Minkälaiset tapaamiset ovat mielestänne sopivat 1v9kk vanhalle lapselle?Joka toinen vkonloppu ja kaksi iltaa viikossa?Lapsen isä asuu meistä n.30km päässä.
tapaamista
...
211187
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Me olemme olleet oikein tyytyväisiä vuoroviikkoihin. Välimatkaa 25km, ja toimivuuden edellytyksenä hommasin työpaikan äidin kotipaikkakunnalta jotta voin hakea ja viedä lasta hoitopaikkaan myös arkena.
lapsella ETENKÄÄN noin pienellä saa olla 2 kotia. mun mielestä joka toinen viikonloppukin on liikaa, koti on yksi lapsen tärkeitä perusturvallisuuden rakennuskiviä!
eihän tilanne ikinä ole ideaali lapsen kannalta kun erotaan, mutta silti äidin tehtävä on suojella lastaan viimeiseen saakka.
niin siis jos 2 kotia on muka OK miksei vanhemmat ikinä vaihda niitä koteja?? miksi edellytetään lapselta sitä vaikka lapsen psyykkinen kehityskin on vielä pahasti kesken?
Vaihda koteja??
Vaihtaisinko pankkilainalla ostetun kotini ja henkilökohteiset tavarani jonkun vuokra kaksioon?
Tarkoititko että "vaihtaisimme koteja" hoitovuoron ajaksi? Kaksi vuotias on kyllä pieni ymmärtämään tilannetta, mutta en kyllä vaihtaisi henkilökohtaista elämääni enää takaisin isän maailmaan. Tuli jo kaivelemaan muutenkin kaappeja eromme jälkeen.
Ero on ero eikä vaihtovuoroinen koti.
Outo ajatus.
olikin siis retorinen kysymys!
eli yritin tähdentää sitä että lapsella pitää olla yksi koti, koska koteja ei voi olla enempää. lapsi jalkautuu yhteen paikkaan ja ympäristöön ja vierailee muissa. lapsen turvallisuuden tarve on siis suurempi kuin aikuisen.
koti voi olla monessakin paikassa, jos se kodilta tuntuu.
Jos lapsi on isän luona ei se ole vieras paikka missä vain kyläillään, kyllä se on koti siinä missä äidinkin koti.
lapsi määrittää reviiriään ihan alusta asti ja lapselle on erityisen tärkeää että on fyysinen paikka joka on koti.
Tai vastasit jotain, mutta et silti perustellut miksei kaksi kotia toimisi.
Olisko sitten niin että kun äitee eroaa niin on hyvä vaan ja jättää lapsen kotiinsa ja hyväsydämisyyttään päästää joskus kylään uuteen kotiinsa (jota ei saa lapselle sanoa kodiksi)?
paras on vuoroviikoin. Lapsi ei unohda kumpaakaan. Meillä tämä on toiminut loistavasti jo 7 vuoden ajan. Samalla ei tule riitoja rahasta, kun kummankaan ei tarvitse maksaa elareita.
sanottiin aiemmin kodista näin pienelle lapselle????
miten ei voi mennä kaaliin sellanen asia että noin pienellä lapsella ei ole abstraktia käsityskykyä, se tarvitsee yhden kodin!
koti on tärkeä laspsen psykolodiselle kehitykselle!
ja näyttäkää mulle äiti joka vapaaehtoisesti luopuu puoleksi ajasta alle 2 vuotiaasta lapsestaan!!!
nuijat
kaikki vaan koko ajan jajattelee itseään ja mikä on " toimivaa" itselleen! ja sitten vasta lasta! ei ole lapselle "toimivaa" että on koteja "siellä missä aikuisten on hyvä olla"
soittakaa psykiatrille!
»ja näyttäkää mulle äiti joka vapaaehtoisesti luopuu puoleksi ajasta alle 2 vuotiaasta lapsestaan!!!»
Näytä minulle sellainen äiti, niin minä näytän äidin joka osaa ajatella muitakin kuin itseään.
Tuolla puhuttiin aikaisemmin jotain hatarasti perusteltua pienen lapsen kahdesta kodista.
En ymmärrä mitä tekemistä pienen lapsen abstraksilla käsityskyvyllä on sen kanssa että lapsen on parempi olla paljon kotona (jommassa kummassa) eikä käydä jatkuvasti vieraisilla (etäisen vanhemman luona).
»koti on tärkeä laspsen psykolodiselle kehitykselle!»
Kyllä näin. Siksi on hyvä että lapsi on kotonaan, olipa hän sitten isän tai äidin luona.
Aina äidin, isän ja lapsen paras ei ole ristiriidassa keskenään.
»ei ole lapselle "toimivaa" että on koteja "siellä missä aikuisten on hyvä olla"»
Onko lapselle kenties parempi ettei aikuisten ole hyvä olla?
Mielestäni on myös lasten paras että aikuistenKIN on hyvä olla.
Voit aivan hyvin itsekin tiedustella asiaa psykiatrilta.
P.S. Tapasin juuri edellispäivänä tutun psykiatrin, eikä hänellä ollut mitään huomauttamista meidän vuoroviikkotoimistamme.
hei, pariton iskä =)
Meillä on lapsi isällään joka toinen viikonloppu (mikäli isällä on aikaa) ei yhtään ylimääräisiä eikä muitakaan apuja sieltä päin. Alkuun vaatimus isän puolelta oli juuri tuo sama kuin teillä on, mutta eihän se toiminut, kun joutui todellakin hoitamaan lasta. Tämä nk. kokeiluvaihe kesti noin vuoden, jolloin tehtiin uudelleen sopimukset ja on tosiaan vain vuoroviikonlopuin isällään. Pojalle tehtiin tässä taannoin psykologiset testit, joissa todettiin että tämä pienenä koettu epävarmuus, missä se koti on, ja missä lapsi on, on aiheuttanut hänelle epävarmuutta ja huomionkipeyttä. Mikäli tämä järjestelmä olisi toiminut, olisi lapsi tottunut siihen ja luultavasti pärjännyt ihan hyvin, mutta epävarmuus ja heitteleminen milloin sattui ja minne sattui aiheuttivat lapselle paljon pahaa mieltä. (isä sysäsi lapsen jopa tuntemattomille kun täytyi päästä baariin-ei edes kysynyt voiko tuoda pojan minulle)
KUMPA minun ex-mieheni olisi kuin SINÄ ;) puollustat kiivaasti miehen oikeuksia, ja otat hyvin huomioon myös sen ettei äiti ole AINA paras vaihtoehto lapselle, mikä on totta. Mutta ikävä kyllä nämä suurin osa miehistä vahvistaa vallalla olevaa käsitystä...äiti lapselle yksin ja isälle viikonloput.
Pitää kaikkien muistaa, että jokainen tapaus on käsiteltävä itsenään, enempiä vertailematta muihin. Neuvoja on helppo antaa, kritiikkiä vielä helpompi.
Kenties usein on mainitsemallasi tavalla.
Mutta mikäli molemmat ovat kelvollisia huoltajia (tarkoitan siis kokonaisuudessaan), niin silloin en ihan automaattisesti hyväksy näitä väitteitä lapsen epävarmuudesta. Osa kun pitää itsestäänselvänä että ainoastaan äiti (tai vaihtoehtoisesti ainoastaan yksi vanhempi) voi olla täyspainoinen huoltaja. Näinhän ei mitenkään itsestäänselvästi ole, siitä on lukuisia esimerkkejä.
Huoltajuusjärjestelyt ovat tietenkin tapauskohtaisia, siksi en hyväksy automaattista yhden tavan tyrmäämistä.
mustavalkoisuus ja inttäminen.
olet varmasti hyvä isä enkä halua hyökätä sua vastaan, (koska ilm. haluat todella olla lastesi kanssa ja sitä arvostan äitinä jonka lapsella ei ole yhtä hyvä tsägä!)
mutta siitähän myös on kyse, kyllä äiti tietenkin haluaa hoitaa ja asua alle 2 vuotiaan kanssa, sitä kutsutaan äidinvaistoksi/-rakkaudeksi ja sen on evoluutiota. ihmisen äiti haluaa huolehtia pennuistaan, se on maailman alkukantaisin ja luonnolisin fakta ja"toimii" lapselle täydellisesti, koska ei kukaan muukaan sitä pysty esim. i,ettämään, ei ainakaan isä! mitä siitä mölyämään. soita jumalalle tai darwinille ja valita sille!
ja varmasti tarkoitin että lapsen koti on siellä missö vanhemmilla on huono olo!
ryhdistäydy äläkä alenna itseäsi tällaseen argumentointiin!
eikä tarvitse kopioida toisen kirjoitusvirheita, sekin on ala-arvoista!
On hyvä, että puollustat isiä, jotka ovat hyviä tyyppejä, ja otat kantaa myös siihen asiaan!! Minulla on hyvä ystävä joka on yksinhuoltaja isä, äiti todellakin jätti lapsen isälle, eikä tyttö ole siitä mitenkään kärsinyt, on isän suvun kanssa läheisissä tekemisissä. Minkäs sille voi...erot ja huoltajuudet ym. alkavat olla nykypäivää, isien on myös otettava enempi vastuuta kaikesta, ja on aivan ihanaa nähdä että siellä yksi sellainen isä on. Lapsi tarvitsee MOLEMPIA vanhempia, jos ei ole mahdollista, niin yksikin riittänee =) Iloista vuodenvaihdetta sinulle,ja olen ylpeä sinusta =)
Kerro minulle miksi sanotaan sitä että minä isänä tietenkin haluan hoitaa ja asua 2 vuotiaan kanssa?
Minä kutsun sitä vanhemmanvaistoksi ja se on myös aivan evoluution mukaista sikäli että vanhemmilla on syytä tehdä kaikkensa että jälkikasvu menestyisi tulevassa elämässään.
Imettäminenkään ei muuten ole tänäpäivänä mikään ongelma. Oikeaa rintaa uros ei tietenkään voi vauvalle antaa, mutta ravintoa ja läheisyyttä silti. Ehkäpä ihmisen evoluutio on kehittänyt meille kyvyn kehitellä apuvälineitä oman lajimme elinmahdollisuuksien parantamiseksi. Hyvin tämä ainakin sopisi ovoluutioteoriaan.
Jumala sopii vähän huonommin.
»ihmisen äiti haluaa huolehtia pennuistaan, se on maailman alkukantaisin ja luonnolisin fakta ja"toimii" lapselle täydellisesti..»
Enhän minä tuota sinänsä kiistä. Nyt on kuitenkin niin ettemme elä enää aivan samanlaisissa alkukantasissa oloissa kuin joskus muinoin.
Desmond Morris kuvaa nykyistä kulttuuriamme termillä "ihmisten eläintarha". Ihmisten suhteen on käynyt samoin kuin monilla vankeudessa elävillä eläimillä; monet käyttäytymistavat poikkeavat suuresti alkuperäisistä ja monet vaistot ovat menneet hyvinkin sekaisin.
Näin ollen ei voi aina pitää itsestäänselvänä asiana että nykyihmisen pitäisi tehdä kaikki asiat täsmälleen samoin kuin hyvin hyvin kauan sitten.
Toisaalta, miten voit olla varma että silloin muinaisina aikoina äiti on AINA yksin huolehtinut jälkikasvustaan?
en olisi itse osannut yhtä hyvin pukea ajatuksiani sanoiksi! Yhdyn täysin sanoihisi!
kannanottoja joissa kävisi ilmi että isäkin voi laittaa lapsensa kaiken edelle, kiitos tästä.
mutta valitettavasti vastasyntynyt ja imeväinen vauva ei pysy ihmisen teknisen evoluution perässä, ihmisvauva syntyy kaiken lisäksi vielä ollessaan sikiövaiheessa. (jo Einstein pelkäsi ettei ihmisen biologinen evoluutio pysy mukana ihmisen teknologisessa evoluutiossa.)
vauva tarvitsee äidinmaitoa immuniteettiaan varten (ja koska ei pysty kunnolla hyödyntämään ensimmäisen puolen vuoden aikana muuta ravintoa), se tarvitsee äidin tuoksua ja ihokontaktia, selviytyäkseen elämänsä ensimmäisestä kehityskriisistä, saadakseen turvallisuuden (josta ensimmäisenä puhui jo Jean Piaget), se syntyy imemisrefleksin kera.
itse imetin yli 2 vuotiaaksi (tällöin imettäminen ei tosin enää dominoi päiviä koskaa tapahtui kerran päivässä tai joka toinen päivä loppuvaiheessa)
mutta ehkä tämä kertoo siitä että 2 vuotias on vielä hyvin pieni, MUTTA nopeasti kehittyvä. tärkeintä on että se vaistoaa kummastakin vanhemmastaan kysenalaistamatta sen että on vanhemmileen tärkeämpää kuin mikään! siinä olet ilmeisesti onnistunut ja kuulut tod näk isien vähemmistöön.
Vastasyntynyt ei ehkä ole ihan teknisen evoluution kelkassa mukana, mutta valitettavan monet äidit ovat sitäkin vahvemmin.
Äidinmaidosta saatavaa immuniteettipommia tuskin kukaan kyseenalaistaa, mutta periaatteessa mihinkään siitä eteenpäin ei tarvita aivan välttämättä äitiä (jos nyt siihenkään aivan välttämättömästi). Esimerkiksi isäkin (tai ylipäätään joku muukin kuin vauvan oma äiti) voi tarjota tutun tuoksun ja ihokontaktin imetyksen aikana. Unohdit muuten mainita tärkeän katsekontaktin imetyksen aikana (ei liene sattumaa, että vastasyntynyt näkee tarkasti vain juuri sen etäisyyden päähän joka on vauvan ja imettäjän silmien etäisyys).
Jos isä haluaa olla oikeasti läheinen vauvalle alusta asti, kannattaa muistaa tämä haju ja katsokontakti jo vastasyntyneen ensi minuuteilta asti.
Meillä oli jo synnärillä molemmat onnelliset vanhemmat vuorotellen vauvan ihmeteltävinä.
Uskon että tämä on tärkeä syy minun ja lapsen (nyt jo lähes 2½v) keskimääräistä huomattavasti läheisemmälle suhteelle ja sitä myötä tärkeä edellytys toimivan vuorohoitajuussuhteen mahdollistumiselle jo lapsen vauvaiässä.
En mitenkään kiistä äidin merkitystä, mutta en suostu allekirjoittamaan väitettä että VAIN äiti pystyy siihen mihin äidin on tarkoitus pystyä.
Enkä myös usko olevani itse mikään luonnonoikku :D
myös kertoa ettei äiti ole välttämätön lapsen hedelmöittämiseen, rakentamiseen kohdussa ja synnyttämiseen?
kyllä se rinta on vauvalla evoluution sanelemissa vaistoissa, se kasvaa äidin vatsassa äidin ääni on sille tuttu.
siinä oon samaa mieltä että kaikkeen muuhun isä pystyy (jos sitä rakkautta tosiaan löytyy) on jopa tutkittu että mieheen "tarttuu " äidin feromoneja jos perhe on tiiviisti yhdessä ja joku leskeksi jäänyt mies rupesi erittämään maitoa (miehillähän on surkastuneet maitorauhaset) kun koitti imettää lastaan, ei toki tarpeeksi mutta varmasti oli tärkeää vastasyntyneelle sikiölle, jonka täytyy päästä imemään rintaa ja täten leimautua. eli iehen hormonitoiminta voi muuttua jos hän on kiinnostunut vauvasta, hänkin voi "rakastua" vauvaan ja näin oon ilmieisesti sulle käynyt ja se on ideaalia.
luonto oon ihmeellinen jakun elämme epätäydellisessä maailmassa, emme kai käy kiistämään keskivertoäidin roolia ja rakkautta ja tärkeyttä vauvan elämässä. koska vauvalla täytyy olla joku jonka rintaa imeä!