...tulee joskus todella voimakkaana. Jokainen tällä palstalla varmaan tietää sen tunteen, kun vessapaperi värjäytyy punaiseksi. Taas kerran! Kuukausi kuukauden perään, kun ensin on tarkkaillut oloaan, rintojaan, jomotuksiaan ja ajatellut, että josko nämä tuntemukset nyt olisivat niitä. Mutta se itsepintainen veri vaan jaksaa vuotaa. Kerta toisensa perään.
Töissä (**tut siitäkin, jään työttömäksi joulun jälkeen) kauan saikin olla rauhassa, kunnes se kysymys tuli: "Onko sinulla omia lapsia?" Eipä ole ei, eikä juhlalliselta näytä tuleminen. Tässä välissä joutuu tietysti kuuntelemaan niitä idiottimaisia kommentteja. Harrastusryhmän vetäjä kiekaisee kuin mikäkin aivoton: "Kukas jatkaa vuodenvaihteessa ja kukas meinaa jäädä vauvalomalle?!" Typeryyden määrä on infinito.
Mulla lapsettomuus on aiheuttanut niin paljon ja suurta vihaa, että sitä on vaikea pitää sisällään. En hymyile, kadulla tekisi mieli potkia ihmiset kumoon pois tieltä. Kaiken muun oireilun lisäksi.
Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisen tunneskaalan te muut lapsettomuudesta kärsivät olette joutuneet käymään läpi. Entä millaisessa vaiheessa tunnepuoli alkoi tasaantua.
Vähemmän katkeraa joulua kaikille.
Töissä (**tut siitäkin, jään työttömäksi joulun jälkeen) kauan saikin olla rauhassa, kunnes se kysymys tuli: "Onko sinulla omia lapsia?" Eipä ole ei, eikä juhlalliselta näytä tuleminen. Tässä välissä joutuu tietysti kuuntelemaan niitä idiottimaisia kommentteja. Harrastusryhmän vetäjä kiekaisee kuin mikäkin aivoton: "Kukas jatkaa vuodenvaihteessa ja kukas meinaa jäädä vauvalomalle?!" Typeryyden määrä on infinito.
Mulla lapsettomuus on aiheuttanut niin paljon ja suurta vihaa, että sitä on vaikea pitää sisällään. En hymyile, kadulla tekisi mieli potkia ihmiset kumoon pois tieltä. Kaiken muun oireilun lisäksi.
Olisi kiinnostavaa kuulla, millaisen tunneskaalan te muut lapsettomuudesta kärsivät olette joutuneet käymään läpi. Entä millaisessa vaiheessa tunnepuoli alkoi tasaantua.
Vähemmän katkeraa joulua kaikille.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Ihan pilkulleen samoja tunteita täällä käydään läpi. Joskus tuntuu että kyllä mä kestän, jaksan kuin nainen enkä itke kuin joskus salaa.
Mutta joskus taas tuntuu siltä että viikkoon on mahtunut kaksi vauvautelua ja toinenkin oli jo liikaa. Varsinkin silloin kun IVF:n jälkeen on tullut taas nega, vaikka kaiken piti olla niin erinomaisesti. Myös silloin tunteet tulevat helposti pintaan, kun päällä on joku hormonihoito.
Meillä on hoitoja takana nyt vuosi, lasta ollaan yritetty pari vuotta. Kolme inssiä, yksi IVF ja yksi PAS. Se on aikamoinen määrä yhteen vuoteen hoitoja ja kariutuneita toiveita. Itse olen huomannut, että kiukun ja surun kanssa oppii jotenkin kummallisesti elämään, vaikkei niihin totukaan koskaan. Olen jokaisen epäonnistumisen jälkeen ilmoittanut työnantajalle olevani kipeä, ja suonut itselleni mahdollisuuden parannella itseni kuntoon ja kohti uutta yritystä. Huonoa omaatuntoa en ole potenut.
Olenkin ajatellut niin, että minulla on oikeus jokaiseen tunteeseeni, mikä lapsettomuuden myötä on pintaan noussut. Ilosta ja toivosta aina niihin kaikkein karmeimpiin tunteisiin. Jos en jostain vauvauutisestia ole innoissani niin en sitten ole. Lähden tilanteesta pois tai onnittelen hillitysti, ketään en kuitenkaan tahdo loukata. Jos en niitä käy läpi silloin kun ne ovat ajankohtaisia, ne jäävät tuonne jonnekin painamaan ja tulevat ennemmin tai myöhemmin kuitenkin pintaan.
Hyvää joulun odotusta itsellesi myös!
...nopeasta vastauksesta, se lohdutti. Olet oikeassa tuossa tunteiden oikeutuksessa. Joskus joku sanoi tällä palstalla, ettei ole oikeutta vihata. Mietin, että kukakohan sitä oikeutta jakelee ja millä perusteella. Tunteille on aina oikeus, koska ihminen ei voi olla tuntemattakaan.
Minulla lyhyempi polku takana kuin sinulla; endon takia suoraan IVF:ään luultavasti maaliskuussa, jollei sitä ennen tärppää.
Koitetaan jaksaa.
Tunnekuvauksesi on tutun oloinen. Vituttaa ihmiset jotka mukamas eivät tajua että kyseessä on yritys päällä saada lapsi. Tuntuu että tarkoituksella halutaan saattaa ihminen typerillä kysymyksillä vaikeaan tilanteeseen.. Itse jouduin uhkaamaan tällaista kyselijää että milloinkas,ja jokos,jokos teillä....? Turpaanvedolla jollei nämä kyselyt lopu! Johan loppuivat siihen paikkaan . Kerroin samalla että kyl yritys on ollut siinämäärin päällä et ei tarvi ärsyttää. Se on rankkaa,-- mutta periksi ei kannata antaa. Viisi vuotta kesti meillä ennenkuin natsas... Se on toivon ja epätoivon välillä seilaamista.. Aikaa on kulunut ,-muistot noilta ajoilta ei unohdu. Voimia kaikille asian kanssa painiville. Kyllä se päivä risukasaankin joskus paistaa.. Uskoa tulevaan,-vaikkei se aina helppoa olekkaan. Uskoa ja Hyvää joulun aikaa!
isätkin kirjoittaa. Meillä ei taida paljoa mies puhua näistä, hyvä jos vähän minulle tunteitaan näyttää.
Minulta kysyttiin eilen töissä, että "nyt on pakko kyllä kysyä, että odotatko sinä vauvaa?". No, teki mieli täräyttää sitä ääliötä.
Kerran olen vastannut raskausuteluihin sanomalla että en, en ole raskaana, mä olen vain lihava.
Toisen kerran vastasin aika hyökkäävästi ja vihaisesti että joo, meillä on laskettu aika ensi tiistaina (joka oli klinikkakäynti).
Molemmilla kerroilla kyselyt ovat loppuneet heidän kohdaltaan siihen. Mutta nämä muut sitten jotka kokevat velvollisuudekseen kysyä, udella, neuvoa ja paasata. AARRGGGHHH!!!!!
Kyselyt jurppii, mutta myös aivottomat kommentit. Mua on ainakin eniten ottanut päähän kun muutamat tutut on kommentoineet omaa tai puolison raskautta ääneen todeten, että ekasta kerrasta nappas ja ei olis tarvinnut ihan niin nopeasti.
Samanlaisia oireita täälläkin.
Lapsettomuus ei unohdu päiväksikään, vastaan kävelee onnellisesti odottavia äitejä lapsikatraineen, vauvauutisia kuulee tämän tästä.
Meillä on lapsettomuutta takana parisen vuotta, hoitoon pääsimme heti koska havaittiin pco.
Teroja on syöty, Metforminia, Clomifenia, kolme pistoshoitoa insseineen, ei MITÄÄN merkkiä että olisi onnistumassa.Minua kalvaa ajatus että siittiöt ja munasolu ei sopisikaan yhteen, ei jakautuisi ja joutuisimme raskaan päätöksen eteen.En voi/osaa kuvitella itseäni raskaana,hoitamassa omaa lasta, uskoa että joskus onnistuisimme.Negatiivisuus lisääntynyt hirvittävästi,vihastuttaa, itkettää ja on niin epätoivoinen olo kun se ei vaan voi onnistua.
Jokaisella on oikeus tuntea vihaa, koska lapsettomuutta ei voi valita ja se on todella rankkaa psyykkisesti.
Kyllä se täytyy vaan nyt kestää, onneksi meitä monia voidaan auttaa, ja aina on joku lapseton pariskunta vähemmän.
Odotamme parhaillaan IVF hoitoa, joka on tarkoitus tapahtua huhtikuussa.
Rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta!!:)
Yhdessä oltu 6 vuotta josta puolet ajasta odoteltu vauvaa (nyt menossa tutkimukset missä vika) ja noin puolet ajasta tutut kyselleet jokos te alatte tekeen perheenlisäystä. ARGH!!!
Vastaan kauniisti hymyillen että ei vielä, ehkä ei koskaan tehdäkään, meillä on hyvä näinkin ja plaa plaa... vaikka tekis mieli sanoa ihan jotain muuta.
Pidimme lapsettomuutemme alussa salassa ja se johti todella vaikeisiin tilanteisiin. Aina kun olimme joutuneet kokemaan keskenmenon syntyi lähisukulaiselle lapsi; näin on käynyt nyt jo kolme kertaa, eli jokaisen keskenmenoni jälkeen.
Jossakin vaiheessa kerroimme lähisuvulle, että meidän perheeseen on saatu vain enkelilapsia. Kerroimme tämän menemättä yksityiskohtiin ja uskokaa tai älkää, kukaan ei ole tämän tunnustuksen jälkeen vaivannut meitä perheenlisäämiseen liittyvillä uteluilla. (Lapselliset) Ihmiset eivät nimittäin halua kuulla kenenkään kärsivän lapsettomuudesta, koska eivät tiedä miten siihen tulisi suhtautua.
Me olemme kokeneet tämän helpotuksena, koska tämän tunnustuksen seurauksena olemme saaneet ns. työrauhan. Lapsettomuutta hoitoineen meillä on nyt jo 4 vuotta takana.
Väistämättä yhteisen asian yrittäminen kyllä lujittaa suhteen laatua voimakkaammaksi. Miehenä asian käsittely on myös tosi rankka. Ainakin minulle apua oli puhua pikkuveljelle tuntemuksia avoimesti luottamuksella. Eli jos mahdollista, suosittelisin puhumista parhaalle ystävälle. Ainoastaan kaksistaan puidut asiat tuntuu typistyvän ja pyörivän samaa rataa. Ulkopuolisen hyvän frendin kanssa käyty keskustelu ja rankka kupin otto nollaa tilannetta ja taas jaksaa tsempata paremmin. Edelleen hyvät joulunalusta-ajat ja WOIMIA!
Juuri tänään tuli taas itku, suru valtaa aalloittain. Äidilleni kerroin asiasta tänään töksäyttäen. En pysty asiaa sanomaan ääneen, se tuntuu silloin liian pahalta ja todelliselta. Äidilleni nyt viimein infosin, että lakkaa jo kyselemästä niitä lapsenlapsia, tässä on yritetty jo pitkään... Naapuriin syntyi vauva, miehen sisko on viimeisillään, meillä se yritys vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu... Ja ihmiset kyselee. Juuri kävi tuttavapariskunta kylässä, niiden pikkunassikka kysyi sirkein silmin: Miksei teillä oo lapsia??? Sillä hetkellä teki mieli niska-perseotteella päästä eroon siitäkin vintiöstä. Miten tässä jaksaa??? Voimia sulle, et ole yksin.
Kyl se vielä natsaa ... sano mun sanoneen! Just nyt se tuntuu vaikealta ,mut koeta rauhoittaa tilannetta ja hyvä että sait sanottua asiasta äidillesi. Nyt hänkin voi olla tukemassa sinua tai teitä asian suhteen. Hyvää joulua ja tsemppiä . Never give up!
Paljon kiitoksia kannustavasta viestistäsi. Hyvää joulunaikaa myös Sinulle. Ole iloinen lapsesta/lapsistasi.
Hei. Minulla myös samoja tunteita... Itse olen jo tässä vähän yli vuoden elelly tämöisen tiedon kanssa että en voi koskaa tulla raskaaksi kun puuttuu kohtu... Välillä on rankkaa mutta sitten kun on muuta tekemistä ja ajateltavaa ni ei sitä muistakkaan. Minusta on niin ihana katsella heitä jotka vartuvat vauvaa ja yleensä lapsia kun ne ovat niin suloisia. Hyvää joulua sinulle ja onnellista uutta vuotta 2007!
tosi kamalaa kuulla ettei sinulla ole kohtua ollenkaan :( ja samalla ei voi kun ihailla asennettasi. Varmasti saatkin paljon onnea elämääsi :)
Minun pitäisi muistaa olla kiitollinen että on edes vielä mahkut siihen lapseen...
On varmaan ollut kova paikka noin nuorena myöntää se tosiasia ettei koskaan "omaa" lasta, varsinkin jos pitää paljon lapsista muutenkin ja on niistä ehkä haaveillut.
tuttua juttua! itsellä clomit justiinsa päällä ja olen ollut muutaman päivän niin vihainen....itseäkin ärsyttää kun on kokoajan kiukkuinen, apaattinen, mikään ei innosta jne. mutta ei pysty muuttamaan käytöstään.. mukava joulu siis edessä. Toiv. helpottaa kun kierto pääsee pidemmälle, varmaankin clomien syytä. koitahan jaksaa, ei tässä muuta voi. Ajatella hyviä asioita JNE...
...Minulla on nykyisin niin etten jaksa edes itkeä kun menkat alkaa.Olen vihainen ja katkera ja vetäydyn kuoreeni.Tekisi mieli haistattaa paskat kaikille.Silmistäni varmaan paistaa viha tuntemattomillekkin.
Me ollaan avoimesti kerrottu vanhemmille sekä joillekin ystäville.Asiasta ei ole kuitenkaan vaijettu vaan ahistavia kommentteja tulee kuukausittain monelta.Ihan kuin ihmiset eivät ajattelisi miltä toisesta tuntuu...niin no eivät he tiedä kun eivät itse koe tätä paskaaa!
Sulle woimia..... muista yrittää ottaa asiaan välillä "aikalisää".. Tavallaan nollaat tilanteen ja ehkäpä tän asian nollaus saattaa saada hyvääkin aikaan henkisellä puolella siinä määrin että liiallinen yrittäminen siirtyy enemmän taka-alalle. Hommahan on rankkaa aikaa myös miehellesi. Tämä saattaa monesti unohtua.Välillä kunnon nollaus on paikallaan...
Tehkää yhdessä joku ulkomaan tai kotimaan hurvittelumatka Vaikka viikonloppureissu johonkin kylpylään tai jonnekin kaupunkiin. Käytte teatterissa tai bilettämässä vieraassa ympäristössä ja unohdatte liiallisen yrittämisen ja "pakko-onnistua nyt!"-ajatuksen... Ainakin vähäksi aikaa. Eläkää kaikesta huolimatta täysillä ja nauttikaa elämästä nyt kun on terveyttä,ystäviä... ja onhan teillä toisenne! TSEMPPIÄ TEILLE!