Haluaisin tietää mikä tekee koirasta suojeltavamman kuin lehmä, hevonen tai lapsi? Ikiajat on lehmiä paimentanut sähköinen "paimenpoika", josta saa samanlaisen iskun kuin sähköpannasta. Hevosiakin tarhataan sähköpiuhoilla. Molempien tarhoista olen saanut lapsena ja aikuisenakin sähköiskuja. Eivät ne kivalta tunnu ja aina niitä yrittää välttää, paitsi lapsena silloin kun leikittiin "kuka uskaltaa..." tai "saako sähköiskun pissimällä johtoon...". Jos koirien, lehmien ja hevosten sähköiskuista valitetaan eläinsuojeluviranomaisille, tulisko lasten sähköiskuista ilmoittaa lastensuojeluviranomaisille? Minä ainakin jouduin lapsena usein hakemaan lehmät laitumelta lypsylle vasten tahtoani ja silloin niitä sähköiskuja paimenpojasta sai. Voinko syyttää enoani rääkkäyksestä? Hän on jo kyllä kuollut, mutta poikansa jatkaa samaa pelia ja vieläkinlasten tehtävä on hakea lehmät.
Sähköpanta
Miksei?
101362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on hieman eri asia kuin esim. sähköpaimen. Panta on koiran ympärillä eikä sillä ole mahdollisuusta paeta sähköä. Ihminen voi mielivaltaisesti antaa sähköiskuja eikä koira pääse kipua pakoon. Hevonen taas pääsee halutessaan pois sähkölangan luota, eikä mikään pakota sitä laittamaan turpaansa lankaan. Yleensä hevonen oppii jo pikkuvarsana, että langasta saa tällin eikä sen jälkeen koske lankaan. Paitsi mun yksi hevosista kokeilee silloin tällöin jospa olisin unohtanut sähköt päältä, mutta se tekee sen itse, kukaan ei siis pakota sitä koskettamaan lankaa.
Mä en muista saaneeni pitkään aikaan iskua sähkölangasta. Ei siihen tarvitse mennä koskemaan. Mulla on ainakin muovikahvat, mistä saa portin auki saamatta sähköiskua. Lapset kyllä oppi sen ja jos ei opi, sitten on kyllä aika tyhmä.
Tämä on kyllä älyttömin ja lapsellisin yritys pitkään aikaan provosoida ihmisiä ja aloittaa keskustelu.
Miettippä nyt uudestaan kirjottamaasi asiaa. Ja ihan huoletta voit sitä enoasi syyttää jos se sinulle mielenrauhan tuo..voi pyhä sylvi!! Niinkuin edellinen kirjoitti, niin sähköpaimenta pääsee pakoon, sähöpantaa ei. Sähköpaimenta kontrolloi hevonen itse, sähköpantaa ihminen. ja oikein tarkkaan kun mietit niin kyllä se sinäkin mieluummin sähköpaimenaitauksessa olisit kuin sähköpannassa. Sähköpaimen opettaa karjan pysymään sallitulla alueella, sähköpanta opettaa koiran vihaamaan pantaa ei tottelemaan ihmistä!!
Olisi mukava tietää, miksi sähköpannan käyttö koiran koulutuksessa aiheuttaa niin voimakkaita tunteita? Yleensä ne, kenessä se eniten näitä tuntemuksia aiheuttaa ovat vieläpä niitä, jotka eivät ole koskaan koko vehjettä edes nähneet, saati kokeilleet.
On ollut aikoja, joskus 80-luvulla, kun sähkö oli uusi ja hieno juttu. Väännettiin niin sanotusti nupit kaakkoon ja alettiin "vähän kouluttelemaan". Aina opitaan jotain uutta, useimmiten vieläpä parhaiten virheiden kautta. Nykyään tiedetään, mikä pakote on koiralle riittävän kova (tässä siis sähkö). Hyvä ohjaaja osaa lukea koiraansa niin, ettei altista sitä liian voimakkaille pakotteille. Lukon alaisena koirassa kun ei tapahdu mitään oppimista, pikemminkin päin vastoin. Niinpä ne koirille annettavat tällit, kuten joku jo sähköiskua kutsui, on poikkeuksetta hyvin pieniä. Sähköpaimenesta saatava isku on moninverroin suurempi kuin sähköpannasta.
Koira ei ala vihaamaan ohjaajaansa sen enempää kuin sähköpantaansa. Koira harvoin vihaa ohjaajaansa, vaikka se olisi nyrkkiä jatkuvasti eläimen päähän kopsautteleva mulkku. Sen sijaan koira kunnioittaa ohjaajaa ja tietää paikkansa lauman alimmaisena silloin, kun sille näytetään selkeästi ja johdonmukaisesti, mitä saa tehdä. Loppujen lopuksi sähköpannan käyttö on kuitenkin hyvin pieni paha siihen verrattuna, mitä muita menetelmiä ihan ne harrastamattomatkin näkyvät eläimiinsä käyttävän. Sähköpannan omistavat yleensä vain pitkänlinjan harrastajat, jotka tietävät, miten sitä tulee käyttää. Väärissä käsissä saa huonoa jälkeä aikaan ilman välineitäkin.
Lopuksi muistutan vielä, että yhä tänäkin päivänä suomessa virkakoirat (pv, poliisi) koulutetaan erilaisia laittomia apuvälineitä käyttäen (piikkari, sähkö). Se, kuka rohkenee sanoa näistä koirista, etteivät ole hanskassa (tottelevaisia, kuten kirjoitit), on jo aika guru itse.
Juu tuosta olen samaa mieltä ettei koira ala vihaamaan ohjaajaansa vaikka siltä nyrkkiäkin tulee. Tämä liki yliluonnolliseksikin kyvyksi kutsuttu, koirien kyky antaa anteeksi on jotain käsittämätöntä ja yksi niistä suurista syistä miksi ihmiset niin paljon ihailevat koiria.
Oletko kuullut tarinan? tässä sinulle kertomus, joka on otettu eräästä ranskalaisesta sanomalehdestä:
Nuorukainen vei koiran veneeseen, souti keskelle Seineä ja heitti eläimen veteen hukuttaakseen sen. Koira raasu yritti monta kertaa kiivetä takaisin veneeseen, mutta sen isäntä tönäisi sen aina veteen, kunnes horjahti ja kaatui yli laidan. Heti kun uskollinen koira näki isäntänsä pulikoivan virrassa, se jätti veneen ja alkoi kannatella tätä veden yläpuolella, kunnes rannalta saapui apua ja nuorukaisen henki pelastui.
Totta on, että koirat antavat anteeksi, he haluavat antaa, he haluavat olla uskollisia ja he rakastavat niin vilpittömästi, että ihminen jopa monesti kadehtii koiran kykyä rakastaa. Toinen asia onkin sitten se miksi koiralla on tälläisiä tunnepohjan kykyjä? Sitä ovat monet tutkijat yrittäneet selvittää, tuloksetta. Uskonpa ettet sinäkään ole pystynyt koiran tunne-elämää selvittämään, etkä tiedä miltä näistä nyrkinalle jääneistä koirista tuntuu, heillä vain on tunne-elämän kykyjä joita ihminen ei ehkä koskaan pysty ymmärtämään.
mun rotu on kyllä sellainen, että se ottaa kerran kaksi turpaansa ihmiseltä ja sen jälkeen se joko ottaa hatkat tai tulee päälle. Mulle tuli nelikuinen pentu takaisin, kun oli saanut selkäänsä kunnolla. Kovaluontoinen kun oli, se hyökkäsi omistajansa päälle. Tuomittiin tietysti luonnevikaiseksi. No, koira tuli takaisin. Opeteltiin uudelleen luottamusta ihmiseen. Puoli vuotta myöhemmin se oli valmis lähtemään uuteen kotiin. On nyt elelleyt uudessa kodissaan seitsemän vuotta eikä koskaan ole yrittänytkään purra nykyista omistajaansa, kun ei ole ollut tarvetta.
Koiraa voi toki kouluttaa rankaisemalla ja kivulla, mutta luotettavaa sitä ei sillä tavalla saa.
Tiedän toki, että sähköpanta oikein käytettynä on joissakin tilanteissa ihan ok. Esim. rontuni yksi edustaja saatiin lopettamaan hevosten hännissä roikkuminen vain sähköpannan avulla. Sillä kun oli jo hampaat lennelleet suusta, eikä omistaja halunnut koiraansa hengilta hevosen potkun takia.
Ihminen on vaan sellainen, että se ei välttämättä osaa lopettaa sitä sähkön antamista, jos sattuu olemaan päässä vikaa, siis ihmisellä. Sähköpaimenesta hevonen saa yhden nopean tällin ja se on siinä. Ei hevonen jää turpaansa pitämään sähkölangassa. Sen sijaan kaulassa olevaa sähköpantalla voi tälliä antaa vaikka kuinka pitkään.
Olen M-li:n kanssa samoilla linjoilla. Sähköpantaa ja piikkipantaa käytetään virkakoirilla ja myös paljon suojelukoira toiminnassa(siviili). Muualla maailmassa on todella yleistä sekä laillista. Siitä on jotenkin tullut sellainen kirosana ja siitä puhutaan kaikenlaista legendaa. Ihmisille on tosiaan muodostunut mielikuva, että se on sellainen kidutuslaite että koiralla nousee savua suusta ja perseestä. Panta on erinomainen koulutusväline osaavissa käsissä. Toisaalta on hyvä, että on ns laiton kapistus, koska onhan maailmassa paljon hulluja rääkkääjiä, jotka käyttäisivät pantaa aivan muuhun, kuin johdonmukaiseen kouluttamiseen.!!!
sähköpannasta te puhutte? laiton? Sähkö pantoja saa kyllä ihan perus eläinkaupoistakin, Käyttö tarkoituksia vain on erilaisia.
Varmaan kaiken suosituin malli näistä "kelle vaan" versioista on shköinen haukunestopanta. Piippaa ensin ja antaa tällin sitten, tehokas koirilla jotka ei sitruuna pantaa usko, sakuilla melko suosittu.
OLEN ITSE KOKEILLUT TÄMÄN PANNAN OMASSA KÄDESSÄNI eikä tälli todellakaan ole juuri sen kovempi kuin mitä televisio ruudusta saa!!! EN TODELLAKAAN suosittelisi kenellekkään pantaa mitä olisi pienikin mahdollisuus käyttää väärin.
Tälli suurenee mitä kauemmin koira haukkuu mutta se voimakkainkaan tälli ei kovin kummoinen ollut.
Toinen panta versio on maahan kaivettu "aita" jonka ylittäessään koira saa tällejä, saman vahvuisia kuin edellä mainitussa.
Se ken epäilee, kokeilkoot itseensä.
Siis mitä kummaa, miten ihmeessä muka otit sähköiskuja kun hait eläimiä laitumelta? Olikohan sinulle unohdettu kertoa, että langasta katkaistaan sähkö ennen kuin sitä avataan. Itsekin olen pikkutyttönä hakenut lehmiä laitumelta monet kerrat, mutta sähköiskua ei kyllä saanut, mikäli ei sellaista tietentahtoen halunnut ottaa. Toivon, ettet ole tosissasi muutenkaan kysymyksesi suhteen, miksi koiralle edes pitäisi antaa sähköiskuja, kun sen saa opetettua aivan hyvin ilman mitään väkivaltaisia keinojakin.
Ei mikään tee koirasta suojeltavampaa kuin muista eläimistä. Kyllä koiran voi laittaa isoon, sähköllä ympäröityyn tarhaan.
Mitä tulee tuohon sähköpantaan, niin ihan hyvä kapistus oikeissa käsissä. Niitä oikeita käsiä vain on äärettömän vähän. Jos ihminen pystyisikin käyttämään sitä riittävän pienellä virralla ja juuri oikeassa paikassa. Mutta eihän ihminen yleensä sellaista osaa tehdä. Suurin osa käyttäisi sitä koiran rääkkäämiseen tahallaan tai tahtomattaan. Kyllä joku ihminen saattaa pystyä ajamaan kuuden kympin rajoituksella kahdeksaa kymppiä ihan turvallisesti, mutta koska suurin osa ei pysty, niin rajoitus on sitten kuusi kymppiä (ja silti sattuu onnettomuuksia).