Nainen elää elämäänsä monen vaiheen ja roolin kautta. Hän kohtaa maailman lapsena, nuorena, aikuisena, vanhuksena sekä erilaisten roolien kautta: sinkkuna, vaimona, äitinä, rakastajattarena, mummona. Myös maailma muuttuu hänen ympärillään roolien vaihtuessa ja limittyessä.
Naisen moninaiset roolit saattavat vaatia niin paljon, että tilaa ei jääkään enää naiseudelle ja naisellisuudelle.
Lähdimme kysymään eri-ikäisten naisten ajatuksia naiseudesta ja naisellisuudesta ja sitä miten naiseuden kokeminen muuttuu elämänkaaren eri vaiheissa.
Elämänkaari on ihmisen matka omaksi itsekseen. Elämäkaariteorian mukaan kehitys on vaiheittaista, johon liittyvät kehityskriisit. Jokaisella kehitystehtävällä on oma herkkyyskautensa, jolloin sen ratkaiseminen on luontevinta ja helpointa. Kunkin ikäkauden kehityshaasteet tuottavat kehityskriisin. Ilman kriisiä kasvu ei ole mahdollista ja ne kuuluvat jokaisen elämänkulkuun. Minuus kehittyy läpi elämänkaaren, niin myös naiseus.
Naisen moninaiset roolit saattavat vaatia niin paljon, että tilaa ei jääkään enää naiseudelle ja naisellisuudelle.
Lähdimme kysymään eri-ikäisten naisten ajatuksia naiseudesta ja naisellisuudesta ja sitä miten naiseuden kokeminen muuttuu elämänkaaren eri vaiheissa.
Elämänkaari on ihmisen matka omaksi itsekseen. Elämäkaariteorian mukaan kehitys on vaiheittaista, johon liittyvät kehityskriisit. Jokaisella kehitystehtävällä on oma herkkyyskautensa, jolloin sen ratkaiseminen on luontevinta ja helpointa. Kunkin ikäkauden kehityshaasteet tuottavat kehityskriisin. Ilman kriisiä kasvu ei ole mahdollista ja ne kuuluvat jokaisen elämänkulkuun. Minuus kehittyy läpi elämänkaaren, niin myös naiseus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minusta kriisi pysäyttää kasvun. Sanotaan, että mikä ei tapa, se vahvistaa, mutta jotkut sanovat "...vammauttaa" ja minusta on just näin. Minusta sitä paitsi tuntuu että rajuimmat kokemukset kuten pitkäaikainen, vakava masennus, jättävät suoraan vamman päänuppiin.
... mitä sanalla "kriisi" tarkoitetaan. Kaikki elämässä olevat kriisitilanteet eivät ole kehityskriisejä.
Omassa elämässäni kuitenkin olen huomannut, miten kasvamiseen liittyy noita kriisivaiheita. Niitä voisi verrata synnytyksiin: sellaisen vaiheen jälkeen tulee esiin jotain uutta, jonka synnyttäminen vaati ponnisteluja ja tuskaakin.
Niin juuri. Tai paremminkin se kuuluu että Mikä ei tapa se masentaa.
Kriisi ei pysäytä mitään kasvua, ei ainakaan henkistä. Korkeintaan vain hetkellisesti, siis siksi aikaa että ihminen on taas ns. voimissaan toimimaan, tuntemaan, kokemaan, elämään elämäänsä.Ihminen itse voi pysäyttää henkisen kasvunsa sillä että alkaa laiskaksi, kieltää asioita, elää niin kuin ei haluaisi. Ja toiseksi minulla on ollut 2 masennusta. Eka oli helpompi ja toinen keskivaikeaksi luokiteltu. Toinen masennus oli todella vaikeaa, takkuista, tahmeaa ja raskasta aikaa.Elämäni lapsuudessa on ollut aika traumaattista. Mutta mutta, !! kaikista näistä olen selvinnyt!! Eikä nuppini ole mitenkään toiminta kunnoton, ei fysiikkani, ei henkinen kanttini, saatikka kasvuni. Toki jälkiä elämäni eri vaiheet ovat minuun jättäneet,mutta ei niiden jälkien tarvitse elämääni haitata tai minun ei tarvitse mennä niiden taakse piiloon tai selitellä asioita niillä tapahtumilla. EI nupin tarvitse mennä toiminta kyvyttömäksi,tai "vammautua". Eikä se mene vaikka vaikeankin masennuksen sairastaisi.