Kaikki ketkä uskoo että kuoleman jälkeen ei ole mitään, uskovat ikuisen tyhjyyden kadotukseen ja he jopa haluavat joutua sinne.
Ylipäänsä miten joku haluaa sitä?!
Miten joku voi edes väittää että sellainen on edes olemassa?!
Ylipäänsä miten joku haluaa sitä?!
Miten joku voi edes väittää että sellainen on edes olemassa?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ikuinen elämä, eikös olisikin kivaa?
Ehkä. About ensimmäiset 5 000 000 vuotta. Mutta sen jälkeen, kun tajuaisi että homma ei ole vielä edes alussa, voisi alkaa jurppimaan hiljakseen.
100 000 000 000 vuoden jälkeen voisi alkaa kyllästyttämään se harppumusiikkikin, vaikka kuinka hienoa olisi. Jotenkin voisi tulla tunne että kaikki suuret teemat alkavat olla jo käsiteltyjä.
Sitten kun aikaa on kulunut 10 000 000 000 000 000 000 vuotta, alkaisi varmaan käydä itsemurhan aatos mielessä. Valitettavasti tietysti olisi jo kuollut joten se ei oikein onnistuisi.
Eikä se ikuisuus olisi vieläkään edes alussa...
Kyllä se niin on että minä totean: kiitos, mutta ei kiitos.
elämä jatkuu kuoleman jälkeen..siirrytään eteenpäin muualle.
Jos en muista aikaisempia elämiäni, on sitten varsin paikallaan kysyä, olenko se edes "minä" joka sitä elämää jatkaa.
Sanoisin että ei ole.
olo onkin matkan alku,eikä välietappi?
Voihan se olla, mutta teoria alkaa kuulostamaan aika... Uskomattomalta.
kyllä tuo ikuinen elämä kuulostaa aika kolkolta.
tuliskohan sitä paljon katottua telkkaria?
saakohan taivaassa edes muijaa vaihtaa?
rubikin kuutio vois olla hyvä olemassa siellä, saisi ajan kulumaan.
Ei sillä "ikuisella elämällä" tarkoiteta luonnollisestikaan samanlaista elämää kuin maan päällä. Tajuat sitten asiat, kun kuolet. Henki elää ikuisesti.
ei mitenkään mahdollista se koska silloin meitä ei olisi nytkään, koska silloin meillä ei olisi mitään tarkoitusta, ei yksinkertaisesti mitään! ei mitään! ja jos ei ole tarkoitusta ei ole silloin sieluakaan jolloin ei olisi olemassa tämä, vaan jokin muu olento. Jos sitten ei sillä toisella olennolla ole tarkoitusta, ei sitäkään ole olemassa mutta sitten on aina taas joku toinen toisen perään. Et ajattele etkä ole se henkilö joka nyt olet, koska jos sinulla ei ole tarkoitusta joudut olemaan väkisinkin sellainen jolla on tarkoitus. Jokainen elää tarkoituksella.
Sielu on se joka saa sinut tuntemaan, että minä olen. Ilman sielua olisit ei ihmisen ominaisuuksia täyttävä robotti ja robotithan ovat sieluttomia koneita, vai luuletko että robotitkin jotka eivät ole elollisia, ovat elollisia. Mutta eihän robottikaan et voisi olla koska se et olisi sinä.
Ihmisen keho on niin monimutkainen ja sellainen, että sillä on tietoisuus eli sielu. Sielu on tietysti vain yksi sana jolla tätä tiedostavaa minää kutsutaan. Voit vaikka sanoa sielua aivoiksi, mutta aivothan nyt ovat fyysinen elin, mutta ilman tajuntaa joka on sielu, et olisi siinä.
Hyvä huomio Rat. Mielestäni sielunvaellusta vastaan puhuu myös se, että se mielstäni kumoaa luonteemme ja ajatustemme (kaiken ITSEMME) ainutlaatuusuuden siinä mielessä, että olemme perineet luonteemme ainutlaatuiset ominaisuudet vanhempiemme (ja siten koko "esisukumme") geeneistä. Olisi vähän outoa mikäli toisessa maailmassa olisi odottamassa piirteiltään täydellisen identtinen sielu vuoroaan. Tai ehkä sitten on niin, äärettömyyshän on öh... kohtalaisen iso.
pitää kansa aisoissa ja veronmaksajina.
Jos ei oppi muuten uponnut rahvaan kaaliin niin sitä autettiin miekalla.
Muutumme kuoltuamme osaksi luonnon kiertokulkua toimien ensin ravintona toukille ja sittemmin lannoitteena kasveille.
Koko kuoleman jälkeinen elämä- hössötys on vain ihmisen halua purkaa ahdistustaan suuren tuntemattoman edessä.
Miten on mahdollista, että jos uskoo ettei kuoleman jälkeen ole mitään, uskoo että sen jälkeen on ikuinen kadotus? Siis nuohan peruuttavat toisensa.