Mulla pakkaa olla se ongelma. Alussa seksielämämme oli ihan tyydyttävää, mutta nyt on ajauduttu siihen, että tyttöystäväni suostuu intiimi lemmenleikkeihin vain noin 2-3 kertaa vuodessa. Sanoo, että meillä on muutenkin ihan mukavaa yhdessä, ilman, että oltaisiin tiheästi sänkyhommissa.
Minulla taas olis kova halu useasti lemmenleikkeihin kauniin naisellisen pitkätukkaisen tyttöystäväni kanssa. Itse olen tanakka tasapaksu siilitukkainen jörrikkä, siis täydellinen vastakohta hänelle.
Mitä teen, kun hän niin harvoin suostuu sänkyyn "siinä" mielessä? Mun alapääni vaatii enemmän meininkiä, joten joudun monta kertaa viikossa itse tyydyttämään itseni.
Tämä alkaa olla mulle jo tosi kiduttavaa.
Onko teillä muilla tällaista? Jos on, niin mitenkä olette selvinneet? Onko suhteenne bänäytynyt ja oletteko löytäneet uuden suostuvaisemman naisen rakkaaksenne?
Minulla taas olis kova halu useasti lemmenleikkeihin kauniin naisellisen pitkätukkaisen tyttöystäväni kanssa. Itse olen tanakka tasapaksu siilitukkainen jörrikkä, siis täydellinen vastakohta hänelle.
Mitä teen, kun hän niin harvoin suostuu sänkyyn "siinä" mielessä? Mun alapääni vaatii enemmän meininkiä, joten joudun monta kertaa viikossa itse tyydyttämään itseni.
Tämä alkaa olla mulle jo tosi kiduttavaa.
Onko teillä muilla tällaista? Jos on, niin mitenkä olette selvinneet? Onko suhteenne bänäytynyt ja oletteko löytäneet uuden suostuvaisemman naisen rakkaaksenne?
Vastaukset 20
Vanhimmat
mitä kiduttavaa itsetyydytyksessä on?
kaikki ajattelee vain seksiä, seksiä, seksiä? Jospa tyttöystävällesi on muut asiat tärkeämpiä, kuten vaikkapa yhteinen arki?
on yksi osa parisuhdetta myös! Ei se tärkein mutta itse kaipaan ainakin läheisyyttä myös sängyn puolella vaikka arki on myös ihanaa. rakastan ja haluan naistani joten mielestäni se on erittäin luonnollista..
Ei kai tarkoita että jos muut asiat ovat tärkeämpiä niin se pois sulkee vähemmän tärkeät asiat, kuten esim seksin.
Onhan toi aika rassaavaa jos parisuhteessa seksiä tapahtuu 2-3 kertaa vuodessa.
Kärsin ite samasta asiasta yhden suhteen aikana. Sen jälkeen kun erosimme olisi seksi kanssani kelvannut taas. Kumma juttu.
Jep, suhteen jälkeen taas kiinnosti:D Vaan mun ajatusmaailmaan se ei kuulu, ero on ero myös siinä mielessä. Eron jälkeen kait se toinen näki taas toisessa sen puolen, mikä suhteen aikana oli muuttunut. "Kaveruus" tai jokin, joka suhteessa päällimmäisenä, puuttui. Ja toisaalta, kun ei enää ollut jonkinlaista "pakkoa" harrastaa seksiä siksi että "toinen halusi" tai "koska se kuuluu suhteeseen", niin tunnelma oli rennompi ja halut taas heräsivät. Se vaan oli auttamatta myöhäistä, ja tilanne olisi joka tapauksessa palautunut samaan vanhaan.. pöh.
kuvitellaan että seksin harrastaminen sulkisi ne muut tärkeät asiat parisuhteesta?Itse olen hyvin aktiivinen seksuaalisesti,samaten naiseni ja meillä on myös mahtava parisuhde seksin ulkopuolellakin. Olen sitä mieltä että parisuhteeseen kuuluu seksi. Tottakai muutkin asiat ovat tärkeitä mutta itse en jaksaisi olla suhteessa jossa sexi puuttuisi tai sitä olisi tosi vähän.Helpostihan sitä silloin kokee itsensä vastenmieliseksi..
sekin on ex.n kanssa ei koskaan ollut minkäänlaisia ongelmia seksin ja läheisyyden saralla. halut ja ei haluttomuudet oli yhteisiäkuten kaikki muutkin. Toki meilläkin oli kummallakin aikoja jolloin seksi ei sujunut.
seksiä oli suunnilleen n. 3-6 krt/viikko ja kyse mistään ensi huumasta vaan pitkälle toista vuotta.
stressit ja muut jutut niillä oma vaikutuksensa, mutta toinen kuitenkin sai aina ainakin lämpimiä halauksia ja muutakin huonoillakin hetkillä ja monesti kumpikin lämpeni kuumaksi.
Entäs nyt sitten ei seksi enää kiinnosta muiden kumppanien kanssa kerran jos muutamaan kuukauteen niin hyvä ja pikana vielä. Totuin itse hellyyksiin ja halauksiinkin vaikka ruuanlaiton yhteydessä ja muutenkin läheisyyteen.
Nyt riittää jo sekin että on toisen lähellä telkkaa katsomassa.Seksiä sitten se muutaman kerran parissa kuukaudessa.
Silleen halulle ja seksille käy kun väärä kohde tai liikaa epäonnea ja muuta elämässä.
Arki on tärkeä mutta totuushan on että 90% on sitä että seksi sujuu ja 10% sitä että arki kuluu. Kun seksi klikkaa niin kaikki muukin. Mulle ne ongelmat johtu siitä että olin lesbona heteroiden keskellä, en omieni joukossa ja maksan nyt kaikkien lesbojen puolesta mitä on olla lesbo, ei rakkaus kuulu meidänlaisille.
Kyllä on kokemusta pihtaavasta tyttöystävästä. Se ei ole leikin asia, eikä siihen voi/kykene/pysty millään ilveellä sopeutumaan, jos libidot eivät kohtaa. Itse sain alun innostuksen jälkeen n. 1-2 krt/kk, ja se oli minulle aivan liian vähän. Parisuhteeseen kuuluu mielestäni seksi olennaisena osana, muutenhan sitä eletään kuin kämppikset. Toisen jatkuvasti kieltäytyessä seksistä toinen tuntee itsensä aina vain vähemmän haluttavaksi, vaikkei siitä olisikaan kyse. Aloitteen tekeminenkin hankaloituu torjutuksitulemisen pelossa ja pitemmän päälle se vaikuttaa koko suhteeseen. Itselleni tuli jossain vaiheessa kyynel silmään jo kun ajattelin seksiä/aloitetta seksiin.
Itsetyydytys EI korvaa seksiä kumppanin kanssa. Seksiin liittyy orgasmin lisäksi ennen kaikkea läheisyyden tunne, toisen halun kohteena oleminen, intohimo, rakkaus jne. Tutkimuksissa on todettu, että seksi toisen ihmisen kanssa on "neljä kertaa tyydyttävämpää" jo ihan fysiologisesti - prolaktiinin määrä veressä on sen verran suurempi orgasmin jälkeen kumppanin kanssa verrattuna itse aiheutettuun. (Tieteen kuvalehti)
Toisen ihmisen libidoon ei voi vaikuttaa, ellei syynä haluttomuuteen ole jokin suhteeseen liittyvä muu, ratkaistavissa oleva, ongelma. Varsinkin jos kumppani itse on tyytyväinen vähäisempään seksin määrään, ei paljon ole tehtävissä. Meillä se johti eroon. Nykyisen kanssa ei tätä ongelmaa ole!:)
tilanne on tuttu.
Järjellä ymmärrän ettei tyttöystäväni haluttomuus johdu minusta, mutta tunne-elämälle se on aika lamauttavaa. Kärsin tilanteesta todella paljon, siitä että olemme niin erilaiset tässä suhteessa. Olen todella sitoutunut, mutta minua surettaa se, että "elän puutteessa" loppuelämäni. Vaikka seksi ei maailman tai suhteen tärkein asia olekaan, on sen puutteella valtava merkitys mm omakuvaan ja itsetuntoon. Ja minusta myös fyysinen rakastaminen kuuluu rakkaussuhteeseen.
En kuitenkaan ikinä eroaisi tämän vuoksi.
Mutta kaikille "haluttomille" kehottaisin miettimään, mikä haluttomuuteenne on pohjimmainen syy? Ja haluatteko olla sen syyn vankeja? On kuitenkin vain yksi elämä. Ja itse ainakin yritän tehdä suhteestani vahvan, niin vahvan ja kaikinpuolin tyydyttävän ja mielekkään, ettei sitä mikään voisi kaataa.
Usein seksi on se syy joka ajaa suhteen lopulta karille, ihan turha sitä on siis vähätellä. Kai seksuaalikäyttäytyminen on kuitenkin vielä sen verran primitiivi/perustarve, että sen vaikutus onnellisuuteen on merkittävä.
Anna-Leena Härkönen taisi jossain joskus sanoa, että kuinka paljon onnellisempi maa Suomi olisikaan jos jokainen kylmä natku joisi kerran kunnolla ja naisi ukkoaan kunnolla. Sanoma piilee minusta siinä, että "pihtaaja" itse tulisi onnellisemmaksi estoistaan pääsemällä.
Hyvää Joulua ja kiihkeää vuotta 2007 (-;
"Mutta kaikkia 'haluttomia' kehottaisin miettimään, mikä on haluttomuutenne pohjimmainen syy?"
Vastaan tähän, koska aihe kiinnostaa minua naisena erikoisen paljon. Me ihmiset usein toivomme, että JUURI SE TOINEN IHMINEN miettisi sitä ja tätä ja tulisi meitä vastaan, mutta me itse emme halua etsiä syytä tilanteisiin itsestämme. Mielestäni haluttomuus, siis ihan äärilleen mennyt haluttomuus, johtuu parisuhteesta. Itsekäs, loukkaava, dominoiva kumppani tuskin ketään haluttaa. Haluttomuuden takana on usein loukattu, turhautunut mieli. Hellät tunteet ovat hävinneet, arvostus on hävinnyt, eikä seksuaalinen suoritus enää jaksa kiinnostaa.
(Ja nyt puhun siis äärilleen menneestä haluttomuudesta, en yleensä seksin tarpeen erilaisuudesta ihmisten kesken.)
Eli siis lähtekäämme ensin parantamaan ja rehellisesti miettimään, MIKÄ MEITÄ ITSEÄMME vaivaa, miten käyttäydymme toista kohtaan jne. Olenko juuri minä seksin arvoinen. Ymmärrän, että on erittäin kivuliasta katsoa itseään toisten silmin, mutta joskus se vaan on tehtävä.
Kyllä niitä syitä tuli ensimmäiseksi itsestä haettua, niin on tapana tehdä muihinkin asioihin littyen. En vaan päässyt puusta pitkälle, ja itsetuntokin alkoi kärsiä. Itse en ollut dominoiva, alistava tai manipuloiva, tämä toinen sitä vastoin oli. Ja fyysistä väkivaltaakin siihen liittyi, täysin provosoimatonta sellaista. Yhdessä keskustelimme asiasta avoimesti, kun tämä kumppanikin huomasi minun kärsivän asiasta suuresti. (Kyyneleitä ei voinut peitellä..) Loppujen lopuksi yritin ymmärtää erilaisia halujamme, mutta ei se sitä ahdistusta poistanut, eikä niitä tunteita, etten kelpaa. Välillä voikin olla vaikea havaita, mikä on seuraus, mikä syy. Monilla seksiongelmat alkavat muista syistä, mutta erilaisista haluistakin päästään mukavaan noidankehään, jolloin ne ongelmat vasta alkavatkin.
Päätelmä: Asoista kannattaa puhua, jotta pääsee ongelmien ytimeen. Olivat ne sitten seksiongelmista alkaneita tai siihen päätyneitä syitä, jolloin jotain voi hyvinkin ola vielä tehtävissä!
Jokainenhan pystyy vain itse muuttamaan itseään, se on suurin syy miksi pyysin miettimään haluttomuuden pohjimmaisia syitä jokaisen itsestään. Syyt ovat varmasti lukuisat. Mainitsemasi syyt asettavat haluttoman lähinnä uhrin asemaan. Monia muitakin syitä voi olla: esim henkilö ITSE ei ole täysin hyväksynyt omaa seksuaalista suuntautumistaan, tai on ITSE lihonnut niin ettei enää tunne itseään kovin viehättäväksi/halukkaaksi, syö ITSE ehkäisypillereitä jotka vievät halut jne jne.
Monet ns. pihtaajat ovat myös tottuneet käyttämään seksiä kiristyksen ja vallan välineenä. Eli pelkkä uhrin asema antaa tilanteista kovin yksipuolisen kuvan.
Jos haluttomuudesta haluaa eroon, kannattaa minusta edelleen etsiä niitä perimmäisiä syitä itsestään.
ehkäisypillereitä?
kun käytetään muidenkin syiden vuoksi kuin vain raskauden ehkäisyyn.
NIin, sinä et miehenä tietty voikaan tietää, että niitä ei käytetä pelkästään ehkäisytarkoitukseen vaan esim. menkkojen runsauden, kivuliaisuuden tai epäsäännöllisyyden hoitoon. Nyt tiedät!
kaikki naisetkaan, joilla ei ole sen kaltaisia vaivoja, vaan kaikki on kunnossa.
ymmärrän sinua jos seksiä on vain 2- 3 krt vuodessa..se on jo piinaavaa!!
ymmärrän kyllä myös toistakin puolta jotenkin.
Itsellä kun mielessä pyörii asiat tai on ankea fiilis tai riita takana ,niin ei ensimmäisenä pyöri sekseileikit!en ainakaan ole ryntäämässä asioita korjaamaan seksillä!!
minulle seksi on niin kokonaisvaltainen toimenpide että rauhallinen mieli ja ympäristö on tärkeää!!ehkä hassua mutta näin vaan menee..
vähän on vaikeita nämä jutut!!
Täällä puitiin joskus asiaa.
http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=2100
Mulla oli samanlainen tilanne exän kans. Lopulta tilanne oli se että minä kyllästyin "jahtaamaan" häntä sänkyyn ja exä alkoi syytellä mua vieraissa käymisestä. Kun sexistä tulee ongelmia niin ne pitäis yrittää korjata heti. Tilanne vaan hankaloituu ja sitten ei kumpikaan enää halua toista. Kun tilanne karkaa käsistä niin sitten onkin helppo lipsahtaa toiseen sänkyyn ja ekan pettämisen jälkeen kynnys vain madaltuu ja riski pettää uudelleen kasvaa huimasti!
Onko elämänne muuttunut alkuajoista? Oletteko muuttaneet yhteen? Monesti se, että toinen on koko ajan läsnä arkipäiväistää ja toisesta tulee niinkuin itsestäänselvyys. Ja kun toinen sitten yhtäkkiä onkin pitkään poissa (kuten erotessa usein käy), niin tajutaan, että toista on ikävä ja häntä alkaa taas haluamaan.
Oletko kokeillut toteuttaa hänen fantasioitaan?? Ehkä hän ei ole kaikkea kertonutkaan..
Esimerkiksi voisit viedä hänet paikkaan missä on ensi kerran tapasitte ja muistella alkuaikojen juuri rakastumista ja sitä tunnetta..älä kuitenkaan anna hänen ymmärtää, että sinä haluat seksiä vaan viettele hänet kauniisti. ;)
Niksejä on niin monia, jos vain viitsii toteuttaa!!
Mutta jos kyseessä on tosiaankin iso ero kummankin halujen välillä, eikä mitkään niksitkään tepsi, niin rankkaahan se on...