävällä viikolla Södertäljeen.
Majoitus poikamiesparakin 2:n hengen huoneessa.
Vessa käytävässä.
Pieni, yhteinen jääkaappi aina tyhjänä. Varkaat.
Jouluaattona eväinäni oli yksi ruisleipä, margariinirasia ja 0,7l pullo absolutia, paikallinen tikkuviina.
Tietysti päihdyin.
Naapurikämpän kaverit pyytivät minua viemään autollaan heidät kaupungin toiselle puolelle naisiin.
Heillä ei ollut ajokorttia, minulla oli.
Ohjeiden mukaan selvisimme perille.
Takaisin tullessa eksyin ja vasemmanpuoleisessa liikenteessä täräytyin kännipäissäni pääkadulla päin liikennemerkkiä.
Klo. noin 20.00. Tyhjät kadut.
En ollut käynyt kaupungissa joten, tarkastettuani että nesteet pysyivät sisällä, harhailin ympäri kaupunkia etsien tietä parakille.
En löytänyt. Sammuin rautatiesillan alle josta heräsin oksennellen noin klo 2.00 jouluaamuyöstä.
Parakki oli parin sadan metrin päässä.
Pelko perseessä oliko joku nähnyt.
Heti joulun jälkeen pääsin muuttamaan parempaan.
Auton omistajat olivat katsoneet matkamittarin ja väittivät minun käyneen Tukholmassa, kiolometrien perusteella.
Maksoin keulan.Vajaan viikon palkka.
Hieveä krapula, pelko ja potutus turhasta rahan menosta ovat päällimmäiset ja ainoat muistot tuosta joulusta.
Myöhemmät ovat olleet mukavampia koska vertailukohta on noin kiitollinen.
Ps. Tuon jälkeen en ole ajanut kännissä.
Alkoholia olen nattinut joskus reippaastikin mutta yhtenäkään jouluaattona tai joulupäivänä en ole oksentanut.
En ole myöskään lainannut kenenkään yksityisen autoa, vain vuokraamoiden.
Yleensä olen sitä mieltä ettei mikään kokemus, josta selviää terveenä ja ilman raastupaa, ole pahitteeksi, mutta tuo joulu olisi saanut jäädä väliin!
Muutin Blekingeen syksyllä 1964.
Kouluruotsin perusteella en oppinut ymmärtämään paikallista murretta joten muutin joulua edeltävällä viikolla Södertäljeen.
Majoitus poikamiesparakin 2:n hengen huoneessa.
Vessa käytävässä.
Pieni, yhteinen jääkaappi aina tyhjänä. Varkaat.
Jouluaattona eväinäni oli yksi ruisleipä, margariinirasia ja 0,7l pullo absolutia, paikallinen tikkuviina.
Tietysti päihdyin.
Naapurikämpän kaverit pyytivät minua viemään autollaan heidät kaupungin toiselle puolelle naisiin.
Heillä ei ollut ajokorttia, minulla oli.
Ohjeiden mukaan selvisimme perille.
Takaisin tullessa eksyin ja vasemmanpuoleisessa liikenteessä täräytyin kännipäissäni pääkadulla päin liikennemerkkiä.
Klo. noin 20.00. Tyhjät kadut.
En ollut käynyt kaupungissa joten, tarkastettuani että nesteet pysyivät sisällä, harhailin ympäri kaupunkia etsien tietä parakille.
En löytänyt. Sammuin rautatiesillan alle josta heräsin oksennellen noin klo 2.00 jouluaamuyöstä.
Parakki oli parin sadan metrin päässä.
Pelko perseessä oliko joku nähnyt.
Heti joulun jälkeen pääsin muuttamaan parempaan.
Auton omistajat olivat katsoneet matkamittarin ja väittivät minun käyneen Tukholmassa, kiolometrien perusteella.
Maksoin keulan.Vajaan viikon palkka.
Hieveä krapula, pelko ja potutus turhasta rahan menosta ovat päällimmäiset ja ainoat muistot tuosta joulusta.
Myöhemmät ovat olleet mukavampia koska vertailukohta on noin kiitollinen.
Ps. Tuon jälkeen en ole ajanut kännissä.
Alkoholia olen nattinut joskus reippaastikin mutta yhtenäkään jouluaattona tai joulupäivänä en ole oksentanut.
En ole myöskään lainannut kenenkään yksityisen autoa, vain vuokraamoiden.
Yleensä olen sitä mieltä ettei mikään kokemus, josta selviää terveenä ja ilman raastupaa, ole pahitteeksi, mutta tuo joulu olisi saanut jäädä väliin!
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuollaisen jälkeen pikku vastoinkäymiset tuntuu lasten leikiltä.