En tiedä kuuluisiko tämä tänne vai minne.
Mutta nyt minulla on niin helvetin paska olo, että pakko saada purkaa jotenkin vähän. Siis vaikkei ketään paskaakaan kiinnostaisi lukea tätä, mutta silti.
-- En siis yleensä ole mikään paksa-angsti-life-sucks-uuh-papercuts -tyylinen, todellakaan en ole. --
No mutta. Ensin sain todistuksen keskiarvoksi 6.95, mahtavaa, eh? Otti hiukan päähän kun näytti äiteelle ja sehän riemastu ja alko jotain mäkättämään että "Tuollasella todistuksella et pääse edes amikseen millekkää alalle~! >O". Meni hermot ja menin omaa huoneesee kuuntelemaa musiikkia.
Noh, eipä mitää. Nyt ajattelin et hei, vois opetella soittamaa jonku joululaulun kitaralla. Enpä saanu opeteltua ku nää saatanan nakkisormet ei taivu siihe kitaran kielille hyvin ja ääni on plekulla huitastessa "Protooort~", ei ole hauskaa. Harjoittelin jotain puolituntia muutamaa sointuotetta(osaan ne kaikki mutta en ole soittanut kolmeen kuukauteen kitaraa) ja paskat siitä mitään tullut, ei nämä sormet enää taivu sillälailla kuin pitäisi. Eikä yhtään vituta, eihän. Sormenpäät ihan kipeät nyt ja tuntuu että en pysty mihinkään! Koko elämäni ajan olen aina toivonut, että voisin jonain kauniina päivänä olla kitaristina jossain pikku kyläbändissä. Haaveeksi taitaa jäädä kun en perkele edes yhtä vaivaista C -sointua saa soitettua enää ilman epämääräistä räminää tuosta akustisesta! Tekee vaan mieli itkeä ja huutaa niin perkeleen kovaan ääneen että kuuluisi venäjälle asti... Olen niin helvetin pettynyt itseeni taas vaihteeksi. Ehkä äitini on oikeassa - eihkei minusta ole sittenkään kitaransoittajaksi tai edes miksikään muuksi..
--Ja turha tulla haistattelemaan paskaoja, minua ei nyt oikeasti kiinnosta mitkään turhanpäiväiset vittuilut--
Mutta nyt minulla on niin helvetin paska olo, että pakko saada purkaa jotenkin vähän. Siis vaikkei ketään paskaakaan kiinnostaisi lukea tätä, mutta silti.
-- En siis yleensä ole mikään paksa-angsti-life-sucks-uuh-papercuts -tyylinen, todellakaan en ole. --
No mutta. Ensin sain todistuksen keskiarvoksi 6.95, mahtavaa, eh? Otti hiukan päähän kun näytti äiteelle ja sehän riemastu ja alko jotain mäkättämään että "Tuollasella todistuksella et pääse edes amikseen millekkää alalle~! >O". Meni hermot ja menin omaa huoneesee kuuntelemaa musiikkia.
Noh, eipä mitää. Nyt ajattelin et hei, vois opetella soittamaa jonku joululaulun kitaralla. Enpä saanu opeteltua ku nää saatanan nakkisormet ei taivu siihe kitaran kielille hyvin ja ääni on plekulla huitastessa "Protooort~", ei ole hauskaa. Harjoittelin jotain puolituntia muutamaa sointuotetta(osaan ne kaikki mutta en ole soittanut kolmeen kuukauteen kitaraa) ja paskat siitä mitään tullut, ei nämä sormet enää taivu sillälailla kuin pitäisi. Eikä yhtään vituta, eihän. Sormenpäät ihan kipeät nyt ja tuntuu että en pysty mihinkään! Koko elämäni ajan olen aina toivonut, että voisin jonain kauniina päivänä olla kitaristina jossain pikku kyläbändissä. Haaveeksi taitaa jäädä kun en perkele edes yhtä vaivaista C -sointua saa soitettua enää ilman epämääräistä räminää tuosta akustisesta! Tekee vaan mieli itkeä ja huutaa niin perkeleen kovaan ääneen että kuuluisi venäjälle asti... Olen niin helvetin pettynyt itseeni taas vaihteeksi. Ehkä äitini on oikeassa - eihkei minusta ole sittenkään kitaransoittajaksi tai edes miksikään muuksi..
--Ja turha tulla haistattelemaan paskaoja, minua ei nyt oikeasti kiinnosta mitkään turhanpäiväiset vittuilut--
Vastaukset 8
Vanhimmat
täytyisi ymmärtää, että pitkän aikavälin aikana ilman harjoittelua taidot saattavat ruostua.
Jos harjoittelet vain puolituntia, niin se on liian vähän aikaa. Sinun kannattaisi harjoitella kerran päivässä puoli tuntia, ilman hermojen menettämistä. Kun olet tottunut sormien kipuun, niin soittaminen sujuu paremmin.
Itse harjoittelen joka päivä nunchakuiden kanssa ja en odota osaavani salaman nopeasti kaikkia liikkeitä ymm. Olen joutunut jo tähän mennessä kokemaan monia huti lyöntejä suoraan kyynerpäähän ( jotka muuten sattuvat pirusti ;) ) ja muuallkin ruumiiseen. Minulla ei kuitenkaan ole taikasauvaa, jonka kanssa voisin taikoa itselleni taidon ja osaisin käyttää nunchakujani paremmin.
Maailmassa täytyy harjoitella ja opetella, että selviytyy ja oppii uusia asioita. Suosittelen sinun opettelemaan muutama sointi ja harjoitella niin kauan, että se jää alitajuntaasi. Silloin osaat laittaa sormet nopeasti niiden nuottien kohdalle ja kohta alkaa "pojoing" ääni muistuttamaan soinnillisempaa, kun se vain jää alitajuntaasi.
Itselläni on mottona, jonka olen oppinut eräältä toiselta "kolleegaltani": practice, practice, pain, practice.
Siis osaan ja muistan ne kaikki otteet ulkoa, opin ne kun harjoittelin jokapäivä melko rankastikkin(sormet oli välillä lähes verillä). Tuolloin ei enää edes sormiin alkanut sattua, mutta nyt pidin parin kuukauden välin soittamisessa niin on taas sormenpäät aivan kipeät soitton jälkeen ja en osaa taivuttaa sormiani niihin otteisiin vaan aina on sormet ihan vinossa ja koskee toisiin kieliin ja sitten kuuluu ah-niin-ihania riitasointuja. xP
se tekniikka vielä alitajuntaasi jää, jos vain harjoittelet ahkerasti. Voisit ostaa myös itsellesi plektran, jolloin sormet eivät pääsisi "veristymään."
Joo mäki ehdotan vaan hemmetin kovaa harjottelua jos haluat jotain. Ei mikään mee ensistumalta hyvin, vaan KAIKKI tarvii älyttömän kovaa harjottelua, muuten ei tuu mitään. Ehdotan tota plektraa.
Ja tosta todistuksen numeroista, niihinki auttaa vaa harjottelu ja reenaaminen. Mun veli sai nostettuu samoista numeroista siihen kasin pintaan yläasteen lopuksi. Paljon se näki siihen vaivaa, mutta oon varma että kovemmalla opettelemisella saat kyllä vaikka kuinka korkeaksi. Vaikka vähän ehkä mietin että ei sun tavotteena niitä oo hirveästi hikettää, eihän?
Eli pointti, ei kaikki jää tähän, maailma muuttuu. Voit kehittyä. Kärsivällisyyttä.
Toivoton tapaus, oletus S.- 1993 .
"Kaikki se kestää
ja
kaikki......
mb1
kymmenen plus kaksitoista on taskulaskimen
mukaan kaksikymmentäkaksi
Todelliset mestarit harjoittelee soitintaan useita tunteja(ainakin 8 tuntia!) päivässä.
Rutkasti harjoittelua ja opettelua vaan! :)
eräällä ystävälläni keskiarvo oli jotain 5.6 ja hän pääsi lukioon eräälle lähikunnista. Numerot pääsivät nousemaan hyvää vauhtia (oppiympäristö auttoi tai sitten hän todella tahtoi tsempata enemmän) eli en nyt puhu siitä ettetkö sinä olisi tsempannut, mutta pienet asiat auttavat. Esim. minun enkkuni parani numerolla ylöspäin, kun opettaja vaihtui. Mutta sehän ei tepsi ihan kaikkiin :)
ja jos totta puhutaan, niin kyllä minullakin on jotkut taidot ruosteessa. Esim. kun en ole enää pyörinyt niin paljon maassa, kuin nuorempana, niin en saa enää niin helposti kuperkeikkaa XD no tuo oli vain vertauskuva. :)
Suututtaa.
On jonkin muun toisen keksintö.
Suruisna:::: mb1 ....
Ainiin 3 plus 9 = 12 .