Olen ollut 5 lapsen yh,pian 3vuotta.Käytännössä aivan yksin,koska ex miestä ei uusperheensä vuoksi kiinnosta nämä entisen elämän lapset.Poikia on 4, yksi tyttö joukossa.
Vanhimmat pojat 13 ja 14-vuotiaita.Joista tuo 13 vuotias käyttäytyy todella törkeästi minua kohtaan.Nimittelee huoraksi,huutaa kuinka en häntä määrää(kun jäi kiinni siiderin varastamisesta kotoa),ja käy minuun käsiksi siten että olen todellakin aivan ruhjeilla.Samoin hän tekee vanhemmalle veljelleen,ja pienemmille sisaruksilleen.Muutenkin tuo poika on jäänyt aikoinaan kiinni näpistyksistä kaupassa,ja rahaa vienyt minunkin kukkarostani.Silti kehtaa huutaa että hakkaan häntä(vaikka vain suojaan itseäni ettei enempää saisi hakattua),ja yrittää siten kiinnittää muiden esim.naapureiden huomion!
Muut lapset eivät käyttäydy rumasti minua kohtaan!
Isänsä on ollut muutoinkin "esimerkillinen" lasten kasvatuksessa,lyönyt tuota kyseistä poikaa useinkin..myös eron jälkeen väänsi pojan käden siten että sormet murtuivat!Edellis kerralla tuo poika juoksi isäänsä piiloon sängyn alle,kun pelkäsi että toinen käy käsiksi.Niin siis silloin,kun lapset ovat isällään olleet..joka on n. kerran kuussa.
Sosiaalitoimistoon en ole asiasta puhunut...siksi että tuon sos.toimiston virkailijat ovat
puolueellisia,ja nimenomaan exän puolella.Heille kun on "punainen vaate" ollut aina se,että minulla on papereissakin yksinhuoltajuus.
Mietin,että miten ihmeessä tuosta yhdestä on tullut tuollainen, vaikka samat säännöt on olemassa kaikilla lapsilla eli;" ketään ei saa satuttaa,kenellekkään ei mielipahaa tahallaan aiheuttaa!"
Tuo kyseinen 13vuotias kuvittelee että mitkään säännöt eivät koske häntä,ja on tehnyt isästään
varsinaisen "jumal olennon".On ollut vuosia muuttamassa isälleen,muttei isänsä ota häntä sinne.Sen on isänsä sanonut monta kertaa minulle,ja kertomansa mukaan myös lapselle!
Hänen uusi vaimonsa kun ei hyväksy näitä lapsia!
Eikä exällä kestäis hermot lasten kiukkujen aikaan,ja niitähän tuon ikäisillä on..ja paljon!
Kysynkin siis mitä voin tehdä?Omat voimat on vähissä,eikä haluais joka päivä samaa taistelua.
Muut kärsivät yhden sooloilusta,ja kaikkien elämä on todella kurjaa..
Vanhimmat pojat 13 ja 14-vuotiaita.Joista tuo 13 vuotias käyttäytyy todella törkeästi minua kohtaan.Nimittelee huoraksi,huutaa kuinka en häntä määrää(kun jäi kiinni siiderin varastamisesta kotoa),ja käy minuun käsiksi siten että olen todellakin aivan ruhjeilla.Samoin hän tekee vanhemmalle veljelleen,ja pienemmille sisaruksilleen.Muutenkin tuo poika on jäänyt aikoinaan kiinni näpistyksistä kaupassa,ja rahaa vienyt minunkin kukkarostani.Silti kehtaa huutaa että hakkaan häntä(vaikka vain suojaan itseäni ettei enempää saisi hakattua),ja yrittää siten kiinnittää muiden esim.naapureiden huomion!
Muut lapset eivät käyttäydy rumasti minua kohtaan!
Isänsä on ollut muutoinkin "esimerkillinen" lasten kasvatuksessa,lyönyt tuota kyseistä poikaa useinkin..myös eron jälkeen väänsi pojan käden siten että sormet murtuivat!Edellis kerralla tuo poika juoksi isäänsä piiloon sängyn alle,kun pelkäsi että toinen käy käsiksi.Niin siis silloin,kun lapset ovat isällään olleet..joka on n. kerran kuussa.
Sosiaalitoimistoon en ole asiasta puhunut...siksi että tuon sos.toimiston virkailijat ovat
puolueellisia,ja nimenomaan exän puolella.Heille kun on "punainen vaate" ollut aina se,että minulla on papereissakin yksinhuoltajuus.
Mietin,että miten ihmeessä tuosta yhdestä on tullut tuollainen, vaikka samat säännöt on olemassa kaikilla lapsilla eli;" ketään ei saa satuttaa,kenellekkään ei mielipahaa tahallaan aiheuttaa!"
Tuo kyseinen 13vuotias kuvittelee että mitkään säännöt eivät koske häntä,ja on tehnyt isästään
varsinaisen "jumal olennon".On ollut vuosia muuttamassa isälleen,muttei isänsä ota häntä sinne.Sen on isänsä sanonut monta kertaa minulle,ja kertomansa mukaan myös lapselle!
Hänen uusi vaimonsa kun ei hyväksy näitä lapsia!
Eikä exällä kestäis hermot lasten kiukkujen aikaan,ja niitähän tuon ikäisillä on..ja paljon!
Kysynkin siis mitä voin tehdä?Omat voimat on vähissä,eikä haluais joka päivä samaa taistelua.
Muut kärsivät yhden sooloilusta,ja kaikkien elämä on todella kurjaa..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Väkivalta teettää väkivaltaa. Poikasi ei kunnioita vanhempiaan, koska häneen on käyty käsiksi. Käsiksi käyminen puolin ja toisin on kunnioituksen puutetta. Niität nyt sitä satoa mitä on kylvetty. Nyt sinulla pitäisi olla rutkasti voimia jaksaa alkaa rakastaa tuota poikaa ja asettaa hänelle turvallisia ja väkivallattomia rajoja. Aloita perhesäännöistä, tehkää säännöt perheellenne miten haluatte että kotonanne eletään, määrittele myäs mitä seuraa jos näitä sääntöjä ei noudateta (esim. viikkorahan menetys, kotiaresti ym)ja sitten NOUDATA ja PIDÄ SÄÄNNÖISTÄ KIINNI. Jos poika ei halua osallistua, käske hänet edes kuuntelemaan. Perustele säännöt rakkaudella ja heidän turvaamisellaan ja tulevaisuudellaan, kerro mikä poikaa kohtaa, jos lyöminen jaktuu sano että hän n kokenut isältään vääryyttä ja niin ei pitäisi kenellekään tapahtua. Onko sinulla läheisiä sukulaisia, jotka voisivat sinua auttaa? Tarvitset tueksesi läheisiä ihmisiä ja kuuntelijaa joilta saat voimia jaksaa.
Valitettavasti lapsen kunnioitus syntyy jo varhaisemmassa iässä ja sinun lapsesi ei valitettavasti kunnioita sinua. Ota yhteys paikkakuntasi perheneuvolaan, sillä ehdottomasti tarvitsette apua. Lapsesi varmasti kärsii itsekin
käytöksestään mikä ahdistaa entisestään ja purkautuu taas väkivaltaisena käytöksenä.
Huostaanottokin tuon lapsen kohdalla on parempi kuin kestää tuota tilannetta, teet lapselle karhunpalveluksen jos et hae apua. En usko että yksin pystyt.
Voimia sinulle!
Pahinta mitä äiti voisi tehdä on antaa poika huostaanotettavaksi, sillä se jos mikä on merkki pojalle ettei äiti rakasta häntä ja silloin hän todella luovuttaa!
Itse puhuisin pojan kanssa ja kertoisin, että hän voi kaikki huolensa kertoa äidille ja äiti ei koskaan hylkää olipa asiat mitenkä päin tahansa (niinkuin isä teki, tosin tätä ei saa sanoa, ellei poika ota sitä itse puheeksi).
Jos mahdollista lähtisin pojan kanssa kaksin jonnekkin pienelle matkalle, että hän kokee, että äiti todella yrittää, että pojalla on hyvä olla ja haluaa kuunnella häntä.
Äitinä myös keskustelisin väkivallasta ja kysyisin miltä hänestä tuntuu, kun joku satuttaa häntä.
Kertoisin, että väkivalta on väärin ja koskaan kukaan ei saa satuttaa poikaa.
Kertoisin pienen elämän neuvon "kohtele muita ihmisiä niinkuin toivoisit itseäsikin kohdeltavan".
Poika on epävärma ja peloissaan ja siksi hän on valinnut väkivaltaisen luotaan torjuvan asenteen.
Pojan pitää uudelleen oppia luottamaan aikuisiin ihmisiin ja oppia huomaamaan ettei kaikki ole niinkuin isä.
Rakkautta, rakkautta ja vielä rakkautta niin poika paranee.
kiusaa poikaasi,siis rääkkää jotenkin. Pinna kireällä kun e i uskalla kertoa,joku pedofiili kimpussa noin kärjistetysti tai kaveri vaatii rahaa tai...tai sitten päätä särkee koko ajan ja kun särkee on ku riivinrauta...mene ja vie lääkäriin,terapeutille...
on kans yksi lapsista joka reagoi eroon aika voimakkaasti, jopa niin että kävi päälleni. Olen hänet aina ottanut syliotteeseen ja pitänyt siinä ja rauhotellut.
Sitten kun poika siitä rauhottuu, niin aletaan purkamaan sitä mikä on ja käydään läpi se mikä mättää...
Olen kans samaa mieltä mitä tuossa aikasemmin joku kirjoitti... rakkauta, rakkautta, rakkautta...
Äiti ei koskaan hylkää, oli mikä tahansa asia niin aina voit tulla äitille puhumaan, muistathan että äiti aina välittää ja rakastaa ... tuttuja lauseita meidän kotona varsinkin kun laitan lapset nukkumaan niin siinä on mukava pieni kiva yhteinen hetki jokaisen lapsen kanssa...
ja alkuperäselle kirjoittajalle vinkiksi, että ota ihmeessä yhteyttä perheneuvolaan ja pyydä apua sieltä. Pääsette koko perhe sinne juttelemaan yksin ja erikseen ja jopa exänki he sieltä yrittävät saada juttusille.
Jos haet sieltä apua, se ei tarkoita että olet huono äiti vaan päin vastoin, kannat huolta ja vastuuta lapsestasi ja hänen hyvinvoinnistaan...
voimia
*samassa veneessä ollaan*
kirjoituksistanne...
Olen todellakin aina halinut lapsia paljon(olen hoivatyössä,joten tiedän että kosketus..lämmin sana auttaa potilastakin jaksamaan),kertonut kuinka paljon heitä rakastan ja sen teoinkin osoittanut.
Minä en lapsia lyö,tiedän kuinka nöyryyttävää sellainen onkaan.Liitossa ollessa menin aina lasten ja heidän isänsä väliin,jos vain ehdin.
Syyttänyt olen itseäni siitä etten muutoin osannut puuttua exän toimiin.Olin aivan liian väsynyt!
Kun erosimme,selitin lapsille että me olemme nyt PERHE.Perhe,jossa kaikki asiat kerrotaan toisillemme rehellisesti..pidetään yhtä,pelätä ei tarvitse ketään,eikä kukaan sooloile.
Lapsille olen aina sanonut että aikuisten toimia saa kyseenalaistaa,he eivät ole aina oikeassa,mutta että sääntöjä on meidän kaikkien noudatettava...liittyivätpä ne sitten liikenteeseen,lakiin,moraalikäsitykseen,toisten huomioimiseen,käytöstapoihin..
Tuo 13 vuotias kärsi ehkä kaikkein eniten erosta,ja suuttuessaan hänen puheissa minä en ole mitään..isä vain.
Kuitenkin tuo poika ymmärtää ja toteaa ettei siellä isällään voisi oikeasti asua.Ja kärsii,kun heidän ollessa siellä tuo uusperhe riitelee ja uusi puoliso siellä haukkuu näitä "entisen liiton"lapsia.
Eron alussa ex puhui usein tuolle pojalle,että hän voisi muuttaa sinne asumaan.Nyt tuo asia on unohdettu,ja ex toteaa ettei hän halua lasta sinne.Se kuitenkin aiheutti pitkään lasten välillä riitoja..kysyivät "miksi isä haluaa tuon yhden,muttei meitä muita?".
Tiedän olevani hyvä ja ainoa äiti lapsilleni.Aina jos probleema on lapsen kanssa tullut,olen soittanut ja kysynyt neuvoa mm.kasvatusalan ammattilaisilta.Tässä kaupungissa vaan jonot perheneuvolaan ovat pitkiä,jopa 11. kuukautta, kouluterveydenhoitajat ovat ylityöllistettyjä, eivätkä enää ehdi jokaisen oppilaan asioihin kiinnittämään huomiota.
Sosiaalityöntekijä kuuntelee isää enemmän kuin minua...niinpä,kun eivät tiedä miten lasten isä on heitä kohdellut...eivät taitaisi minua ees uskoa!?
Mutt en mie luovuta,vaikka välillä ajattelen että
tämä on kohtuutonta...Toki tiedän että kyseessä on murkkuikäinen,jolla hormoonit hyrrää eikä oikein tiedä kuka/mikä vaivaa?
Muut lapset todellakin suhtautuvat minuun eri tavalla,kunnioittavat.Eivät satuta,eivät puhu minulle loukkaavasti..joten en sis aivan täydellisen epäonnistunut ole.
Olen nyt puolisen vuotta seurustellut hyvän miehen kanssa ja aiomme uusperheemme yhdistää.Miettinyt olen,että vaikka tuo 13vuotias hyväksyykin miesystäväni,ja on innoissaan(mukana muuttamassa,suunnittelemassa tulevaisuutta)...liekö taustalla kuitenkin mustasukkaisuutta...epävarmuutta omasta asemasta jatkossa?Se sitten tuollaisena väkivaltaisuutena ilmenisi?
Poika on todellakin kodin ulkopuolella hyvinkin sosiaalinen ja hymyilevä poika.Ystäviä on paljon,ja hän ystävystyykin helposti.Koulukin sujuu ihan hyvin,eikä lintsaile!
Siksi moni onkin ollut ihmeissään miksi tuo poika päälleni käy..satuttamis tarkoituksessa?
Kun miesystäväni on paikalla,ei hän silloin minua lyö.Tietää sen ettei miesystäväni edes sallisi sitä.Poika tietää myöskin sen että miesystäväni on aivan erilainen kuin isänsä,sillä hän ei ole koskaan satuttanut edes omia lapsiaan.Puhumalla kun asiat selviää kaikkein parhaiten!
ja minä kun olisin antanut kunnolla tur...
noin itsekkäälle niljakkeelle..
ps, ja minä olen nainen.
ps, meillä ei lapset lyö. (ei muuten aikuisetkaan)
näkemykseni "nuoren" näkökulmasta.
olin 14 kun oma äitini laittoi minut koulukotiin todella huonon käytökseni takia.
minulla on ollut todella väkivaltainen lapsuus ja siitä johtui että purkasin pahaa oloani sitten teini vuosina.
aluksi olin todella vihainen äitini ratkaisusta mutta,nyt aikuisena,odotan omaa lasta ja kaikki asiani on hyvin vaikka kaikkea on tullut tehtyä.
joku tällä palstalla sanoi että on ehdottoman huono ratkaisu antaa lapsi huostaanotettavaksi että se vietii lapselle ettei häntä rakasteta.
ei todellakaan pidä paikkansa!
vaikka olin 14 vuotiaana äidilleni katkera olemme nyt paremmissa väleissä kun koskaan ja olen todella iloinen että hän sen päätöksen teki vaikka se varmasti vaikeaa olikin.
valitettavasti olen aika varma että poikasi lähtee rikollisuuden tielle ym jos et asiaan puutu.
jaksamista kovasti!=)