Kuka nainen lohduttaisi

Kiitos kauniista sanoista.
Niissä oli paljon asiaa.
Taidankin lähteä lenkille.

HEIkka kirjoitti:

Kiitos kauniista sanoista.
Niissä oli paljon asiaa.
Taidankin lähteä lenkille.

Sanotaan, että ilon voi jakaa, mutta surua ei ja kuinka totta se onkaan, että surun kanssa on yksin. Siis tahtoisin lohduttaa sinua, mutta tiedän kuten tuo edellinenkin kirjoittaja sanoi, että aika auttaa. Siinä olen kuitenkin eri mieltä, että suru vahvistaisi. Suru vie voimia ja jättää ikuisen jäljen, niin se on. Kuitenkin elämä menee eteenpäin ja tulee päivä jolloin sinunkin tuskasi helpottaa ja voit löytää itsesi nauramasta ja huomaat, että paha olo helpottaa.

bellis kirjoitti:

Sanotaan, että ilon voi jakaa, mutta surua ei ja kuinka totta se onkaan, että surun kanssa on yksin. Siis tahtoisin lohduttaa sinua, mutta tiedän kuten tuo edellinenkin kirjoittaja sanoi, että aika auttaa. Siinä olen kuitenkin eri mieltä, että suru vahvistaisi. Suru vie voimia ja jättää ikuisen jäljen, niin se on. Kuitenkin elämä menee eteenpäin ja tulee päivä jolloin sinunkin tuskasi helpottaa ja voit löytää itsesi nauramasta ja huomaat, että paha olo helpottaa.

Opettele kaikkien rakkaittesi tähden ja itsesi tähden astumaan joskus syrjään,hiljaisuuden paikkaan,jossa voit katsella äänettömiä tähtiä ja löytää taas rauhan.

Arja kirjoitti:

Opettele kaikkien rakkaittesi tähden ja itsesi tähden astumaan joskus syrjään,hiljaisuuden paikkaan,jossa voit katsella äänettömiä tähtiä ja löytää taas rauhan.

On surullista jäädä yksin. Onneksi kauniit
muistot lähteneestä jäävät jäljelle.Suruun ei
kuitenkaan saa käpertyä. Mitä poislähtenyt sanoisi sinulle? Kenties,että mene ystävien luo puhumaan, harrasta jotakin, mene ulos kauniiseen luontoon jne.
Jatka elämääsi,sillä hän on edelleen voimasi.
Mennyttä ei saa takaisin ja tulevaisuuskin on tehtävä! Sen voit tehdä sinä itse.Siis voimia!

bellis kirjoitti:

Sanotaan, että ilon voi jakaa, mutta surua ei ja kuinka totta se onkaan, että surun kanssa on yksin. Siis tahtoisin lohduttaa sinua, mutta tiedän kuten tuo edellinenkin kirjoittaja sanoi, että aika auttaa. Siinä olen kuitenkin eri mieltä, että suru vahvistaisi. Suru vie voimia ja jättää ikuisen jäljen, niin se on. Kuitenkin elämä menee eteenpäin ja tulee päivä jolloin sinunkin tuskasi helpottaa ja voit löytää itsesi nauramasta ja huomaat, että paha olo helpottaa.

hei:
suru on raskas taakka.mutta sen eteen on tehtävä työtä.surutyö vaatii voimaa,itse teen sitä vieläkin.kolmen vuoden jälkeen,kun lapseni nukkui pois.ei mitkään sanat riitä,vaikka kuinka ystävät ja tuttavat yrittävät lohduttaa.se vain on itse käytävä läpi ja ajateltava ja toivottava,että joskus se vähän hellittää ja suurin tuska vähän lievittää.