Onko kellään kokemusta tai tietoa kuinka mahdollista on lasta saada takasin kotiin perhekoti sijoituksesta? Onko mahdollista olleenkaan?
Onko toivoa?
surun murtama
181747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
älä menetä toivoasi! Tottakai sinulla on hyvät mahdollisuudet saada lapsesi kotiin, kun oma elämäntilanteesi on vakaa. Kysyin joskus Helsingin sossuilta, mikä on realistinen aika esim. päihdeongelmaisella saada lapsi takaisin, jos heti sijoituksen alkaessa lopettaa päihteet. Sanottiin että 2 vuotta. Kai se johtuu että on oltava riittävä näyttö siitä että elämä on kunnossa; asunto, työ/opiskelupaikka, päihteettömyys/oma terapia myös lapsen tapaamiset on oltava säännöllisiä et saa jäädä niiltä pois tai perua tuloasi. Jos näistä on näyttöä ei sijoitukselle ole enää perusteita ja voit vaatia lastasi takaisin.
mikäli ei ole perusteita huostaanotolle sen voisi saada purettua jos menisi terapiaan? missä tällaista terapiaa annetaan? kelpaako mielenterveystoimisto tai mikä sen pitäisi olla? terveyskeskuspsykologi? yksityinen psykiatria tai psykologio joka toteaa etten ole mielisairas?
..aika tai sitten ihan perheneuvolaan.Perheneuvolaan soitto ja sanoa sinne et haluat vanheemuuden arviointi jaksolle koska sinulta on lapset huostattu ja haluut alkaa purkamaan huostaanottoa, koska sinusta ei sille ole mitään aihetta enään.
Julkisen puolen psykiatrit ja hoitajat voivat olla valitettavasti soskun puolella joten sieltä ei saa aina apua...Mekään ei saatu mieheni kanssa.
ja käskettiin terveyskeskuspsykologille jonne en mennyt koska mielestäni oli loukkaavaa että sosiaali sai estää minua hakemasta apua ja neuvoja ongelmissani lapsen kanssa! huostaanottajat ovat todella röyhkeitä
Jos haluat purkaa ho. älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA mene kotikuntasi/kaupunkisi mihinkään palvelupisteisiin.
Et saa mennä perheneuvolaan, mielenterveyststoon tai kunnalliselle psykiatrian polille. Etkä sossuun etkä kunnalliseen asianajotostoon. Nämä edellä mainitut ovat auttavinaan, mutta toimivatkin juuri päin vastoin. Keräävät sinusta tietoa, jolla huostassaoloa voitaisiin pitkittää.
He ovat "susia lampaiden vaatteissa"!
Nämä kaikki edellä luetellut käyttivät väärin minusta saamiaan tietoja, vaikka tarkoitus oli nimenomaan tutkia vanhempana jaksamista?
Kaikesta kertomastani oli alleviivattu vain ns. negatiivinen ja jokaisen järki sanoo ettei ihmisissä voi olla pelkkiä negatiivisia puolia. Mutta nämä oli siksi kaivettu esiin, että lapseton sijari saa lapsen.
Tapasin lastani 4 päivää/kk ja soitin säännöllisesti. Hain aina itse lapseni kotilomalle, koska sijari-saasta heittäytyi sairaaksi ettei tarvitsisi tuoda tapaamiseen. He yrittivät katkoa välejämme lapsen kanssa heti saatuaan hänet. (Kaikki sijarit eivät ole ihan näin tolloja).
Kävin psykiatrilla (yksityinen) noin vuoden ja muutin toiselle paikkakunnalle.
Siellä sossu ihmetteli, miksi lapseni on huostassa, koska minulla on työ ja vuokra-asunto, enkä käytä alkoa?? Vastasin, että sitä minäkin IHMETTELEN???
Alussa muuton jälkeen näes oli käytävä sossussa, kun ei vielä tullut palkkaa.
Sossu kysyi, saako soittaa sijoittajakuntaan ja selvitellä asiaa.
Hänen avullaan sain lapseni takaisin muutaman viikon kuluttua.
Näin sairaasti voidaan toimia, jos on jotain hampaankolossa omaa vanhempaa kohtaan.
Sinulle neuvo: ota yhteys yksityislääkäriin tai psykiatriin, jos syy on loppuunpalaminen tai masennus.
Jos sinulla on rahaa, hanki hyvä asianajaja. Näin toimien saat lapsesi kotiin.
Hyvänä tukena toimii omaiset, jos he ymmärtävät asiat oikein.
Lapsi on AINA sinun lapsesi ja huostaanotto on purettava HETI, kun pystyt näyttämään että jaksat hoitaa hänet itse!
Taistele, älä luovuta missään vaiheessa. Sinun ikiomaa lastasi ei LAIN MUKAAN voida kokonaan ottaa sinulta, vaan olet edelleen äiti, mutta se on jaksettava todistaa ja taistella lapsen puolesta.
Toivon, että saat pian OMAN lapsesi kotiin. Perhekoti on rahaa haaliva yritys. Ei siellä lapsia hoideta eikä heistä välitetä.
Siksi sinun on jaksettava taistella. Voimia ja rohkeutta.
Muista, että tiikeri-emo tappelee verissäpäin omista poikasistaan ja sellaisia meidän vallan väärinkäytön uhrien tulee olla!! Voimia!
että ainoa keino saada lapsi takas on saada joku toinen sossu puolelleen. tilanteeni on hankala, koska ongelman ydin on lapsen isä ja hänen vaatimukset ja uhkailut joiden edessä sossu on taipunut. muuten asiamme kunnossa.
tuo sanotaan, vai onko vaan sossun päästä lukema lähtöisin.
paljon hyviä neuvoja. En myöskään luottaisi oman kunnan viranomaisiin. Voisitko mitenkään ajatella muuttavasi, vaikka vain viereiseen kuntaan, missä olisi mahdollisuus saada erilaista näkökulmaa asiaasi ja pääsisit tavallaan alottamaan puhtaalta pöydältä.
Tuohon asianajaja juttuun vielä, tiedän, että ainakin huoltajuuskiistoissa vähävaraiset vanhemmat saavat vapaasti valita itse omat asianajajansa, ettei tarvitse tyytyä oikeusaputoimistoon. Kulut maksaa kai valtio, itse ei tarvitse. Otapa selvää, luulisi koskevan myös muita vanhemmuusasioita.
Vaikka lapsilla olisi kuinka hyvä sijaiskoti, niin silti lapset aina toivovat, että omat vanhemmat pystyisivät tarjoamaan heille yhtä hyvää, tai ainakin normaalia ja turvallista, jotta pääsisivät takaisin sinne minne kuuluvat. Älä missään tapauksessa luovuta, jos välität lapsistasi. Aivan varmasti saat lapsesi takaisin, jos vaan jaksat yrittää. Laita asiasi kuntoon ja tee se selväksi myös sossuille, niin se onnistuu. Tsemppiä kovasti.
lapsen repimistä vieraassa paikassa kahta vuotta. Heti kun olosuhteet ovat kunnossa, lapsen saa pois.
Se vain (ikävä kyllä) Suomen kaltaisessa maassa tehdään mahdollisimman vaikeaksi, joten tuo 2-vuotta voi siihen tappeluun kulua?
Mutta missään laissa ei niin sanota.
Lapsi voi olla sijarilla vain yhden viikon ja sitten purku. Kaikki tilanteet ovat erilaisia!
Johtavan kanssa silloin keskustelin. Kai se on jonkinlainen periaatepäätös tai keskiarvoaika, en tiedä. Kaksi vuotta tuntui heille olevan jokin maaginen raja/luku.
vaan ovat joko kriisipaikassa tai jossain laitoksessa. Perheisiin sijoitetaan vain suunnitellusti, pitkäaikaissijoituksina. Viikko ja purku ei ole realistista. Eihän viikossa ole edes tehty päätöstä siitä otetaanko lapsi huostaan vai voidaanko palauttaa. Siinäkin menee pari-kolme viikkoa ainakin.
Päivystäviä sijaiskoteja on vaikka kuinka paljon, jopa isoissa kaupungeissa.
Meille lapsi tuli talvella ja huostaanotto tehtiin kesällä. Kotiutusta yritettiin koko puolen vuoden ajan, mutta ei onnistunut. Lapsen kannalta erinomainen ratkaisu.
Suurin osa päivystyskotiin tulleista lapsista palaa tilastojen mukaan nopeasti kotiinsa.
meillä huostaanotto tehtiin kaksivuotiseksi. sossuvihtui mutta eiköhän tuo kaksivuotiseksi jää.
saada huostaanotto puretuksi. Meille tuli lapsi "pitkäaikaiseen" sijoitukseen. Hän oli meillä kolmevuotta ja palasi kotiinsa.
Huostaanoton purku aloitettiin sijoittajasossun avulla noin kaksi vuotta sijoituksen alkamisesta. Vanhemmat saivat asiansa parempaan kuntoon (huumevieroitus). Kaikki meni suunitelmien mukaan ja perhe jatkaa yhtenäisenä.
Suhteet meihin sijaisperheeseen on edelleen lämpimät.
Sossu ei ole halukas muuttamaan päätöksiään, perumaan puheitaan, lupauksiaan, myöntämään olevansa väärässä juuri koskaan.
Vaikka "perhekoti" hajoaa, elinolosuhteet lapsella mnevät täysin sietämättömiksi, lakisääteisiä käyttörahoja ei lapselle anneta, lapseen käydään fyysisesti käsiksi, lapsen kehitys taantuu ym.- ei siltikään.
Vaikka biologisen vanhemman tai vanhempien täydellinen elämänmuutos parempaan on todistettu ja kyky hoitaa omaa lastaan on itsestäänselvää ja sossunkin myöntämä tosiasia, ei siltikään ole helppoa saada omaa lasta kotiin- oikeaan kotiin.
Enempää en kommentoi, koska ko. asia on parhaillaan hallinto-oikeudessa, mutta vaikeaa tulee olemaan- ei kannata odottaa helppoa ulospääsyä tilanteesta, joka olisi pitänyt ratketa jo kauan sitten.
yhtämittaa veivataan samaa asiaa ees ja taas.
silti ei IKINÄ SAA LUOVUTTAA! Hankkikaa hyvä asianajaja, jos teillä on rahaa. Muutoin on tyydyttävä kunnan/kaupungin oikeusaputoimiston palveluihin ja ne kun eivät oikein korvaansa lotkauta pienillä palkkioillaan.
SILTI AINA KANNATTAA TAISTELLA EIKÄ KOSKAAN, KOSKAAN OMA ÄITI/ISÄ SAA LUOVUTTAA!
Minä taistelin lapseni takaisin ja kuinka usein hän on siitä kiittänyt, kun on jo aikuinen.
En kehtaisi käyttää äiti-sanaa, jollen olisi oman terveyteni kustannuksella "tapellut" lapsestani ja voittanut häntä kotiin.
Jos jaksat taistella lapsestasi, tulet kuulemaan sen monta kertaa jälkeenpäin ja lapsen hymyilevät kasvot ovat palkka tuosta taistelusta.
Voimia, rohkeutta, sitkeyttä, lujuutta, yli-ihmisyyttä, loputonta yrittämistä, sitä se on. Mutta, MUISTA PALKKA!!!
tuossa asianajaja jutussa. Nykyään ainakin huoltajuuskiistoissa vanhemmat saa valita asianajajan vapaasti ja se korvataan. Ei enää köyhänkään tarvitse tyytyä mihin tahansa.