kokemuksia

Ei se niin kauheata ole. Ensimmäisen kerran kun piti pistää, sitä mietti paljonko se sattuu. Neula on niin ohut ettei sitä edes tunne, joskus aine saattoi hitusen kirvellä laittaessa liian nopiaan aineen sisään. Hoitohan aloitettiin nenäsumutteella ja sitä jatkettiin lähes punktioon asti. Kaikki nämä hormonit tietysti vaikuttavat omaan mielialaan ja minullahan ne vaihtelivatkin aika rajusti. Olin aika itkuherkkä, mutta myös rajähtelin jos mieheni mm. pysäköi auton toiseen parkkiruutuun mitä itse olin ajatellut. Näin jälkeenpäin on yhdesä naureskeltu minun mielialan vaihteluille, olihan siinä samassa ne vaihdevuoden oireetkin. Tietääpä ukkoseni mitä on edessä vielä parinkymmenen vuoden edessä.
Sitten tuli punktio. Rauhoittavaa laittavat heti puudutuksen jälkeen suoneen ja sitten onkin jo ihan leppoisa olo.Ekalla kertaa sattui kovasti, toisella kertaa olin nukutuksessa ja nyt kolmannella kertaa taas paikallispuudutuksessa, eikä tuntunut ollenkaan. Siitähän pääsi parin tunnin päästä kotiakin, mutta munasarjat ovat vasta suurimmillaan siitä viikon päästä. Joten viikon verran tuntuu jonkin verran alavatsassa. Siirtoon oli yksi välipäivä ja se ei ole sattunut koskaan. Neula on niin ohut, vaikkakin pitkä ja pelottava. JOs meillä ei nyt tämä tärppää, suunnittelemme vielä syksyksi yhden IVF:n, ja sen jälkeen varmaankin siirrymme adoptioon. Takana nyt siis 2 IVM hoitoa ja tämä 1 IVF, josta vielä toistaiseksi positiivinen tulos, tiistaina uusi ultra jos sikiöpussiin olisi kasvanut pieni sikiö. Kuudennella viikolla oli vain tyhjä sikiöpussi, mutta vielä silläkin on toivoa.

Hei!Olen pian kolmekymppinen nainen ja haluaisin kertoa oman tarinani lapsettomuushoidoista.Tammikuussa 2003 aloitin jälleen kolmannen kerran mikrohedelmöityshoidot ja olin hyvin epätoivoinen jo koko alun alkaenkin.Soitin muutamaan seurakuntaankin ja sain laitettua muutaman rukouspyynnön eteen päin , jos sillä olisi vaikutusta? Samaan hengenvetoon soitin eräällä tuntemattomalle naiselle , joka antoi ohjeeksi seuraavaa...juo joka päivä sitruuna teetä , syö sinkkiä , sekä c-vitamiinia.tein työtä käskettyä ja 20.2 olin valmis kahden alkion siirtoon.Aikaa kului noin puolitoista viikkoa , kun menin sairaalaan rutiini tarkastukselle ja samalla verikokeisiin , josta selvisi että...vihdoinkin...kiitos luojalle , olen raskaana. siitä lähtien kaikki on mennyt hyvin ja pian pääsen katsomaan montakos pienokaista sieltä on tulossa. Ainahan tässä vaiheessa on riskinsä vielä , mutta uskon että kaikki menee hyvin. Mainittakoon vielä , että olen siitäkin onnellisessa asemassa , että minulla on pian kymmenen vanha tyttönenkin jo.Toivotan kaikkea hyvää kaikille lukijoille ja ei kun sitruuna teetä juomaan ja sinkkiä syömään.