On tässä jo 15 kesää eletty tätä elämää ja oppimista on vielä paljon edessä. Elämän koulu, on vaikein koulu, mitä vaan voi olla.
Elämään ei opi kun vain elämällä, mutta olisiko sittenkin parempi jättää elämä kesken... Se on välillä vähän vaikea saada kaikki elämänkoulun kotiläksytkin valmiiksi... Vai valmistuvatko ne läksyt oikeastaan koskaan.
Harma varmaan ymmärtää mitä helvettiä selitän, mut ei sillä nyt niinkään väliä. Kyllä jotku joskus tajuaa. Kasvaessaan jotkut ihmiset fiksustuvat ja jotkut taas eivät.
Musta tuntuu, että olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana pelottavan paljon. Asioita tulee mietittyä ihmeellisen paljon, hartaasti ja pitkään. Silti ei yhteenkään asiaan saa pienintäkään selkoa. Aika outoa. Ei ne läksyt vaan valmistu koskaan.
Onko nuoren elämä oikeesti näin saatanan vaikeaa vai tekeekö nuori itse siitä vaikeaa? Vai tekevätkö aikuiset nuorien aikuistumisesta sen hankaluuden... Ei saa selkoa, ei sitten millään...
Elämään ei opi kun vain elämällä, mutta olisiko sittenkin parempi jättää elämä kesken... Se on välillä vähän vaikea saada kaikki elämänkoulun kotiläksytkin valmiiksi... Vai valmistuvatko ne läksyt oikeastaan koskaan.
Harma varmaan ymmärtää mitä helvettiä selitän, mut ei sillä nyt niinkään väliä. Kyllä jotku joskus tajuaa. Kasvaessaan jotkut ihmiset fiksustuvat ja jotkut taas eivät.
Musta tuntuu, että olen muuttunut viimeisen puolen vuoden aikana pelottavan paljon. Asioita tulee mietittyä ihmeellisen paljon, hartaasti ja pitkään. Silti ei yhteenkään asiaan saa pienintäkään selkoa. Aika outoa. Ei ne läksyt vaan valmistu koskaan.
Onko nuoren elämä oikeesti näin saatanan vaikeaa vai tekeekö nuori itse siitä vaikeaa? Vai tekevätkö aikuiset nuorien aikuistumisesta sen hankaluuden... Ei saa selkoa, ei sitten millään...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Viisitoista kesää on minunkin puntarissani.
Se riippuu mielestäni ympäristöstä ja siitä, miten nuori (tai kuka tahansa ihminen) suhtautuu ongelmiin. Ihmisillä on useimmiten aina vaikeaa (ongelman ratkottua syntyy taas uusi ongelma). Jotkut eivät edes tiedä, mitä tehdä. Minä tiedän, mutta en uskalla ottaa riskejä, suuria riskejä, jotka vahingoittavat muita. Ellei sitten uskalla tehdä mitään, jää pyörimään sitä samaa elämän ympyrää...
vielä muutama kesä niin asiat kummasti selkiytyvät eikä itteään tarvitse puntaroida niin paljon. Nuoren kehitystehtävään kuuluu se, että he miettivät paljon itseään ja maailmaa. Se on tärkeää ja luonnollista, eikä elämäsi tule olemaan ikuisuuksia samanlaista tuumiskelua kuin nyt, vaikket varsinaisiin tuloksiin tulisikaan.
Niinhän se menee. Tähän se kuuluu juu.
Tän ikäsenä ottaa vielä yllättävänkin paljon mallia ympäröivästä maailmasta ja suodattaa tietoa oman päänsä läpi itselleen sopiviin periaatteisiin. Silleen se ainakin mulla menee... :D
Elämä jatkuu, mut tiedä sitä mihin suuntaan. Sen näkee sit parin kesän päästä..
tavalliselta 15 vuotiaan puheelta.
En mä sitä epäile yhtään.. Musta kyllä tuntuu, että harvat kaverit puhuu näin paljon juttuja. Tai enpä tiedä.
Täs hyvä sitaatti aihetta sivuten..
:
"The most dangerous thing in
the world is
to think you understand
something."
munki nimi on muuten Jenita :) ja oon kans 15v :)