Masennus minut mukanaan vie,
ulos johda ei mikään tie.
Kuuntelen kärsimyksen vikinää,
pimeää vain edessäni nään.
Runot on ajatuksia vain,
itsestäni ne hain.
Pimeydestä tahdon vain kirjoittaa,
kunnes se munut valtaansa saa.
Tästä selviänkö vielä,
sitä ei moni tiedä.
Kukaan jaksa ei kuunnella,
itkua ainaista muunnella.
Pimeys minut valtaansa saa,
jää aurinko metsien taa.
Jaksanko enään yrittää,
kokeilla selviytymään.
(12.9.06 Pimeys/minn.)
ulos johda ei mikään tie.
Kuuntelen kärsimyksen vikinää,
pimeää vain edessäni nään.
Runot on ajatuksia vain,
itsestäni ne hain.
Pimeydestä tahdon vain kirjoittaa,
kunnes se munut valtaansa saa.
Tästä selviänkö vielä,
sitä ei moni tiedä.
Kukaan jaksa ei kuunnella,
itkua ainaista muunnella.
Pimeys minut valtaansa saa,
jää aurinko metsien taa.
Jaksanko enään yrittää,
kokeilla selviytymään.
(12.9.06 Pimeys/minn.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Koskettava runo, kiitti siitä. Koetahan jaksaa...