olenko liian

Olimme nykyisen avokin kans yli 2 vuotta yhdessä ennen yhteenmuuttoa. Syynä se ettei kumpikaan olisi halunnut muuttaa omasta kodista/ omalta paikkakunnalta pois. Kun en enää tilannetta kestänyt päätin muuttaa mieheni luokse. Jonkun mielestä tämä ei olisi uhraus, mutta minulle se oli suuri. Työmatkani piteni 10 km:stä 100 km:iin, lapseni matka isälleen piteni 1 km:stä 90 km:iin, kaverit jäi, koti jäi,isovanhemmat jäi kauemmas (hoitaja mistä iltapäiviksi?) jne. Mieheni sanoi että hän voi lastani katsoa iltapäivisin koulun jälkeen, koska hänen työnsä on sellainen että pystyy. En siis todellakaan pitänyt sitä itsestäänselvänä että hän katsoo lastani. Myös jos haluan lähteä ystäviä tapaamaan,niin hommaan lapsen mummolaan,ettei mieheni tarvitse olla lapsenlikkana. Ei hän vastusta olla lapseni kanssa,vaan pitää asioita itsestäänselvänä, että hän hoitaa,jos on kotona.Itse olen tarkka myös siitä,ettei mieheni maksa lapseni menoja. En nyt pidä ruokamenoista tarkkaa kirjaa, mutta pidän huolen että maksan miehelleni lapseni osuuden laskuista. No ongelma on se että kun lapseni on omalla isällään niin silloin haluaisin olla rauhassa, enkä haluaisi mieheni lasta silloin meille, jos mies on itse töissä. (tekee paljon vkl-töitä) Onko liian itsekästä haluta tätä omaa aikaa? Tuntuu että silloin kuin miehellä vapaa vkl hän ei halua ottaa lastaan itsellen, vaan tekee mieluummin omia juttuja ja kun on töissä ottaa lapsen tänne minun huolehdittavaksi. Pitää itsestäänselvänä että katson lasta. Minä en taas pidä sitä itsestäänselvänä. Toinen asia on se että nyt olen raskaana ja sanoin miehelleni että nyt on hänen vuoronsa "uhrautua" ja jäädä minun äitiyslomani jälkeen vanheimpainlomalle, että minä voin mennä töihin. Hän sanoo että katsotaan nyt. Raivostuttaa että hänellä muka olisi oikeus päättää kumpi meistä jää. (Ei halua lasta hoitoon niin pienenä. En minäkään, muuta aion pitää sen tietonani ja käyttää "valttikorttina".) Olenko siis itsekäs kun vaadin tällaisia tai edes ajattelen?
9794
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 9

Vanhimmat

ei musta omassa ajassa oo mitää itsekästä..sano sille häiskälle et tän vkln olet "lomalla" lapsen hoidosta..ja siihen raha asiaan et jokkainen taplaa tavallaa..meillä maksetaan kaikki puoliks..kellä on rahaa ni maksaa koska meil on niin erisuuruset tulot (mä saan vähemmän ku olen hoitovapaalla,mut hänellä on enemmän lapsia jotka ovat vklsin meillä)

ja siitä hoitovapaastasi..ei sitä oo pakko pitää (suositeltavaa) mut en katsois kieroo jos joku ei sitä pidä..ja miehillä on samallainen velvollisuus jäädä kotiin ku mammallaki..mut aina se ei mene nii..ite en henk.koht kyl antais hoitovapaasta päivääkää ukolle =D

hyvät uudet vuodet toivottavasti vastaukseni oli sitä mitä hait..

Äänestä

entä sitten kun olet kotona vauvan kanssa, etkä saa lapsesta "lomaa" ollenkaan? mikä on suhtautumisesi omaa esikoiseesi silloin? entä miehesi lapseen? entä "oman ajan" puutteeseesi?

Äänestä
  • kysymystäsi miten suhtauden esikoiseeni. En usko että suhtautuminen esikoiseeni muuttu lainkaan, miksi muuttuisi? Toiseksi toi oma aika kun on vauva. Tottakai pidän sitä itsestäänselvänä että mieheni hoitaa myös lasta(onhan se hänenkin), jotta minä saan omaa aikaa. Vai epäiletkö ettei miehet osaa vauvoja hoitaa ja vauvat tarvitsevat äitiään 24/7? Lapsi on pelkällä rintamaidolla kuitenkin aika vähän aikaa ja saahan sitä pakastettua (jos sitä edes tulee) ja minulle muutaman tunninkin oma aika on ihan ok. En siis vaadi viikoja yksinoloon:) Suhtautumiseni miehen lapseen. No se lapsi muiden miljoonien lasten joukossa. Tottakai hoidan mieheni lasta silloin kun esikoiseni on kotona,jos en ole suunnitellut meneväni lasten kanssa esim. mummolaan tai kummien luokse tms. Mutta vauvan olessa talossa on sen kanssa jo sen verran "raskasta" etten kaipaa sinne ketään sellaista jota en rakasta jalkoihini pyörimään ja vinkumaan.

    Äänestä

Minäkään en ole ikinä pitänyt itsestään selvyytenä, että mieheni hoitaisi lastani tai maksaisi tämän menoja. Eikä pidä kukaan muukaan.
Sen sijaan, kun miehen lapsi muutti meille asumaan äitinsä kuoltua, pitää koko miehen suku minua omituisena, kun en halua omina "lapsivapaina" hetkinä viettää aikaani miehen lapsen kanssa!

Miten sitä aina ajatellaan, että nainen luonnostaan uhrautuu koko perheen eteen, eikä tarvitse omaa aikaa! Parasta erossa on se, että lapsi on säännöllisesti isällään, exäni ei aiemmin juuri ollut lapsen kanssa.. nyt on tavallaan pakko...
Joten silloin, kun oma lapseni on pois kotoa, eikä mulla satu olemaan töitä, ( useimmiten vkl:sin on ) haluaisin viettää aikaa mieheni kanssa kahden, mutta kun se ei onnistu, kun miehen lapselle ei ole hoitopaikkaa, vietän aikaani mielelläni sitten yksin, enkä "kolmantena pyöränä". Miehen lapseen minulla ei ole minkäänlaista tunnesidettä, enkä sitä niin kovin kaipaakaan.

Äänestä

että hän hoitaa lastasi jos on kotona, niín mitä kummaa siinä on? mutta siinä on paljonkin kummaa, että sinä et hoida sitten vastavuoroisesti hänen lastaan. eli otat muttet anna.

sinä tarvitset omaa aikaa ilman "vierasta" lasta. miehelläsi sitä ei ole koskaan. hänellä on viikot sinut lapsi ja viikonloppuisin kun ei ole sinun lasta, on hänen omansa. ehkä miehesi haluaa viettää oman lapsensa kanssa aikaa ilman sinun lapsesi jatkuvaa läsnäoloa.

ajattelet oudosti ja itsekkäästi.

ja millainen äiti haluaa heti vauvan tulon jälkeen töihin. mites sen "oman ajan" silloin järkkäät kun vauva tulee? taidat olla aika nuori ja uusavuton ja itsekäs.

Äänestä
  • on omaa aikaa ja paljonkin. Hänellä on aina 6 päivää kerrallaan vapaata ja tekee silloin omia juttujaan. Ei hänenkään tarvitse joka päivä lastani hoitaa. Yleensä kaksi iltapäivää viikossa noin 2-3 tuntia kerrallaan. Lapsi on jo 8-v joten tarvii lähinnä aikuisen läsnäoloa koulun jälkeen, mutta pärjää kyllä yksinkin.Jos miehllä on jokin oma meno niin ei silloin katso. Jos mieheni olisi muuttanut minun luokseni hänen ei olisi tarvinnut katsoa lastani koskaan, koska lapsen isä ja muut sukulaiset olisivat saatavilla. Ja koska minä muutin hänen luokseen ja luovuin monesta asiasta sen takia, koska hän oli itsekäs eikä suostunut muuttamaan luokseni, niin lapsen katsominen on hoidettu näin. En esim. nykyiseltä paikkakunnalta tunne ketään joka voisi katsoa tarvittaessa. Myöskään sukulaiseni eivät asu täällä. Miehen lasta minun pitäisi siis katsoa 10 h/päivä aina kun hän on täällä. Kun miehelläni on vapaata hän tekee omia juttujaan ei hoida lastani. (eikä omaansakkaan) Ja mitä kummaa siinä on että haluaa mennä töihin äitiysloman jälkeen? Jos mieheni jää kotiin lapsen kanssa on lapsella oma vanhempi kotona. Kyllä isä on ihan yhtä tärkeä kuin äitikin. Ja mitä uusavutonta siinä on jos haluaa käydä töissä, nauttii työstänsä kotielämän vastapainoksi, eikä halua elää muiden veronmaksajien kustannuksella? Niin ja minun puolestani mieheni saa viettää omaa aikaa lapsensa kanssa niin paljon kuin haluaa, nyt vaan tilanne on se että kun lapsi on täällä on mieheni aina töissä ja jos hänellä on vapaa ei lasta täällä näy. Kun esikoiseni oli vauva pystyin omaa aikaa järkkäämän ihan hyvin, miksen siis nytkin. Se ei ole ongelma, koska se oma aika jota tarvin ei todellakaan tarkoita päiviä.

    Äänestä

  • Miksi oletetaan kaikkien naisten tahtovan jäädä määräämättömäksi ajaksi kotiin vauvan kanssa?
    Mitä pahaa siinä on, että haluaa pian takaisin töihin tai kouluun?
    Se, että isä jättää lomaoikeutensa käyttämättä, ei tunnut olevan omituista, mutta odotapas, jos äiti tahtoo heti äitiyslomakauden loputtua takaisin töihin, on se itsekästä ja lapsellista!
    Kuitenkin naistenlehdet onvat pullollaan ihailevia juttuja julkkisäideistä, jotka parin kuukauden ikäinen lapsi kainalossa ravaavat pitkin Brysseleitä palaveeraamassa tai laulavat oopperalavoilla! Miksi tavallinen prisman kassa tai vanhainkodin hoitaja ei saisi olla innostunut työstään ja palata siihen mahdollisimman pian?

    Minä ymmärrän alkuperäistä kirjoittajaa ja hänen tunteitaan, ja ehkä hän olettaa miehensä olevan sen verran fiksu, että hän saa omaa aikaa vauvan synnyttyä silloin, kun puoliso on vauvan kanssa!!

    Äänestä

korkea aika että naiset älähtää kun joutuvat aina tekemään kaikki uhraukset !
minusta olet oikeassa. ihan ensin: kun miehesi lapset tulevat , laita heidät mummolle niinkuinnhän tekee sinun lapsillesi.

Äänestä
  • asiat ihan oikein ja kannustan sinua siinä! lisäkdi osaat eritellä loogisesti sallaisia asioita joita meidän naisten on hyviin vaikea nimetä konkreettisella tasolla!
    pidä pintasi! täällä toinen feministi!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


itsekäs? kirjoitti:

Olimme nykyisen avokin kans yli 2 vuotta yhdessä ennen yhteenmuuttoa. Syynä se ettei kumpikaan olisi halunnut muuttaa omasta kodista/ omalta paikkakunnalta pois. Kun en enää tilannetta kestänyt päätin muuttaa mieheni luokse. Jonkun mielestä tämä ei olisi uhraus, mutta minulle se oli suuri. Työmatkani piteni 10 km:stä 100 km:iin, lapseni matka isälleen piteni 1 km:stä 90 km:iin, kaverit jäi, koti jäi,isovanhemmat jäi kauemmas (hoitaja mistä iltapäiviksi?) jne. Mieheni sanoi että hän voi lastani katsoa iltapäivisin koulun jälkeen, koska hänen työnsä on sellainen että pystyy. En siis todellakaan pitänyt sitä itsestäänselvänä että hän katsoo lastani. Myös jos haluan lähteä ystäviä tapaamaan,niin hommaan lapsen mummolaan,ettei mieheni tarvitse olla lapsenlikkana. Ei hän vastusta olla lapseni kanssa,vaan pitää asioita itsestäänselvänä, että hän hoitaa,jos on kotona.Itse olen tarkka myös siitä,ettei mieheni maksa lapseni menoja. En nyt pidä ruokamenoista tarkkaa kirjaa, mutta pidän huolen että maksan miehelleni lapseni osuuden laskuista. No ongelma on se että kun lapseni on omalla isällään niin silloin haluaisin olla rauhassa, enkä haluaisi mieheni lasta silloin meille, jos mies on itse töissä. (tekee paljon vkl-töitä) Onko liian itsekästä haluta tätä omaa aikaa? Tuntuu että silloin kuin miehellä vapaa vkl hän ei halua ottaa lastaan itsellen, vaan tekee mieluummin omia juttuja ja kun on töissä ottaa lapsen tänne minun huolehdittavaksi. Pitää itsestäänselvänä että katson lasta. Minä en taas pidä sitä itsestäänselvänä. Toinen asia on se että nyt olen raskaana ja sanoin miehelleni että nyt on hänen vuoronsa "uhrautua" ja jäädä minun äitiyslomani jälkeen vanheimpainlomalle, että minä voin mennä töihin. Hän sanoo että katsotaan nyt. Raivostuttaa että hänellä muka olisi oikeus päättää kumpi meistä jää. (Ei halua lasta hoitoon niin pienenä. En minäkään, muuta aion pitää sen tietonani ja käyttää "valttikorttina".) Olenko siis itsekäs kun vaadin tällaisia tai edes ajattelen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu