Mökin ostossa

tulenlieskat kirjoitti:

Eino lukee lehdestä myytävänä olevasta mökistä. Paikka tuntuu hyvältä, koska se sijaitsee rauhallisella metsäaukiolla. Paikkakunta on parin kylän takana. Mökki on kiinnostavan näköinen.
- Eilaa, tuus tänne. Täällä on mökki myynnissä. Tää on just semmonen ku ollaan haaveiltu. Täs on hyvä kuvaki siitä. Kattos ny.
- Onks se paljonki sivussa asutuksesta, ei Kalle varmaan viihry siä jos on iha mettässä. Vaikka me tykättäski.
- Lähretään kattoo sitten se selvii. Missäs poika on? Sais tulla ettei tuu kiire.Isä ?hätäilee.
- Mitä te mua kattotte, onko jokin hullusti? Kalle kysyy ihmetellen.
- Ei, isä on vaa löytänyt mökin jota pitäs mennä kattoo ja ostaakki kai.
- Missä se on, tuoko? Sinnehän on matkaa ainakin viiskyt kilsaa. Mihin mettään aiotaan muuttaa. Me tankataan Villen kans pyärät ja tullaan perässä. Katoin jo sen ajo-ohjeen. Voi helkutti.
- Mitä sää sanoit? Isä kysyy
- En mitää, Morjes vaa.
Eino ja Eila pakkaavat tavarat autoon ja lähtevät. Syksyn kuulas ilma enteilee pakkasta. Alkaa jo hämärtää. Kapea tie johtaa mökin pihaan. Täysikuu tekee aavemaisia varjoja pihapiiriin.


- Mää en sitte tänne jää. On keksittävä jotakin ja äkkiä. Kalle sanoo silmäillen kuun valaisemaa pihaa. Täällä on aavemaista.
- Taitaa tuntua noi äskeiset kummitus jutut mitä siä kahvilassa puhuivat. Halusivat pellootella meitä. Kyä tuo mökissä on jottain ollu. Semmosen käsitysen mää sain. Ny meirän pittää vaa puhua mitä me kuultiin. Ville toteaa.
- Juu ja kerrotaan vähä värittäinkin. Mää en tänne muuta, en!
- Asun tossa naapuri talossa. Mukava kun jäätte yöksi. Tulen sitten aamulla niin tehdään kauppakirjat. Jaha tässäkö on nuoret uudet asukkaat. Hyvää yötä, toivottelee myyjä.
- Arvatkaas mitä me kuultiin tua kahvilassa? Kalle sanoo.
- No mitä? Äiti kysyy.
- Tiätteks mikä on mustanraamatun lukia? Ville utelee.
- No mikä? Isä hymähtää.
- Se on jonkinlainen piru. Kalle sanoo kuiskaten.
- Niin ja se voi muuttaa ittensä miksi vaan. Ville vahvistaa.
- Mitäs se meille kuuluu? äiti kysyy
- Ei muuta, kun toi myyjä on just sellanen. Kalle tietää.
- Se voi muuttaa ittensä vaikka rotaksi. Katoo sitten muurin rakoon, kun on kiertänyt sen monta kertaa. Niinkuin tekis jottain loitsua.Kalle tuumii.
- Tää talo on ollu kauan myynnissä, muttei
kukkaan oo uskaltanu ostaa, sanoivat kahvilassa. Niin mää kuulin. Ville kertoo.
- On kuulunu kummia ääniä ja huokauksia. Me voiraan olla ny henkisenä tukena tän yän teirän kans. Kalle kuiskaa hiljaa.
- Mää en noihin juttuihin usko. Keitäs Eila kahveeta, että saaraan unenpäästä kii. Kahvee pannee meirät unneen.Isä pyytää.
- Missä te nukutte? Kalle kysyy.
- Tua vintillä, me tehtiin sinne petit.
- Käyrääs Ville kattomassa että, kaikki on kunnossa. Juokaa kahveenne rauhassa, me juoraa myähemmin.


Pojat pähkäilee hetken aikaa. Sitten huomaavat rullan pikilankaa. Ottavat sen mukaansa ja kiipeävät vintille. Kiinnittävät langan kummankin tyynynkulmista kii ja pingoittavat kattoparrun yli. Jättävät langanpäät huomaamattomasti sivuun. Pojat tulevat kahville. Eino ja Eila siirtyvät yöpuulle. Pojat odottavat heidän nukkumistaan. Pian kuuluu tasainen hengitys vintiltä.
- Ota sinä toi lankapari, se on isäs ja mää otan äitis. Ville näyttää.
- Joo mut, sää kiskot ensin. Mää sitte ja viimeks yht'aikaa. Kalle sanoo.
- Joku kiskoo mun tyynyä, Eino kuiskaa.
- Ei sitä kukkaan kisko, sää näit unta. Nuku vaan.
- Nyt liikkuu mun tyyny, apua. Eila kähisee.
- Eikä liiku, tais olla kahveen syytä.
Pojat odottavat rauhallisen unen ääntä. Sitten he kiskaisevat samanaikaisesti. Kuuluu melkonen meteli vanhempien rynnätessä alas. Uni karisi silmistä hetkessä. He luulivat kummajaisten tulleen heitä herätteleen. Äkkiä tavarat autoon ja kotiin. He tuskin vilkaisivat poikia sännätessään pois. Mökistä ei enää koskaan puhuttu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä