AD/HD

Minkälainen neurologinen häiriö ja minkälainen välittäjäaineiden toimintahäiriö?

tarkemmin! kirjoitti:

Minkälainen neurologinen häiriö ja minkälainen välittäjäaineiden toimintahäiriö?

tai selaile Wikipediasta. Sieltä löytyy lisätietoa. Itse olen maallikko ja omat kokemukseni ja tietoni asiasta perustuvat siihen että meidän 7-vuotiaalla ekaluokkalaisella on dyspraksia- ja adhd-diagnoosit, lisäksi asperger-piirteitä. Aivojen välittäjäaine oli siis nimeltään dopamiini.

Lisäksi voisit lukea tohtori Tolosen ravitsemusjuttuja, niitä kannattaa lukea kriittisesti koska Tolosen ensisijainen tarkoitus on myydä omia tuotteitaan.

dopamiini kirjoitti:

tai selaile Wikipediasta. Sieltä löytyy lisätietoa. Itse olen maallikko ja omat kokemukseni ja tietoni asiasta perustuvat siihen että meidän 7-vuotiaalla ekaluokkalaisella on dyspraksia- ja adhd-diagnoosit, lisäksi asperger-piirteitä. Aivojen välittäjäaine oli siis nimeltään dopamiini.

Lisäksi voisit lukea tohtori Tolosen ravitsemusjuttuja, niitä kannattaa lukea kriittisesti koska Tolosen ensisijainen tarkoitus on myydä omia tuotteitaan.

Lue lisää

Nuo välittäjäainejutut ovat teorioita. Ei kukaan tiedä varmasti, mitä ja miten asiat siellä aivoissa tapahtuu.

Wikipedia on vähemmän hyvä tietolähde (eli ei ole hyvä)!!!

Dopamiiniteorioista oikeastaan Parkinsonin tauti on sellainen josta varmasti tiedetään mitä ja miten substantia nigrassa tapahtuu. Skitsofreniassa dopamiinilla lienee myös merkitystä.

On kuitenkin aivan eri asia tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä siitä, kuinka vilkkaita lapsia hoidetaan. Toinen asia erikseen on, että tarvitseeko kaikkea hoitaa ja että mikä on normaalia! Onko normaalista poikkeavba aina hoidettava?!?

Välittäjäainehypoteesia voisi verrata stetoskooppiin ja tietokoneeseen. Kuvittele tietokone ilman monitoria, se suorittaa jotain ohjelmaa, vaikkapa lentosimulaattoria. Yrität stetoskoopin avulla kuunnella kuoren läpi raksahduksia ja poksahduksia ja selvittää, mitä siellä sisuksissa tapahtuu. Huomaat, että joillakin koneilla raksahtelu on hiukan äänekkäämpää, tutkit ja kokeilet hiukan eri juttuja ja huomaat että valuttamalla hiukan hiekkaa tuulettimen laakeriin kone alkaa kuulostamaan samalta kuin keskiverto koneet. Teoriasi on siis, että jokin rattaissa aiheuttaa erilaisen raksahtelun, mutta hiekalla raksahtelu saadaan muistuttamaan normaalia, keskivertokonetta! HUIPPUHIENOA!!! Valitettavasti tiede on ihan yhtä pihalla aivojen suhteen kuin stetoskooppia käyttelevä tiedemieskin...

aika sentään! kirjoitti:

Nuo välittäjäainejutut ovat teorioita. Ei kukaan tiedä varmasti, mitä ja miten asiat siellä aivoissa tapahtuu.

Wikipedia on vähemmän hyvä tietolähde (eli ei ole hyvä)!!!

Dopamiiniteorioista oikeastaan Parkinsonin tauti on sellainen josta varmasti tiedetään mitä ja miten substantia nigrassa tapahtuu. Skitsofreniassa dopamiinilla lienee myös merkitystä.

On kuitenkin aivan eri asia tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä siitä, kuinka vilkkaita lapsia hoidetaan. Toinen asia erikseen on, että tarvitseeko kaikkea hoitaa ja että mikä on normaalia! Onko normaalista poikkeavba aina hoidettava?!?

Välittäjäainehypoteesia voisi verrata stetoskooppiin ja tietokoneeseen. Kuvittele tietokone ilman monitoria, se suorittaa jotain ohjelmaa, vaikkapa lentosimulaattoria. Yrität stetoskoopin avulla kuunnella kuoren läpi raksahduksia ja poksahduksia ja selvittää, mitä siellä sisuksissa tapahtuu. Huomaat, että joillakin koneilla raksahtelu on hiukan äänekkäämpää, tutkit ja kokeilet hiukan eri juttuja ja huomaat että valuttamalla hiukan hiekkaa tuulettimen laakeriin kone alkaa kuulostamaan samalta kuin keskiverto koneet. Teoriasi on siis, että jokin rattaissa aiheuttaa erilaisen raksahtelun, mutta hiekalla raksahtelu saadaan muistuttamaan normaalia, keskivertokonetta! HUIPPUHIENOA!!! Valitettavasti tiede on ihan yhtä pihalla aivojen suhteen kuin stetoskooppia käyttelevä tiedemieskin...

Lue lisää

ennen kuin käyt ampumaan alas kaikkia mahdollisia teorioita ihmisen käyttäytymisestä ja sen mekanismeista, ole hyvä ja ymmärrä tämä: ylivilkkailla lapsilla on oikeita ja todellisia ongelmia selviytyä koulusta, kotitöistä, ansiotöistä ja niin edelleen. Heillä on selvästikin erityisiä tarpeita, joihin pystyttäisiin paremmin vastaamaan jos tiedettäisiin mistä heidän erityispiirteensä johtuvat. Siksi on päädytty toistaiseksi dopamiini-teoriaan. Totta kai minäkin toivon että tutkijat jatkavat etsimistä löytääkseen muita mahdollisia syitä.

Sinähän et pysty osoittamaan oletusta dopamiinin osuudesta adhd:een tai skitsofreniaan vääräksi. Vai pystytkö?

lääkiksestä, kirjoitti:

ennen kuin käyt ampumaan alas kaikkia mahdollisia teorioita ihmisen käyttäytymisestä ja sen mekanismeista, ole hyvä ja ymmärrä tämä: ylivilkkailla lapsilla on oikeita ja todellisia ongelmia selviytyä koulusta, kotitöistä, ansiotöistä ja niin edelleen. Heillä on selvästikin erityisiä tarpeita, joihin pystyttäisiin paremmin vastaamaan jos tiedettäisiin mistä heidän erityispiirteensä johtuvat. Siksi on päädytty toistaiseksi dopamiini-teoriaan. Totta kai minäkin toivon että tutkijat jatkavat etsimistä löytääkseen muita mahdollisia syitä.

Sinähän et pysty osoittamaan oletusta dopamiinin osuudesta adhd:een tai skitsofreniaan vääräksi. Vai pystytkö?

Lue lisää

Hyvät lähteet oletkin löytänyt tutkimuksillesi: Google. Tohtori Tolonen ja Wikipedia...


Kuvantamistutkimukset ovat kiistatta osoittaneet skitsofreniaan liittyvän muutoksia aivojen dopaminergisen hermovälitysjärjestelmän toiminnassa. On kuitenkin mahdollista, että muutokset liittyvät sairastumisalttiuteen eivätkä välttämättä spesifisesti sairauden ilmiasuun. Dopamiiniteoria on vain yksi teoria muiden joukossa, kuten miasmateoria joka oli varsin pitkään lääketieteen kulmakivenä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Miasma_theory_of_disease

Sinänsähän miasmateoria antoi vastauksen joihinkin asioihin, mutta fiksuimmat ymmärsivät kyllä ettei se mikään kaikenkattava teoria ollut. Tyhmimmät pitivät teoriasta kiinni kynsin ja hampain. Nykyäänhän miasmateoria on kuollut ja kuopattu.

Kovasti maallikkona tunnut uskovan tieteeseen, mutta itse lääketieteilijänä mieluummin vastustaisin medikalisaatiota. Onko lobotomia tuttu? Minkälaisia ajatuksia se sinussa herättää? Tässä linkki (Wikipedia ;)):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lobotomia
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/lobotomia.htm
HUOMAA!!!! Lobotomia sai Nobelin lääketieteen palkinnon!!!! Siinä sinulle lääketieteen eksakti saavutus!

Emme me vieläkään tarkkaan tiedä kuinka dopamiini vaikuttaa ja mihin se vaikuttaa aivoissa. Lisäksi dopamiiniaineenvaihdunta niin kuin kaikki muukin on yksilöllistä, yhtä yksilöllistä kuin ihonväri. Miksi emme saisi olla erilaisia?

Dippaidaa kirjoitti:

Hyvät lähteet oletkin löytänyt tutkimuksillesi: Google. Tohtori Tolonen ja Wikipedia...


Kuvantamistutkimukset ovat kiistatta osoittaneet skitsofreniaan liittyvän muutoksia aivojen dopaminergisen hermovälitysjärjestelmän toiminnassa. On kuitenkin mahdollista, että muutokset liittyvät sairastumisalttiuteen eivätkä välttämättä spesifisesti sairauden ilmiasuun. Dopamiiniteoria on vain yksi teoria muiden joukossa, kuten miasmateoria joka oli varsin pitkään lääketieteen kulmakivenä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Miasma_theory_of_disease

Sinänsähän miasmateoria antoi vastauksen joihinkin asioihin, mutta fiksuimmat ymmärsivät kyllä ettei se mikään kaikenkattava teoria ollut. Tyhmimmät pitivät teoriasta kiinni kynsin ja hampain. Nykyäänhän miasmateoria on kuollut ja kuopattu.

Kovasti maallikkona tunnut uskovan tieteeseen, mutta itse lääketieteilijänä mieluummin vastustaisin medikalisaatiota. Onko lobotomia tuttu? Minkälaisia ajatuksia se sinussa herättää? Tässä linkki (Wikipedia ;)):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lobotomia
http://www.kolumbus.fi/jyrki.vartiainen/lobotomia.htm
HUOMAA!!!! Lobotomia sai Nobelin lääketieteen palkinnon!!!! Siinä sinulle lääketieteen eksakti saavutus!

Emme me vieläkään tarkkaan tiedä kuinka dopamiini vaikuttaa ja mihin se vaikuttaa aivoissa. Lisäksi dopamiiniaineenvaihdunta niin kuin kaikki muukin on yksilöllistä, yhtä yksilöllistä kuin ihonväri. Miksi emme saisi olla erilaisia?

Lue lisää

Tolonen, Wikipedia, omaa lastani hoitavat neuropsykologi, lastenneurologi sekä lastenlääkäri. Heiltä löytyy sitä asiantuntemusta ja ammattitaitoa jota minulta puuttuu. Osaan lukea kriittisesti ja osaan kysyä ja kyseenalaistaa.

Olen muuten Kuopiosta ja sinäkin olet varmaan kuullut täkäläisessä yliopistossa vaikuttavista medikalisaation vastustajista, etunenässä terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas. Luen hänen tekstejään mielelläni niin paikallisesta lehdestä kuin netistäkin, mielestäni niissä jutuissa on järkeä ja hänellä, kuin myös muilla Kuopion proffilla on paljon annettavaa julkiseen keskusteluun lääketieteestä, sen saavutuksista ja 'saavutuksista'. Siinä mielessä olemme medikalisaatiosta täsmälleen samaa mieltä.

Omalle lapselleni on esitetty neljän viikon pituista lääkekokeilua. Sen tarkoituksena on selvittää olisiko adhd-lääkityksestä apua hänen ylivilkkaus-, impulsiivisuus- ja tarkkaavaisuusongelmiinsa. Olemme mieheni kanssa sitä mieltä että lääkitykselle tiukka EI. Mieluummin näitä ongelmia tulisi hoitaa säännöllisillä rutiineilla ja ruokavaliolla ja millä tahansa muulla kuin lääkkeillä. Tähän mennessä ei vaan yksinkertaisesti ole löytynyt sellaista toimenpidettä tai toimintamallia jolla lapsemme saisi päänsä sisäisen kaaoksen jotenkin hallintaan.

Lopuksi kysyt että miksi emme saisi olla erilaisia? Hyvä kysymys, mutta jos vilkaiset vähän ympärillesi huomaat kyllä vastauksen itsekin. Tämän päivän vaatimukset koulussa ja työelämässä ovat sitä luokkaa että tarkkaavaisuushäiriöisen on hyvin vaikea tulla toimeen tässä yhteiskunnassa. En minä lapseltani ihmeitä vaadi, toivon vaan että aikuisena hän pärjäisi omillaan ja olisi onnellinen omalla erityisellä tavallaan.

Google, kirjoitti:

Tolonen, Wikipedia, omaa lastani hoitavat neuropsykologi, lastenneurologi sekä lastenlääkäri. Heiltä löytyy sitä asiantuntemusta ja ammattitaitoa jota minulta puuttuu. Osaan lukea kriittisesti ja osaan kysyä ja kyseenalaistaa.

Olen muuten Kuopiosta ja sinäkin olet varmaan kuullut täkäläisessä yliopistossa vaikuttavista medikalisaation vastustajista, etunenässä terveyssosiologian dosentti Markku Myllykangas. Luen hänen tekstejään mielelläni niin paikallisesta lehdestä kuin netistäkin, mielestäni niissä jutuissa on järkeä ja hänellä, kuin myös muilla Kuopion proffilla on paljon annettavaa julkiseen keskusteluun lääketieteestä, sen saavutuksista ja 'saavutuksista'. Siinä mielessä olemme medikalisaatiosta täsmälleen samaa mieltä.

Omalle lapselleni on esitetty neljän viikon pituista lääkekokeilua. Sen tarkoituksena on selvittää olisiko adhd-lääkityksestä apua hänen ylivilkkaus-, impulsiivisuus- ja tarkkaavaisuusongelmiinsa. Olemme mieheni kanssa sitä mieltä että lääkitykselle tiukka EI. Mieluummin näitä ongelmia tulisi hoitaa säännöllisillä rutiineilla ja ruokavaliolla ja millä tahansa muulla kuin lääkkeillä. Tähän mennessä ei vaan yksinkertaisesti ole löytynyt sellaista toimenpidettä tai toimintamallia jolla lapsemme saisi päänsä sisäisen kaaoksen jotenkin hallintaan.

Lopuksi kysyt että miksi emme saisi olla erilaisia? Hyvä kysymys, mutta jos vilkaiset vähän ympärillesi huomaat kyllä vastauksen itsekin. Tämän päivän vaatimukset koulussa ja työelämässä ovat sitä luokkaa että tarkkaavaisuushäiriöisen on hyvin vaikea tulla toimeen tässä yhteiskunnassa. En minä lapseltani ihmeitä vaadi, toivon vaan että aikuisena hän pärjäisi omillaan ja olisi onnellinen omalla erityisellä tavallaan.

Lue lisää

Vikaa onkin ennen kaikkea ympäristössä. Asiat ovat onneksi muuttumassa. Professori Saloviidan ja muiden asiantuntijoiden ponnistelut ovat alkaneet tuottaa hedelmää, ja kohta kaikki voivat olla samalla viivalla yksilöllisistä eroista huolimatta.

Markku Myllykankaan kirjoitukset ovat järkeviä, häntä kannattaa kyllä kuunnella.

Perinteinen lapsenväsytyskikka saattaa toimia (ihan empiiristä tietoa, olen kyllä lukenut tutkimustuloksiakin aiheesta): Järjestä lapselle kovaa fyysistä rasitusta jonka hän kokee mielenkiintoisena: Tanssia, karatea, painia, lasketelua, ihan mitä vaan mikä vie mehut. Saattaa rauhoittua ja keskittymiskyky parantua. (Tämä oli siis vanhemman vinkki toiselle vanhemmalle, ei asiantuntijan ohje)

vikaa ympäristössä kirjoitti:

Vikaa onkin ennen kaikkea ympäristössä. Asiat ovat onneksi muuttumassa. Professori Saloviidan ja muiden asiantuntijoiden ponnistelut ovat alkaneet tuottaa hedelmää, ja kohta kaikki voivat olla samalla viivalla yksilöllisistä eroista huolimatta.

Markku Myllykankaan kirjoitukset ovat järkeviä, häntä kannattaa kyllä kuunnella.

Perinteinen lapsenväsytyskikka saattaa toimia (ihan empiiristä tietoa, olen kyllä lukenut tutkimustuloksiakin aiheesta): Järjestä lapselle kovaa fyysistä rasitusta jonka hän kokee mielenkiintoisena: Tanssia, karatea, painia, lasketelua, ihan mitä vaan mikä vie mehut. Saattaa rauhoittua ja keskittymiskyky parantua. (Tämä oli siis vanhemman vinkki toiselle vanhemmalle, ei asiantuntijan ohje)

Lue lisää

Ihan pieni vihje ADHD-lapsen vanhemmalta, että jos kyse on oikeasti adhd:stä, fyysinen rasitus on hyvä lisä kaikelle muulle kuntoutukselle, mutta ei riitä "parantamaan" oireilua.

Ja vaikka kuka kirjoittaisi mitä ja vaikka kaikki olisi samalla viivalla, niin niitä yksilöllisiä eroja on ja lapsi tarvitsee kuntoutusta ja kotiväki tukea ja ohjausta kasvatustyössään.

cheetah.grrr kirjoitti:

Ihan pieni vihje ADHD-lapsen vanhemmalta, että jos kyse on oikeasti adhd:stä, fyysinen rasitus on hyvä lisä kaikelle muulle kuntoutukselle, mutta ei riitä "parantamaan" oireilua.

Ja vaikka kuka kirjoittaisi mitä ja vaikka kaikki olisi samalla viivalla, niin niitä yksilöllisiä eroja on ja lapsi tarvitsee kuntoutusta ja kotiväki tukea ja ohjausta kasvatustyössään.

Lue lisää

Samalta viivalta pitää lähteä eikä luovuttaa lapsen kohdalla jo alkuunsa!

Yksilölliset erot eivät haittaa, kyse on oikeudesta kuulua samaan joukkoon muiden kanssa. Tukea voidaan lapselle antaa jos hän sitä tarvitsee.

viivalta kirjoitti:

Samalta viivalta pitää lähteä eikä luovuttaa lapsen kohdalla jo alkuunsa!

Yksilölliset erot eivät haittaa, kyse on oikeudesta kuulua samaan joukkoon muiden kanssa. Tukea voidaan lapselle antaa jos hän sitä tarvitsee.

Lue lisää

Ikävää vain on, että usein se tuen antaminen lapselle ja hänen perheelle koetaan luovuttamiseksi.

Samalla viivalla olemista helpottaa kummasti, jos lapsella on alusta lähtien riittävä tuki. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Usein menee pari kolme vuotta koulussa, ennen kuin lapsi on saanut tarpeellisen tuen ja sitten ollaan vasta samalla viivalla muiden kanssa. Onneksi nykyään lapsien ongelmat havaitaan jo varhaisemmassa vaiheessa ja näin tuen saanti aikaistuu ja koulu voidaan aloittaa paremmin sillä samalla viivalla... Menipäs sekavaksi viivailuksi ;)

lääkiksestä, kirjoitti:

ennen kuin käyt ampumaan alas kaikkia mahdollisia teorioita ihmisen käyttäytymisestä ja sen mekanismeista, ole hyvä ja ymmärrä tämä: ylivilkkailla lapsilla on oikeita ja todellisia ongelmia selviytyä koulusta, kotitöistä, ansiotöistä ja niin edelleen. Heillä on selvästikin erityisiä tarpeita, joihin pystyttäisiin paremmin vastaamaan jos tiedettäisiin mistä heidän erityispiirteensä johtuvat. Siksi on päädytty toistaiseksi dopamiini-teoriaan. Totta kai minäkin toivon että tutkijat jatkavat etsimistä löytääkseen muita mahdollisia syitä.

Sinähän et pysty osoittamaan oletusta dopamiinin osuudesta adhd:een tai skitsofreniaan vääräksi. Vai pystytkö?

Lue lisää

Sekö sitten auttaa lasta että hänelle tuputetaan että: "sinulla on adhd, ja ties mitä" ja hän alkaa uskomaan tähän että on erilainen ja hänen "vaikeaa" käytöstään ruokitaan!!! Eikö ole tärkeämpää hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on ja tarkkailemalla ennen kaikkea perheen sisäistä tasapainoa. Mitä lapsi kaipaa? Mistä hän tuntee jäävänsä paitsi? Jos hän on vain herkkä ja tarvitsee enemmän kuin toiset????? Se että kytätään vieressä ja etsitään syitä neurologiasta, vain pahentaa tilannetta. Ja se on totta että tällaisia asioita olisi helppo toteuttaa kuten matematiikan laskuja. Mutta tiede ei valitettavasti toimi näissä asioissa samallailla... Minusta se ei ole lainkaan viisasta että nämä teidän maankuulut ja kaikki tietävät tohtorit tuputtavat kaikkia samaan muottiin. Tärkeämpää on hyväksyä itsensä tällaisessa vaativassa yhteiskunnassa ja kasvattaa lasta siihe n suuntaan. Plaaplaa.. en jaksa edes selittää. Kiehahtaa tällaiset asiat aina mielessä:(. (Omat vanhempani olivat samanlaisia.) Nimim: maailmassa yksin tapellut, mutta siitä selvinnyt. (Ilman ammattiapua en olisi tässä tilanteessa, mutta sellainen ihminen löytyi joka ymmärsi herkkiäkin ihmisiä.)

typsykkä kirjoitti:

Sekö sitten auttaa lasta että hänelle tuputetaan että: "sinulla on adhd, ja ties mitä" ja hän alkaa uskomaan tähän että on erilainen ja hänen "vaikeaa" käytöstään ruokitaan!!! Eikö ole tärkeämpää hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on ja tarkkailemalla ennen kaikkea perheen sisäistä tasapainoa. Mitä lapsi kaipaa? Mistä hän tuntee jäävänsä paitsi? Jos hän on vain herkkä ja tarvitsee enemmän kuin toiset????? Se että kytätään vieressä ja etsitään syitä neurologiasta, vain pahentaa tilannetta. Ja se on totta että tällaisia asioita olisi helppo toteuttaa kuten matematiikan laskuja. Mutta tiede ei valitettavasti toimi näissä asioissa samallailla... Minusta se ei ole lainkaan viisasta että nämä teidän maankuulut ja kaikki tietävät tohtorit tuputtavat kaikkia samaan muottiin. Tärkeämpää on hyväksyä itsensä tällaisessa vaativassa yhteiskunnassa ja kasvattaa lasta siihe n suuntaan. Plaaplaa.. en jaksa edes selittää. Kiehahtaa tällaiset asiat aina mielessä:(. (Omat vanhempani olivat samanlaisia.) Nimim: maailmassa yksin tapellut, mutta siitä selvinnyt. (Ilman ammattiapua en olisi tässä tilanteessa, mutta sellainen ihminen löytyi joka ymmärsi herkkiäkin ihmisiä.)

Lue lisää

että jos lapsi ei opi konttaamaan, juoksemaan, piirtämään normiajassa; kokoamaan palapelejä tai pukemaan vaatteitaan ennen esikouluikää; istumaan paikallaan, kuuntelemaan ja vastaamaan kysyttäessä ennen kouluikää, hän on vain herkkä ja hänet tulee hyväksyä sellaisena kuin hän on? Että ei tarvitse etsiä syitä tai yrittää auttaa toimimaan itsenäisesti?

... et jaksa selittää? No jopas neiti väsähtää helposti. Meidän erityislasten vanhempien on kuule jaksettava selittää, ohjata ja opastaa, tukea ja neuvoa vielä siinäkin vaiheessa kun koulussa opettajat ja avustajat väsähtävät ja lääkärit juoksuttavat perhettä tutkimuksesta toiseen. Eikä meillä saa kilahtaa, sillä kuulo- ja tuntoaisteiltaan yliherkälle lapselle huutaminen tai kiinni tarttuminen on se vihoviimeinen virhe jonka kasvattaja voi tehdä.

Et usko miten mielelläni minä panisin tämän maailman hyväksymään lapseni sellaisena kuin hän on, mutta maailma ei toimi niin kuin minä haluaisin sen toimivan. Siksi minun on edelleenkin vain etsittävä lapseni erityispiirteisiin ja -tarpeisiin syitä, apua ja helpotusta sieltä mistä sitä vaan suinkin on tarjolla.

Äläkä viitsi tekeytyä sankariksi tai marttyyriksi. Maailmaan mahtuu paljon kovempiakin tarinoita kuin tuo sinun juttusi.

typsykkä kirjoitti:

Sekö sitten auttaa lasta että hänelle tuputetaan että: "sinulla on adhd, ja ties mitä" ja hän alkaa uskomaan tähän että on erilainen ja hänen "vaikeaa" käytöstään ruokitaan!!! Eikö ole tärkeämpää hyväksyä lapsi sellaisena kuin hän on ja tarkkailemalla ennen kaikkea perheen sisäistä tasapainoa. Mitä lapsi kaipaa? Mistä hän tuntee jäävänsä paitsi? Jos hän on vain herkkä ja tarvitsee enemmän kuin toiset????? Se että kytätään vieressä ja etsitään syitä neurologiasta, vain pahentaa tilannetta. Ja se on totta että tällaisia asioita olisi helppo toteuttaa kuten matematiikan laskuja. Mutta tiede ei valitettavasti toimi näissä asioissa samallailla... Minusta se ei ole lainkaan viisasta että nämä teidän maankuulut ja kaikki tietävät tohtorit tuputtavat kaikkia samaan muottiin. Tärkeämpää on hyväksyä itsensä tällaisessa vaativassa yhteiskunnassa ja kasvattaa lasta siihe n suuntaan. Plaaplaa.. en jaksa edes selittää. Kiehahtaa tällaiset asiat aina mielessä:(. (Omat vanhempani olivat samanlaisia.) Nimim: maailmassa yksin tapellut, mutta siitä selvinnyt. (Ilman ammattiapua en olisi tässä tilanteessa, mutta sellainen ihminen löytyi joka ymmärsi herkkiäkin ihmisiä.)

Lue lisää

että lapsesta etsitään vikoja ja puutteita ja yritetään diagnosoida ja että SEN SEURAUKSENA lapsi alkaisi käyttäytyä vaikeasti. Täällä todellisessa elämässä se menee juuri päin vastoin, siis ENSIN HAVAITAAN että lapsen käytöksessä on jotain huomiota herättävää ja jos käytöksestä on haittaa jokapäiväisessä elämässä, niin SEN JÄLKEEN alkaa syiden etsiminen ja mahdollinen diagnosointi.

Diagnoosiin pyritään vain sen vuoksi, että Kela osallistuu esimerkiksi toimintaterapian kustannuksiin vain siinä tapauksessa että on olemassa joku diagnoosi.

sitä mieltä kirjoitti:

että jos lapsi ei opi konttaamaan, juoksemaan, piirtämään normiajassa; kokoamaan palapelejä tai pukemaan vaatteitaan ennen esikouluikää; istumaan paikallaan, kuuntelemaan ja vastaamaan kysyttäessä ennen kouluikää, hän on vain herkkä ja hänet tulee hyväksyä sellaisena kuin hän on? Että ei tarvitse etsiä syitä tai yrittää auttaa toimimaan itsenäisesti?

... et jaksa selittää? No jopas neiti väsähtää helposti. Meidän erityislasten vanhempien on kuule jaksettava selittää, ohjata ja opastaa, tukea ja neuvoa vielä siinäkin vaiheessa kun koulussa opettajat ja avustajat väsähtävät ja lääkärit juoksuttavat perhettä tutkimuksesta toiseen. Eikä meillä saa kilahtaa, sillä kuulo- ja tuntoaisteiltaan yliherkälle lapselle huutaminen tai kiinni tarttuminen on se vihoviimeinen virhe jonka kasvattaja voi tehdä.

Et usko miten mielelläni minä panisin tämän maailman hyväksymään lapseni sellaisena kuin hän on, mutta maailma ei toimi niin kuin minä haluaisin sen toimivan. Siksi minun on edelleenkin vain etsittävä lapseni erityispiirteisiin ja -tarpeisiin syitä, apua ja helpotusta sieltä mistä sitä vaan suinkin on tarjolla.

Äläkä viitsi tekeytyä sankariksi tai marttyyriksi. Maailmaan mahtuu paljon kovempiakin tarinoita kuin tuo sinun juttusi.

Lue lisää

Nimenomaa siksi en jaksa selittää, koska ei näistä asioista voi täällä keskustella kun ei tunne perheen taustoja ja tarkempaa tilannetta niin ei voi yleistää.
Enkä ole tuota mieltä mitä eka lauseessa kirjoitit. Se on ihan eri juttu. Mut se että liian helposti aletaan etsimään syitä vaikka vika on jossain muualla. Kuulostat kyllä siltä että sinun kohdallasi ei näin ole.
"Äläkä viitsi tekeytyä sankariksi tai marttyyriksi. Maailmaan mahtuu paljon kovempiakin tarinoita kuin tuo sinun juttusi." Ja tuo ei ollut kovin mukavasti sanottu. Minua ei kiinnostakaan kertoa omia asioitani kellekkään täällä. Olenko väittänyt että tarinani olisi jotenkin kova? Ja toiseksi en ole kertonut elämästäni mitään niin et voi tietää kuinka kovia tarinoita minusta löytyy?:) Mutta se ei ole tässä pointti. Siksi otin vain sen huomioon, koska mua raivostutti kun ennen mun käskettiin syödä masennuslääkkeitä ja sanottiin että mulla on adhd. Ja etsittiin vikaa tällaisista asioista! Vaikka "vika" oli siinä että olin liian herkkä eikä minua ymmärretty. Mutta en halua kirjoitella sen enempää koska tällasta tää on... Ja tämän takia en jaksa selittää.. Ei se oo järkevää täällä netissä.. Ja olkoon lapsesi mikä hyvänsä niin anteeksi kun kommentoin. Mielipiteenihän ovat vääriä. nimim. "marttyyri"

väärin kirjoitti:

että lapsesta etsitään vikoja ja puutteita ja yritetään diagnosoida ja että SEN SEURAUKSENA lapsi alkaisi käyttäytyä vaikeasti. Täällä todellisessa elämässä se menee juuri päin vastoin, siis ENSIN HAVAITAAN että lapsen käytöksessä on jotain huomiota herättävää ja jos käytöksestä on haittaa jokapäiväisessä elämässä, niin SEN JÄLKEEN alkaa syiden etsiminen ja mahdollinen diagnosointi.

Diagnoosiin pyritään vain sen vuoksi, että Kela osallistuu esimerkiksi toimintaterapian kustannuksiin vain siinä tapauksessa että on olemassa joku diagnoosi.

Lue lisää

Joo. Se ei ole perusajatukseni, mutta tiedän sellaisia äitejä, joilla itsellään on ongelmia ja ne etsivät kokoajan lapsestakin niitä ja käyttävät vääriä keinoja. Esim. Tuttuni äiti (täydellisyydentavoittelija,itsellään ongelmia, halusi myös kasvattaa täydellisesti) huomasi että pojalla "oli vaikeuksia" koulussa (ja hän siirsi tätä eri kouluun. Vaihteli koulua varmaan 10 eri kouluun. Mitä tämmönen voi tehdä pojalle? Muuta kuin että hän ei varmasti kykene enää helposti opiskelemaan ja miten vaikuttaa käsitykseen itsestä.. Mutta tämä asia ei kyllä tähän liity, mutta otin vain sen esimerkiksi. Että tuossa tapauksessa pahensi tilannetta. Normaalisti kyllä menee noin niinkuin sanoit:)

väärin kirjoitti:

että lapsesta etsitään vikoja ja puutteita ja yritetään diagnosoida ja että SEN SEURAUKSENA lapsi alkaisi käyttäytyä vaikeasti. Täällä todellisessa elämässä se menee juuri päin vastoin, siis ENSIN HAVAITAAN että lapsen käytöksessä on jotain huomiota herättävää ja jos käytöksestä on haittaa jokapäiväisessä elämässä, niin SEN JÄLKEEN alkaa syiden etsiminen ja mahdollinen diagnosointi.

Diagnoosiin pyritään vain sen vuoksi, että Kela osallistuu esimerkiksi toimintaterapian kustannuksiin vain siinä tapauksessa että on olemassa joku diagnoosi.

Lue lisää

että itse en tykkää oikein noista diagnooseista juuri sen takia et onhan se kamalaa ajatella että on joku adhd tai muu numerosarja:D Onhan noita ihmenimiä. Mut kela on kela ja näin täytyy toimia:(

typsykkä kirjoitti:

Nimenomaa siksi en jaksa selittää, koska ei näistä asioista voi täällä keskustella kun ei tunne perheen taustoja ja tarkempaa tilannetta niin ei voi yleistää.
Enkä ole tuota mieltä mitä eka lauseessa kirjoitit. Se on ihan eri juttu. Mut se että liian helposti aletaan etsimään syitä vaikka vika on jossain muualla. Kuulostat kyllä siltä että sinun kohdallasi ei näin ole.
"Äläkä viitsi tekeytyä sankariksi tai marttyyriksi. Maailmaan mahtuu paljon kovempiakin tarinoita kuin tuo sinun juttusi." Ja tuo ei ollut kovin mukavasti sanottu. Minua ei kiinnostakaan kertoa omia asioitani kellekkään täällä. Olenko väittänyt että tarinani olisi jotenkin kova? Ja toiseksi en ole kertonut elämästäni mitään niin et voi tietää kuinka kovia tarinoita minusta löytyy?:) Mutta se ei ole tässä pointti. Siksi otin vain sen huomioon, koska mua raivostutti kun ennen mun käskettiin syödä masennuslääkkeitä ja sanottiin että mulla on adhd. Ja etsittiin vikaa tällaisista asioista! Vaikka "vika" oli siinä että olin liian herkkä eikä minua ymmärretty. Mutta en halua kirjoitella sen enempää koska tällasta tää on... Ja tämän takia en jaksa selittää.. Ei se oo järkevää täällä netissä.. Ja olkoon lapsesi mikä hyvänsä niin anteeksi kun kommentoin. Mielipiteenihän ovat vääriä. nimim. "marttyyri"

Lue lisää

ja by the way. MUN MIELESTÄ adhd:tä ei ole olemassa. Tarkoittaapi sitä että uskokaa te mihin haluatte ja minä tähän ja ollaan kaikki tyytyväisiä.

typsykkä kirjoitti:

Nimenomaa siksi en jaksa selittää, koska ei näistä asioista voi täällä keskustella kun ei tunne perheen taustoja ja tarkempaa tilannetta niin ei voi yleistää.
Enkä ole tuota mieltä mitä eka lauseessa kirjoitit. Se on ihan eri juttu. Mut se että liian helposti aletaan etsimään syitä vaikka vika on jossain muualla. Kuulostat kyllä siltä että sinun kohdallasi ei näin ole.
"Äläkä viitsi tekeytyä sankariksi tai marttyyriksi. Maailmaan mahtuu paljon kovempiakin tarinoita kuin tuo sinun juttusi." Ja tuo ei ollut kovin mukavasti sanottu. Minua ei kiinnostakaan kertoa omia asioitani kellekkään täällä. Olenko väittänyt että tarinani olisi jotenkin kova? Ja toiseksi en ole kertonut elämästäni mitään niin et voi tietää kuinka kovia tarinoita minusta löytyy?:) Mutta se ei ole tässä pointti. Siksi otin vain sen huomioon, koska mua raivostutti kun ennen mun käskettiin syödä masennuslääkkeitä ja sanottiin että mulla on adhd. Ja etsittiin vikaa tällaisista asioista! Vaikka "vika" oli siinä että olin liian herkkä eikä minua ymmärretty. Mutta en halua kirjoitella sen enempää koska tällasta tää on... Ja tämän takia en jaksa selittää.. Ei se oo järkevää täällä netissä.. Ja olkoon lapsesi mikä hyvänsä niin anteeksi kun kommentoin. Mielipiteenihän ovat vääriä. nimim. "marttyyri"

Lue lisää

oli tosiaan aika kovaa, eikä ollut tarkoitus loukata sillä viimeisellä kappaleella jossa kehotin välttämään heittäytymästä marttyyriksi. Minä todella suutuin kun törmäsin taas yhteen tekstiin jossa mitätöidään meidänkin perheemme ongelmat, tai siltä se ainakin vaikutti. Menikös jo vähän seli seli -linjalle =)

vikaa ympäristössä kirjoitti:

Vikaa onkin ennen kaikkea ympäristössä. Asiat ovat onneksi muuttumassa. Professori Saloviidan ja muiden asiantuntijoiden ponnistelut ovat alkaneet tuottaa hedelmää, ja kohta kaikki voivat olla samalla viivalla yksilöllisistä eroista huolimatta.

Markku Myllykankaan kirjoitukset ovat järkeviä, häntä kannattaa kyllä kuunnella.

Perinteinen lapsenväsytyskikka saattaa toimia (ihan empiiristä tietoa, olen kyllä lukenut tutkimustuloksiakin aiheesta): Järjestä lapselle kovaa fyysistä rasitusta jonka hän kokee mielenkiintoisena: Tanssia, karatea, painia, lasketelua, ihan mitä vaan mikä vie mehut. Saattaa rauhoittua ja keskittymiskyky parantua. (Tämä oli siis vanhemman vinkki toiselle vanhemmalle, ei asiantuntijan ohje)

Lue lisää

Asiaa puhut. Liikunta on tärkeä asia. Ja ruokavalio kuntoon! Sokerit, vehnät pois. Oikeaa ruokaa tilalle.

Alkuperäiselle kirjoittajalle toivotan voimia, sillä sävy ei ollut tässä ketjussa kovin kannustava. Adhd-diagnoosi varmasti helpottaa teidän arkea, sillä saatte uusia valmiuksia toimia pojan kanssa. Yksi hyvä paikka, josta kannattaa kysellä apua ja tietoa (sekä nyt, että peruskoulun jälkeen) on autismisäätiö. Siellä on tällä hetkellä Suomen uusin tieto adhd perheiden tukemisesta ja todella osaavaa henkilökuntaa.

Voimia sinulle ja muista, että erityisluokat ovat ainakin meidän koulussa aivan ihania!