Poikani toi juuri äsken ekan "numerotodistuksen" kotiin. Ihan ok ja varmasti oikein arvosteltu, mutta yhteen asiaan toivoisin muiden mielipiteitä.
Liikuntanumero oli 9. Mitä vaaditaan numeroon 10? Eli poika on liikunnallinen, on tunnilla mukana, ihan kaikessa mitä siellä tehdään, liikunta on hänestä mukavinta koulussa. On asianmukaiset kamppeet ja pyyhkeet repussa. Harrastaa lisäksi vapaa-ajallaan kilpamielessä useaakin lajia, on yhdessä jopa piirimme huippuja.
Onhan se ysikin tietysit hyvä numero, mutta mitä vaatisitte vielä kymppiin?
Liikuntanumero oli 9. Mitä vaaditaan numeroon 10? Eli poika on liikunnallinen, on tunnilla mukana, ihan kaikessa mitä siellä tehdään, liikunta on hänestä mukavinta koulussa. On asianmukaiset kamppeet ja pyyhkeet repussa. Harrastaa lisäksi vapaa-ajallaan kilpamielessä useaakin lajia, on yhdessä jopa piirimme huippuja.
Onhan se ysikin tietysit hyvä numero, mutta mitä vaatisitte vielä kymppiin?
Vastaukset 25
Vanhimmat
periaatteellinen asia, ettei anna joulutodistukseen kymppiä. Keväällä sitten...
tuommoiselle pojalle 10 kuuluis, mutta tuostahan on kiva parantaa. jos poika jatkaa samaan malliin ja vielä keväällä on 9, niin sitten open juttusille.
en nyt muista sanantarkasti, mitä se numero 10 vaatii, mutta muistaakseni ainaskin pitää olla erinomaiset taidot ja tunnilla mukana ja lisäksi osoittaa vapaa-ajalla harrastuneisuutta ko aineeseen. eiköhän tuon pojan kriteerit täyty.
Itse olen pienestä maaseutukunnasta ja meillä sai kympin, jos harrasti vaan, riitti hopeasompahiihtokisoissa joku sija 65. Mutta serkkuni kävivät koulua etelä-Suomessa isossa kunnassa. Siellä kymppiin vaadittiin kuuluminen lähes johonkin maajoukkueeseen tai ainakin kovan tason sarjoissa pelaaminen/kilpailu, esim. tossa hopeasommassa tai valtakunnallisissa kisoissa ainakin kymmenen joukkoon pääsy. Tuo hiihtäjätyttöhän ei meidän koulussa lainkaan osallistunut luisteluun, ei osannut, niin serkut olivat ihmeissään, sanoivat että heillä on pakko olla hyvä kaikissa lajeissa, jos kympin tahtoo. Tästä siis joitain vuosia jo aikaa.
Eli siis pikkukunnissa kymppiin riittää harrastaminen, mutta isoissa vaaditaan valtakunnan tasolla pärjäämistä, näin kärjistäen.
Meillä nimenomaan sanottiin, että koulun ulkopuolinen harrastaminen ei vaikuta numeroon. Tästä on viisitoista vuotta aikaa. Koulussa liikutaan ja numero määräytyy sen perusteella eikä sen, mitä vapaa-ajalla tehdään. Toki välillisesti harrastuneisuus vaikutti, koska toki liikuntaa harrastavat ovat koululiikunnassakin yleisesti ottaen hyviä.
Täytyy silti sanoa, että liikunnannumerot eivät menneet mielestämme ihan oikein. Esimerkiksi hiihdossa meillä oli aina sijaisopettaja. Hän ei tiennyt edes meidän nimiämme. Arvosanat antoi varsinainen opettaja, joten se, miten hyvä oli hiihdossa ei voinut vaikuttaa numeroon lainkaan.
Itsellä oli liikunta aina 7, olin surkea pallopeleissä sekä teknisesti että voimallisesti ja meillä pelattiin aina niitä. Mutta sitten kun opettaja rakensi talon lähes naapuriin ja näki, että hiihtelen, pyöräilen ja lenkkeilen oma alotteisesti, oli lukion kaksi viimeistä vuotta kasi (sama ope yläaste ja lukio). Ainakin itse luulen, että tuo vaikutti, muuta syytä en keksi, sillä olen yhä edelleen surkea pallopeleissä enkä tykkää niistä. Noita yksilölajeja oli vain pakolliset muutama kerta vuodessa.
Hienoa että poikasi sai ysin! Onnitelkaa lasta siitä älkääkä ainakaan häneltä kyselkö miksihän ei kymppiä tullut.
Ensinnäkin, oletko ollut seuraamassa poikasi tunteja, koska osaat noin varmaksi sanoa, millainen hän koulussa on? :)
Liikunnan numeroon vaikuttaa mainitsemiesi asioiden lisäksi myös se, miten lapsi on muiden lasten kanssa, kannustaako ja auttaako, vai sorsiiko heikompia. Pyrkiikö yhteispeliin vai itse aina tekemään maaleja tms. Yleinen suhtautuminen liikuntaan, taidot eri lajeissa ja oma kehitys on myös arvioinnin alaisina.
Minusta etenkin taito-ja taideaineissa pitäisi olla sanallinen arviointi tai numeron lisäksi sanallinen palaute. Jos lapsi on esim. taidoiltaan täys 10 mutta ei ole ryhmäpelaaja, ei auta heikompia, kymppiä ei voi antaa. En siis väitä, että sinun lapsesi olisi tällainen, vaan tämä oli vain esimerkki. Palautteessa voisi olla sitten eriteltynä se, mistä numero koostuu.
Numero 9 kertoo siitä että lapsesi on liikunnassa kiitettävä! Iloitkaa siitä ja kannustakaa vastaisuudessakin liikkumaan :)
Eli tietenkin liikunnan perustaidot pitää olla hyvät kymppiin, mutta koululiikunta on niin monipuolista eli voi olla että joko lapsesi ei ollut kaikessa kympin oppilas (pallopelejä, yleisurheilua, voimistelua, tanssia, ryhmäpelejä, kuntotestit, suunnistus...) tai sitten on esim. ryhmäpeleissä sooloilija, ei syötä tarpeeksi muille tms.
Terveisin äiti, jonka poika toi myös ysin ja olin ihmeissäni kun laski kympistä, mutta poika sanoikin että ope oli sanonut että ei syötä heikoille pelaajille ryhmäpeleissä... ja sanoi että keväällä ottaa huomioon että koululiikunta on eriasia kun kilpaliikunta...
Olen oikeastaan ollut seuraamassakin, kun olen ollut koulussa töissä. Poikani ON nimenomaan ryhmäpelaaja, eli ei yritä yksin loistaa peleissä. Ehkä vähän liiankin ryhmäpelaaja, sillä ei yritä loistaa millään osaamillaan taidoillaan eli ei esittele niitä opettajalle.
Minusta 9 on hyvä numero, mutta poika itse odotti kymppiä. Saman luokan tyttö mm sai sen kympin ja he harrastavat 2 samaa urheilulajia myös koulun ulkopuolella, pojallani lisäksi myös muita lajeja. Eli tämä tyttö harrastaa vain samoja kestävyyslajeja kuten poikanikin, mutta poika lisäksi pelaa yhdessä joukkueessa, harrastaa yleisurheilua (totuuden nimessä - siinä ei ole hyvä) ja yhtä kamppailulajia, missä on hyvä. Tosin poikani ei mainosta koulussa näitä lajeja opettajalle, kuten tämä tyttö kertoo aina maanantaisin, missä on ollut kilpailemassa ja miten on pärjännyt. Ja jos ei ole pärjännyt, ei kerro.
Eli samoilla perusteilla näille kahdelle lapselle olisi mielestäni kuulunut sama numero. Tämä tyttö on ns esittäjä, eli mielellään "loistaa" hänelle hyvissä lajeissa - semmoiseen en ole poikaani yllyttänyt, päin vastoin. Eli pitääkö alkaa pojalle sanoa, että alkaa esittämään taitojaan ja kertomaan hyvistä kisatuloksistaan opettajalle saadakseen sen kympin? Mielestäni se ei kuulu hyvään käytökseen ja olenkin aina sanonut, että vastaa jos joku kysyy, mutta itse ei saa alkaa leuhkimaan.
Hyvä, että pojallesi kerrottiin miksi numero laski. Minun poikani ihmetteli sitä, kun hän on monipuolisempi urheilija kuin tämä kympin saanut tyttö, että miksei hän saanut samaa. Eli suunnistus ja hiihto sujuu molemmilta oppilailta, sillä sitä harrastavat (tosin syksyllä ei ole hiihdetty). Pallopelit oletettavasti sujuu pojaltani paremmin, sillä hän pelaa joukkueessa. Yleisurheilussa ei nyt niin haka ole (paitsi heittolajeissa), mutta siinä tämä tyttö on suorastaan surkea. Tanssineet eivät ole, kuntotesteissä on pärjännyt luokaltaan parhaiten.
Olisi kiva kuulla peruste "vaan" ysiin. Korostan yhä, että mielestäni se on hyvä numero, mutta pojan mielestä ei.
Ai niin, eräs toinen tyttö sai myös ysin, ja hän on myös aktiivinen ja kiva kaveri tunneilla - vapaa-aikanaan ei harrasta mitään liikuntaa. Eli tähänkin verraten poika olisi odottanut parempaa numeroa.
Teillähän täytynee olla tyttöjen ja poikien liikunta erikseen, onko opettaja silti sama? Meillä ainakin liikunnasta numeron saa vasta vitosella ja sekä opet että tyttöjen ja poikien ryhmät ovat erilliset.
, usko pois! Opettaja oppii aika nopeasti, millaisia persoonia luokan lapset ovat. Jos oppilas mielistelee, opettaja kyllä tasan tarkkaan sen huomaa ja tietää. :) Mutta kannustamisen ja tasavertaisuuden nimissä jatkossakin sanoo tytölle maanantaisin että "hieno homma, hyvä hyvä" kun tyttö kertoo saavutuksistaan. (onko se aina leuhkimista?)
Sinua asia huolestuttaa, joten ota loman jälkeen yhteyttä opettajaan koskien liikuntaa. Voihan aivan hyvin olla, että poikasin on hyvä ryhmäpelaaja ja taidoiltaa hyvä monessa lajissa, mutta muutamassa niin huono ettei 10 voi antaa.
Muihin oppilaisiin ei kannata verrata ikinä, koska lapset tottakai tulkitsevat ja vanhemmat tulkitsevat vielä lasten tulkintoja. :)
Vaikka on jonkun pätkän koulussa töissä esim. keittäjänä, ei voi silti mennä sanomaan millainen joku oppilas on tai ei...
ja tytöt ja pojat samassa liikunnassa. Vieläpä niin, että 5 6 -luokat yhdessä.
Tässä OPS:sta viralliset kriteerit, joita käytetään eri aineiden ja vuosiluokkien numeraalisessa arvioinnissa.
Erinomainen 10
Oppilas hallitsee erinomaisesti tavoitteiden edellyttämät tiedot ja taidot. Hänellä on hyvät valmiudet itsenäiseen työhön ja hän osaa opitun avulla tehdä vaativia sovelluksia ja ratkaista ongelmia. Hän toimii tavoitteiden edellyttämällä tavalla ja osoittaa harrastuneisuutta oppiaineeseen.
Kiitettävä 9
Oppilas hallitsee oppiaineen tiedot ja taidot hyvin sekä osaa soveltaa oppimaansa. Hän toimii tavoitteiden mukaisesti, työskentelee itsenäisesti ja hallitsee tarvittavat työtavat.
Jos niin paljon kiinnostaa miksi pojallasi oli niin upea numero kuin 9, soita opettajalle loman JÄLKEEN. Ensimmäiseksi numeroksi harvoin annetaan kymppiä, eihön opettaja ole nähnyt oppilaan kaikkien lajien suoriutumista. Mistä ope voi tietää osaako poika esim. hiihtää tai luistella? Kevääksi on mahdollista nostaa numeroa kymppiin.
Ajattelisi, että opettaja on jo huomannut pojan liikunnalliset lahjat. Kuulostaa oudolta, että liikunnassa pitäisi näyttää olevansa suvereeni lajissa kuin lajissa. Eikö kuitenkin se, kuinka oppilas on oppinut opetetun asian, ole tärkeämpää kuin se, mitä hän vapaa-aikanaan harrastaa? Toki harrastukset varmasti tukevat kouluaineita, mutta se, ei voi olla arvioinnin lähtökohta. Opettaja ei voi objektiivisesti kartoittaa kunkin harrastuksia. Liikunnallisuus monimuotoisuudessaan tulee kyllä esiin tuntien aikana: nopeus, ketteryys, voima, kestävyys, notkeus, pallosilmä, pelisilmä, yhteispeli...
Kallistuisin tuohon, että opettaja on vaan ollut turhankin varovainen antaessaan numeroita ensimmäistä kertaa. Kymppi sille, jolle se kuuluu! Se on minun mottoni (olen myös opettaja). Ja se tarkistetaan joka todistukseen uudestaan. Ei sen aina tarvitse olla se kymppi, mutta kun edes joskus siellä käy, niin oppilas ymmärtää omat mahdollisuutensa ja numero toimii kannustimena, ei lyömäaseena.
Ope tietää kokonaisuuden, sinä vain mielikuvan omastasi oppitunnin suhteen.
ensimmäinen kymppi liikunnassa, kun voitti pohjoismaiset koululaiskisat yleisurheilussa. Nyt on valittu seuransa parhaimmaksi 15-vuotiaaksi urheilijaksi. Piirimestaruuksia on vähintään kymmenen.
Eli tiukat ovat kriteerit. Omana kouluaikanani kymppiin riitti, kun oli reipas, suht' lahjakas ja taitava muutamassa lajissa.
Ysin tai kasin saivat kaikki, jotka olivat hyvällä asenteella mukana tunneilla.
Jos saman ysin saa oppilas, joka on hyvä liikunnassa, tunnilla mukana ja vielä vapaa-aikanaan urheilee, sen on ihan ok. Mutta en ymmärrä että samanlainen (vain vähemmän monipuolinen) oppilas saa kympin. Ja muuta eroa, ei ole, kuin se, että tämä oppilas kertoilee saavutuksistaan koulussa, minun poika ei. Ja sitten ysin saa myös ihan tavallinen oppilas, joka on tunnilla aktiiven, mutta ei muuta.
Voi olla etten ihan kaikkea tunneista tiedä. Mutta sen tiedän, että poikani ainakin ottaa peleissä muut paremmin huomioon, kuin tämä kympin saanut tyttö.
Minusta 9 on yhä hyvä numero. Poikaani se kismittää, sillä hänen mielestään myös hänelle olisi kuulunut 10 tai sitten molemmille 9.
Epäreilua!
tapauksessa nuoleskelu tehnyt tehtävänsä. eli tämä tyttö toi itseään hyvin esille ja antoi itsestään urheilullisen ja menestyvän kuvan. poikasi ei sitä tee ja hyvä niin. tuommoisilla keinoilla ei pitkälle pötkitä.
useimmilla arvosteluasteikko tuntuu olevan 6-9
Meidän liikunnan opettajamme ovat sanoneet, että liikuntanumeroon EI MISSÄÄN NIMESSÄ VAIKUTA SE, MITÄ LIIKUNTAA HARRASTAA VAPAA_AJALLA VAI HARRAASTAAKO MITÄÄN!
Vain se, mikä tunnilla näkyy, vaikuttaa.
"Joo kuules opettaja, meidän Erkki on hiihdossa nuorten suomenmestari, mutta silti todistuksessa hävettävä kahdeksikko! Kuinka sinä tämän selität, sokeakin näkee että poikamme on liikunnallinen"
"Poikanne on varmasti liikunnallinen. Olisi vain ihan kiva jos se näkyisi tunnillakin, sillä minun toimenkuvaani ei kuulu lukea lehdistä miten oppilaani sijoittuvat. Poikanne on ollut satunnaisesti töykeä ryhmäläisilleen, juossut pallon perässä aina irvistys naamalla, ei suinkaan niinkuin muut, hymy naamalla. Poikanne asenne venyttelyyn muunmuassa on kielteinen ja vähättelevä. Poikanne ei myöskään mielellään pelaa joukkueessa, jossa on "luusereita" ja suhtautuu heihin vähättelevästi selkäni takana. Poikanne ei myöskään aknnusta muita vaan keskittyy vain itseensä"
Lueppa tuo juttu niin tajuat, että poikasi,l etkä ehkä sinäkään, ymmärrä että liikuntaan kuuluu muutakin kuin liikunta. ASENNE on ihan ykkösjuttu, vasta sen jälkeen katsotaan taitoja
Jaksan aina ihmetellä tällaisia juttuja: miksihän numero on sitä ja tätä? Opettajalta voi kysyä ihan suoraan, jos ihmettelee numeroa. Hän kyllä vastaa ja perustelee. Mitä kokeneempi opettaja, sitä paremmin voi luottaa saavansa perustelut ja todennäköisesti hoksaa itsekin asian oikean laidan.
Okl-opiskelija vastasi mielestäni hyvin. Liikunnan numeroon vaikuttaa kokonaisuus tunneilla. Ei vain lajisuoritukset vaan asenne ja toisten pelaajienkin huomioiminen. Osaako tiimityöskentelyä ym. silloin kun tarvitaan. Ei koululiikuntanumeroon katsota todellakaan urheilusivujen uutisia. Näyttö annetaan koulussa.
Opettaja minäkin, vaan en liikunnan ope. :) Ja kysykää ihmeessä muistakin numeroista, jos ne päätä vaivaa. Vastaamme kyllä.
Kun koulu on nyt kunnolla päässyt käyntiin, rohkenin kerran piipahtaa koulun jälkeen koululla, kun open auto siellä vielä oli.
Tiedustelin asiaa. Kerroin, että minä pidin numeroa hyvänä, mutta poika oli miettinyt sitä kovasti lomalla. Tässä vaiheessa en puhunut tästä 10 saaneesta tytöstä mitään.
Open eka kanta oli, että 10 vaaditaan erityistaitoja sen lisäksi, että on aktviivinen, muut huomioon ottava jne.
Silloin kysyin tästä tytöstä, että mitähän erityistaitoja tällä tytöllä on, mitkä pojaltani puuttuvat. Ope kertoi näistä urheilusaavutuksista, jolloin minä sanoin, että poikani kilpailee myös, ei vain toitota tuloksiaan koko maailmalle. Kerroin myös, että on todella epäreilua, jos tämmöinen koulun ulkopuolinen harrastuneisuus näkyy numerossa, jos sen täytyy itse tuoda ilmi. Varsinkin kun poikani ei halua kehuskella väliin ihan hyvilläkin saavutuksilla.
Hetken tuumattuaan, ope oli samaa mieltä. Sanoi, että ehkä hän oli nämä kaksi suunnilleen samantasoista väärin perustein laittanut eri viivalle. Oli antanut koululiikuntaan kuulumattoman vaikuttaa numeronantoonsa. Sanoi, että katsotaan sitä sitten tarkemmin kevään numerossa ja toivoi, että poikani jatkaa samalla lailla liikunnassa ja muissakin aineissa.
Eli sen pituinen se.
nuoleskelija ja silmänpalvoja veti pitemmän korren - ensiksi. onneksi oikaisit ja kerroit oman näkemyksesi.
ei tosiaankaan koulun ulkopuolinen urheilu saa vaikuttaa numeroon. kaikki eivät toitota saavutuksiaan julki ja opettajien ei tarvitse lehtien tulospalvelun perusteella arvioida oppilaita.
jos jotkut ovat niin hyviä, että kilpailevat, näkyy se varmasti liikunnallisuutena ihan tavallisella tunnillakin. ei tarvi kertoa, että mä voitin piirinmestaruuden maantiejuoksuissa tai keihäänheitossa tai olin kolmas hiihdon hopeasomman sm-kisoissa - ei sen pitäisi vaikuttaa liikuntanumeroon. usein vaan vaikuttaa.
Oikeassa olet, ja olisivatpa kaikki vanhemmat tuota mieltä. Olen kuullut kollegoilta lukuisista tapauksista, joissa mammat ja papat valittavat liian huonosta liikan arvosanasta, kun lapsi on vaikkapa loistava nuorten MM-tason jalkapalloilija. Kymppi pitäisi sillä perusteella saada, vaikka koulussa ei maistuisi sen paremmin hiihto ja uinti kuin tanssi tai voimistelukaan ja oppilas näyttää pitkää naamaa koko ajan, jos ei ole jalkista. Koululiikunta on oma juttunsa, joka on arvioitava sen perusteella, mitä tunneilla näkyy. Ei muissakaan aineissa anneta arvosanoja pelkästä lahjakkuudesta; myös ne työt on tehtävä.