juuri tässä kuussa täyttänyt 18 ja mietin kaikenlaista. ensinnäkin ensimmäistä asuntoani. hmm. no vielä kotona asun mutta kun niin tekisi mieli muuttaa ouluun :) kouluakin olisi vielä jonkin aikaa jäljellä ja armeijakin kahden vuoden päässä.
tuntuu että kaikki painaa raskaalla painolla päälle.
miten pystyisin auttamaan itseäni parhaiten tässä tilanteessa kun tajuan että ei ole vielä se oikea hetki ?
vai olisiko sittenkin joku ratkaisu tähän pulmaan.
tuntuu että kaikki painaa raskaalla painolla päälle.
miten pystyisin auttamaan itseäni parhaiten tässä tilanteessa kun tajuan että ei ole vielä se oikea hetki ?
vai olisiko sittenkin joku ratkaisu tähän pulmaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ihan vielä ouluun heti mutta kuitenkin oman kämpän hankkiminen olisi mielessä tässä pian varmaankin.
Itse olin yli 41 kun hankin ensimmäisen oman asuntoni. Kyseessä oli sijoitusyksiö Hesasta. Möin sen hyvin nopeasti ja käärin mukavat voitot. Tämän jälkeen noin 42-vuotiaana ostin meille oman OKT:n ja asustelemme tässä vielä nytkin.
Syy miksi en ole ostanut aiemmin on se ettei minulla yksinkertaisesti ollut varaa. Työt olivat mitä olivat ja 90-luvun lama kouraisi oikein pahasti. Olemme vaimon kanssa kummatkin akateemisesti koulutettuja mutta ei se Suomessa mitään auvoista elämää takaa -etenkin jos ei halua kauheasti ottaa lainaa. Lamasta toki selvisimme ehjin nahoin, mutta varovaiseksi se veti. Opintolainatkin saimme hoidettua pois.
Neuvoni sinulle on se, että jäitä hattuun. Tällä hetkellä asuntomarkkinat ovat ylikuumentuneita ja muutama vuosi menee varmasti aivan hyvin vuokrallakin. Jos mielit opiskelemaan ja armeijaan niin millä meinasit maksella lyhennyksit ja korot pois? Vuokrasta saat aina asumistukea jos tulot eivät riitä.
Aina puhutaan, että asunto on pitkällä tähtäimellä hyvä sijoitus - niin onkin, mutta lyhyellä tähtäimellä se voi raunioittaa taloutesi täysin. Kuuntele kokeneempaa ja etene rauhallisin askelin. En tarkoita, että sinun tulisi koko ikäsi olla vuokralla, mutta anna tilanteiden avautua elämässäsi oikella hetkellä ja omalla painollaan.
Elämä ei ole pelkästään asuntolainan maksua vaan paljon muutakin.
Jos olisin jälleen 18 vuotias, niin ostaisin heti oman asunnon. Aluksi pienen ja halvan. Kulut kuitenkin vuokran verran.
Eipä tarvitsisi nyt vielä 40 kymppisenä kärvistellä asuntolainan kanssa. Voisi nauttia elämästä toiseen tahtiin. Nuorena jaksaa ja vähän alempikin elintaso kelpaa.
Asunnon omitaminen on taloudellisesti aina järkevää, kunhan mitoittaa lainan niin, että siitä selviää kaikissa tapauksissa. Hintojen heilumisillakaan ei ole vaikutusta, jos vain omistaa tarpeeksi pitkään. Ei ole koskaan ollut 10 vuoden jaksoa, jonka aikana olisi joutunut myymään halvemmalla kuin on ostanut. Lama-ajan aikana piti vain odottaa ja taas sai asunnosta enemmän kuin oli maksanut.
että myöntääkö pankki sitä lainaa muka teineille, jotka useimmissa tapauksissa käyvät vielä koulujaan ja ovat kaukana oikeasta koulutuksesta, ammatista saatika työstä.
Itse voisinkin ostaa asunnon. Olen 18 ja säästöjä kertynyt n 25t. Mutta mikäpä pankki se minulle mitään lainaa antaisi, en usko että mikään. olen vain lukiolainen ja vaikka vakituinen työpaikkalöytyykin, se tuskin parantaa tilannettani. Joten tyydyn halpisvuokra-asuntooni.
Melkeinpä voisin sanoa että jos 18-vuotias lukiolainen on saanut säästettyä omista tuloistaan 25000 euroa, pankit ottaisivat sen ilosta kiljuen laina-asiakkaaksi.
Ja vaikka nuo sinun "säästösi" olisivatkin vanhemmiltasi saatu, niin eiköhän niiden samojen vanhempien takauksella saisi jo lainan.
Joten siitä vain ostoksille!