Johtajuus alkaa

Juu, näin meilläkin on toimittu.. Ja nämä ihmiset harvoin kuuntelevat puhetta kun sanoo, että et nyt vain tuo koiraasi tänne, ja mikäli kuuntelevat kuittailevat sitten perään. Minä olen sanonut monelle että koirilla on vaikka mystistä ripulia.. pahoina päivinä olen sanonut kerran omistajalle, ja sen jälkeen ärähtänyt koiralle, se kun yleensä on omistajaansa viisaampi.

Oma koirani joutui vuosi sitten tappeluun ison mustan koiran kanssa, jäi alakynteen, sai pahoja puremia kaulaan, mutta selvisi. Nyt sitten koirani vihaa/pelkää yli kaiken isoja koiria. taistele tai pakene reaktioita on nähty ja kun pakoon ei pääse jää taisteleminen ainoaksi vaihtoehdoksi. Siinä olenkin sitten saanut makeat naurut, kun vastaantulija on tunkenut koiransa väkisin luoksemme ja saanut meidän pojun hampaanjäljet nenukkaansa. Eihän se koiralle kiva tilanne ole, mutta omistajan reagointia on kiva seurata. Eihän koirani kovaa pure, mutta oppivatpahan opettamattomat koirat ettei joka paikkaan tarvitse höntyillä kuono pitkällä.

Olkaa vain tiukkoina muille lenkkeilijöille ja olkaa katsomatta vastaantulijaan päin. Vapaana juokseville koirille ei voi mitään, mutta muistakaa ettette hermostuksissanne syytä omaa koiraanne muiden koirien säntäilyistä.

Jos ei toisen koiran omistaja usko niin minä sanon niin että uskoo. En tietenkään loukkaa mutta kun tarpeeksi kylmällä ja tiukalla äänensävyllä sanoo että pidä se koira siellä luonasi niin kyllä uskovat. Jos koira silti lähtee tulemaan olen yleenäsä pysähtynyt, ottanut pari askelta taaksepäin, vetänyt oman koira selkäni taakse ja suorastaan huutanut että älä päästä!
Minulle on ihan sama mitä mutisevat.

Jos koira tulee vapaana niin räyhään ja huudan niin paljon että ei tule. Ja toivon että ei tosiaan tule.


Näin suojelen omaa koiraani kuten alkuperäinen kirjoittaja kirjoittaa. Eli tarpeeksi pontta, ääntä, rohkeutta, mitä tahansa.

Aina ei voi sitä valitettavasti estää mutta kaikkensa voi tehdä ja sitten tietää myös tehneensä kaikkensa.

meillä myös ihan samanlainen tilanne, ja välillä oikein alkaa raivostuttamaan kun ihmiset eivät ymmärrä puhetta! Yleensä pyrin välttämään näitä tilanteita siten, että en katso vastaantulevaa lenkittäjää päin, mutta jos hän kuitenkin päästää koiransa oman koirani luokse, silloin sanon ensin ystävällisesti, että meillä ei lenkillä haistella toisia koiria. Jos tuo ystävällinen versio ei auta, sanon sitten sen verran vihaisesti että varmasti auttaa. tästä syystä saankin sitten monilta ihmisiltä vihaisia mulkaisuja, mutta en välitä siitä, meillä on säännöt ja niitä noudatetaan sanoivat muut mitä tahansa. Koirapuistot ym muut sellaiset paikat ovat sitten toisiin koiriin tutustumista varten.

Eli neuvoni on, että yritä ensin hyvällä, jos ei auta niin sitten pahalla, äläkä välitä siitä mitä muut sinusta ja koirastasi ajattelevat. Se onkin sitten hankalampi juttu jos vastaantuleva koira on vapaana, mutta silloin ehkä yrittäisin samaa kuin tuo yksi ylempänä kirjoittanut henkilö.

Tsemppiä! :)

Tietenkin sanot heti kun näet vapaan koiran omistajan, että laita koira kiinni. Niin minä teen, mikäli tilanne näyttää uhkaavalta. Mutta en tee niin vain omaa asemaani pönkittääkseni..

Tietenkin olet opettanut oman koirasi ainakin pysähtymään kun se näkee vapaana olevan koiran tai koiran yleensä.

Itse pidän koirani metsätiellä vapaana ja se pysähtyy nähdessään vastaantulevan koiran tai ihmisen, odottaa minua. Senjälkeen otan sen hihnaan.

Koirani on hyvin arka ja jää siksi usein makaamaan kun on hihnassa ja vastaan tulee koira. Riippuu kuitenkin siitä miten vastaantuleva koira sitä KATSOO.
Vapaana sillä ei ole ongelmia vastaantulijoiden kanssa , on vain varuillaan. Kestää hetken tutustua.

Usein jos vastaantulevan koiran omistaja näyttää ystävälliseltä niin kysyn saisiko koirani leikkiä hänen koiransa kanssa. Usein muutaman lauseen jälkeen tiedän kannattaako edes kysyä. Usein näen jo naamasta kannattaako edes sanoa päivää.

Silti sanon.

Koirani on pieni, valkoinen, kiltin näköinen ja kiltti.

Ongelmana ovat vastaantulevat hihnassa olevat sellaiset koirat jotka vetävät ja ovat voimakkaampia kuin taluttajansa.

Niistä koiranomistajista jotka katsovat itsensä minua ylempiarvoisiksi ja koiransa jotenkin paremmiksi kuin omani..en piittaa.

Kun koirani oli puolivuotias, lenkillä vastaan tuli nainen joka huuteli että onko se tyttö vai poika ja että hänen koiransa on äkäinen pojille -sanoin että "poika tää on, älä päästä sitä lähelle" ja nainen tuli saman tien viereen - eikä pelkästään viereen vaan se koira säntäsi pennun kimppuun ja puraisi kuonoon! Herranen aika että säikähdin. Nainen pahoitteli mutta mitä se auttaa. Ehdotin rouvalle ettei lenkittäisi yleisillä tiellä koiraansa, joka on selvästi vaarallinen ainakin muille koirille.

Tilanne kaksi: olimme lenkillä ja vastaan tuli toinen rouva, jolla kaksi pahasti vetävää ja minun pienelle koiralleni raivoavaa koiraa hihnoissa. Hyvä että jotenkuten pysyivät kiinni. Rouva huuteli minulle, että nämä pojat ovat äkäistä sorttia. Me vaihdoimme tien puolta, pakkohan se oli muuten olisimme joutuneet suden suuhun. Mutta en voinut olla ilmoittamatta, että ei tuollaisten koirien kanssa pidä kulkea yleisellä jalkakäytävällä.

Kolmas rouva ilmoitti tuodessaan koiran luoksemme että tämä on joskus äkäinen mutta nyt tuntuu heiluttavan häntäänsä. Tuumasin, että pidä se siis pois luotamme koska en halua ottaa mitään riskiä arvaamattoman koiran kanssa.

Olemme muuttaneet uudelle alueelle lähiaikoina ja uskokaa tai älkää, täällä tuntuu olevan tosi paljon hihnassa rähjääviä koiria. Onneksi sentään joitakin mukaviakin koiria on tavattu.

Minuakin kismittää kun emme saa koskaan kulkea rauhassa - mitäs minun opetuksista kun toiset päästävät koiransa änkeämään luoksemme. Koirani on nyt 1-vuotias, traumoja ei puolivuotiaana hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta tullut tosin hieman arkailee isoja koiria. Muuten heiluttelee häntäänsä kaikille ja kaikelle kiinnostavalle. Olen yrittänyt parhaani mukaan opettaa ohittamista ilman mitään pysähtymisiä ja tunnusteluja mutta läskiksi vissiin menee.

minä olen se joka huutaa ja räyhää, kun ei meinaa ihmiset ymmärtää kun sanoo, että älä päästä sitä koiraasi lähelle.
Minä olen se ämmä, joka on huutanut "häivy! älä päästä tai mä potkasen!"

On se tietysti ikävää näin sanoa muille "mukaville" koiraihmisille, mutta olen tullut siihen tulokseen että ei voi vieraillekkan ihmisille lässyttää vaan pitää olla riittävän tehokas että menee jakeluun, että minun koirani ei ole muiden leikkikalu.

Nyt osa lähiseudun koirankuljettajista osaa jo väistää minua.