Onko kenelläkään kokemuksia aivoinfarkista....
Ja siitä että jälkivauriona on putkinäkö eli näköhermon vaurioituminen...
Palautuiko näkö ja kauanko meni? Ja kuinka elämä on jatkunut infarktin jälkeen yleensä?
Ja siitä että jälkivauriona on putkinäkö eli näköhermon vaurioituminen...
Palautuiko näkö ja kauanko meni? Ja kuinka elämä on jatkunut infarktin jälkeen yleensä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Eräällä veljeni työkaverilla se oli "pienempi".
Vuoden kuluttua hän pystyi entisiin töihinsä - opeteltuaan puhumaan uudelleen.
Luulisin, että näkökin voi - ainakin osittain - palautua.
Vauriot ovat hyvin yksilöllisiä - riippuu täysin siitä aivojen osasta mihin tulppa (hapenpuute) sattuu.
Isäni kuoli yhden viikon oman aivoinfarktinsa jälkeen. Puhekyky ja liikuntakyky katosi häneltä täysin. Hän kuitenkin vielä kommunikoi kyllä/ei -tasolla ennen kuolemaansa.
sain aivoinfarktin vuosi sitten, sain hyvän hoidon meilahdessa eli liotushoitoa - mitään jäännösoireita ei tullut - olen täysin terve tänään.
kiitos osaavan ja fiksun ambulanssihenkilöstön joka heti vei oikeaan paikkaan ja kiitos sen että satun asumaan paikassa jossa saa tätä liotushoitoa - sitä ei nimittäin kaikkialla saa vaikka en ymmärrä miksi - eivätkö kaikki ihmiset ole samanarvoisia???
ole se, että sitä ei kaikkialla saisi vaan siitä, että sitä ei anneta, jos liian pitkä aika on kulunut. Siksi moni jää liuottamatta. Eli pitäisi olla paremmat keinot tunnistaa infarkti jo terveyskeskuksessa sellaisissa paikoissa, joissa sairaalaan pitkä matka!!
Sairastuin aivoinfarktiin 2 vuotta sitten. Seurauksena vasemman puolen halvaus ja neglect, joka on eri asia kuin sun putkinäköhomma, mutta neuropsykologisella kuntoutuksella se parani. Ehkä näkökenttäpuutokseen ei samanlainen kuntoutus auta. En muista, oon kylllä jonkun kuullu siitä kärsivän. Muuten olen infarktin jäljiltä kuntoutunut kyynärsauvalla käveleväksi. Pärjään yksinasuen ihan hyvin ja palasin töihin kin tänä syksynä. Käy aivoverenkiertohäiriöportaalissa avh. palaios.com, sieltä löytyy paljon kohtalotovereita
putkinäkö ei tietääkseni yleensä (tai ikinäkään) palaudu toisin kuin muut vauriot, eikä palautunut isällänikään. elämä muuten lähes entisellään eläkkeellä kun oli jo muutenkin, ajokortti meni näön takia.
Äitini jäi laitoshoitoon kahden aivoinfarktin jälkeen,jälkimmäinen tapahtui muutaman päivän jälkeen ensimmäisestä joka oli myös se laitoshoitoon johtanut,äitini eli useita vuosia,oli aika rankkaa käydä katsomassa kun ei saatu puhekontaktia.
Omasta infarktistani on kohta kolme vuotta josta kaksi viimeistä on kohta kulunut sairaseläkkeellä.
Joskus mullakin käy tuuri ja selvisin,pientä vaikeutta on pitkien vaikeiden sanojen tuottamisessa mutta mielestäni toipunut aika hyvin,paineensietokyky jota stressaavassa työssäni tarvitsin katosi,verenpaineen nousu herkässä.
Jalka jäi ehkä hieman heikommaksi mutta tasoissa ovat kun toisessa jalassa on aikaisemmin tapahtuneen selkävamman aiheuttama pieni heikkous,kasi ja puhe palasivat nopeasti normaaleiksi.
En tiedä olisiko sillä tapauksessani ollut merkitystä mutta aikaa kulutettiin mielestäni liikaa ambulanssin toimesta ja kierrättämällä ensin omassa sairaalassa,itse kyllä tajusin lähes välittömästi että kohdallani kävi aivoinfarkti mutta hyvä näinkin,ainekset oli koossa paljon pahempaan.
Näkökyky infarktin tullessa lähes katosi. Pystyin katsomaan ja tarkentamaan katseen muutaman sentin päähän nenästäni, ja silloinkin kaikki heilui. Jos siirsi katseen sivuun niin oksentaminen oli lähes varmaa. Seuraavana päivänä pystyin katsomaan koko huonetta, mutta en kovin tarkasti ja kävely yksin onnistui. Tilanne parani päivä päivältä.
Vielä nytkin yli kahden vuoden jälkeen tunnen että näkökykyni reuna-alueella on rajatumpi kuin ennen, sekä tasapainokykyni jonkin verran vajavainen. Tutkimusten mukaan olen kuitenkin täysin terve ja pystyn kaikkeen mihin aikaisemminkin.
Tässä nyt mietityttää mikä se tulevaisuus on... Töihin ei ole asiaa ennen kuin näkökenttä laajenee, autolla ei saa ajaa jne.
Yksilöllistähän tämä on ja tuntuu et tälläistä putkinäköä infarktin seurauksena on harvemmilla tai siis on erilailla näköön vaikuttanut ja kun ei voi milläänlailla kuntouttaa, muuta kuin odottaa....
Ja totuus iski jääkylmästi..
Lopullinn ajokielto iski päälle ja sairaalan silmäpolilla todettiin ettei ole kolmessa kuukaudessa tullut muutoksia eli voi,voi mitään ei ole tehtävissä.
Ja töissä on sanottu ettei takaisin paluuta ole jos näkökyky ei palaudu, riski työntekijä.... Mikä on kyllä totta, sitä voi kävellä vaikka päälle tai jonkun alle....
Että nyt sit neurologin puheille ja en tiedä kirjoittaako sairaslomaa vai käskeekö töihin takaisin sen näkee.
Eniten sapettaa tuo kun ei saa autoa ajaa, vaikka ei siihen kyllä meikästä ole kun on rajattu näkökenttä.
www.aivohalvaus.net
Hei,
Mua kiinnostaa myös tuo putkinäköjuttu. Sain aivoverenvuodon huhtikuun 19 2016. Nyt asun yksin ja olen eläkkeellä. Ostin polkupyörän alkukesästä vaikka en oikeasti nähnyt oikealle mitään. Nyt minulla on ns.putkinäkö. Näen oikealle katsoessani kaiken, mutta sitten kun siirtyy vasemmalle niin näen vain juuti sen mihin katson. Näkö on hiukan parantunut oikealla silmällä joka oli täysin sokea vielä viime keväällä. Paraneeko se vielä? En tiedä...ei varmaan kukaan tiedä...mutta tuntuu että näen viimeistään ensi kesänä oikealla paremmin koska nyt jo näkyy vähän...haha...toivossa on hyvä elää 😅😅