Onko mahdollista lähettää ihmisille ajatuksia vastoin niiden tahtoa?
Entäs te jotka osaatte lukea ajatuksia: osaatteko sulkea sen, tapahtuuko sitä vain tahdostanne?
Onko telepaattinen viesti pakko saada, vaikka sitä ei halua? Voisiko joku esim. lähettäää jollekulle koko ajan ajatuksiaan ilman kontrollia niin että toinen saisi ne aina ja ahdistuisi niistä?
Minulle vain käy hermostuessani niin, että päähän nousee noloja ajatuksia ja minusta tuntuu, että joku tietty tietää ne. Ajattelen aika spontaanisti niin, ja en osaa olla ns. "lähettämättä" ajatuksia, paisti jos meditoin. Ja minusta tietysti tuntuu että "uhrit" ahdistuvat siitä, ja minun ajtuksistani.
Okei, tämä on neuroosi. En usko tähän oikeasti ja koko ajatus on ihan naurettava.
Halusin vain kysyä teiltä olisiko edes mahdollista kiusata jotain telepaattia jatkuvasti tuputtamalla hänelle ajatuksiaan?
Entäs te jotka osaatte lukea ajatuksia: osaatteko sulkea sen, tapahtuuko sitä vain tahdostanne?
Onko telepaattinen viesti pakko saada, vaikka sitä ei halua? Voisiko joku esim. lähettäää jollekulle koko ajan ajatuksiaan ilman kontrollia niin että toinen saisi ne aina ja ahdistuisi niistä?
Minulle vain käy hermostuessani niin, että päähän nousee noloja ajatuksia ja minusta tuntuu, että joku tietty tietää ne. Ajattelen aika spontaanisti niin, ja en osaa olla ns. "lähettämättä" ajatuksia, paisti jos meditoin. Ja minusta tietysti tuntuu että "uhrit" ahdistuvat siitä, ja minun ajtuksistani.
Okei, tämä on neuroosi. En usko tähän oikeasti ja koko ajatus on ihan naurettava.
Halusin vain kysyä teiltä olisiko edes mahdollista kiusata jotain telepaattia jatkuvasti tuputtamalla hänelle ajatuksiaan?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Luulen että ahdistus on vain sinun ongelmasi, etkä "lähetä" sitä muille. Meistä itsekustakin tuntuu usein siltä että joku toinen tietää "nolot" ajatukset (itse asiassa on olemassa hyviä tekniikoita joilla pakonomaisista ajatuksista pääsee eroon, ja pakkoajatuksille, niinkuin pakkoliikkeillkein, on määritelmät, syyt ja hoito jos ne osoittautuvat sairaalloisiksi, hei, et olisi ainut jolla on nupissa vikaa :D kaikessa hyväntahtoisuudessa, minullakin on) mutta luullakseni voit olla ihan rauhassa sikäli että suoranaisesti ajatustenlukuun tuskin kukaan pystyy. Tunteensiirto toki on mahdollista ja sitä kautta saatat siirtää ahdistuksesi ja kiusaantuneisuutesi muihin empaattisiin ihmisiin lähelläsi, ja siitä saada vaikutelman että he näkevät ajatuksesi. Hyvinkin mahdollista.
Minun neuvoni on siis vetää syvään henkeä ja pystyttää ympärilleen mielikuvana aita. Voit vaikkapa tehdä sellaisen aidan josta haluamasi pääsee läpi mutta se mitä haluat pitää itselläsi, ei pääse. Mielikuvaharjoitukset toimivat oikein mukavasti noin... Jos taas ahavitset ajatusten olevan pakonomaisia, kuin joku tosiaan ajaisi niitä sinun päähäsi, tarvitset todennäköisesti ammattilaisen mielipiteen asiasta.
***
Aitoja olen kyllä pystytellyt, semmoista missä on musta ja valkoinen kerros ja ties mitä berliinin muuria, joka estäisi "aivovuodot".
Ajatukset ovat pakonomaisia, mutta se on pakkoneuroosi ja mitä niistä nyt olen lukenut, -no eihän niihin juuri mikään auta. Ajan ne päähäni itse, tai hermostumiseni ajaa.
Olisin kiinnostunut tietämään vähän lisää niistä tekniikoista joilla pakkoajatuksista pääsisi eroon, meditaatioita ym. Niiden berliinin muurien ym. lisäksi olen visualisoinut kuristavani ne ajatukset, hukuttavani ne, haihduttavani tuhkana tuuleen ja polttavani poroksi paperilapulla (hautasin tuhkat maahan). Eikä niihin tunnu mikään auttavan. Sitkeitä on ja aina ne nousee.
Jos niinkin voimakkaat harjoitukset kuin polttaminen jne ovat epäonnistuneet, neuvoisin kääntymään psykiatrin puoleen. Pakkoneuroosista pääsee ammattiavulla eroon, yksin et pysty paljoa tekemään.
Omani meni ohitse ajan kanssa. Ensimmäinen ajatus tuota toimenpidelistaasi lukiessa oli se että kovin hyökkääviä mielikuvia olet käyttänyt, yritä vielä ripustella siihen aitaan peilejä, pelottamaan ja heijastamaan takaisin "sinne mistä tulivatkin"?
Mutta tosiaan, sinuna hakisin avun sellaisen tohtorin luota joka on korvienväliin erikoistunut :D onnea matkaan.
***
>> olen visualisoinut kuristavani ne ajatukset, hukuttavani ne, haihduttavani tuhkana tuuleen ja polttavani poroksi paperilapulla >>
Nuo taitavat nyt olla sellaisia paksukaulaisia mörköjä, joita ei voi kuristaa. Parempi tapa työskennellä mielen hallinnan edistämiseksi on opetella hyväksymään itsensä ja alkaa kuuntelemaan itseään syvemmältä, sydämen ääntä tms.
Yritykseni taitavat olla aika vihamielisiä. Vihamielisyys hermostuttaa lisää ja ajatukset hyökkäävät takaisin. Pitäisi kai lähettää ne kukitettuina etuovelta pois sen sijaan että yritän hyökätä niidne kimppuun. Itse asiassa sehän on vähän niinkuin itsensä kimppuun hyökkäämistä. Olen keksinyt aika paljon ajatuksia joita en "saa" ajatella.
Olen esimerkiksi rajoittanut mielikuvitustani koska on ilkeää ajatella hyvistä ihmisistä ilkeitä edes mielikuvituksessa. Siksi osa rakkaista pakkoajatuksistani on sellaisia, missä hyvät ihmiset sekoitetaan kamliin asioihin, ja sitten ajatttelen että se ihminen luki sen ja loukkaantui.
Sitten unelmointi on kielletty koska ei saa olla ihastunut, eikä saa antaa kenenkään ajatuksia lukevan luulla että olen ihastunut. "Likaiset" ajatukset ovat kiellettyjä, koska minun pitäisi yrittää olla puhtaan valkoinen siveyden sipuli, ajatuksissanikin.
Eli saattaapi johtua siitäkin, että yritän ylikontrolloida omia ajatuksiani ja hermostun koska en pysty siihen.
Joskus torjunta kyllä onnistuukin. Esim meditointi voi rauhoittaa, ja vouin itsepintaisesti kääntää ajatukset muihin asioihin ja hyvällä tuurilla ne alkavat juosta normaalin sekaisesti asiasta toiseen eivätkä jumitu mihinkäöän ärsyttävään. Kyllä se kuristuskin voi vähäksi aikaa auttaa, mutta kun ne tulevat myöhemmin takaisin.
Tiedän toki, että tämä on muutenkin näitä ilmasta taiottuja ongelmia, jotka olen lisäksi muuttanut kärpäsistä härkäsiksi.
kävisikö paniikkihäiriö kuvaamaan tuota ahdistusta: nousee esiin ajatuksia, joita ei muuten ajattele ja siten tunnista omakseen. Vaistot alkavat ohjata järkeä...
Ei minulla ole paniikkikohtauksia. Ulospäin voin näyttää jopa ihan normaalilta, vaikk ajtukset häiritsisivät ja lannistaisivat. En mene paniikkiin, pulssi ei kiihdy. Alkaa vain ärsyttää. Ei tunnu että pitäisi piiloutua tai juosta karkuun.
Sinulla on se ongelma ettet ole oikeanlaisessa suhteessa muihin ihmisiin. Tarkoitan, että kuvittelet olevasi maailman napa ja huomion keskipiste.
Kaikki ympärilläsi hyörivät ihmiset ovat siinä omassa unessaan ja katsovat maailmaa kahdella silmällä pienen kaistaleen sinnepäin mihin heidän päänsä osoittaa. He ovat kiinnostuneita omista asioistaan. Ajattelepa kuinka monen ihmisen aistimiin sinäkin olet joutunut?
Se on niin vähästä kiinni kun itsekin olen kamppaillut samanlaisen asian kanssa.
Se häipyi kun aloin huomata, ettei se ole minusta kyse koko ajan. Silloin huomasin että minulta puttuu itsearvostus. Edes silloin kun pidät esitelmää, se ei ole sinusta kyse. Kaikki ovat keskittyneitä itseensä.
Sinuakin arvostetaan. Kuvittele itsesi mielessäsi.. Arvostatko itseäsi? Tästä on kysymys. Eivät ne muutkaan ole niin tärkeitä ihmisiä.
Ei se ole sinusta kyse. Saat ajatella mitä lystäät. Eivät muut niistä tiedä ellet ruumiillasi niistä kerro. Arvosta itseäsi niin muutkin arvostavat sinua.
-------------------------------------------------
Millainen on ihmisen ilme kun hän huomaa kaikkien olevan unessa?
Mieheni ja minun välillä vallitsee telepatia tuon tuostakin, varsinkin jos olemme molemmat hyvällä tuulella ja energisiä. Ei siinä edes ehdi "sulkea mieltään", kun tuon tuostakin sanoo jotain ääneen ja toinen älähtää että ajattelin juuri tuota ihan samaa. Meillä on hyvin vaikea sanoa kumpi on lähettäjä ja kumpi vastaanottaja, kun sama ajatus tuntuu pullahtavan täsmälleen samaan aikaan kumpaankiin päähän.
Erään kerran unessa kuulin mieheni myöntävän että hän oli valehdellut eräästä asiasta, ja unta kertoessani hän myönsi että uni on totta. Toisen kerran näin unta tapahtumista mitä mieheni luki romaanista juuri samalla hetkellä 50 km päässä minusta. Se valehtelujuttu ei ollut mitään vakavaa (olipahan vaan asia jossa ukko oli rehennellyt...) ja jälkimmäinen lähinnä huvittava.
Ehkä kaiken tämän vuoksi suhtaudun sen verran optimisesti telepatiaan, että en jaksa oikein uskoa vihamielisten ihmisten pystyvän lähettämään väkisin toisen ihmisen päähän ajatuksia joita tämä ei halua. Olettaisin että telepatia edellyttää sellaista resonanssia kahden ihmisen välillä että moisen harmonian on pakko perustua rakkauteen ja läheisyyteen. (Muut telepatiakokemukseni liittyvät äitiini ja veljeeni, eikä minulla ole yhtäkään negatiivista telepatiakokemusta esim. ns. vihamiesten kanssa.)
Kyllähän sitä liikkuu kaikenlaisia taruja siitä mitä helvetillistä on osattu tehdä jossain "Atlantiksella" tms. mutta nyt on nyt ja elämme aikaa jossa ihmisen toiselle tekemä paha on ihan fyysisellä tasolla tapahtuvaa, ei siihen mitään sen kummempia energeettisen tason häslinkejä tarvita että saa tahtoessaan toiselle pahan olon aikaan.
Mutta mitä tulee häiritseviin ajatuksiin, niin minäkin uskon että ne johtuvat lähes poikkeuksetta ihmisen aivoissa olevasta häiriötilasta. Ahdistuneisuus aika helposti saa aikaan pakkoajatuksia jotka saattavat olla niin outoja ja sairaita että ne on hyvin vaikea mieltää omasta päästä syntyneeksi. Mutta kun ajatellaan miten outoja omat unetkin voivat olla, ja kuitenkin ne ovat omasta alitajunnasta lähtöisin, niin kyllä sieltä alitajunnasta voi periaatteessa tulla ihan mitä vaan.
Tietysti jos oikein alkaa kaikki se kama ahdistaa, niin voihan sitä heittää kaikenlaista suojaavaa rituaalia, vaikka mitään erityistä ulkopuolista pahansuopaa lähdettä "pahoille ajatuksille" ei olekaan. Voi vaikka opetella keskittymään johonkin voimalliseen myönteiseen ideaan kuten Buddha, Jeesus, aurinko, valo, luonto, meri jne. Tai voi pyrkiä tyhjentämään mielensä kokonaan, tai suhtautuu välinpitämättömästi mieleen nousevaan skeidaan. Kun siihen ei takerru eikä ajattele niitä ajatuksiaan lainkaan, ne saattavat uuvahtaa olemattomiin.
En minä luullutkaan, että omat oudot ajatukseni tulisivat muilta, vaan että minä lähetän ne eteenpäin muille. Ei minulla ole mitään niitä ihmisiä vastaan joille "lähetän", mutta heillä olisi kyllä hyvä syy vihata minua, jos he oikeasti saisivat ajatukseni. Ajatuksissani voin esimerkiksi yhdistää kohteeni joihinkin kamaliin asioihin, joihin en oikeatsi yhditäisikään niitä, ikinä.
Esimmäinen kohde oli todellakin silloinen ihatus eli EI TODELLAKAAN mikään vihamies. Mutta ajatus että se tietäisi ajatukseni, ahdisti minua.
Minua on vaan joskus jotkut katsoneet niin säikähtäneesti ja oudosti että on tuntunut, että se tiesi sen ajatuksen oikeasti. Ja kerran olin ylipirteällä tuulella eikä ollut mitään toivoa ajatusten normalisoimisesta ja mielen sulkemisesta. Silloin istuin koulun koneen edessä ja "uhri" lähti paikalta ja meni toiselle tietokoneelle kauemmas minusta.
Ajatukseni olivat todella noloja ja typeriä (minulle) ja en haluaisi oikeasti ihmisten tietävä'n niitä. Silti jattelen tavallan pinnalla, ihan kuin puhuisin ne niille ihmisille ilman ääntä.
Eli minä olen täällä se syyllinen. En halua toisille phaa oloa, mutta minulla on itselläni hermostunut olo ja saan pahan olon siitä, että ajattelen muille tulevan pahan olon ajatuksistani.
Ei minulla ole mitään kykyjä, mutta jos kohteet ovat telepatian osaajia tai jonkin sortin selvännäkijöitä, ne saavat ajatukset.
Tästäkin pääsisi eroon kysymällä "kohteilta" että ovatko he saanneet ajatuksiani vaiko ei. Sitten saisin kommentteja tyyliin "Mitä vittua?" ja "hakeudu hoitoon, taidat tarvita apua.". Se olisi tosi noloa, mutta ainakin tietäisin etten ole lähettänyt mitään... ei sieltä todennäköisesti aiankaan myönteistä vastausta tulisi.
Voisin ainakin lakata häpeämästä ja inhoamasta omia ajatuksiani, kun tietäisin etten nolaa itseäni lähettämällä niitä.
No joo, enpä oikein jaksa uskoa että sinä lähettelet tahtomattasi "inhottavia" ajatuksia muiden riesaksi. Tai jos nyt niin tapahtuisikin, niin en pitäisi sinua velvollisena syyllistymään, voihan tilanteeseen olla jotain karmisiakin syitä.
Mutta ihkasen ensimmäiseksi ajattelisin kyllä että kun olet hermostunut, ehkä sitten ulkoisestikin käyttäydyt jotenkin sen verran oudosti että ihmiset varmuuden vuoksi vähän karttavat. En nyt tarkoita että vaikuttaisit pelottavalta tms., mutta joskus jotkut eivät siedä edes sitäkään että joku pälyilee (eikä katso suoraan silmiin) tai jotenkin venkoilee raajojensa kanssa tai pyörii väkkäränä... Tai mitä nyt sitten ihmiset tekevätkään kun ovat kuin kissa pistoksissa.
Lähinnä suosittelisin kehittämään itsevarmuutta - vaikka se toki on aina helpommin sanottu kuin tehty...
että me kaikki ihmiset ajattelemme ikäviä ja kamalia asioita lähimmäisistämme, rakkaista, tutuista, tuntemattomista yms. eikä se ketään vahingoita. Totuus on ettei ne ajatukset tule heille mitenkään tietoon, ellet sitten itse käytökselläsi, ilmeilläsi yms. anna niiden näkyä.
Ihmiset van on sellaisia, että he helposti keskittyvät vain itseensä ja omiin tekemisiinsä tajuamatta, että niin myös kaikki muut tekevät. Pelkästään huoli siitä, mitä nyt muut ajattelevat minusta voi aiheuttaa neuroosin, vaikka loppujen lopuksi jokainen muukin ajattelee samoin.
En nyt oikein saa esille pointia, jota yritän sinulle tuoda esille kirjoituksessani. Toivon kuitenkin, että antaisit itsellesi armoa etkä olisi niin ylikontroloiva itseäsi kohtaan. Ajatukset ovat vain ajatuksia, niitä on kaikenlaisia ja se on hyvä ja tarkoituksenmukaista. Ajattele nyt, jos ihmiset eivät saisi toteuttaa itseään mielikuvissaan ja purkaa tunteitaan ajatuksissaan, niin missä se tapahtuisi? Todellisessa elämässäkö? Ehkäpä ne ajatukset ovat kuitenkin turvallisempia, sillä esimerkkina minäkin olen usein käyttänyt mielikuvituksessani väkivaltaa rakkaaseen ihmiseen, koska tämä on ottanut päähän mutta en ikinä tekisi niin oikeasti, eikä kohteeni ole tiennyt asiasta yhtään mitään, sillä en ole näyttänyt hänelle ilmeistäni ajatuksiani....
En olisi huolissani telepaattisesta häirinnästä. Aivan liian kaukaa haettua, ja sanon tämän sinulle maagikon ominaisuudessa.
Olennaisempaa sinun olisi uskoakseni selvittää, minkä vuoksi mieleesi nousee niin paljon automaattisia pakko-ajatuksia, joita et hyväksy.
Ajatus, että ympärilläsi olevat ihmiset (tai vaikka kaukanakin olevat) tarkkailevat ajatuksiasi tai voivat lukea niitä, kuulostaa kyllä neuroosilta.
Itse olen myös hieman neuroottinen ja suuruudenhullu. Mieleeni nousee joskus pahantahtoisia ajatuksia. Sitten pelkään, että ajatukseni voivat toteutua ja aiheutan jotakin vahinkoa. Toisinsanoen en voi täysin hallita ajatuksiani, ja pelkään että ne vaikuttavat maagisesti ympäröivään todellisuuteen. Mikä on kyllä klassisen sairasta.
Näin magian harjoittajan näkökulmasta tuo ei toki ole aivan pähkähullua, mutta tässä tapauksessa kannattaa minusta soveltaa sitä magian määritelmää, jonka mukaan magiassa on kyse syvän TAHDON ja tarpeen aikaansaamasta psyykkisestä vetovoimasta tapahtumaketjuihin ja kohtaloihin, eikä neuroottisten pakko-ajatusten aiheuttamasta huolesta ja hermostuneisuudesta.
PS. Mikäli joku läsnäoleva ihminen vaikuttaa voivan lukea ajatuksiasi, se saattaa johtua myös siitä, että ajatuksesi näkyvät saman tien naamastasi, ryhdistäsi ynnämuusta kehonkielestä. Jotkut ovat tosi hyviä lukemaan ihmisiä ja voivat kuvitella mitä toinen ajattelee.
puhutaan telepatiasta/ajatusten lähettämisestä tulee heti mieleen kaksoset. Niinhän aina sanotaan että kaksosilla on yleensä jonkinlainen yhteys. Uskon/luulen että luottamus mikä heillä ja tuntemus toisistaan on se yksi avain, arg nyt en kerkeä enempää sepostaa.
Tällä nyt ei varsinaisesti magian kanssa ole paljon tekemistä mutta, huomaan että sinulla on samoja kuin minulla oli ja on vähän vieläkin.
Ja ei. En voi lukea ajatuksiasi, eikä minua kiinnosta tippaakaan mitä sinä ajattelet.
Myös kaverini isä oli kerran sanonut että hänellä oli sama ongelma kun hän oli pieni.
Itsellänikin oli vuosikausia sama ongelma. Luulin että muut voivat lukea ajatukseni koko ajan. Lisäksi kuvittelin että eräs tapaamani "selvänäkijä" lukee ajatuksiani aina välillä. En tiedä onko niin, mutta en minäkään ihmistä kummempi ole ja ihmiset ajattelevat ja saavat ajatella kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Jos ajatuksia voisi lukea niin tuskinpa pankkiryöstöjä tapahtuisi tai vankiloissa olisi porukkaa. Toinen asia onkin jos kehitetään laitteita mitkä esimerkiksi havaitsevat "rikollista käyttäytymistä" ja niitä asennetaan kauppoihin.
Itseäni ahdistaa aina jotenkin suuret tilat missä on paljon ihmisiä, kun ajattelen että joku tarkkailee minua ja sitten kun huomaan että jotkut katsovat kummasteleva ilme naamallaan, niin hermostun entisestään :(
Mutta en tiedä miksi. Mitä oikein pelkään? Mitä yritän suojella? Minusta on kuitenkin alkanut tuntua siltä että tämä ratkeaa itsestään.
Sitä kun jokin asia on elämässä tarpeeksi kauan niin siihen tottuu, eikä sitä sitten enää huomaa ja lopulta siitä tulee tarpeellinen.
En halua mitään lääkeitäkään alkaa syömään. Haluaisin vain tietää mistä tämä johtuu.
Tavallaan, en voi sulkea ympäristöä mielestäni.