Hennon oksan lanteet liikkuvat rytmikkäästi keinuen. Välillä se nostaa jalkaa, välillä niiaa, vaikka on kylmä. Tanssii, kun siltä tuntuu, kun tuuli huokaa sen korvissa. Seuraa maailman menoa yksin, muttei ilman ketään. Kokee kaiken omalta paikaltaan silloin, kun on oikea hetki. Tuudittaa itse itsensä uneen, vaikka pysyykin aina urheasti pystyssä. Välillä ei jaksaisi, silloin haluaisi vajota maahan. Vesi tuo ravitseva, mutta niin tappava. Miksi en menisi, kun kukaan ei minua tarvitse? Miksi jäisin tähän ajatuksineni, jos mikään ei ole enää minkään arvoista. Kuvittelen. Syksy luo masentavat ajatukset, koska se tietää tanssinsa kohta sammuvan. Urheasti se jatkaa niin kauan kuin on vain aikaa. Aika on suhteellista, sitä ei ole. Se on vain tehnyt sen, jotta ei tarvitsisi vajota epätoivoiseen kaikkeuteen, vaan voisi tuntea kerran hengittävänsä, elävänsä, olevansa, mikä olisi vain harhaa, koska sisukset ovat jo mädäntyneet. Lopussa se ei olisi yksin, vaan osa muita. Äiti Maa kerran sinä synnytit minut ja usutit maailmaan. Äiti Maa ota minut, kun viimeinen hetki on tullut.
Tanssin
satu000
2113
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miksi en menisi,
miksi jäisin?
Enpä tiedä?
Sitä mietin,
sydämessä joulu!
ajankohta oli varmasti aika väärä tämän runon julkituomiselle. jokainen tietenkin näkee runon siinä valossa, jossa on omakin mielensä.