Ostakaa vaan nuoret ihmeessä sellainen asunto että pärjäätte siinä tilojen puolesta ainakin sen 15 vuotta. Me ostimme ensimmäisen asuntomme (yksiö) vuonna -81 ja nykyisen, viidennen asuntomme (5h k) vuonna 2003. Aina oli pakko ostaa yksi huone kerrallaan lisää tilaa kun pankki ei myöntänyt kerrallaan enempää lainaa. Muuttoja oli siis pahimmillaan 3 vuoden välein ja aina ottivat pankit , välittäjät ja verottaja omansa joka välissä. Nyt on ikää 55 ja tilaa ihan liikaa kun kaksi lastamme ovat jo maailmalle lähteneet. Silloin kun sitä tilaa olisi tarvinnut niin sitä ei ollut ja lapset kärsivät muutoista ja koulujen sekä ystävien vaihtumisesta. Ja vanhemmilla stressi aina uutta lainaa hakiessa, vanhaa asuntoa myydessä, välirahan määrää miettiessä ja varainsiirtoveroja palkkioita maksellessa. Nykyisesen asunnon lainamme olisi ollut alkuperäisen aikataulun mukaan maksettu sinä vuonna kun täytän 60 mutta pienen perinnön ansiosta velkavankeudesta vapauduttiin 8 vuotta ennakoitua nopeammin.
Eli kun se kerran on mahdollista niin ostakaa kerralla kunnollinen asunto älkääkä aloittako mistään yksiöstä-kaksiosta. Niin mekin olisimme tehneet jos olisi ollut mahdollista. Neliöitä pitäisi olla n. 25 per henkilö joten se kaksio ei kahden lapsen kanssa riitä mihinkään.
Eli kun se kerran on mahdollista niin ostakaa kerralla kunnollinen asunto älkääkä aloittako mistään yksiöstä-kaksiosta. Niin mekin olisimme tehneet jos olisi ollut mahdollista. Neliöitä pitäisi olla n. 25 per henkilö joten se kaksio ei kahden lapsen kanssa riitä mihinkään.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Yksinäisen ihmisen vaikea ostella yleensä mitään asuntoja.
toimeen kahden lapsen kanssa n.75 neliön kolmiossa ja lasitettu parveke päälle. Pyykkejä ei tarvinnut ripustella kylppäriin, koska talossa on kaksi kuivaushuonetta lämpöpuhaltimineen.
Lisäksi taloyhtiöstä sai vuokrattua suuren ns.
askarteluhuoneen ja autotallin.
Talon edessä järvi ja suuren suuri tontti ja lisäksi kova vuokra tontilla.
Puolet vuodesta menee kolmella huvilalla (osa perittyjä) ja siinä saa todella tehdä hommia.
Ei ole ollut ahdasta. Me ei tarvita vierashuonetta, annetaan raha mieluummin, jos joku änkee yökylään, niin tarkoitan hotelliin.
ja ostettiin -97 omakotitalo 40 km Helsingistä.
Ei ollut silloin ikää kuin 25 v. eikä yhtään lasta.
Nyt on kaksi lasta ja laina loppuu 40v. synttärien aikaan.
Tilaa on 175 m2 ja koskaan ei ole vieraita tarvinnut lähettää hotelliin yöksi.
Näillä asuntojen hinnoilla ei kannata todellakaan ostaa sen isompaa ja kallimpaa mihin oikeasti on tarvetta. Itse ostin kolme vuotta sitten ensiasunnoksi 65000e 53m2 kaksion, jossa nyt avopuolisoni kanssa elän. Perheen lisäystä ajatuksissa vasta 3-5v päästä. Sitten katsomme okt tai rivaria 150000-200000e väliltä.
Siis kannattaako maksaa pankille älyttömiä korkoja tyhjistä huoneista?
koska hän on pankissa töissä....:)
On aivan selvää ettei kannata ottaa liikaa lainaa vain siksi että on tarpeeksi iso asunto mahdollisia tulevia tarpeita varten.
Jos on suunnittelemassa muksua niin toki kannattaa ostaa samointein kolmio mutta ei mitään 5h keittiötä kannata huvikseen ostaa vain siksi ettei tulevaisuudessa tarvitsisi muuttaa..
Pari asiaa on silti pakko kaikkien tunnustaa:
1. Kaikilla ei koskaan ole eikä tule olemaan varaa omaan asuntoon. Sitä varten on vuokra-asunnot. Useimmilla ei myöskään ole varaa ostaa ensiasunnoksi kuin joku kaksio, max. kolmio.
2. Liikaa lainaa ei kannata ottaa missään olosuhteissa. Minusta on kuitenkin fiksumpi maksaa 250 k€ ok-talosta kuin 150 k€ kaksiosta. Yksikköhinta on vähän eri luokkaa, ok-taloon kuuluu yleensä tontti jne.
3. Normaaleilla nuorilla pareilla on suunnitelmissa lapsia, yleensä enemmän kuin yksi. Siinä ei 80 neliötä oikein riitä. Trust me, I've done that.
Me ostimme ensiasunnoksi ok-talon, 150 neliötä. Homman mahdollisti perintö, 20 % kauppahinnasta. Sitä ennen asuttiin vuokrakolmiossa. Ainut hyvä puoli jälkeenpäin ajateltuna oli että huoltomiehelle sai lykättyä kaikki ne asiat joita nyt täytyy tehdä. Huonojen puolten luettelemiseen menisikin jo huomattavasti pitempään.
kovinkin oikeassa:
"1. Kaikilla ei koskaan ole eikä tule olemaan varaa omaan asuntoon. Sitä varten on vuokra-asunnot. Useimmilla ei myöskään ole varaa ostaa ensiasunnoksi kuin joku kaksio, max. kolmio. "
Hassua kyllä, näissä asuminen tulee laatuunsa ja yksikköhintaansa nähden kaikkein kalliimmaksi pitkässä juoksussa.
"2. Liikaa lainaa ei kannata ottaa missään olosuhteissa. Minusta on kuitenkin fiksumpi maksaa 250 k€ ok-talosta kuin 150 k€ kaksiosta. Yksikköhinta on vähän eri luokkaa, ok-taloon kuuluu yleensä tontti jne. "
Totta, tuon kalliin yksiö-, kaksiovaiheen yli pitäisi päästä jollain tavalla päästäksen hyvään perheasuntoon, joka on jo paljon parempi hinta/laatusuhteeltaan.
"3. Normaaleilla nuorilla pareilla on suunnitelmissa lapsia, yleensä enemmän kuin yksi. Siinä ei 80 neliötä oikein riitä. Trust me, I've done that. "
Ei riitä ei, mutta monella se on pakko.
Kun suurin osa jämähtää tähän tasoon, niin tässä kysyntä/tarjonta tilanteessa hinnat ovat nousseet kohtuuttomiksi.
"Me ostimme ensiasunnoksi ok-talon, 150 neliötä. Homman mahdollisti perintö, 20 % kauppahinnasta. Sitä ennen asuttiin vuokrakolmiossa. Ainut hyvä puoli jälkeenpäin ajateltuna oli että huoltomiehelle sai lykättyä kaikki ne asiat joita nyt täytyy tehdä"
Jep, mutta ei se huoltomies sitä ihan ilmaiseksi tehnyt.
Säästö tässä "hoitovastikkeen luonteisissa kuluissa" on ihan kohtuullinen vaivanpalkka.
"Huonojen puolten luettelemiseen menisikin jo huomattavasti pitempään. "
Jep, enpä voisi kuvitellakaan sellaista vaihtoehtoa, että vaihtaisin pois omakotitalosta.
emme halua ostaa ylihinnalla vaan olla taloudellisesti riippumattomia etenkin kun pääomalle saa ihna kohtuullista riskitöntä tuottoa. Ratkaisumme voi herättää närää ulkopuolisissa, mutta me voimme tehdä kaikkea ylimääräistä yhdessä; matkustella, syödä ulkona ja olla hoitamassa lapsia kotonakin. Ratkaisu ei välttämättä sovi kaikille, mutta kun ei velkaa ole niin on mahdollista tehdä ratkaisuja jotka muuten eivät olisi mahdollisia.
Mistähän niitä aina oikein riittää? Varmaan jostain joulunajan satumaailmasta karkailee tänne tavallisten kuolevaisten pariin elämyksiä etsimään ja kertomaan että "Haluamme asua vuokralla aina ja forever ja käyttää helkkaristi rahaa sijoittamiseen".
Meinaan vaan että omasta puolestani ja kaveripiirin tuntien vuokralaistalouksissa eletään kyllä aika lailla kädestä suuhun eikä todellakaan kukaan ole harrastanut mitään sijoittamista jos nyt sitä ei lasketa että laittaa viiskymppiä tai satasen silloin tällöin jemmaan ja matkustaa niillä rahoilla vaikka kerran vuodessa ulkomaille.
Jos ei ole velkaa aikä aikomustakaan ostaa kuplakämppää niin ihan turhaan vauhkoat. Vuokrallaoloa on toki myös harkittu. Samalla oma laitettaisiin vuokralle. Nyt asuminen ei maksa käytännössä mitään. Itse saat tehdä vapaasti mitä vaan asuntojen ja velkojen suhteen. Etenkin kun vaikutat `asiantuntijalta´.