väläytti viime viikonloppuna että haluaisi muuttaa isänsä ja minun luokseni asumaan! Mielestäni ajatus on aivan ihana ja olenpa hieman ylpeäkin itsestäni : )
Mieheni tyttö
tuulikki'
191583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
miksi olet ylpeä itsestäsi?????
Miksi tyttö ilmoitti haluavansa muuttaa???
Äitinä voin kertoa, että kautta aikojen lapseni, ovat halunneet muuttaa milloin minnekin, kun on erimielisyyksiä tullut kotiintuloajoista, koulusta lintsauksista, kavereille yö-kyläilyistä...jne.
Myöskin silloin, kun muualla saa syödä sitä ja tätä, muualla on semmoinen ja semmoinen pelikone jne...
On ihanaa lähteä lapsen ja lähivanhemman välien selvittelyihin hemmottelemaan lasta ja näin miehen ex-vaimostakin tulee se vittumainen!!!
Että älä ainakaan ole ylpeä itsestäsi, jos lapsi väläyttää haluavansa muuttaa noin vaan!!!!!
heti rauhoitella teitä exiä että päätimme mieheni kanssa että tuo oli vain tytön suusta heitto. En ole manipuloinut, olen ihan normaalisti huolehtinut hänestä tapaamisviikonloppuina. Ehkä hän on vain huomannut että vietämme hyvin onnellista ja tasapainoista elämää ja meillä on hyvä olla : ) Mutta mukava oli nuo sanat kuulla!
"Ehkä hän on vain huomannut että vietämme hyvin onnellista ja tasapainoista elämää ja meillä on hyvä olla" Hiukka itserakasta.
jokainen "äitipuoli" joka tulee toimeen miehensä lasten kanssa saa olla ylpeä itsestään!
sinulta turhan katkeraa
kuulostaa. Että keskenkasvuinen tyttö huomaa, miten onnellista ja tasapainosta ne nyt viettää. Viettäävätköhän vaa, kun siitä pitää täällä toitottaa?
Että tyttö sen takia haluais isänsä ja tämän uuden luo. Eiköhän tyttö vaan yritä vedättää ja olla mieliksi. Ja eiköhän tyttö myös äitinsä kanssa vietä ihan onnellista elämää sielläkin.
Kiva tietysti, että tulevat toimeen, ja että äitipuoli on tykätty. Mutta hän on silti vaan äitipuoli eikä ikinä voi korvata omaa äitiä. Ja tuskin tyttö ihan oikeasti isälleen edes haluaa.
tytön. Ei kukaan terve lapsi jätä äitiä.
Miten niin jättää? Onko tuo tyttö jättänyt nyt siis isänsäkin? Siis lapsethan aina uhkaavat ties millä ja haluavat milloin mitäkin. Kuinka montaa kertaa minäkin pienenä uhkasin äitiäni lapsensuojeluviranomaisillani, koska äiti pakotti iltaisin nukkumaan. :) Tuo muuttaminen voi olla lasten suusta sama kuin sanoisi, että "haluan olla teidän kanssa", ei siinä pakolla tarkoiteta että halutaan toinen osapuoli hylätä.
Sitäpaitsi, eikö silloin saa olla vähän ylpeä itsestään kun lapsi osoittaa tykkäävänsä olla siellä eikä esim. kerro, että haluaa pois ja inhoaa olla siellä? Eihän nyt jooko aloteta tästä mitään ex-nyx-riitaa kuin sellaisesta ei kerran ole kysekään?
ai että KUKAAN lapsi ei pois äidiltään tai muuten HÄN on sairas tai jotenkin huono???? Kuulepas nyt, valitettavasti Suomestakin löytyy niitä "huonoja vanhempia"; perheväkivaltaa ja alkoholismia, pitäisikö lapsen haluta olla sellaisessa ympäristössä? Mrrrrr..... Hyvää joulua sinullekin vaan, joskus saisi ajatella niitä lapsiakin!!!!
joskus olin ja tahdoin muuttaa välillä iskälle, välillä taas äitille. Aina parempi kun isällä oli tosi ihana uusi puoliso!
Miksi tuulikki heti vetoat johonkin pahaan? Sehän on hienoa kun äitipuolesta tykätään ja äitipuoli tykkää lapsista! Minäkin nykyään "äitipuoli" vaikkei se olekaan oikea sana kuvaamaan mutta sinnepäin, ja olen todella ylpeä kun lapset sanovat reilusti ja suoraan ikävöivänsä ja pitävänsä minusta. Ekalla kerralla kun kuulin tuli tippa linssiin - olen siis saavuttanut lapsen luottamuksen:)
taas vain itsesi
"Ei kukaan terve lapsi jätä äitiä."
Ehe ehe. Exän pikkusisko muutti isänsä luokse, heti kun sai itse asiasta päättää. Ja ihan täysipäinen tyttö oli, nyt lukee yliopistossa maisterin tutkintoa.
Hyvähän se on, että lapsi viihtyy! Itsekin muistan avioerolapsena joskus miettineeni sitä, että olisi joskus mukava asua toisenkin vanhemman luona. Eikä se siis johtunut siitä, että toisen luona olisi ollut asiat jotenkin huonosti.
Sehän on hienoa, että lapsi tulee teille mielellään ja ilmaisee sen. Ei siinä sen kummemmin varmaan ole tarvetta asumisjärjestelyjä muutella tms. eikä teillä varmaan ollut tarkoituskaan. Mutta ole vaan ylpeä!
Itsekin olen kiintynyt hyvin paljon tytärpuoleeni ja odotan aina häntä luoksemme. En silti ole mitenkään omimassa häntä tms. Valitettavasti tiedän niitäkin tapauksia, joissa lapsi ja "äitipuoli" eivät vuosien tuntemisen jälkeenkään ole edes puheväleissä. Aika kamalaa.
Laittaa hieman "jäitä hattuun". Toki jos "toisessa kodissa" meno on esim. tiukempaa ja vielä tyttö on tai tulossa puberteetti-ikään, siiloin edelleen halu kasvaa, päästä "helpompaan kotiin". Sitähän aina yritetään paastasiitä yli, missä on aita matalin, sano.
Onko sinulla ollut edes "kunnon tappelua" tytön kanssa ? ? ? ? ?
Meillä on "tiukempaa" kuin äidillä. Ehkä toiset lapset kuitenkin vaistoavat että heistä pidetään huolta kun ei anneta kaikkea periksi. Meillä ei todellakaan ole ollut koskaan tappelua.
"ehkä toiset lapset kuitenkin vaistoavat että heistä pidetään huolta kun ei anneta kaikkea periksi".
Äitikö antaa kaiken periksi? Ja lapsi nyt vaistoaa, että sinä pidät parempaa huolta toisen lapsesta.
Kiva kun tulet tytön kanssa toimeen, mutta älä nyt ihan vuoden äidin titteliä ole odottamassa. ja älä nyt ihan tikahdu omaan erinomaisuuteesi.
vaan puhun nyt meidän perheestä!
Lapsen suusta tuo tarkoittaa, että "täällä on kiva olla, viihdyn hyvin".
Miksi tämän viestiketjun kirjoittajat miettivät, kumpi vanhemmista on parempi, kumpi solvaa kumpaa jne, kun olennaista on lapsen hyvinvointi!
Ollanko me sankareita kaikki....?
kun luin tuota sun tekstiä...itselläni teini-ikäinen tytär ja hän oli suutuspäissään heittänyt ns.läppää isin ja uuden "Äitipuolen" luona,jotta haluaa muuttaa heille.
No nämäkös siitä villiintyivät ,ilman muuta ajattelemaan lapsella on "Paha olla " biologisen äidin luona ja siellä asuvan "Isäpuolen",kun meillä kulemma ryypätään ja viinapullot pyörii joka nurkassa ja mitähän kaikkia perättömiä syytöksiä tähän nyt kirjoittaisinkaan.
Juu tottahan se on, myönnän että meillä otetaan silloin tällöin saunaolut/siiderikin joskus jopa parikin tai joskus jopa viikonloppuisin kirkastakin ,mutta ei niin että emme kykenisi hoitamaan töitämme ,ym.asioitamme ja tytärtä tai avopuolisoni lapsia (3),jotka käyvät meillä lomilla ja välillä viikonloppuisinkin ,vaikka ikäväkyllä pitkä välimatka ja lasten harrastukset välillä näkemisen esteenä.Kaikki lapset ovat meille yhtä rakkaita ja tärkeitä.
No asiaan takaisin....
NO eipä aikaakaan kun tuli kutsu soskuun,soitin ja ihmetellen kysyinkin että mitähän asia koskee.
Olin toki huomannut että tytärtä painaa joku asia,mutta kun hän ei oikein osannut muuten kuin kiukkuillen kertoa/ilmaista itseään.Tiesin ja tunsin että perusasiat perheessämme on kuitenkin hyvin. Ajattelin että kyllä asiat hänekin kanssa sujuu,murkkuikä vain ottaa koville.Tyttäreni on omalle mummolleen kuitenkin aina voinut "purkaantua" jos joku asia on painanut mieltä ja tuntenut ettei minun tai iskän kanssa halua jostain asiasta keskustella.
No soskun täti ilmoitti minulle kys.asiansa,tuntui kuin kaikki olisi pahaa painajaisunta. Pahemmasta järkyutyksestä selvittyäni ,sovin että tyttäreni biologinen isä puolisonsa kanssa, minä sekä avopuolisoni ja tytär tulemme kaikki juttelemaan asiat halki,ettei kenellekään jäisi mitään epäselvää.
Tyttärelleni selitin kotona mistä kyse, ihan rauhallisesti,kysyin oliko hän todellakin tuntenut jotain vääryyttä täällä ja halukas lopullisesti muuttamaan pois kotoa?
Itkien hän sanoi että ei oikeesti halua muuttaa, oli silloin ollut meille vain vihainen nukkumaanmenoajoista ja ettei haluisi isinkään olevan surullinen.(tottahan se on että lapset huomaavat meidän aikuisten ns.mielipahat yms.Ja kantavat monenkilon taakkoja harteillaan pitkiäkin aikoja vanhempien eron jälkeen...)
No sovimme että ensin tytär juttelee sosiaaliviranomaisten kanssa kahdenkesken ja sitten me kaikki vanhemmat,kuulisimme mitä mieltä tyttäremme on asiasta oikeasti ja miten kokee asiat nyt.
Lopputulos oli että tytär haluaa asua edelleen minun ja avomieheni kanssa,ja käydä joka toinenviikonloppu ja välillä arkipäivinäkin siellä isin luona yökylässä,sekä tietysti lomillaan. (iloinen olen että tyttärelläni on biologinen isä nyt lähellä,silloin erotessammehan hän muutti kauas ja näki tyttöä harvemmin ja ikävä oli heillä molemmilla varmasti suunnaton, ja nyt kun tytöllä on ympärillään useampi aikuinen aina vain parempi murkku-ikäiselle,löytyy aina joku joka on oikea ihminen kuuntelemaan juuri sillä hetkellä.:))
Tässä nyt tuleekin mieleen se että kannattaisiko aina ensi ottaa selville mitä siellä "toisessa kodissa" oikeesti on juteltu ja tapahtunut...eikä aina lähdetä "viitake" kädessä liikenteeseen. (siis avoimuutta ja reilua yhteyden pitoa peliin)
Itse toivoisin että jatkossa me vanhemmat koetamme laittaa omat katkeruutemme taka-alalle ja nautittaisiin yhdessä "lapsemme" kasvamisesta ja tuettaisiin porukalla tätä nuorta neitokaista kasvamaan ja aikuistumaan tähän karuun maailmaan,ihan aikusten kesken juttelemalla ja välillä jopa tämän nuoren neidon kuullen,eikä alettais syntipukkia etsimään , syyttelemällä -tai tuomitsemalla toisiamme sellaissta asioista joita emme todellisuudessa edes varmaksi tiedä todeksi.Loppuhyvin kaikki hyvin,tyttö voi hyvin ja vartuu tietäen ainakin että hänellä on monta aikusita jotka hänestä oikeesti välittää. Toivottavasti me aikuisetkin nyt jatkossa osaamme jutella avoimin mielin.
Kaikkea hyvää kaikille uusioperheille sekä voimia ja huumorintajua murkku-ikäisten vanhemmille toivotellen.