3-vuotias uroskoirani on aivan liian yliseksuaalinen. Vetää narttujen perässä niin, etten perässä pysy. Vielä vuosi sitten antoi urosten hajut sekä itse urokset olla aika rauhassa. Nyt kesästä lähtien on alkanut rähistä kaikille uroksille. Asumme lähiössä, jossa on ihanat lenkkipolut ja siksi täällä on erittäin paljon koiria. Ja lenkkipolut ovat aika kapeat. Olen yrittänyt "kouluttaa", ettei rähisi, mutta koira ei korvaansa lotkauta, aivan kuin minua ei olisi olemassakaan! Täysin kuuro ja umpiluinen! Jo syksyllä meinasin leikkauttaa pallit pois, mutta sitten koira vähän rauhoittui. Ajattelin, että pahin olisi ohi. Mutta taas sama jatkuu, kahta kauheampana. Ei oikein huvita koiran kanssa lenkkeilläkään kun käyttäytyminen on tuollaista. Stressaa minua kovasti. Yritämme käydä lenkillä aikaisin aamulla, ettei olisi muita koiria, mutta on niitä aamuisinkin. Ei kai auta muuta kuin tosiaan leikkauttaa pallit pois. Sääli, sillä koiralla olisi jalostuskäyttöä, on jo yhden pentueen isä! Tiedän, ettei leikkauttaminen välttämättä poistaisi koko ongelmaa, mutta luulisi nyt vähän rauhoittavan menoa.
Eikö
mikään auta?
4305
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hormonipiikkejä annetaan koirille jotka yliseksuaalisia yms. (en muista virallista nimeä) Kannattaa kokeilla! Ainakin mä kerran lueskellut että on edes pikkasen auttanut :)Googleta jos ei muuten löydy tietoa...
eihän koira saa kotioloissa omasta aloitteestaan huomiota, eikä mitään (ruokaa, leikkiä, ulkoilua)omasta aloitteestaa?
eihän koira nuku sängyssä?
eihän koira kulje ensin ovista/porteista, vaan osaa odottaa että saa luvan kulkea(ihan ilman että käskytetään odottamaan)?
Lenkkejä voisi lyhentää, ja tehdä useammpia pikkulenkkejä, niin että lenkitys loppuu ja palataan kotiin heti kun koira vetää. Ensimmäinen lenkki voi sitten jäädä ihan muutamaan metriin.
Tässä näitä pohdittavaksi.
Koira nukkuu sängyssä. Koira menee ensin ovesta ulos ja vauhdilla. Asutaan kerrostalossa ja rapussa asuu paljon koiria. Paljon narttuja. Heti huoneiston ovesta ulos mennessämme tiedän, että nyt on narttu kulkenut. Silloin koira ei malta odottaa ovella vaan heti lähtee vetämään. Ei oikein edes hissiä malta odottaa, vaan pyörii kuin väkkärä (ei ole kummankaan tarpeen hätä ulos). Hissiin mennessämme koira alkaa nuolla lattiaa epätoivon vimmalla. Alakerrassa koira melkein juoksee päin seiniä, kun en kerkeä aukaista ulko-ovea tarpeeksi nopeasti. Ja sitten sitä mennään! Vaikka sitä narttukoiraa ei enää näy mailla eikä halmeilla. Onneksi on flexi, muuten koira joutuisi vetämään vielä kovemmin. Jos ulos lähtiessämme ei ole narttukoiraa vielä mennyt, kulkeminen sujuu vähän rauhallisemmin, ainakin niin kauan kuin haistaa jonkun muun nartun hajut.
Pahinta asiassa on se, että koira tahtoo yölläkin ulos nurmikkoa nuolemaan (narttu pissinyt siihen). Ei tunnu olevan mikään pissahätäkään. Tiedän, että kohtelen koiraani "löperösti", mutta tuolle yliseksuaalisuudelle en mahda mitään. Kasvattaja neuvoi, että koiran pitäisi antaa riehua enemmän, mutta ei se näytä auttava asiaa. Pari tyttöäkin on käynyt lenkittämässä koiraa ja riehunut koiran kanssa.
Ihan ensimmäisenä ottaisin koiralta päättäjän ja vastuunkantajan aseman pois:
- ei sängyssä nukkumista (parhaat paikat on pomoilla)
- ovista saa mennä vasta ihmisten jälkeen
- ja se flexi ehdottomasti pois ja tavallinen hihna tilalle, paisti jos haluat että koira vetää
- älä annan koiran päättää, lopeta lenkkille meno jo ennen oven avausta, jos koira ei meinaa rauhoittua
- koiralle lässytetä, ei jutella oikeastaan ollenkaan, vaan annetaan sen olla, niin että se oppii menemään rauhoittumaan omalle pedilleen (ehkä koirasi jo osaakin tämän rahoittumisen, mutta jos ei, niin ehdottomasti koira ilman mitään huomioita kunnes rauhoittuu omalle piakalleen)
Jos haluat ruveta kasvattamaan koirastasi paremmin käyttäytyvää, niin voit varautua siihen että huonoista tavoista pois oppiminen vie yhtä kauan kuin niiden oppiminenkin, eli älä odote mitään ihmettä vaan varaudu pitkäjännitteiseen (kuukausien) parempien tapojen opettamiseen, ja jos lipsut niin varaudu että aikaa kuluu vielä kauemmin.
Jompi kunpi teistä päättää, sinä tai koirasi.
Ja yleensä ihmisten on vaikeampi oppia uusi tapoja kuin koirien. Ihminen luulee että koira kärsii jos se ei saa mennä niin kuin huvittaa, vaikka koiran on parempi ja rauhallisempi olla jos sen ei tarvitse päättää ja ottaa vastuuta.