Oikeasti tarvitsen jotain millä jaksan. Mieheni lapset tulevat taas tänne perjantaiksi asti eikä siinä mitään, kivaa nähdä heitä pitkästä aikaa:)
Mutta kun lasten äiti aloittaa (aloitti itseasiassa jo eilen) saman taistelun joka ikinen kerta kun lapset tulevat tänne meille. Kysymys on siis sellaisesta tapauksesta joka ei halua lapsia missään nimessä minun lähelleni. Syytä en vielä tänäpäivänäkään tiedä..
Oloni muuttuu masentuneeksi ja väsyneeksi kun lasten v-loppu koittaa, olen huomannut sen johtuvan ainaisesta stressistä. Nainen haukkuu minua milloin miksikin ja huonoksi ihmiseksi nyt eniten. Tämä taas on huonoin ihminen arvostelemaan minua kun ei ole minua oikeastaan kuin ohimennen nähnyt. Mustasukkaisuus asiat ja huoltajuuskiistat on jo taisteltu mutta vieläkin hänellä joku hiertää.. olen niin väsynyt sellaiseen turhaan tappeluun. Ihan kuin elämässä ei olisi (hänellä) mitään muuta tekemistä..?!
Tähän asti olen oikeastaan vaan ollut ja tyytynyt osaani, kuuntelen haukut kiltisti, en ole lähtenyt siihen leikkiin mukaan. Hoidan omat asiani ja elän omaa elämääni.. mutta kyllä se ihminen osaa pahoittaa mieleni pahoilla sanoillaan ja solvauksillaan.
Odottelemme tässä miehen kanssa yhteistä lasta, voihan olla että olen raskauden takiakin näin väsynyt ja voimaton... mutta voisi aikuinen ihminen vähän miettiä käyttäytymistään, vai mitä?
Onko muka kauhean viisasta lähes tuntematonta ihmistä arvostella ja haukkua, sekä piinata (nytkin kohta jo vuoden) eikä aikomustakaan minua jättää rauhaan.
Nyt lapset siis taas tulevat ja alkavat perään soittelut tyyliin että mitä "se" (eli minä) siellä oikein teen, leikinkö lasten kanssa, mitä ruokaa laitan ym ym. Kaikki tekemäni ruokakin on väärää. Samoin jos lasten kanssa askartelen, on se turhaa... Yksi naurettavimmista on kun hän odottaa lasten sanovan minusta jotain pahaa tai väärää, eniten odottaa että ryyppäisin ja kohtelisin heitä huonosti jotta hänellä olisi hyvä syy hakea lapset pois! Totuus on se etten juo ollenkaan alkoholia, ei myöskään mieheni eli lasten isä. Äiti itse on viihteellä harva se päivä ja soittelee humalassakin lapsille... aika ristiriitaista?
Eli miten jaksan tämän kaiken taas, keksikää jotain kivoja konsteja...=)
T. Avopuoliso
Mutta kun lasten äiti aloittaa (aloitti itseasiassa jo eilen) saman taistelun joka ikinen kerta kun lapset tulevat tänne meille. Kysymys on siis sellaisesta tapauksesta joka ei halua lapsia missään nimessä minun lähelleni. Syytä en vielä tänäpäivänäkään tiedä..
Oloni muuttuu masentuneeksi ja väsyneeksi kun lasten v-loppu koittaa, olen huomannut sen johtuvan ainaisesta stressistä. Nainen haukkuu minua milloin miksikin ja huonoksi ihmiseksi nyt eniten. Tämä taas on huonoin ihminen arvostelemaan minua kun ei ole minua oikeastaan kuin ohimennen nähnyt. Mustasukkaisuus asiat ja huoltajuuskiistat on jo taisteltu mutta vieläkin hänellä joku hiertää.. olen niin väsynyt sellaiseen turhaan tappeluun. Ihan kuin elämässä ei olisi (hänellä) mitään muuta tekemistä..?!
Tähän asti olen oikeastaan vaan ollut ja tyytynyt osaani, kuuntelen haukut kiltisti, en ole lähtenyt siihen leikkiin mukaan. Hoidan omat asiani ja elän omaa elämääni.. mutta kyllä se ihminen osaa pahoittaa mieleni pahoilla sanoillaan ja solvauksillaan.
Odottelemme tässä miehen kanssa yhteistä lasta, voihan olla että olen raskauden takiakin näin väsynyt ja voimaton... mutta voisi aikuinen ihminen vähän miettiä käyttäytymistään, vai mitä?
Onko muka kauhean viisasta lähes tuntematonta ihmistä arvostella ja haukkua, sekä piinata (nytkin kohta jo vuoden) eikä aikomustakaan minua jättää rauhaan.
Nyt lapset siis taas tulevat ja alkavat perään soittelut tyyliin että mitä "se" (eli minä) siellä oikein teen, leikinkö lasten kanssa, mitä ruokaa laitan ym ym. Kaikki tekemäni ruokakin on väärää. Samoin jos lasten kanssa askartelen, on se turhaa... Yksi naurettavimmista on kun hän odottaa lasten sanovan minusta jotain pahaa tai väärää, eniten odottaa että ryyppäisin ja kohtelisin heitä huonosti jotta hänellä olisi hyvä syy hakea lapset pois! Totuus on se etten juo ollenkaan alkoholia, ei myöskään mieheni eli lasten isä. Äiti itse on viihteellä harva se päivä ja soittelee humalassakin lapsille... aika ristiriitaista?
Eli miten jaksan tämän kaiken taas, keksikää jotain kivoja konsteja...=)
T. Avopuoliso
Vastaukset 9
Vanhimmat
meitä on muitakin samassa tilanteesa kuin sinä.
päivänne,älkää viitsikö. Antakaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tuolla tavalla juuri se ihminen voittaa! "eipä siitä ollu mun exälle eukoks,huonot hermot sillä oli, ei saanu exä pidettyä kurissa sitä,toista se oli mun kanssa..."
ja "isänne alvariinsa vaihti eukkoa,kun on niin mahoton tyyppi"
ja "kyllä se vielä mun luo takas tulee,aikansa kun liehuu"
On näitä kuulkaa kuultu jos yhen sun toisen suusta.
Tahallaan ärsyttävät uusikkoa,mummujen kautta kerrotaan kaikkea....
Unohtakaa ja älkää antako sen exän pilata päiväänne! Mitä välitätte vieraan ihmisen ajatuksista...miksi pilata päivänsä.
joukkoon tummaan, joka kärsii samasta asiasta..
Moi
yksinkertaisesti vältä tilanne missä voisit saada haukut. Ei sinun tarvitse häntä päästää sisään ja jos tunkee niin lähde silloin kävelylle..
Samoin ei sinun tarvitse vastata hänen soittoihinsa koska huoltajuussopimuksessa on miehesi nimi joten anna hänen ottaa se saasta vastaan. Unohda vaikka ladata puhelimesi ja eihän siihen tarvitse vastata..!
Itse olen ex vaimo mutta minulle ei tulisi mieleenkään tunkea kenenkään luokse tai soitella kenenkään perään.
Hoida vauvaasi, käy kävelemässä ja nauti odotuksesta. Minä itsekin 32 v raskaana joten tiedän että tuollainen stresi ei tee sinulle hyvää.
Minun ex:n vaimo yritti silloin suhteen alussa soitella koko ajan ja ahdistuin siitä. Hän oli lukenut kasvatuksesta mutta minä olin kasvattanut joten ne neuvot ja holhoamiset ahdisti. Kyllä hän lopetti kun ei puhelimeen enää vastattu.
Jos ei auta vaihda numero sillä miehesi voi ottaa no puhelut vastaan sillä onhän hän huoltaja...
Anneli
miehen elämästä, ja etsi lapseton mies! Helppo konsti, eikä tarvi kitistä.
nainenhan on jo tiineennä elikkäs mies on iskenyt nais- paran jalkaan painavan rautapunnuksen. Ei tuosta ruletista enää vain lähdetä ja haeta uutta miestä. Tilanne jatkuisi samanlaisena jossain muussa perhe- idyllissä, ehkä pahempana. Parempi vain jatkaa ja sopeutua. Sieltä on tulossa lasten rippijuhlat, häät, ristiäiset, hautajaiset... lista on loputon. On vain sopeuduttava ja otettava vellilusikka kauniiseen käteen.
Yksinkertaista, älä vastaa puhelimeen. Tai katkaise puhelu siitä c-nappulasta aina kun hän soittaa, ymmärtää varmasti, ettet halua puhua hänen kanssaan. Jos on sen verran tyhmä, katkaise virta puhelimesta vaikka puoleksi tunniksi. Näin minäkin teen, tehokasta.
Ei sille exälle tarvitse tiedottaa mitä teillä tehdään tai syödään.
Lasten isä on vastuussa heistä silloin ja on aivan sama vaikka isä kutsuisi MLL:n hoitajan lapsia kaitsemaan.
Exän soittaessa vastaatte vain: "Täällä on kaikki hyvin, hei hei" ja luuri kiinni.
Jos ei auta, lopetatte puheluihin vastaamisen kokonaan.
sinun osasi on raskas, mutta olet itse valinnut elämäntiesi. Voimia ja jaksamista tarvitaan paljon, niin kuin muissakin viesteissä on ilmennyt, voit itse omalla suhtautumisellasi yrittää jaksaa paremmin, esim olla kuuntelematta. Tietysti voisit yrittää olla ystävällinen kerran, sanoa suoraan mitä olet mieltä ja jättää pallo hänelle. jos hän edelleen paukuttaa samaalla tavalla, voit jättää hänet oman arvon nojaan ja miettiä mikä on sinulle ja vauvalle parasta!? Miten paljon lasten isä pystyy vaikuttamaan, ymmärtääkö hän miten raskasta sinulla on? Voisiko hän tukea enemmän sinua, olla sinun puolella enemmän, tukevana puolisona sanun rinnallasi, varsinkin kun olet raskaana, miehesi tuki olisi hyvin tärkeää!!?
Minulla hieman samanlainen tilanne, mutta minulle sanoi eräs viisas nainen että kannattaa vain olla hyvin mukava toista kohtaan,ei antaa minkään hänen sanojen tai tekojen musertaa sinua,miehesi kyllä huomaa kumman puolella kannattaa olla. Minulla kyse on 2 vuotiaasta lapsesta, avopuolisosta, raskaudestani, lapsen äiti hyvin psyykkisesti sairas, lapsi kuit. hänellä, koittanut alussa saada minua ja miestäni eroamaan kaikilla valheilla yms. mutta olin mukava häntä kohtaan ja valehtelu lakkasi suur. osaksi. Jos teillä vain on rakkautta elämässä ja keskinäistä tukemista, uskon sinun olevan vahva jaksamaan tuo elämäntilanne. Toivon että lapsien isä antaa sinusta lapsilleen erinomaisen kuvan ja puolustaa sinua! Jaksamista valitsemallesi tielle, rakkaudelle ja raskaudelle!!