Mieheni kysyi ennen Joulua, että mitä haluaisin lahjaksi. Ilmoitin, että haluan kihloihin, olemmehan seurustelleet jo 8 vuotta ja asuneet 6 vuotta yhdessä. Mies ei sanonut mitään. Muutamia päiviä ennen Joulua mies alkoi uudelleen kysellä mitä haluan lahjaksi, ehdotteli kaikenlaisia tavaroita. Jokaiseen vastasin ei. Aloin jo hiljalleen uskoa, ettei hän kosi minua. Jouluna sain sitten hajuveden. Ihana lahjahan se on, mutta olen todella pettynyt. Olen haaveillut kihloista jo useamman vuoden ja taas matto vetäistiin jalkojeni alta. En voi ymmärtää miestäni. Hän sanoo rakastavansa minua, mutta ei halua puhua mitään tulevaisuudestamme. En tiedä kuinka kauan jaksan enää odottaa. Nyt mieheni ihmettelee, miksi olen koko ajan masentunut ja pahalla päällä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä minun pitäisi tehdä?
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
ihan samalla tavalla.
Mie en tiiä mitää pitkästä suhteesta, mutta mikä estää siuta kosimasta ite? Ja oisha miehes voinu ostaa siulle sormuksen lahjax ja sanoo et se ei oo sit kihlasormus...oisko se sit ollu hyvä?
Haluaako tulevaisuudessa olla sinun kanssasi vai oletteko yhdessä vain tottumuksesta?
Minä kysyin ex:ältäni haluaako KOSKAAN, lapsia... vastaus oli ehdoton ei! No siinä lähti mies vaihtoon. Ei kyllä halunnut muutakaan vakavaa(kihloja,naimisiin...)
Jotkut miehet vaan on niin pirun pelokkaita. Ja voihan olla, että pelkää, että lähdet heti kun ostanut sinulle sormuksen. (pitää sinua otteessaan kun ei kosi)... Tai mistä noita miehiä ymmärtää...
saisikohan mistään kirjaa:kuinka ymmärtäisin miestäni/miehiä yleensä?
Oletteko koskaan puhuneet asiasta suoraan? Varsinkin suhteen alussa kannattaa keskustella siitä, mitä kumpikin ajattelee näistä asioista. Jos mies on päättänyt ettei koskaan mene kihloihin tai naimisiin, hänellä on oikeus siihen, kunhan ei anna naisen ymmärtää muuta.
Ota ihmeessä asia suoraan puheeksi, siinä ei ole mitään väärää. Painostaminen ja mököttäminen sen sijaan ovat ikävää toimintaa.
Joo samaa mieltä, suoraa puhetta vaan. Normaalit ihmiset pystyvät vastaamaan ja kertomaan mitä haluavat, minun entinen sen sijaan ei pystynyt. Kun esitin vähänkään vakavamman kysymyksen kuin "mitä huomenna syödään", niin hän vaikeni täysin. Kihloihin meno oli aina ollut hänelle vastenmielinen ajatus ja aina jossain kaukaisuudessa, jos silloinkaan. Tai niin hän antoi ymmärtää, mutta kolmen vuoden yhdessä asumisen jälkeen vaihtoi minut uuteen ja vuosi erostamme kihlautui tämän kanssa... No, elämä on.
Ja taas samaa ruikutusta!! Oisko kiva olla kihloissa ihmisen kanssa joka ei halua olla kihloissa kanssasi???
Ajatelkaa välillä toisiakin, ettekä aina itteänne!!
vimma teillä ihmisillä on kahlehtia toinen sormuksella kun se ei kuitenkaan takaa sitä etteikö se pettäis tai lähtis.
Kysy mitä miehesi haluaa ja sit ajattele mitä sä haluat ja jos ne ei nyt kohtaa ni ne ei kohtaa koskaan.....
Ja ei se sormus autuaaksi tee varsinkaan painostamalla saatu.
No nimenomaan perkele!!
Miks mies sanoo haluavansa olla mun kanssa lopun ikäänsä, mutta karsastaa kuitenkin sitä suhteen virallistamista?!
Lähteköön kävelemään, jos ei usko yhteiseen tulevaisuuteen!
Miehen valinta, kun minä rakastan, mutta hän ei osaa sanoa juuta eikä jaata!!
Eihän se tietenkään takaa. Kuka järjissään oleva ihminen sellaista luulisi? Tai ei tiedä, että kihlauksia on tässä maailmassa purettu vaikka kuinka ja avioliitoistakin erottu. Ja petetään jne. Mutta kyllä se pistää mietityttämään, jos ei ole valmis kihloihin ja naimisiin vaikka vuosi kausia ollaan oltu yhdessä. Jokuhan siellä taustalla estää. Eri asia on, jos ei ole aikomusta mennä koskaan kenenkään kanssa naimisiin.
Pari, kolme vuotta ainakin odotin kosintaa. Vihjailin ja pari kertaa puhuin suoraankin naimisiin menosta. En kuitenkaan mitenkään painostanut. Mies kierteli ja kaarteli. Joskus hän itse otti puheeksi häät (että jos joskus mennään naimisiin), välillä oli taas kovin vaivautunut aiheesta. Lapsistakin oli ollut puhe, siitä mies ei kiusaantunut. Mutta ei ollut valmis menemään naimisiin (ristiriitaista?). Meni Joulut, Uudet Vuodet, lomamatkat jne. Pikkuhiljaa toivo ja hiipui, mutta aina sitä kai vähän odotti. Tai ilmeisesti en sitten enää kuitenkaan uskonut siihen... nimittäin miehen kosinta tuli kyllä täydellisenä yllätyksenä! Vähän aikaa kyllä meni ennen kuin uskoin edes todeksi! (välillä tuntuu, että en vieläkään usko...) Yli 9 vuotta ehdittiin olemaan yhdessä, josta suurinosa avoliitossa. Nyt suunnitellaan häitä (ja sen jälkeen yritetään perheen lisäystä). En ole koskaan ollut näin onnellinen. Mulle moni ehti sanoa, että ei se mies kosi sua ikinä, jos ei ole tähän mennessä kosinut. (Aloin jo siihen uskomaankin) Ja mies katselee, jos löytyis parempi. Ilmeisesti ei sitten löytynyt, heh!
Olet kertonut haluavasi kihloihin joten paljon enempää ei voi tehdä. Painostaa ei kannata. (Tietysti voit aina itse kosia... mä en halunnut) Hyvä kuitenkin kun rohkaistuit kertomaan tunteistasi. Nyt pallo on miehellä. Moni nainen vaan odottaa eikä pukahda mitään silloin kosintaa voi joutua odottamaan vielä kauemmin! Toivon mukaan mies ainakin miettii asiaa vakavissaan.
kosisin miestäni 20.12.2006 ollaan melkee 5-vee oltu yhdes ja lapsi syntyi elokuussa. Halusin suhdetta virallisemmaks ja mieshän suostui, vaikkei naimisiin kyllä kiirehditä...katsotaan sitten kun lapsikin vähän isompi!!! :)Tsemppii!
kosinut sitä... On sen verran vanhanaikainen, että miehen kuuluu kosia! Ja tulihan se kosintakin sieltä kun malttoi odottaa... =D Nyt häitä suunnitellaan.
Pöh, minä kosin kesällä miestäni ja se sanoi kanssa, että eikös toi olis miehen hommaa. Eikä oo vieläkään suostunut, ei oo kuulemma miettinyt koko asiaa kun kysyin tossa joulun alla.. Olis parempi ollut odottaa vaan kosintaa, kun nyt tietää ettei naimisiin pääse. Tuntuu höhlältä.
Sinulle: En saanut sormusta tässä oma kokemukseni.
Tapasin nukuisen avomieheni kun hän oli vielä naimisissa. Hän erosi vajaa puolivuotta sitten tai siis ero oli selvä silloin. Aina kun soittelimme ennekuin muutimme yhteen hän hoki kuinka kihlaa mut pian ja haluaa naimisiin. Muutin lapsieni kanssa hänen luo ja tästä onkin jo kuukausia. Otin puheeksi sen kuinka odotin sormusta. Vastaukseksi sain että: ehkä tänävuonna.
Jätä se homo!