Vajaasta 2-vuotiaasta uroskoirasta on tullut todella paha hihnarähisijä. Kaikkia tälläkin palstalla esiintulleita neuvoja on koetettu tuloksetta. Kyselen nyt itse, jos jollakin on ajatuksia miten toimia.
Koira on aina ollut hieman arka, joten oletan että tuo rähinä johtuu arkuudesta. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole koirapuistossa, näyttelyissä tms. Ei siedä kuitenkaan yhtään sitä, jos joku yrittää puistossa pomottaa.
Hihnaongelmassa toimivimmaksi on tullut nakki/lihapulla, jolla ohitukset onnistuu ehkä 50 prosenttisesti jotenkuten ilman rähinää. Mutta sitten kun rähistään niin rähistään kunnolla. Kerran raahauduin itse koiran perässä niin että jouduin käymään tikattavana (pidin siis hihnasta kiinni ettei pääse toisen koiran kimppuun ja soraa oli alustana, enkä ole edes mikään kovin heiveröinen…). Tilanne alkaa olla siis kestämätön ja alkaa pelottaa milloin käy itselle vakavammin. Koira on ”vain” keskikokoinen ja n. 24 kg, mutta voimaa vaikka muille jakaa.
Koira tottelee muutoin hyvin, on vain todella itsepäinen. Toisen koiran kohdatessa menee maahan vaanimaan, eikä sitä saa edes raahaamalla liikkeelle. Tai sitten yhtäkkiä ohitushetkellä hyökkää kimppuun. Tuo kaatumistilanne tapahtui juuri niin että koira jumahti maahan ja pidin sitä aloillaan ja juuri kun toinen koira oli ohittanut ponkaisi rähinällä perään.
On koetettu hyppiä metsään, vaihtaa suuntaa ja tottelevaisuuden tehotreenausta. Nuo suunnanvaidot yms. ei vaan onnistu kun koira jämähtää maahan.
Toivon siis vinkkejä mitä tehdä vai onko apu enää asiaan perehtyneessä kouluttajassa.
Koira on aina ollut hieman arka, joten oletan että tuo rähinä johtuu arkuudesta. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ole koirapuistossa, näyttelyissä tms. Ei siedä kuitenkaan yhtään sitä, jos joku yrittää puistossa pomottaa.
Hihnaongelmassa toimivimmaksi on tullut nakki/lihapulla, jolla ohitukset onnistuu ehkä 50 prosenttisesti jotenkuten ilman rähinää. Mutta sitten kun rähistään niin rähistään kunnolla. Kerran raahauduin itse koiran perässä niin että jouduin käymään tikattavana (pidin siis hihnasta kiinni ettei pääse toisen koiran kimppuun ja soraa oli alustana, enkä ole edes mikään kovin heiveröinen…). Tilanne alkaa olla siis kestämätön ja alkaa pelottaa milloin käy itselle vakavammin. Koira on ”vain” keskikokoinen ja n. 24 kg, mutta voimaa vaikka muille jakaa.
Koira tottelee muutoin hyvin, on vain todella itsepäinen. Toisen koiran kohdatessa menee maahan vaanimaan, eikä sitä saa edes raahaamalla liikkeelle. Tai sitten yhtäkkiä ohitushetkellä hyökkää kimppuun. Tuo kaatumistilanne tapahtui juuri niin että koira jumahti maahan ja pidin sitä aloillaan ja juuri kun toinen koira oli ohittanut ponkaisi rähinällä perään.
On koetettu hyppiä metsään, vaihtaa suuntaa ja tottelevaisuuden tehotreenausta. Nuo suunnanvaidot yms. ei vaan onnistu kun koira jämähtää maahan.
Toivon siis vinkkejä mitä tehdä vai onko apu enää asiaan perehtyneessä kouluttajassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
...itse tekisin niin että koira liikkeellä, vaikka perässä raahautuen, selällään, kylellään, kuinka vaan, mutta paikoilleen ei jäädä. Sanot että koiraasi ei saa liikkeelle edes raahaamalla, pannasta kiinni ja sit mentiin, paikoilleen ei jäädä. Kyllä 24 kilookin rupee liikkumaan :) Omalle koiralle ainakin on juurikin pahin jos pysähtyy "odottamaan" toista koiraa. Jos makupalalla onnistuu ohitukset välillä hyvin niin jatka sitä. Mites lelulla? Jos koiralla on joku mielilelu mihin on hulluna niin sillä yrittäisit saada ajoissa huomion itseesi? Oman koiran kanssa ennen tappelin myös ohituksia ja paras keino oli patukka, sillä sai koiran jakamattoman huomion, vaikka työtä sekin vaati. Tsemppiä, tie on pitkä ja kivinen mutta kyllä se sitten joskus palkitseekin :)
Kiitos vastaukssesta. Koiralla on nyt valjaat, joista koiran voi nostaa helpommin pystyyn ja yrittää pitää jaloillaan. Näin olenkin toiminut, mutta mietityttää, että onko se oikea keino suht herkälle koiralle. Toisaalta pentuaikainen pureminenkin saatiin kuriin vasta keinolla, joka täällä varmasti aiheuttaa kritiikkiä (ja oli kasvattajan viimeinen keino kaikkien kokeiltujen jälkeen).
Koira on ollut hankala koulutettava muutenkin siinä mielessä, että lelut eikä namit hirveästi kiinnosta. Tavallisilla nameilla koiraa on ollut turha kouluttaa ja tuntuu että nakkimerkkiäkin on aina vaihdettava... Leluilla tai tuolla patukalla on yritetty myöskin, mutta ei ole huomaavinaankaan. On tietysti jo helpotus, että jotkut ohitukset onnistuu jo jotenkuten. Jokin aika sitten kun ei menty yhdenkään koiran ohi ilman rähinää.
Tarkennan vielä, eli omallani tein niin että opetin kulkemaan tuossa lähellä. Käsky oli vierellä ja koira pysyy sillä tuossa jalan vieressä, ei tarvitse ottaa kontaktia. Ensin opettelua "neutraalissa" ilmapiirissä, palkkana patukka tai makupala. Sitten pikkuhiljaa siirsin käskyn käyttöä normaaleihin tilanteisiin, lenkillä, kun on paljon ihmisiä ym. Sitten niin että koiria kaukana. Ja edelleen palkka. Kun koira oppi käskyn ja ei noudattanut, kielto ja karvoista nyppäsy takaisin paikalleen. Eli tavallaan en yrittänytkään opettaa koiraa olemaan rähisemättä, vaan hallinnassa tilanteessa. Ja tuo tyyli oli ainoa mikä meillä toimi, vieläkin saa koiralla monesti hokea tuota "vierellä" ohitustilanteessa, mutta yleensä mennään nätisti hiljaa ohi. Nykyään jos koiralta syystä tai toisesta tuntuu korvat häviävän lenkillä, pikku pätkä vierellä kulkemista niin koira "palautuu" maan pinnalle ja korvatkin toimii taas vähän paremmin, ainakin hetken :)
Oletko kokeillut kuonopantaa?? Olen edellisen kanssa samaa mieltä, ettei koira saa jämähtää paikoilleen. Kuonopannan kanssa saat ainakin koirasi liikkeelle ilman rimpuiluja. Kuonopantaan hihna kiinnitetään kuonon alle ja näin pystyt määräämään helposti koiran suunnan. Jos meinaa alkaa rähistä ja syöksyy toista päin nykäiset hieman niin koiran pää kääntyy sinuun päin. Tärkeää on ette kiristä koiran hihnaa, se laukaisee koirassa niinsanotun taistele tai pakene reagtion ja kun koira tuntee kiristyneen hihnan, ainoaksi vaihtoiehdoksi sille jää taistella. Palkitset koirasi sitten jollain makupalalla kun se kääntää pään poispäin toisesta koirasta, mutta jos koira yrittää rähistä uudelleen, jätä makupala antamatta. Näin koirasi oppii helposti mikä on oikein ja mikä väärin.
Toinen tärkeä asia on oma mielenrauhasi. Jos näet toisen koiran lähestyvän teitä, ole rauhallinen. Otat koiran hallitusti viereesi kävelemään ja jätät arkailun pois, niin koirasi ymmärtää, että nyt mennään sinun säännöilläsi. Jos olet ohitustilanteessa itse hermorauniona, koirasi kyllä tietää sen ja siitä seuraa vain enemmän rähinää ja puolustusta, koska koirasi luulee sinun pelkäävän.
Parasta harjoitusta olisi, jos jollain tutullasi on koira, että hän kävelee oman koiransa kanssa teidän ohitse. Ensin kaukaa, vaikka kadun toiselta puolelta ja aina onnistuneen ohituksen jälkeen vähän lähempää. On myös tärkeää, ettet itse reagoi vastaantulijaan mitenkään. Aina kun ohitus onnistuu hyvin, palkitset koirasi heti. Kehu paljon ja anna makupaloja. Jos koirasi kuitenkin rähisee, menee kaverisi taas mahdollisimman kauas ja aloitatte harjoittelun alusta.
Tuli aika pitkä, mutta toivottavasti oli jotain hyötyä. Ainakin kannattaa ostaa se kuonopanta, olen kuullut siitä vain positiivista palautetta.
tölkki?
Kirjoitin äskettäin tölkistä tohon sitruunapanta-kohtaan, sillä tölkkiä pystyy käyttämään arkipäivän tilanteissa, juuri ohitukset ovat niitä mihin tölkki on omiaan.
Tölkki(puolen litran tölkki, sinne muutamia kiviä ja tölkki pussiin, myös suhteuta koiran kokoon, jos chihu, niin sillon riittää vaseliinipurkkikin.)on loistava apu. Kun sun koiras alkaa kyttäämään sanot ei ja ravistat tölkkiä niin että kivet kilahtavat kunnolla, luultavasti tästä jo koira vähän herpaantuu, et mitä?jatkat matkaa normaalisti, kunnes taas tulee tökkäri ja taas sama kuvio. Jos koira ei moksiskaan äsköisestä, sanot napakasti ei ja nakkaat tölkin koiran jalkoihin(ei tarvitse osua, mutta sekään ei haittaa. Heiton pitää kuitenkin olla napakka, että kivet kilahtaa kunnolla).Aika pian koiran pitäisi ehdollistua ei:n sanomiseen. Ja kun koira tekee oikein sitä ei tarvitse kehua, koska remmissähän kuuluu kävellä nätisti, ilman suurempia huomautteluja. Tölkin käytön jälkeen koira yleensä pyrkii ottamaan kontaktia "alistuvasti", mutta sille ei saa missään nimessä alkaa lässyttään vaan käyttäytyä aivan normaalisti. Ja kun purkin on nakannut jalkoihin, on muyös tärkeeää, että sinä nostat purkin maasta, niin että koira hoksaa että se olit sinä, johtaja joka komensi alempaansa olemaan kunnolla.
Ja ethän vain kiristä hihnaa kun koira tulee vastaan, sillä se on merkki koiralle että nyt pitää puolustaa. Löysällä hihnalla ja purkki valmiina kourassa, pitäisi auttaa.
Mutta jos kysyttävää, kysy ihmeessä! Tämä tekniikka teki meitin rähisijästä leppoisen kaverin lenkille, eikä nykyään tarvi lenkittää ku kahella sormella hihnasta kiinni pitäen.
Voi, että olen kade sinulle. Olisi ihanaa ulkoilla koiran kanssa rauhallisesti. Mulla on ihana, mutta hullu koira. Se rähjää remmissä, mutta irti päästessään menee vain leikkimään vastaan tulevan koiran kanssa. Koirani käyttäytyminen on ihan ok kun paikalla on ryhmä koiria tai paljon koiria (näyttely, treenit,koirapuisto), mutta kun vastaan tulee yksi koira hihnassa, on täysi rähinä päällä. Minusta on suorastaan vastenmielistä käyttää koiraani ulkona tai lenkillä. Minua hävettää sen käytös. Ei siitä vaaraa ole ja se on sen verran pieni, ettei saa minua nurin, mutta nolottaa, v***ttaa, harmittaa, inhottaa..... Se on jo 4 vuotias ja varmaan toivoton tapaus. APUUVA!
Edellä mainitsemani tölkki-tapakasvatus todella TOIMII!!! Et häviä mitään että kokeilet sitä! Huomena heti tölkki kouraan lenkille mennessä, itselläkin se on vielä varmuuden vuoksi lenkeillä mukana, mutta nykyään koirani ei enää edes noteeraa vastaantulevaa koiraa.
Muista käyttää löysää hihnaa, ei flexiä, vaan normi 2 metristä talutinta, sillä hallinta onnistuu parhaiten. Kun kyttäys alkaa, ensin pelkkä ei, mikäli ei auta, perään heti toinen ei ja tölkin ravistus, ja viimeisenä jos edellinenkään ei auttanut, purkin heitto koiran jalkoihin ja ei:n "karjaisu".
Tämä tapa ei mitenkään satuta koiraa, vaan sen tarkoitus on asettaa koira sen omalle paikalleen-lauman alimmaiseksi, ja kun se on siellä ja sille on tehty tämä asia selväksi, sen ei tarvitse enää lenkillä yrittää mitään, koska se tietää että laumanjohtaja suojelee ja ohjaa laumaa.
Tärkeää on myös sitten muistaa tosiaan purkin heiton jälkeen kun koira alkaa katsomaan sinua ja pyörimään luultavasti jaloissa ja piippaan(ainakin meitin koira teki niin kun ekan kerran nakkas tölkin jalkoihin, ni näytti et se säikähyksestä hyppää syliin!)että katsekontaktia et saa koiraan ottaa vaan poimia tölkin maasta ja jatkaa matkaa eteenpäin käskyllä: Tule!(tai mikä se sana sitten ikinä teillä onkaan) Näillä ohjeilla pitäisi päästä jo aika pitkälle, harmi vaan et parhain olis ku pystys paikan päällä näyttään tekniikat.
Ja tämä tekniikka ei oo mun kehittämä, oppini oon saanut Koirakoulu-Pevi:n yhdeltä opettajalta, jonka viikonloppuleirillä kävin, eikä vois koiran kanssa mennä enää paremmin.
Kannatta käydä lukemassa netissä koirakoulu-pevin sivuja, sieltä saa aika paljon ahaa-elämyksiä ja vinkkejä.
EI KÄYTETÄ sitä tölkkiä ilman että vahvistetaan muutenkin johtajuutta. Sillä pilataan koiran ja ihmisen suhde jo päivässä. Tämä asia käy ilmi jo PEVIN sivuilta ja kumma jos kouluttaja ei siitä maininnut.
Eli alkup. ensin lukemaan www.koiraneuvola.fi palstalta johtajuudesta.
JOs johtajuus on kunnossa niin toki silloin voi käyttää mutta kun epäilen että suurimmalla osalla se ei ole kunnossa.
En voi korostaa kouluttajana tätä asiaa tarpeeksi. Tölkillä on pilattu monta koiraa lukemalla siitä keskustelupalstalta ja sen jälkeen viskottu koiraraukkaa sillä.
Eli vahvistetaan ENSIN sitä johtajuutta huomioimattomuudella, ajamalla koira pois läheltä murisemalla ja EI sanalla ja SEN JÄLKEEN käytetään sitä purkkia EI sanan vahvikkeena kun koira on saatu epävarmaksi asemastaan. IKINÄ ei saa viskata purkkia koiran jalkoihin ilman että annetaan koiralle ensin mahdollisuus totella sitä EI sanaa.
Jos koira on johtaja ja ihminen viskaa sitä rämisevällä purkilla tuloksena on luottamuksen täydellinen menettäminen lopulta. Ja jos kyseessä on vielä tietynluonteinen koira, ongelmat ovat sen jälkeen paljon isompia kuin hihnassa äriseminen.
Eli purkki on EIn vahviste jos johtajuus on kunnossa.
meillä myös 2 v uros, ja hirvee räyhääjä!
Toisille koirille kuin "enkeli", eli leikkii, ja ei rähise,ja toisille sitten ihan hurjana räyhää, ja tarttuu meitä taluttajia lahkeeseen, ja voi jopa purra....
Koira kastroitiin lokakuussa, eipä hirveesti auttanut, kuin narttujen pissojen haisteluun.
Mitä ihmettä teemme? Kuonokoppako avuksi??
Muuten koira kiltti ja tottelevainen, toisaalta jopa arkakin....rakastaa paria naapuruston uroskoiraa ja narttua, joiden kanssa telmii kovasti, mutta useimpia etenkin uroksia vihaa ( luulisin niin), etenkin ajokoiria.
Loiramme lapinkoirasukua.
'NEUVOJA!
Kiva, että vinkkejä on tullut =D Koira tuossa makaa taas niin söpöläisenä ettei uskoisi millaiseksi piruksi se tuolla lenkillä muuttuu.
Kuonopanta oli ed. koiralla loistava vedonestäjä. Tälle koiralle kuonopanta ei sovi koska koska reippaat nykäisyt ei sovi sen kanssa (kun ongelmana on se jumiminen).
Tölkki oli käytössä aikaisemmin puremisen ja pöydältä varastelun kanssa, tässä rähinäongelmassa en ole huomannut sitä kokeilla. Tölkin kolauttelusta ei ollut apua ko. ongelmissa, eikä edes jalkojen juuren heittämisestä jos koira näki mistä tölkki tuli. Pöydältä varastelu loppui kertalaakista, kun teimme tölkkiansan (tölkki putosi pöydältä leivän mukana).. Tosin siitä seurasi sitten keittiökammo, joka vieläkin valtaa iltaisin (ansa tehtiin illalla). Mutta ehkäpä tuota tölkkiä pitää ensi alkuun varovaisesti kokeilla. Johtajuutta olen miettinyt. Ehkei se oli täysin kunnossa, sillä koira on kyllä pienestä pitäen ollut melkoinen pomottaja ja sen kanssa on töitä tehty. Ehkä koira pitäisi palauttaa taas ”maan pinnalle”.
Tavoite on meilläkin ollut, että koira olisi hallinnassa noissa tilanteissa. On siis opeteltu vierellä kulkemista juuri niin kuin Puhpuh kirjoitti. Häiriöttömissä tilanteissa ja lenkkeilijöiden yms. kanssa se onnistuukin. Eli ei kai auta kun jatkaa treenaamista, niin että se vierellä kävely onnistuisi koirakohtaamisissakin. Onneksi nyt on hieman lomaa, joten pystyn perehtymään tähän asiaan ”kokopäiväisesti”.
kirjoita sama www.koiraneuvola.fi saat ongelmakoirakouluttajalta apua...
alkaisi arkaa/herkkää koiraa millään räminäpurkeilla peloittelemaan, jos muutenkin ohitustilanteet pelottavat niin miksi pelkoa muihin koiriin pitäisi lisätä, tuskin tuolla Koiraneuvolankaan palstalla sitä kaikille koirille suositellaan? Jos namit kuitenkin joissain tilanteissa toimivat, niin jatkaisin samalla linjalla. Yrittäisin lukea koiran eleitä ettei koira pääse koskaan jämähtämään maahan, koska silloin ollaan jo liian lähellä toista koiraa. Parasta olisi kai jos ongelmakoirakouluttaja pääsisi teitä tapaamaan, ja kertoisi mikä ohituksissa menee pieleen, palkataanko koiraa rähinästä (palkkaus myöhässä tms), tai onko etäisyys muihin liian lyhyt. Vaikka se jonkinverran maksaisikin niin mitä nopeammin ongelmaan tartutaan, sitä helpommin se on korjattavissa, ennenkuin rähinästä tulee piintynyt tapa.