Millaiset on mielestänne "hyvät" ja kohtuulliset käytöstavat?
Itse olen perheestä ( suvusta ) jossa
1. aterioidaan / kahvitellaan ruokapöydän ääressä ( ei olohuoneessa televisiota katsellen
2.kahvipöydässä aikuiset/ naiset ottavat ensin
( mummo ja vaari ennen kaikkia muita )
3. kaikkea maistetaan, jos ei maisteta niin ei ainakaan haukuta pöydässä olevaa ruokaa
4. miehet / pojat eivät ole sisällä hattu päässä
5. tavattaessa tervehditään, aamulla toivotetaan hyvät huomenet, illalla hyvää yötä
Nämä tuli nyt äkkiseltään mieleen, mutta mieheni lapset pitävät minua idioottina vaatiessani mokomaa protokollaa"...
Nyt, kun mieheni on tutustunut sukuuni ja tuttavapiiriini, on hän alkanut hävetä omien lastensa käytöstä. Ko. lapset taas halveksivat minua "hienostelijana".
Onko enää nykyään käytöstapoja vai olenko kummajainen ( koko suku kyllä samanlaista ).
Itse olen perheestä ( suvusta ) jossa
1. aterioidaan / kahvitellaan ruokapöydän ääressä ( ei olohuoneessa televisiota katsellen
2.kahvipöydässä aikuiset/ naiset ottavat ensin
( mummo ja vaari ennen kaikkia muita )
3. kaikkea maistetaan, jos ei maisteta niin ei ainakaan haukuta pöydässä olevaa ruokaa
4. miehet / pojat eivät ole sisällä hattu päässä
5. tavattaessa tervehditään, aamulla toivotetaan hyvät huomenet, illalla hyvää yötä
Nämä tuli nyt äkkiseltään mieleen, mutta mieheni lapset pitävät minua idioottina vaatiessani mokomaa protokollaa"...
Nyt, kun mieheni on tutustunut sukuuni ja tuttavapiiriini, on hän alkanut hävetä omien lastensa käytöstä. Ko. lapset taas halveksivat minua "hienostelijana".
Onko enää nykyään käytöstapoja vai olenko kummajainen ( koko suku kyllä samanlaista ).
Vastaukset 56
Vanhimmat
tai perinteinen perhe niin lasten kanssa saa kinastella käytöstavoista. Harva lapsi tekee niinkuin vanhemmat toivoisi.
Ei nuo sinun vaatimukset liian rankoilta kuullosta.
meillä syödään keittiössä. kahvit juon esim. äitini kanssa olohuoneessa, siis jos on pelkkää kahvia. jos on tarjottavaa niin tietysti keittiössä. joskus harvoin syön olohuoneessa, silloin lapset nukkuu. ei meillä kukaan syö lakki päässä. ja kaikkein tärkein kun ruokapöydästä noustaan, sanotaan KIITOS!
onkin mielestäni niin tärkeä, ettei tainnut olla edes listallani. Tottakai poikkeustapauksia voi olla, elokuvaa katsellessa voi olla jotain naposteltavaa jne. mutta perusateriat syödään mielestäni ruokapöydän ääressä!
Tuntuu vain oudolta saada mokomasta asiasta halveksuntaa osakseen,koska olen "vanhanaikainen"!
Mielestäni on erittäin hyvä, että lapsille/nuorille opetetaan tapoja, sillä ne ovat kyllä hukkuneet nykymaailmassa jonnekin. Jajoo, en ole vanhempi ihminen, vaan ihan parikymppinen.
Jatka samaan malliin =)
vanhemmat ensin, sitten lapset, omat vanhempani näin opetti, nuoriso vaan ei kaikkea ymmärrä, nyky-päivänä, heidät on vaan laitettava ymmärtämään...
antaa itseluottamusta kuulla että käytöstapoja arvostetaan edelleen. Pidän siis pääni ja oletan ( opetan ) jonkinlaisia käytöstapoja. Koti on minun ( ja mieheni ) ja me sanelemme säännöt.
lasten käytöstavoista. Olisit miestä valitessasi
ottanut sellaisen, jolla itsellään ja lapsillaan on tavat. Katso peiliin, valintasi oli sinun.
Tuskin se mies sinua naimisiin pakotti.
en ole mielestäni valittanut vaan kysynyt mielipidettä. Kysyin olenko minä omituinen olettaessani että nuorilla on jonkinlaiset käytöstavat. Eikö tämä ole keskustelupalsta?
No minusta kyllä tuo että vanhemmat ja naiset ottavat ensin kuulostaa aika vanhanaikaiselta... meillä ainakin lapset yleensä aina ottavat ruuan ensiksi, katson että saavat annokset lautaselleen(tai kiisselit kuppiin, juomiset lasiin, voit leivälle tms) ja otan sitten vasta itse, mies toimii samalla tavalla. Ja on aika vaikeaa sitten, kun on vieraita, yrittää toimia eri tavalla... enkä oikein ymmärrä, miksi pitäisikään? Ja oma ruoka/kahvihan siinä jo ehtisi jäähtyä, jos ottaisi ensin itse ja sitten alkaisi autella lapsia.
Enkä ole ikinä pakottanut lapsiani maistamaan mitään, minusta se ei ole oikein. Lapsi on luonnostaan utelias, ja tahtoo kokeilla uutta, jos sitä uteliaisuutta ei pakolla pilata! Toki ei ole oikein sanoa ruokaa pahaksi, mutta sanopas se 2-vuotiaalle :( Toki siinäkin asiassa lapsia neuvotaan, mutta lapset nyt vaan yleensä tuppaavat sanomaan asiat suoraan. (Ainakin meillä.)
Toki ruuat on oikein syödä ruokapöydässä ja kiitokset kuuluu ruuasta sanoa.
Lapsen iällä on tietysti merkitystä, 2- tai 12-vuotias hiukan eri juttu. En oikein usko aloittajan tarkoittaneen kaksivuotiaita, oli sen verran asiallinen.
kyseessä on nimenomaan 16. - 20 v.
Lisäksi kahvipöydällä tarkoitan hieman juhlavampaa hetkeä, synttäreitä, joulua ( ja juhla-aterioita yleensä ). Mielestäni jos kahvipöydässä on mummo ( oma äitini ) olisi kohteliasta antaa hänen ottaa ensin.
Rennot aamupalat on asia erikseen, mutta kai silloinkin kuuluu kiittää...!
Ja mainitsinkin että JOS ruokaa ei maisteta, niin mielestäni ruokaa ei kuitenkaan tarvitse haukkua. En kyllä ymmärrä miksi 16 v. ei voisi maistaa miltä kapris maistuu?
Tiedän, että perheitä on monenlaisia, mutta pitäisikö minun luopua kaikista niistä perinteistä, mitkä omalle suvulleni on tärkeitä. He kyllä katsovat tätä nuorisojoukon käyttäymistä ruoka / kahvipöydässä ihmeissään.
Vaadinko liikaa, vai onko tämä nykysuuntaus. En haluaisi olla "ilkeä " äitipuoli.
Ihanaa, kun kuulee muiltakin, että pitää käytöstapoja vielä kunniassa. Vaikka meillä uusperhe, niin kyllä siellä pätee kotona opitut säännöt (ja juuri nuo sinun mainitsemat)Siitähän se on paljon kiinni, miten äidit ja isät ovat lapsensa kasvattaneet. Ensimäinen asia minkä kaikille lapsille opetin oli juuri tuo KIITOS sana ja oli kyllä ihana kuulla, kun lapsemme ope oikein erikseen mainitsi, että teidän xxxx on ainut tässä luokassa, jolta ei kiitos unohdu koskaan. (on muuten kyllä aika vilpertti ja varmasti niitä harmaita hiuksia opelle aiheuttanut, mutta onneksi käytöstavat on pysyneet hanskassa)
Myös sitä pidän tärkeänä, että kun vieraita tulee, niin niitä käydään tervehtimässä ja olen kyllä huomannut, että kaikki poikamme kaverit tervehtivät kun tulevat meille tai pyöräilevät vastaan, joten aika fiksuja mielestäni suurin osa ainakin pojista vielä on.
Hyvää ja Rauhaisaa Joulua!!
terveisin eräs äiti
PITÄÄ vaatia käytöstapoja!
Kyllä tuon ikäisten pitää esim. kunnioittaa vanhempia, eikä rohmuta ensimmäisenä kahvi/ruokapöydässä!
Tuosta maistamisesta en tiedä, siitä ovat ammattikasvattajatkin eri mieltä... Ja pötypuhetta on, että lapsi tottuisi parinkymmenen maistelukerran jälkeen uusiin makuihin! Meillä "maistettiin" yli kaksi vuotta joka päivä kurkkua, tomaattia ja salaattia ja pahimpina päivinä niitä mikroskooppisia annoksia pyöriteltiin kolme varttia lautasella... sitten onneksi tajusin antaa periksi, miksi minun pitäisi pakottaa "vieras" lapsi syömään rehuja ja hedelmiä, jos ei kerta kaikkiaan niistä tykkää ja itkun kanssa niitä maistaa koulussakin! Omani syövät salaatteja mielellään ja olen siitä tyytyväinen. Muuten kyllä ronklaavat ruuasta hekin, esim. liha ja kala ei oikein kelpaa. Mutta nirso olen itsekin ollut lapsena ja nyt syön ennakkoluulottomasti kaikkea mitä tarjotaan =)
Olkkarissa meillä ei juurikaan syödä ihan jo koiran takia... ja Kiitos sana sanotaan pöydästä noustessa!
Yksi asia, mistä tuli aluksi uusperheessämme riitaa oli lukeminen pöydässä. Puolison lapsi oli "vauvasta" saakka tottunut selaamaan jotain kirjaa tai lehteä, vaikka vaan mainoksia syödessään. Tai sitten katsomaan telkkaria samalla tai ylipäänsä aina oli pitänyt olla syömisen ohella jotain muutakin puuhaa!
Nyt on sovittu, että ainoastaan sanomalehden saa lukea syödessä, muuten ei sitä ehdi vilkaistakaan =) Sen saa halutessaan lukea eppuluokkalaisemmekin.
Oikein lämmitti mieltä kuulla että meitä on muitakin. Täytyy vain toivoa, että nuoret näkisivät muissa perheissä ( kavereiden luona ) käydessään että käytöstapoja voi olla...
Hyvää Joulua Sinulle!
yhä enemmän saan toivoa ja itseluottamusta siitä että olen oikealla tiellä.
Korostan vielä että sanoinkin että "jos ei maisteta, niin ei ainakaan haukuta" eli en pakota ketään syömään...
Nimenomaan tuo ruuan kimppuun käyminen vaikka pöydässä olisi vanhuksia, saa minut pahalle tuulelle...
arvostelee ruokaa ruokapöydässä. Aina on ruoka joko liian suolaista, erikoisen makuista tai muuten vaan ei maistu. Mehut ovat sitten liian makeita ym. Harvoin on siis hyvä. Kun he ovat meillä, eletään heidän ruokatapojen mukaan eli laitetaan vain lasten mieleisiä ruokia, niitä tuttuja ja turvallisia hyväksi havaittuja. Ei koskaan mitään liian erikoista tai sellaista mitä eivät ole jo tottuneet syömään. Tämä on siis miehen mielipide.
Minua ärsyttää ihan kamalasti, sillä en jaksaisi aina syödä samoja, enkä viitsi itselleni erikseen ruokia tehdä. Sen jälkeen kun oma lapseni alkaa syömään oikeaa ruokaa en piittaa pätkääkään heidän mielipiteistä, aion laittaa just sitä ruokaa mitä haluan oman lapseni oppivan syömään. Saapi sitten mieheni huolehtia lapsiensa ruokailuista jos ei sama eväs kelpaa.
Minusta on erittäin huonoa käytöstä valittaa jokaisesta pikkuasiasta ruokapöydässä. Sitten voi valittaa jos itse tekee ruokansa.
miltähän niistäkin nuorista tuntuisi, kun he alkavat opetella hoitamaan omaa talouttaan je me käydessämme arvostelisimme heidän tekemiään ruokia!
Ostappa itsellesi käytöksen kultainen kirja, ja opettele käyttäytymään.
opettelen heti pois siitä pahasta tavasta...
Lukuunottamatta tosin tuota, että KAIKKEA pitää maistaa. Kun yleensä siinä pöydässä on niin paljon kaikkea mahdollista, että ei nyt kaikkea tarvitse syödä, ne on laitettu enemmänkin sillä mielellä, että siitä mistä kukin tykkää, niin ottaa sitä. Mutta ei siis tietenkään haukuta ruokia. Samoin tietenkin pääasiassa syödään ruokapöydässä, mutta useimmitenhan kun kuusi perhettä ahtautuu samaan paikkaan niin kaikille ei ruokapöytäpaikkaa ole - silloin improvisoidaan. :)
Noh, siis tietenkin tuollaiset itsestäänselvyydet kuten ruoan haukkumiset ja mummon ja vaarin ensiksi ruoan ottaminen on hyvä olla...Ja kyllä ne lapset(koko suvun - ei siis vain uusperheen) hyvin syövät..mutta ei se nyt minulle tai muille ole niin vakavaa jos lapsi jonkun etikettivirheen tekee - varsinkin jouluna. :)
En tiedä, olen samaa mieltä listasta suurinpiirtein, mutta koskaan ei ole vielä sukujuhlissa lasten käytös ottanut silmään tai sitten en ole pitänyt sitä vain niiiiiin tärkeänä kuten jos verrataan että teini tai aikuinen käyttäytyisi vähän huonommin.
Miehesi ja sinä olettekin pöljiä. Minua ärsyttää nämä vanhat tavat ja vanhukset joita muka pitäisi kunnioittaa. Hienostelevat pellet ennen kaikkee. Aikuisilla pitää olla rahkeita sanella säännöt lapsille jos kerran kylään heitä viedään. Käytöstapoja ei ole jos vanhemmat eivät niitä sanele.
Sinä tietenkin ohjaat lapsia ja miehasikin niin että ne eivät ketään ärsytä. Mitä ihmettä valitat kun voit asioihin vaikuttaa? Jos lapset pitävät sinua hinostelijana niin anna pitää. Ole sellainen kun olet ja vaadi käytöstapoja mutta älä liioittele. Ihan sama minä sinua pidetään mutta vaadi käytöstapoja. Jos joku haluaa telkkaa katsoa niin suvaitse se. Sekin parempi kuin muu paha. Ja taiteilijat pitää hatun päässä jotenka älä kiellä sitä. Pöydän antimia saa haukkua nykyään jos eivä miellytä mutta jos pöydässä on alkon tuotteita niin tuskin kukaan haukkuu, suosio on saletti!
mutta olenkin idiootti. En kaipaakaan "hienostelua" mutta voisivat he sanoa "kiitos" ruokapöydästä noustessa. JA vaikea minun on äidilleni mennä sanomaan, että sorry vaan,n ämä mieheni lapset ottavat ensin koska nykyään on nykyään...
Miksi aina nuorten mukaan pitää sopeutua?
Aionkin pitää pääni, sen verran olen saanut positiivistakin palautetta.
Kuulosta muuten ihan normilta mutta pisti silmään. Kahvipöydällä aikuiset ottaa ensin. Eihän lapset edes juo kahvia joten miksi heidän edes täytyisi siihen tulla? aikuiset ottaa kahvia ensin ja juttelee, sen jälkeen lapset mehulle ja pullalle. Ruokailun suhteen äippäin, lapset ensin ja aikuiset sit =)
että kyseessä on 16 - 20 vuotiaat ( he juovat kahvia ).
vaihtaa mainostamassasi uusperheessä tehdä uuskäytöstavat? Heh... vai että oikein aikuiset ensin, ja jos jää niin sitten kersat, ja kukaan ei hauku, paitsi... niin no... huomenta huomenta sullekin!
menee, et aikuiset ensin ja sitten vasta lapset, hattua nostan alkuperäselle kirjottajalle, ei uusperheessä mitään uusio systeemejä pidä alkaa harrastaa, jos ei ole opit entisessä perheessä opetettu, opetetaan sitten uudessa, uusiossa!!! ja opit menköön perille...
sietää...huh! Säälisk käy lapsia jotka joutuu vieraiden ihmisten pompoteltavaksi, luulis jo omien vanhempien puuttuvan asiaan. Jos lapset merkitsee jotain niin missä se näkyy??? On hienoa ettei mun lapset joudu tollasee alistamiseen..
ole, vaan kasvatusta, aikuisuutta varten, jota jokainen opimme, ja joudumme käyttämään tässä yhteiskunnassa...
ja muille samanhenkisille" En missään tapauksessa halua alistaa vaan tuoda esiin mm. seuraavanlainen tilanne. Olemme minun vanhempieni luona viettämässä äitienpäivää ( minun 75 v äitini). Kahvipöydässä täytekakkua ottaa ensin ( ilman lupaa tai kehotusta ) 16 v. poika eli hän ROHMUAA. Äitini on aivan tyrmistynyt! Eikö enää pidä paikkaansa sanonta; talossa talon tavat...eli lasten ja nuorten olisi hyvä oppia tulevaisuutta varten että on olemassa muitakin käytöstapoja kuin "minä ensin"...
alistavat toisten lapset, jotta itsestään tuntuu mahtavalta! Lapset kyllä muistaa aikuisena, ketkä ovat heitä kiusanneet ja alistaneet, ja osaavat itse tämän taidon myöhemmin.
jos vaatii että ruokailun jälkeen kiitetään?
Mihin tämä maailma on menossa? Millaisia niistä lapsista / nuorista tulee jotka saavat elää kuin "pellossa".
alistettu äitini taholta, kun aina juhlissa kielsi heti ensimmäisenä ryntäämästä ruokaa hakemaan ja kielsi haukkumasta ruokia. :) Kamala äiti, eikö?
ei vieraan! Itse olen lapsiani neuvoneut ja ohjannut, joten kylässä osaavat ohjeitteni mukaan aina toimia. Kauhistun jos joku vieras ihminen ärhentelee ja huutaa lapsilleni! Se ei kuulu heille. itse olen kylässä omia lapsianikin ohjannut, mutta en ala vieraiden lapsia komentelemaan, se kuuluu heidän vanhemmilleen.
minun tulisi käyttäytyä? Eihän mieheni lapset ole minun... kärsinkö vain koska lasten äiti ei halua heitä kasvattaa vai siirränkö vastuun joka tilanteessa miehelleni vaikka hän ei olisikaan paikalla!
Miusta se on todella törkeää ja huonoa käytöstä, jos alat ohjaileen omilla jutuilla toisten lapsia. Heillä on äiti ja isä, jotka osaavat sen paremmin.
Ensinnäkin; Kiitos alkuperäiselle kirjoittajalle. Näin mennään meilläkin.
Niille jotka pitävät tapakasvatusta lapsen alistamisena, niin ihan muutama kysymys...
Eikö kuulu jo yleissivistykseen tuntea tapoja ja etikettiä? Mitä sitten tehdään kun teinin elämään tulee tilanteita joissa tarvitaan tapoja...Teineistä tulee aikuisia.Aikuisia joilla ei ole alkeellisimpiakaan käytöstapoja ei yleensä katsota hyvällä...päin vastoin.Eikö ole helpompi opettaa lapselle alusta pitäen asioita joita elämä häneltä odottaa jossain vaiheessa kuitenkin?!
Ihan tutulta kuulosti noi sun tapasi. Samaa meillä tekevät lapset, mutta ei mies.. No, sille ei ole kukaan opettanut eikä sen sisaruksille eikä sitten niiden lapsillekkaan.. Hassua, että joihinkin asioihin kiinnittää huomion vasta todella aikojen kuluttua?
Tai on ollut muutaman kerran tuossa kränää tämän perheen vetämisestä ja työnjaosta kotosalla viime aikoina ja mm ruuasta kiittäminen on alkanut ottaa korvaan tai lähinnä kiittämättömyys..
Meillä ei ole telkkaa ollenkaan olkkarissa joten vieraiden tullessa ei ole edes mahdollista katsella sitä. Osa on jopa valittanut asiasta! Ei kuulemma ole mitään tekemistä kun ei ole telkkaa.. Ukon siskolle tuli sanottua aika kipakastikkin niillä vierailut kun on sellaista juodaan äkiä kahvit että voidaan katsella telkkaa. Siinä sitten istutaan ja tuijotetaan sitä ruutua ja sen voin tehdä kotonakin..
Todellakin, en omasta mielestäni "vaadi" liikoja jos ruokailun jälkeen kiitetään. Ruokailu ei tapahdu olohuoneessa television ääressä. Ja tuo television tuijottelu ärsyttää minuakin. Miksi yleensä tulla meille kun televisiota voi katsella kotonakin.
Kyse on mielestäni ihan PERUSKÄYTÖSTAVOISTA! - EI KENENKÄÄN ALISTAMISESTA TAI HIENOSTELUSTA!
niin ja kyllä jos minä näen vaivan, että pakerran tunnin tai toistakin keittiössä tekemässä ruokaa niin johan on jos ei edes kiitosta heru palkaksi! Noh, joskus menee vähemmän tai aika useinkin..
Periaate kuitenkin on, että kun jotain saadaan niin siitä kiitetään aina ja poikkeuksetta. Se on pieni sana, mutta merkitsee todella paljon.
Päiväkodissa oli hiljan vartti eli kasvatuskeskustelu. Siellä sain palautetta siitä, että lapsi on aina valmis auttamaan kun joku apua tarvitsee, ei siis välttämättä edes pyydä. Lisäksi sanoo aina kiitos tilanteessa kuin tilanteessa ja se tapa kuulemma leviää nopeasti myös uusiin lapsiin. Toki hän ole ainoa kiittäjä.. Toisten huomioiminen vain on asia joka opitaan aika pienenä tai ei koskaan..
Joskus lasten kavereille jotka ei vielä osaa kiittää (oppivat aika pian ainakin meillä käydessään..) katsovat todella hämillään kun eivät kiitä ja sanon aivan kuin olisisvat kiittäneet; ole hyvä tms. Äkkiä sieltä tulee joo, kiitti tms vastaus ja hämillinen hymy. Joskus oma lapsi sanoo, että äiti kuvittelee että pitää kiittää ja siihen yleensä reagoidaankin jo todella tarmokkaasti.. Eipä ole tuokaan taito ketään pilannut..
Ja noista erimielisistä sen verran, että aina saa kauniisti käyttäytyvistä lapsistaan kiitosta ja niiden kanssa on mukavaa mennä minne vain. Ne muut eivät välttämättä saa palautetta, mutta perästä kuuluu supinaa..
Kirjoituksesi olisi muuten ollut ihan hyvä ja aiheellinen, mutta kun syytät lasten äitiä, niin karvat nousivat välittömästi pystyyn. Eikö lasten isä ole myös kasvatusvastuussa. Jos sinulla on hyvä suhde miehesi kanssa voit hänelle sanoa asiasta, tai jos miehellä itsellään on tavat hallinnassa, hänen kuuluisi puuttua asiaan, jo pelkästään lasten vuoksi. Syy ei ole suinkaan lasten, vaan MOLEMPIEN vanhempien niin äidin kuin isänkin.
isä yrittää parhaansa, mutta lapset vetoavat siihen ettei äidin luona tarvitse kiittää jne.
Isän täytyy pitää kunnon puhuttelu lapsille,ja sanoa, että tässä perheessä käyttäydytään näin
ja myös äidin kotona, ja kun maailmalle lähdetään siellä on samat tavat. Kunnon silmien aukaisu on nyt tarpeen. Kun maailmalle lähdetään, parhain evästys vanhemmilta lapsille on henkinen pääoma, johon kuuluu mm hyvät tavat, toisten ihmisten kunnioittaminen, hyvä itsetunto jne. Raha on toisarvoinen. Kertokaa lapsille, että jo työpaikkahaastattelussa hakijan käytöstavat huomioidaan. Tiedän todellakin, mistä puhun, sillä olen toiminut pitkän ajan esimietehtävissä,
ja ottanut näitä nuoria puhutteluun ja kertonut heille esim käytöstapojen tarpeellisuudeesta ym. Vuosienkin päästä, kun on kadulla törmätty, ovat kiitoksen antaneet, eivätkä muistaneet pahalla.
Lapsella pitää olla rajat, ja kun jostain sanotaan myös valvotaan, että lapsi noudattaa
määräyksiä, jos ei mene perille rangaistus seuratkoon, vaikkapa kännykkä pois viikoksi seuraavalla kahdeksi viikoksi jne. Kyllä keinoja löytyy. Koskaan ei ole liian myöhäistä, lapsille pitää myös selvittää, että kun heille on asetettu rajat ja käytöstapoja vaaditaan, niin se on vain rakkaudenosoitus heitä kohtaan. Älkää antako periksi, ja äidin syylistäminen pois.
Moi
Ymmärrän sinua hyvin ja voin sanoa että mikään ei ota minua niin päähän kuin lasten marina ja rohmuaminen ruokapöydässä.
Kun menemme veljeni luokse siellä on 9v ja 13v tyttö jotka sorkkivat käsillään joka ainoan ruokaplan pöydässä, huutavat milloin mistäkin kuin raivopäiset, itkevät ja kiukuttelevat ihan kuin maailmassa ei olisi muuta kuin heidän napansa.
Vielä enemmän minua ottaa opattiin kun he tulevat meille ja kaivavat sormin esim täytekakussa. Kukaan ei sano heille mutta nyt olen päättänyt että minun kodissani minun ei tarvitse katsella sellaista ja olen sen heille sanonut. Joskus uskovat..joskus eivät.
Oma poikani 10v on aina osannut käyttäytyä vieraissa ja kotona ruokapöydässä ja viimeksi viikko sitten veljelläni poika pyöritteli silmiään ihmeissään kun meno oli taas ihan hirveä..
Nyt meillä on tulossa ristiäiset ja jos saisin valita saisivat nämä veljen lapset kyllä olla tulematta mutta valitettavasti niitä on pakko sietää.
Ihmettelempä vaan miten vanhemmat tulee näiden lasten kanssa toimeen murrosiässä. Pahin vikatikki näissä lasten kasvatuksessa on juuri se että molemmat vanhemmat ovat erimieltä asioista.. toinen kieltää ja toinen käskee..
Anneli
on hyvä konsti saada manipuloitua mies itselleen, kun puhuu perättömiä ja vähän keksittyäkin. Ihmettelen vain ex miehiä, että sallivat moisen mollaamisen lapsiensa äidistä! Voihan olla että tuskin tietävät mitä tyttöystävät puuhaa selän takana. Ei ihme et lapset kärsii ja ovat jääneet ilman isää, kun naiset harrastavat tuollasta katkeoitunutta pahuutta.
No, he vielä varmaan etsivät itseään ja yrittävät elääsitä toisten elämän kautta. Omat elämät kun ovat jääneet hunningolle, tai sitä ei ole.
Paras tapa kostaa oma huono elämä on pilata myös toisten elämä.
joululomat ja pääset taas sinne minne kuulut ja lääkityksee, kyllä se siintä sitte... uus-vuos on sitte asia sinänsä...
oliko tarkoitettu minulle? Olen kyllä keski-ikäinen rouva.
pikkuhiljaa alan saada itsetuntoa takaisin ja olen alkanut ymmärtää etten olekaan sellainen "inhottava" äitipuoli.
Olen kyllä katsonut peiliin ja miettinyt vaadinko ko. nuorilta liikaa, mutta kysymys on mielestäni PERUSkäytöstavoista.
itse olen myös saanut "kunnon kasvatuksen", ja osaan arvostaa vanhempia ihmisia ja sanoa ole hyvä, sekä kiitos. En ole koskaan saanut huutaa isälleni tai äidilleni. Samaa kaavaa opetellaan nyt omassa uusperheessänikin vaihtelevalla menestyksellä. Vaikeinta tämä on jos/kun lasta ei ole pienestä pitäen opetettu tähän "kaavaan" ja nyt samalla opiskelee jopa tämän lapsen toinen vanhempi samoja asioita uudenkumppaninsa toiveesta. Meillä samoin ja tsemppistä sinne!
saanut "vanhoillisen" kasvatuksen. Opetettu kiittämään, ja hyvästelemään. Kyllä on outoa tässä uusperheessäni kun poikapuoleni tulee hattupäässä syömään, ei sano huomenta, ei sano kiitos eikä ole hyvä. Ei kuulu myöskään hei hei. Nyt pari päivää ennen joulua poika sanoi että riippuu joululahjoista miten käyttäytyy!! uskomatonta! kyllä meni yli hilseen, ja kovasti. ei olisi itselle tullut penskana todellakaan kiristää omia vanhempiaan joululahjoilla!!!!
mutta lohduttavaa että on muitakin samassa tilanteessa.
Joo, et tosiaan ole yksin; itselläkin kotona opetettu kaikki käytöstavat, jotka olen opettanut omille lapsilleni, mutta uusiopuolison lapset taasen ovat, kuin "siat pellossa".
Peräti tässä on vakavassa harkinnassa, jopa eron ottaminen, ellei suunta radikaalisti muutu.
miehet ( ja lapset ) eivät aina ymmärrä että kyse on kokonaan erilaisista elämäntavoista ja kulttuurista. Jokaisen "vaatimukseni" olen pystynyt perustelemaan ja ajatellut asian nimenomaan niin, että peruskäytöstapojen omaksuminen on vain niille nuorille hyväksi!!!
Sinun "vaatimuksesi" ovat aivan normaaleja ja kuuluvat hyviin käytötapoihin. Juuri tuon kaltaisia tapoja meilläkin on. En vain kaikkea ole vielä saanut iskostettua lapsieni mieleen, esim. saatan joskus joutua huomauttamaan, että vanhemmat ottavat pöydästä ensin.
Ole tyytyväinen, että olet itse saanut lapsesi kasvatettua hyville käytöstavoille. Kun olette miehesi sukujuhlissa, voit hymyillä partaasi, kun miehesi lapset sikailevat, mutta sinun käyttäytyvät asiallisesti. Ja vielä: joskus vuosien päästä aikuisena ne miehesi lapset tajuavat, että mikä on hyvää käytöstä ja mikä ei. Ehkä sitten viimeistään muistelevat (ja yrittävät oppia) sinun lapsesi käytöstavoista.
olo ja itseluottamus paranevat koko ajan!
lapsia?
olen myös uusperheen lapsi isäni meni naimisiin kun olin 10v ja siskoni 4v ja tällä naisella on myös lapsia 8v kaksoset meillä on säännöt et jokainen on ruokapöydässä syömässä mikäli ei halua ottaa jotain ruokaa niin saa jättää ottamatta leipä kädessä ei lähdetä televisiota katsomaan kaikilla on samat säännöt eli me totellaan isämme uuden vaimon sääntöjä kuin taas hänen lapset taas isämme sääntöjä meillä lapsilla suhde on hyvä