Niin, mikä on buddhalaisten kanta; onko maailma luotu, vai onko se vahingossa syntynyt?
Jos se on luotu, kuka, mikä ja minkälainen on luoja?
Jos se on luotu, kuka, mikä ja minkälainen on luoja?
Onko_maailma_luotu?
epätietoinen4
171389
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Wikipedia tiesi kertoa seuraavaa:
Ultimately, then, Buddhism is quite comfortable accepting the theory of evolution and modern scientific theories about the creation of the universe. This can be argued either from an interpretation of the Agañña Sutta favoring the notion that it is a theory of evolution (though this can be difficult to sustain), or from the above standpoint that it simply does not matter.
ympäri mennään ja yhteen tullaan. Tiesittekö että viides Dalai Lama oli juoppo, ja sitten 14. kerralla siitä tuli näin viksu ja nauraa paljon ;)))
Maailmaa ei ole luotu.Luonto on.
Sen minkä olen tehnyt voin myös tuhota. Eli aina voi ihminen nukettaa koko planeetan murskaksi. Kuinka moni jumala tähän pystyy ilman välillistä ihmisen napinpainallusapua? Olemmeko siis ylittäneet jumalten voimat ja voimme nollata koko kiertokulun?
Vastaus on simppeli. Maailmaa ei ole luonut kukaan, koska se on syntymätön. Tämä selitetään perusteellisesti mahayanan Prajnamaramita-opetuksissa. Tätä eivät kuitenkaan voi kaikki ymmärtää, joten vähempiälyisille sopii paremmin selitys, jonka mukaan kaikki on syytä ja seurausta ilman mitään ulkoista luojaa. Koska kaikki perustuu syyhyn ja seuraukseen, se näkemys, että maailma on sattumanvarainen tai "vahingossa syntynyt", on täysin virheellinen. PISTE.
Shunyata...kaikki on vain tyhjyyttä tulvillaan ja maailmaa ei ole olemassa, optinen trikki vaa...
"Maailma on syntymätön", kirjoitit. Eikö alkuräjähdystä voi pitää eräänlaisena syntymänä?
Alussa ei ollut mitään ,ja sitten se räjähti!
...tuon kaltaisia kysymysksiä. Miksi? Siksi, että buddhalainen uskoo kaiken olevan harhaa - hän ei ole kinnostunut harhanmuodostuksen yksityiskohdista.
Aivan totta,
buddhalaisuus ei kasittele sellaisia asioita.
Yksi syy on, etta se ei auta ketaan mitenkaan vapautumaan, tietaako tama vastauksen siihen, onko maailma luotu ja mika sen loi.
Keskity vain omaan hengitykseesi, niin loydat itsestasi vastauksia tarkeisiin kysymyksiin.
Niin, saattaa olla totta, että tuollainen kysymys ei ole tavalliselle ihmiselle relevantti.
Mutta noin yleisemmällä tasolla ajateltuna eikö asenne että "kaikki on vain harhaa", "mikään ei ole todellista eikä pysyvää","keskity vain hengittämään" luo passiivisia ihmisiä?
Olin Thaimaassa retreatilla ja lopussa esille laitetaan vihkoja, joihin saa kirjoittaa kommentteja. Joku paheksui sita, etta eras nunna oli tyrmannyt ajatuksen, etta unelmat ja haaveet ovat niin vaarin. On olennaista buddhalaisuudessa, etta keskitytaan vain tahan hetkeen ja miksi siita pitaisi vaieta. Eras amerikkalainen kysyi, mita mielta eras munkki on siita, etta kun lannessa on ihmisilla huono itsetunto ja buddhalaisuus katsoo, ettei itse ole todellinen. Siis pitaisiko buddhalaisuuden sopeutua ihmisten omiin kasityksiin vai kertoa kuinka asiat ovat?
On yleinen ajatus, etta 4 jaloa totuutta karsimyksesta on negatiivinen nakemys. Mutta Buddhahan osoitti tien pois karsimyksesta!
Jos kokee että kaikki on harhaa ja turhaa, niin aluksi saattaa vetäytyä luostarinomaisiin oloihin ja elää erakkona (passiivinen erakko). Olen lukenut/kuullut tarinoita myös niistä, jotka kokevat olevansa enemmän hyödyksi lopettamalla jossain vaiheessa erakkoelämän. Tämä jälkimmäinen vaihe on sosiaalinen versio erakkomunkista (aktiivinen erakko). Olen kuullut, että tietty "oivaltaminen" tuo sosiaalisen aspektin mukaan mietiskelyä harjoittavan elämään. Kaikesta hälinästä ja sosiaalisuudesta huolimatta voi kyetä olemaan sisimmässään sama erakko kuin ennenkin.
Käsitykseni mukaan homma voi siis mennä tämän kaavan mukaan:
1. sosiaalinen aktiivinen elämä tavallisine menoineen
2. vetäytyminen mietiskelemään, koska kaikki on harhaa. Lopulta itse mietiskeleminenkin on harhaa. Poissuljetaan kaikki, kunnes mitään ei jää jäljelle.
3. oivalletaan että minä olenkin kaikki: sisällytetään koko maailma itseensä. Vaiheen 2. poissulkeminen muuttuu kaiken sisällyttämiseksi.
4. looginen seuraus kohdasta 3: halutaan auttaa kaikkea, koska "minä olen kaikki". Ei voida jättää yhtäkään ilman apua, koska "sinä olet niinkuin minä". Myötätunto on herännyt viimestään tässä vaiheessa.
Kohdassa 4. sosiaalinen aktiivinen elämä alkaa uudestaan. Se voi olla täysin tavallista elämää niin kuin "muillakin", mutta nyt vain on oivallettu että vain koko maailman auttaminen voi olla järkevää, koska minä olen koko maailma. Kaikki toiminta tähtää kaiken parhaaksi.
..ovat kaikki aktiivista toimintaa. Passiivisuus/aktiivisuus -jako on dualistista, eikä liity mitenkään buddhalaisuuteen. Dualistisen maailmankuvan omaavalle on tyypillistä sekoittaa "kaikki on harhaa" -käsitys passiivisuuteen: monoteistinen ihminen ei näe mitään passiivista esim. mietiskelyssä. En ole koskaan niin aktiivinen kuin mietiskelyssä. Vapautuminen vaatii kaiken kaytettävissä olevan energian ja on kaikkea muuta kuin passiivista.
...komppaan Pohdiskelijaa täysin.
Kyllä, aktiivisin toiminta on syvässä mietiskelyssä. Kommunikoinnin taso riippuu paljolti siitä, kenelle kommunikoidaan. Tehokkain toiminta on mietiskelyssä annettu henkinen tuki, kun auttamisesta on kyse. Jos on sulattanut dualistiset vastakohdat toisiinsa, niin ei ole auttajaa ja autettavaa, todellisuudessa on vain yksi.
Jos on dualistisen maailmankuvan omaava ihminen, niin hänelle tulee annettua käsityksiä dualistiseen ja jopa hyvin materialistiseen verhoon puettuna, jotta tulisi ymmärretyksi tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.
Eri lähestymistavat saattavat näyttää ristiriistaisilta, mutta se on vain näennäistä. Dualistisella selvittelyllä pääsee jonkin matkaa eteenpäin, kunnes siitä on luovuttava. Kaikkea ei kannata pukea ei-dualistiseen asuun, koska silloin länsimainen ihminen ei ehkä pääse edes alkuvaiheeseen.
On hyvä pohtia, mistä aloittaa, että pysyy tasapainoisena. Dualismissa ja siihen pohjautuvassa ulkonaisen gurun palvelemisessa on merkitystä dualistiselle ihmiselle. Tämä alkuvaiheessa, kunnes kykenee sulattamaan ristiriidat ja vastakohtaisuudet toisiinsa yhdeksi kokonaisuudeksi. Kehitys tapahtuu asteittain dualismista ei-duaalisuuteen.
Todellisuudessa mitään kehitystä ei ole koskaan tapahtunutkaan, jos asia käännetään ei-dualistiseksi.
... korostaessasi vaiheittaisuutta ja tiedon tarjoamista vastaanottajan kannalta.