Siis ei miten vaan miksi? Miksei vaikka poliisiksi tai lääkäriksi tai tutkijaksi tai medianomiksi tai opettajaksi tai.......?
Rahan, kunnian, maineen, suosion takiako? Kaikista ei ole kirjailijoiksi...
Rahan, kunnian, maineen, suosion takiako? Kaikista ei ole kirjailijoiksi...
Vastaukset 15
Vanhimmat
...rakastan kirjoittamista. olen kirjoittanut viimeiset 12 vuotta elämässäni lähes joka päivä... se sellainen asia, jota todella todella rakastan tehdä. eikö siinä ole tarpeeksi syytä haluta kirjailijaksi?
tosin minulle riittää pöytälaatikkoon kirjoittaminenkin, mutta olisihan se ihanaa, jos voisi elättää itsensä sellaisella työllä, jota rakastaa tehdä...=)
Itse saan henkistä tyydytystä siitä, että pystyn rakentamaan "toisen maailman", luomaan sinne ihmiset, ohjaamaan heidän sanomisiaan ja tekemisiään, siinä sivussa miettimään lukijaa, miten hän todennäköisesti hoksaa asioiden käänteet.
Ja sitten huonona hetkenä deletoin koko tiedoston roskiin ja tyhjennän sen, aloitan taas alusta, kun tulee sellainen mielijohde, että nyt ollaan väärillä urilla, lukija, jolle mulla on sanottavaa, ei pysy enää kärryillä.
Rakastan analysointia, juonen suunnittelua, lukijan juksaamista ja hänelle ahaa-elämysten tarjoamista, sanat ovat kuin seteleitä, niillä saa kaikenlaista, isoa, pientä, merkittävää, päähänpistoja, niille voi rakentaa elämän perustan. Vaikka kirjaimia ei ole edes kolmea kymmentä, niiden laittamisella eri järjestyksessä peräkkäin voi ilmaista kaiken, mikä ihmiselämässä on jonkin arvoista, tai arvotonta soopaa... Tässä näin extempore.
Onhan mulla leipätyökin tietokoneiden parissa, mutta niiden tekniikka ei ole koskaan innostanut, mulle riittää word, sillä saa ihmeitä aikaan omassa päänupissa, ja jos joskus julkaistaan, myös uusia ajatuksia toisissa ihmisissä...
Olen ammattikirjoittaja - kääntäjä/kolumnisti/copywriter. Olla kirjailija on haaste ja mielenlaatu. Siksi kirjoitan.
Olen pienestä lähtien kirjoitellut juttuja (pienenä satuja, nyt jotain ihme tarinoita jne). Yksi unelmani on että saisin/pystyisin kirjoittamaan kirjan. Vaikka vain itselleni jos ei muuta.
Ja minä tiedän että minusta ei olisi kirjailijaksi. Minun kirjoitustaidot on nyt vähä sitä ja tätä... Kirjailijan ura taitaa jäädä vain unelmaksi - kaikillahan on unelmansa...
Olen aina kirjoittanut, siis siitä lähtien kun opin kirjoittamaan eli 7-vuotiaana. Milloin olen kirjoittanut runoja, satuja, milloin novelleja, milloin päiväkirjaa ja pieniä lehtiartikkeleita. Nautin ajatusteni ja tunteitteni ilmaisusta kirjoittamalla, mutta on ihan eri asia olla kirjailija kuin vain "nauttia itsensä ilmaisemisesta".
Nyt olen kirjoittanut jo peräti kolme romaanikäsikirjoitusta, joista yhden lähetin kustantajille ja sain erittäin hyvää palautetta sekä kannustusta hioa käsikirjoitustani valmiiksi. En kuitenkaan jaksanut hioa kyseistä kässäriä, koska aihe ei enää kiinnostanut. PITKÄJÄNTEISYYS HUKASSA!
Nyt olen melkein vuoden päivät kirjoittanut uutta romaanikässäriä ja luetuttanut sen ammattilukijalla, jonka mielestä siitä voisi saada julkaisukelpoisen työstämisellä.
Minä siis haluan kirjoittaa, mutta kirjailijaksi pääseminen ja kirjailijana oleminen ei ole helppoa. Tämä loputon työstäminen, tekstin ja rakenteen hiominen, dramaturgian miettiminen vaatii äärimmäisen paljon kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, luottamusta, hermoja sekä epäuskon ja turhautumisen sietämistä. Vaikka en edes ole kirjailija luulen jo hieman tietäväni, ettei se ole ammattina helpoimmasta päästä, puhumattakaan sen rahallisesta epävarmuudesta.
Miksi siis haluan kirjailijaksi? En tiedä. Olen varmaan hullu kun kiusaan itseäni, sillä vaikka luominen sinänsä tuottaa suurta tyydytystä, on tämä yhtä helvettiä välillä. Jokin sisäinen tarve tai pakko tähän on oltava, sillä maailmassa olisi paljon helpompiakin hommia.
painin (preesens imperfekti) saman kysymyksen kanssa, Vaan kun en ole kirjoitellut mitään mihinkään laatikkoon...tuntuu vaan siltä että pitäisi jotenkin ns. mun hyvät jutut saada muidenkin tietoon. koko ikäni tätä olen vatvonut. tiedän että joku päivä kirjallisesti rävähtää, mutta kun ei ole vielä hajuakaan tuosta päivästä. enkä voi rävähdystä jäädä odottelemaan, koska elämä ajaa koko ajan tuossa ohituskaistalla ofi (klishee, sorry)
T:wanha mies
En todellakaan halua kirjailijaksi, vaan saada kässrin ja sen jälkeen kenties muutaman muun kässärin julkaistuksi. Ansioityön teen ihan muulla kuin kirjoittamisalalla ja kirjoittaminen on vastapainoa työlle. En ole kirjoittanut koko ikää, vaan aloittanut vasta vanhana. En ole ikinä haaveksinut tulevani kirjailijaksi.
Joko kysymys on muotoiltu hassusti tai sitten joko minä tai kysyjä olemme hassuja. Itse en ainakaa halua tulla KIRJAILIJAKSI, vaan haluan kirjoittaa. Minua voi sitten tituleerata vaikka kaupparatsuksi, sillä ei ole mitään väliä, kunhan saan kirjoittaa. Kirjoitan laidasta laitaan eri genreihin kuuluvia tekstejä. Jos kirjoittamisella saisin elätettyäkin itseni en tietenkään olisi pahoillani. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että saan kirjoittaa. Vaikka sitten tunnin tai kaksi päivässä, kunhan edes silloin tällöin pääsee koneen äärelle naputtelemaan ja sitä kautta uusiin maailmoihin...
Kuulostaa hassulta, jos joku sanoo haluavansa kirjailijaksi. Aivan kuin olisi valinnut jostain bingolipukkeesta kilpa-ajajan ja stripparin väliltä ja päätynyt kirjailijaan. Mutta ehkä tarkoitus olikin kysyä, miksi kirjoitat?
Haluan kirjoittaa joka viikko ja päivä niin paljon kuin mahdollista. Haluan jonkun lukevan kirjoituksiani, ja haluan saada vain kirjoittaa, ilman erillistä "leipätyötä". Ainut vaihtoehto näiden toteuttamiseen on olla kirjailija.
Haluan parantaa maailmaa. Kirjoitan asioista, jotka herättävät minussa vahvoja tunteita. Haluan esitellä huonoja ja parempia tapoja elää arkielämää, opettaa tarinan muodossa mutta saarnaamatta, toivon.
Arthur Schopenhauerin sanoin:
"There are, first of all, two kinds of authors: those who write for the subject’s sake, and those who write for writing’s sake. The first kind have had thoughts or experiences which seem to them worth communicating, while the second kind need money and consequently write for money."
Koska se on ainoa asia, jossa koen olevani edes vähän keskimääräistä parempi. Olen aina ollut niin massapersoona, että positiivinen palaute kirjoittamisesta sytytti minussa aikanaan sen liekin. Aika itsekeskeistä, mutta ainakin olen rehellinen vastauksessani.
No jaa, tosiasiassa tämä halu on tietysti synteesi monista eri asioista. Se, että koen olevani hyvä kirjoittamisessa, on tietysti yksi aspekti, mutta minua myös kiehtoo kuvitteellisten maailmojen ja tilanteiden luominen. Mitä tapahtuisi, jos...? Miten tällainen ihminen reagoisi, jos...? Yhtenä sivumakuna on tietysti halu kommunikoida lukijoiden kanssa: miten eri tavalla ihmiset voisivat ajatella tästä asiasta? Miten lukija suhtautuisi tähän hahmoon tai tilanteeseen? Tämä kaikki pohtiminen sitten tiivistyy yksinkertaiseen haluun merkitä ajatukseni paperille, ja antaa teksti kenties jonkun luettavaksi. Siinä kaikki.
Jos kirjoittaa vain siksi, että osaa kirjoittaa, on kuin autonomistaja, joka ajelee päämäärättömästi, mutta taitavasti. Tai joku, joka kertoo harrastuksenaan olevan tietokoneen käytön, mutta jolla ei ole mitään projekteja, mitään todellista syytä sen räpläämiseen.
Kirjoitustaito täytyy olla, jos aikoo olla kirjailija, mutta se ei riitä. Se on vasta aakkoset. Kirjoituksen aihe, tarkoitus, sisältö vasta tekevät kirjailijasta lukemisen arvoisen. Kukapa ostaisi kirjaa vain ihaillakseen kieliopillisesti taidokkaita, kauniisti muotoiltuja lauseita? Pitää olla myös sisältöä. Itse asiassa sisältö lienee tärkeämpi kuin tekstin taso.
Muistan tämän aloituksen kyseiseltä vuodelta.
Silloin olin saanut ensimmäisen novellin valmiiksi ja kirjoitin toista.
Lähetin niitä tänne arvosteltavaksi. Kritiikki oli ylensä murskaavaa, varsinkin palstan vakituisten kirjoittajien arvostelut; he olivat jo edistyneet taidoissa pidemmälle.
Yhdestäkään neuvosta en ottanut vaadin, kertaakaan en kysynyt lisäneuvoja.
Päinvastoin!
Väitin neuvoja huonoiksi. Asetin arvostelijoiden taidot kyseenalaisiksi.
Vittuilin ensin, ja vittuilin takaisin.
Pian on kaksi kirjaa julkaistu.
Tuli haikea olo kun näin tämän kaukaa kaivetun viestin.
Itselläni se kirjoittaminen vain on kutsumusammatti kymmenkesäisestä lähtien. Sitä vain haluaa kirjoittaa, seurata henkilöhahmojen kehitystä, yllättyä itse keksimistään juonenkäänteistä, ilmaista itseään ja vaikuttaa asioihin kirjoittamalla ja - kuten jo sanoinkin - yksinkertaisesti vain kirjoittaa. En halua elättää itseäni sellaisella ammatilla, josta en nauti.
Sitä ollaan kyllä nähty vaivaa, jotta tavoittaisi tuon unelma-ammatin. Olen kirjoittanut hiki otsaa pitkin noruen, repinyt kymmeniä tarinoitani ja aloittanut alusta aina vain uudestaan ja uudestaan. Jostain syystä minä kaiken lisäksi vielä nautin tästä hommasta, vaikka kyllähän se "luomisen tuska" tuleekin välillä ilmi.
Nyt tämä toive sitten on vihdoin toteutunut, ja esikoiskirjani kustanussopimus on allekirjoitettu. ;) Kyllähän sitä on aika hyvä fiilis siitä, että saa vihdoin toteutettua ammattihaaveensa, etenkin, kun sitä on vielä näin nuori.