Minulla oli elämä aikalailla hanskassa: hyvä, mukava työ, kaverit, harrastukset jne. Ainut asia elämästäni puuttui oli parisuhde ja tavattuani lukuisia tyyppejä totesin, että en löydä Suomesta saman henkistä kumppania itselleni ja muutin jälleen pois. Olen asunut ulkomailla aikaisemminkin. Kaikille kyselijöille sanoin, että haluan lähteä vaihtelun vuoksi tai parempien työmahdollisuuksien vuoksi ulkomaille. Todellinen syy alitajuntaisesti kuitenkin oli se, etten löytänyt mieleistäni kumppania, vaikka tarjokkaita oli paljonkin. Muutin ulkomaille ja löysin netistä jo ennen muuttoani ihanan miehen. Todellisuus on ollut kuviteltua parempaa ja olen todella onnellinen, vaikka muutoin asettuminen ei ehkä olekaan käynyt yhtä helposti kuin kuvittelin. Olin ennen niin itsenäinen, enkä varmasti olisi lähtenyt miehen perässä minnekään ja nyt tämän rakkauden takia olen valmis tekemään koulutustani huonompaa työtä, jotta saan olla miehen kanssa. En olisi uskonut, että tällainen rakkaus on edes mahdollista kokea.
Onko ketään muita, jotka ovat lähteneet merta edemmäs kalaan vai olenko minä ainut hupsu, joka uhraa uransa rakkauden takia?
Onko ketään muita, jotka ovat lähteneet merta edemmäs kalaan vai olenko minä ainut hupsu, joka uhraa uransa rakkauden takia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja on loppunut. Mutta muistot on hyvät.
Mikä siinä ulkom. iski? ja mikä suomalaisissa oli vikana?
Suurimpana erona varmaan se, että meillä on yhteisiä elämän kokemuksia eli molemmat ovat asuneet vieraassa kulttuurissa ja tietävän sen hyvät sekä huonot puolet. Tätä eivät tapaamani suomalaiset miehet oikein aina ymmärtäneet, vaikken mitenkään asiaa korostanutkaan. Muutoin sitten kolahti harrastukset, arvomaailma, ulkonäkö...listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. Yksi suuri ero suomalaisiin on se, että mies uskaltaa näyttää tunteita eikä peittele niitä, joskaan ei ole ylitsevuotavakaan.
Usein kuulee kliseenomaisesti toistettavan ett'ei suomalainen mies osaa näyttää tunteitaan, onko asia todella näin? Koskeeko asia ainoastaan miehiä?
Osaavatko suomalaiset naiset näyttää ja ilmaista tunteitaan, sekä kertoa ja analysoida syvimmpiä sellaisia?
Mielestäni kyse laajemmassa merkityksessä scandinaavisesta sekä suomalaisesta mentaliteetista sukupuolesta riippumatta.
Kaikki on suhteellista ja nyanssista, joskin mikäli keskiverto suomineitoa vertaa hänen välimeren kanssasisariinsa, niin terveisiä scandinavian pakkasesta...no, tietenkin liioittelen hieman ;-)
Toisaalta kokemukseni mukaan kulttuurista riippumatta useat naiset toivoisivat maskuliini-kumppaninsa olevan avoimempi tunteissaan...Kaikilla mantereilla kuulee saman tuntemuksen naisten suusta.
Wanha ja kaunis on taivas, miehet miehiä ja naiset naisia kaikkialla ;-) Hyvä niin.
Ei miehet ole ainoita, joiden on vaikeeta näyttää tunteita. Suomalaisia ei useinkaan kasvateta halaamaan ja pussaamaan. Tunteiden näyttäminen voi sitten olla vaikeeta sekä miehille että naisille. Itse olen ainakin tehnyt sen eteen paljon töitä eli opittavissa on, mutta tarvitsee sen opettajan. :)