Onko kokemusta?

niin arka?

Eikö olisi parempi totuttaa se kosketukseen ym että jatkossakin sujuisi vastaavat asiat hyvin?

enpä kyllä osaa sanoa miten olisi paras tehdä.. jos kissaa totuttaa ensin ja sitten kun tulee suosiolla lähelle, ottaa sen kiinni ja pistää kuljetuskoppaan niin saattaa olla että siitä tulee vielä enempi säikky.

Rauhoittavatkaan ei kyllä usein hyväksi ole.

Soitappas kyseiselle eläinlääkärille mitä hän on mieltä miten kissan kanssa pitäisi menetellä.

Mukavaa joulua ja toivottavasti kissa tulee hieman rohkeammaksi :)

"projekti-kissa" joka on edellisessä kodissa ilmeisimmin joutunut kovakouraisiin käsiin kun se pelkää käsiä ihan tajuttomasti ja huomion kiinnittäminen kissaan saa sen hermostumaan ja varuilleen heti.

Kysymyksessä meilläkin naaras ja se oli leikkaamaton meille tullessään 1,5 vuotiaana. Vuoden ajan työstin kissalle luottamusta ja kiimat alkoivat tulla sen aikana aina vain tiheämpään kunnes jäi lopulta päälle ja kolme kuukautta me kuunneltiin sitä mourua. Sitten alkoi merkkailu ja oli pakko alkaa toimia!

Soitin eläinlääkärille asiasta etukäteen ja hän sanoi, ettei kissan arkuus ole ongelma tai edes jälkihoito ellei ole kissalla tulehdusta kohdussa.

Jouduin ahdistamaan kissan kopan kanssa nurkkaan niin, että paetakseen se pääsi vain koppaan sisälle ja sitten vain luukku kiinni ja eläinlääkäriin. Eläinlääkärissä kissa kipattiin kopasta pienehköön häkkiin ja rauhoittava piikki annettiin ilmeisesti häkin reikien välistä. Leikkaus suijui hyvin ja tulehdusta ei ollut ja jälkihoidon helpottamiseksi eläinlääkäri ompeli tikit haavan sisäpuolelle ja käytti sulavia tikkejä joita ei tarvitse erikseen poistaa. Painesidetta haavalle ei myöskään laitettu. Toin eläinlääkärille valmiiksi napakan sukkapuvun (hengittävää joustavaa putkimasta sideharsomaista haavasidettä).

Eläinlääkäri asetti kissallemme puvun valmiiksi leikkauksen jälkeen kissan ollessa vielä nukutuksessa. Koska lääkitystä ei tarvittu, tehtäväkseni jäi vain seurata sukkapuvun pysyminen päällä muutaman päivän ajan. Haava parantui nätisti ilman ongelmia (kuten yleensä aina). Kaikki sujui niin yllättävän hyvin, että kaduttaa kun en aiemmin uskaltanut kissaa sterilisaatiolla stressata.

Kissalle ei jäänyt traumoja, mökötti kyllä jonkin aikaa. Leikkauksen jälkeen arkuus on hellittänyt jo enemmän kuin sen vuoden aikana ennen sterilaatiota. Edelleen kissa ei silti anna juurikaan käsitellä, mutta hiljaa hyvä tulee.

Hankalaahan se on, jos toinen on ihan paniikissa ja lääkäriin pitäisi kuitenkin mennä. Meillä on kyllä kokemusta siitä ollut pariin otteeseen.

Kuljetuskoppero kannattaa pitää sellaisessa paikassa, missä kissa voi sitä tutkiskella ja siinä on sitten vähän tuttuja tuoksuja. Kannattaa ottaa mukaan jokin sen oma petialunen vaikka niin on jotakin tuttua mukana. Tosin kisu saattaa paniikissa pissata tai saattaa tulla kakka niin suosittelen sanomalehteä.

Eläinlääkärit ovat varmasti nähneet useita arkoja kisuja ja osaavat myös käsitellä niitä. Apteekissa on saatavana kissalle ns. feromonisuihketta, jota voi suihkutella kuljetuskopperoon. Sen pitäisi rauhoittaa.

Jos käyt leikkuuttamassa kisusi niin kotimatkahan on jo paljon helpompi, kun kissa on vielä nukutuksessa. Kannattaa hoitaa se lääkäriseissu pois alta. Eihän siellä tule käytyä kuin kerran vuodessa tai harvemmin. Kannattaa muuten pyytää tikeiksi rautatikkejä niin kissa ei niin helposti revi niitä pois (maistuvat pahalta). Aralle kissalle kannattaa hankkia kaverikissa, jos mahdollista:) Meillä on ainakin auttanut paljon. Tsemppiä!