Alakerrassani asustaa nuorehko yh-äiti pienen n. 2-3-vuotiaan lapsensa kanssa.
Ei päivääkään, etteikö naapurista kuuluisi molempien huutoa ja itkua. Ymmärrän, ettei lapsen kasvatus ole kaikille helppoa, mutta pitääkö silti huudattaa ja huutaa joka asiasta lapselleen? Minulta menee hermot ja totta puhuen pelkään sen lapsen puolesta.
Joskus tekisi mieli mennä tarjoamaan jonkinlaista apua äidille, mutta en uskalla. Luulen, että hän suuttuisi, jos tajuaisi, että minä täällä kyttään ja kuuntelen.
Joinakin viikonloppuina äiti pitää bileitä asunnossa ja toivon vain sydämeni pohjasta, että se lapsi on sukulaisillaan hoidossa niinä iltoina...
Milloin toisten asioihin saa puuttua?
Ei päivääkään, etteikö naapurista kuuluisi molempien huutoa ja itkua. Ymmärrän, ettei lapsen kasvatus ole kaikille helppoa, mutta pitääkö silti huudattaa ja huutaa joka asiasta lapselleen? Minulta menee hermot ja totta puhuen pelkään sen lapsen puolesta.
Joskus tekisi mieli mennä tarjoamaan jonkinlaista apua äidille, mutta en uskalla. Luulen, että hän suuttuisi, jos tajuaisi, että minä täällä kyttään ja kuuntelen.
Joinakin viikonloppuina äiti pitää bileitä asunnossa ja toivon vain sydämeni pohjasta, että se lapsi on sukulaisillaan hoidossa niinä iltoina...
Milloin toisten asioihin saa puuttua?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuulostaapa ikävältä...Naapurisi varmaankin tarvitsee apua. Yksin pienen lapsen kanssa ei todellakaan ole mikään pieni kakku.
Voisitko ihan suoraan ystävällisesti joskus kysyä hänen kuulumisiaan. Yleensä se, että joku edes on kiinnostunut helpottaa. Voit osoittaa myötätuntoa ja osoittaa, että hänen on lapsensa ja itsensä vuoksi hyvä hakea lastenhoitoapua aina silloin tällöin.
Mikäli kuulostaa siltä, että lapsi kärsii ja tilanne vain jatkuu, niin voit tehdä (nimettömänäkin) soiton lastensuojeluun ja tiedustella heidän näkemystään asiasta.
Väsynyt äiti ei välttämättä itsekään aina tiedosta omaa tilaansa, vaikka kuinka lastaan rakastaisikin. Ennen vanhaan pienten lasten äitien ympärillä oli paljon muita ihmisiä, mutta nykyään äitienkin pitää aika usein selvitä yksin pienissä kopperoissaan päivästä toiseen.
Teet fiksusti, jos tarjoudut avuksi, mikäli tarvetta on. Ei nyt heti tarvitse iskeä raskaimmailla aseella; lastensuojeluilmoituksella.
Kuulostele ensin.
sellainen ystävällinen/pehmeä lähestymistapa. Tutustu naapuriisi, kysele kuulumisia ja heitä hänelle ihan pieneksi "täkyksi" että voit joskus leikkiä muutaman tunnin lapsen kanssa, jotta äiti voi hoitaa asioitaan.
Minustakin tuo lastensuojelu on ehkä liian järee juttu vielä. Jos saat puhumalla äidin hakemaan apua itselleen, että jaksaa. Jos sitten tilanne jatkuu tai näet että hän lastaan kohtelee huonosti, niin silloin soitto lastensuojeluun.
no jos lapsi kuulostaa kärsivältä kun itkee tai et sitälyötäs ym tokki kantsii tarjota apua,mutta jo toi lapsen ikäkin jo huudattaa lastajos paha uhma niin huuto tulee jo jos vaikka itse ei saa esim aukaista vetoketjuansa näin vain esimerkkinä,aivan riippuu tilanteesta.mut jos kerta äitikin itkeskelee niin on varmaan vväsynyt tai sitten tuntee toivottomuutta kun uhmaikäseen ei saa kontaktia helposti...ite olen yh ja mun lapsi todella pahas uhmas ja öisinkin voi nousta ja päättää et haluaa esim maitoa juomaan keittiöön ja jos minä sanon et ei keskellä yötä niin siinä jo show pystyssä ja varmasti kuulostaa kuin lapsella isompikin hätä
Tätä just mietinkin, ettei siellä kuitenkaan mitään hätää ole. Tiedän lähipiiristäkin, että lapset saatta olla tosi vilkkaita ja äänekkäitä. Siihen kun vielä vanhemmat korottaa ääntään niin sivullisesta kuulostaa kuin jokin pahempikin rikos olisi tapahtumassa.
Meidän naapurissa samankaltainen juttu. Tee kuten minä: Menin ihan noin vain pimpauttamaan ovikelloa ja kysyin, että tulisiko kaffelle (tietty valitsin sellaisen päivän, ettei ollu minkäänlaista kinaa naapurissa kuuluvissa) ja ottaisi lapsukaisen mukaan, kun niin pidän lapsista ja itsellänikin on eskarilainen...
Tulivat kylään ja viihtyivät. Äiti alkoi vähitellen (tuttavuutta jatkunut jo vuoden) kertoilla huolistaan. Työtön kun olen niin tarjouduin "hätäavuksi" pikkuista aina vahtimaan. Eli saa äiti vähän hengähtää ja käydä asioilla ihan yksin.
Minä saan tästä iloa päivään ja pikkuisen äiti - toivottavasti - voimia jaksaa pyörittää arkea ja henkireiän.
hehheh. et sentään taida olla meidän naapuri, mutta kyllä se lapsen huuto kyllä aika lailla tuohon ikään kuuluu. 2-3v lapset tuppaavat saamaan raivareita ja ilmaisevat muutenkin itseään äänekkäästi. ja se on asia, josta ET voi valittaa. kuuluu kerrostalossa ns. normaalin asumisen ääniin.
toinen juttu on että äitikin huutaa... samaan ikähaarukkaan kuuluvan lapsen yh-äitinä on myönnettävä että kyllä jaksamista koetellaan. ja välillä nousee minullakin ääni kilpahuutoon. eikä siitä oikeasti ole apua, mutta joskus huudetaan molemmat.
olen kyllä miettinyt kumpi on pahempaa, että naapurit soittaisivat "turhaan" apua paikalle, tai ettei kukaan soittaisi lapselle apua tosipaikan tullen... toistaiseksi ei ole poliiseja eikä tanttoja kolkutellut oven takana, vaikka lapsi saattaa karjua tunnin äiti/ei/apua -ja melkein aina liittyen päiväunille asettumiseen.
en tiedä missä kohtaa naapurien on soveliasta tai suotavaa puuttua naapuriensa äänenkäyttöön tai juhlintaan. riippuu myös äidistä miten suhtautuu jos joku "sekaantuu". voisit kyllä aloittaa yläkerran äitiin tutustumisen moikkailulla ja yleisellä löpinällä, ja ehkä myöhemmin sitten kysellä jaksamisia, ja ehkä reippaasti tarjota apua. itse kyttään naapurin sinkkumiestä, joka harrastaa jatkuvaa poraamista ja vasarointia... tekisi mieli mennä tiedustelemaan tarvittaisiinko siellä pikkuhiljaa remonttiapua kun kuukausitolkulla sen sortin meteli häirinnyt meitä :)