Ihan neitseellistä touhua täällä, siis eka viesti :)
Minulla on pienenä ongelmana samanhenkisen kaveriseuran puute. Pienehköllä paikakunnalla ei ole mitään varsinaista tyttöbaaria (tai sitten minulle ei ole kerrottu:)) Mistä siis löytää mukavia lesbo/bi kavereita baariin tai muuten vaan keskustelemaan? Minulla on ihania ystäviä, mutta vain yksi, joka ei ole hetero. Eikä niin, että he olisivat jotenkin suvaitsemattomia, läheiset kaverit hyväksyvät minut sellaisena kun olen, mutta tietyistä asioista ei oikein voi puhua aiheuttamatta kädet korville äkkiä-reaktiota, hiukan karrikoiden.
Olen vasta vuoden sisällä alkanut enemmän elää niin kuin tuntuu hyvältä ja oikealta, olen aina tykännyt naisista, jotenkin vaan suhteet ovat olleet miesten kanssa. Sitten rakastuin naiseen ja sain hänet myös joksikinaikaa omaksi kullakseni. Se päättyi...eikä siitä sen enempää. Jotain hyvääkin seurasi, koska nyt tiedostan selvästi miten haluan elämäni elää.
Nyt lähti juttu sivuraiteille, siis takaisin asiaan, eli minulle tuntuu tosi tärkeältä, että olisi "lesbo-perhe" lainataan nyt tommosta termiä. Mites muut?
Minulla on pienenä ongelmana samanhenkisen kaveriseuran puute. Pienehköllä paikakunnalla ei ole mitään varsinaista tyttöbaaria (tai sitten minulle ei ole kerrottu:)) Mistä siis löytää mukavia lesbo/bi kavereita baariin tai muuten vaan keskustelemaan? Minulla on ihania ystäviä, mutta vain yksi, joka ei ole hetero. Eikä niin, että he olisivat jotenkin suvaitsemattomia, läheiset kaverit hyväksyvät minut sellaisena kun olen, mutta tietyistä asioista ei oikein voi puhua aiheuttamatta kädet korville äkkiä-reaktiota, hiukan karrikoiden.
Olen vasta vuoden sisällä alkanut enemmän elää niin kuin tuntuu hyvältä ja oikealta, olen aina tykännyt naisista, jotenkin vaan suhteet ovat olleet miesten kanssa. Sitten rakastuin naiseen ja sain hänet myös joksikinaikaa omaksi kullakseni. Se päättyi...eikä siitä sen enempää. Jotain hyvääkin seurasi, koska nyt tiedostan selvästi miten haluan elämäni elää.
Nyt lähti juttu sivuraiteille, siis takaisin asiaan, eli minulle tuntuu tosi tärkeältä, että olisi "lesbo-perhe" lainataan nyt tommosta termiä. Mites muut?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minä alkuun olisin kaivannut jonkinlaista yhteisöllisyyttä, jotenkin uskonlahkossa minulle oli annettu sellainen kuva, että maailma hyväksyy homoseksuaalisuuden ja että olisi lesboyhteisö. Sitten kun suunnistin vähemmistöbaariin niin oli yhtä kylmäkiskoinen suhtautuminen kuin uskonlahkossakin.
Uskovaiset tosin ovat oppineet tähän mennessä vähän jo mielistelemään minua ja suhteemme ovat lämminneet tasolle messinkinen WC-pytyn istuin jäävuoren varjopuolella.
Mutta mitä tulee lesboyhteisöön niin en ole löytänyt paikkaani lesbona. Muiden ihmisten mielipiteet ajelevat minua. Minulla on kuitenkin yksi onnistunut lesbosuhde takana. Se on hyvä alku. Sen jälkeen ei ole oikein syttynyt, lempi leimahtanut, eikä pilkettä ole ollut silmäkulmassa.
Jotenkin kirjoituksesi oli sympaattinen, ja teki mieli vastata (vaikka pitäisi olla kovasti opiskelupuuhissa...). :)
Itse olen tiennyt olevani bisse viimeistään varhaisteini-iästä lähtien. Jossain vaiheessa lähempänä kahtakymppiä olisin myös kaivannut lesbo/bikavereita (tai ylipäätään tutustumista näihin ympyröihin), mutta silloin SETAn ym järjestöjen rientoihin menot jäi suunnitteluasteelle. Ja välillä en juuri ajatellut koko asiaa, eli ei tuntunut kovin tärkeältä etsiä kavereita millään tietyllä kriteerillä.
Nyt viimevuodet, kun olen seurustellut vakavasti naisen kanssa, olen ehkä jotenkin tullut tietoisemmaksi bi/lesbo(?) identiteetistäni, ja halunnut sitä kautta myös tutustua muihin samoin tunteviin. Hassua vain on ollut huomata, että kun olen yhä avoimemmin ollut mitä olen, onkin lähiympäristöön tullut tai jo pitkään tuntemistani ihmisistä paljastunut uusia puolia, eli yllättäen tunnenkin aikamäärän lesboja ja bissejä, vaikka vielä pari vuotta sitten tilanne oli aivan toinen. Ja tietenkin mitä enemmän pyörii näiden ystävien kanssa ja/tai sateenkaarevissa tapahtumissa (baarit ei ole niin mun heiniä), niin siinähän sitä saa aina uusiakin kavereita.
Asun kylläkin pääkaupunkiseudulla, pienellä paikkakunnalla ei varmaan tutustumistilaisuuksia yhtä paljon ole. Mutta varmasti l-kavereita löytyy, jos ei kotikylältä, niin vähän kauempaa. Vaikka netinkin kautta? Tsemppiä!
Kiitos vastauksesta:) Attelin kanssa tota SETAA, ja lähetinkin paikalliseen yhdistykseen mailia kyselläkseni vähän, mutta mitään ei ole kuulunut takasin ja nettisivut oli päivitetty viimeksi 13.11..että niin aktiivista:)
Toi oli jännä huomio, et oot havainnut tuntevasi enemmän lesbo/bi-immeisiä kun luulit, olisi mullekin mieluinen havainto, mut ei taida näin pienissä piireissä tapahtua.
Mustakin oli tosi hankala lokeroida ihmisiä tyyliin "hei, haen kaveriksi lesboja..."Se tuntu tosi tyhmältä yksilöimiseltä, mut kun en keksinyt pohtimisesta huolimatta mitään muuta tapaa ilmaista asia...
Olen jonkin verran käynyt Helsingissä bilettämässä, pari kertaa DTM:ssä ja parissa muussa baarissa. Meno on niin erilaista kun täällä, olo on kotosa, kun ei tarvi jännittää ja saa olla ihan niin kun haluaakin. Tämä pätee kyllä ihan valtaväestön baareihinkin. Täällä meillä porukka taittaa niskansa jos kaksi naista tanssii yhes, muualla oon huomannu, ettei kukaan katso karsaasti vaikka vaihtais pari intohimosta vanhaa kunnon ranskalaistakin..."Huokaus"...
No, mut lyhyestä virsi kaunis, ihanaa päivänjatkoa, tarmoa opiskeluun (mäkin vähän luistan täällä töistä..) Ja kaikkea hyvää elämään!
Huh, sain yhden prujun luettua, eli nyt taas pientä surffailua väliin. :)
Niin se on aika lailla kaikkialla maailmassa, että isoilla paikkakunnilla (ja varsinkin pääkaupungeissa) muut eivät jaksa ihan yhtä kiihkeästi välittää tuntemattomien tekemisistä kuin pienemmillä paikkakunnilla. Ja tämä pätee tietty niin hyvässä kuin pahassa. Jos se paikallinen SETA ei aktivoidu/tarjoa mitään kohtaamiskanavia, niin ehkä täältä palstaltakin löytyy sun kotiseudun immeisiä?
Sitä piti vaan vielä kommentoida, että on mustakin hieman outoa, että nykyään tutustun ihan normaalikuvioissa (töissä, opinnoissa etc)bisseihin ja lesboihin, ja entisistä tutuista paljastuu lesboja ja bissejä. Olen miettinyt, että ehkä se on ollut yksi yhdistävä tekijä jo aiemmin, vaikkei kumpikaan ole tiennyt toisen suuntautumisesta. Tai että semmoisia ominaisuuksia, joita arvostan ihmisissä, on niissä tyypeissä, jotka ei välttämättä ole ainakaan kovin "kiihkoheteroita". Tarkoitan siis, että ehkä hyvin avarakatseisissa, taiteellisissa, maailmaa nähneissä (ja ehkä ymmärtävissä) tyypeissä on enemmän bissejä ja lesboja. Noh, tämä nyt vaan oli omaa spekulointiani. :)
Hyvää jatkoa sullekin ja jaksamista töihin!
"Hei!
Kirjoittanut: Sabrina80 29.12.2006 klo 13.57
Meno on niin erilaista kun täällä, olo on kotosa, kun ei tarvi jännittää ja saa olla ihan niin kun haluaakin. Tämä pätee kyllä ihan valtaväestön baareihinkin. Täällä meillä porukka taittaa niskansa jos kaksi naista tanssii yhes"
No kyllä minulla on aika karsea kokemus Helsingistä ja tän paikan ns. suvaitsevaisuudesta. En kyllä menis tanssimaan johonkin DTM:ään naisen kanssa, olen kyllä Kaisiksessa kerran tanssinut naisen kanssa.
Aika ikävää läppää on minusta heitetty täällä Helsingissä niin "omat" kuin muut, joten olen vetäytynyt pienten silkkisteni kanssa silkkistelemään pois baari -ja setaelämästä. Mä olen sellainen, jonka kaikki "tietää", mutta kukaan ei oikeasti tunne. Eikä mun mielestä ole kauheasti väliksi tunteakaan.
...enemmän bi-/lesboystäviä. Onhan minulla kaksi, mutta heidän kanssaan on välimatkaa useampi sata kilometriä. Olisi kiva, jos olisi kotipaikkakunnallakin edes yksi sateenkaareva ystävä, josta saisin myös bileseuraa tämän paikkakunnan ainoaan homobaariin. Yksin olen huono lähtemään, ja noita heteroystäviä on vaikea houkutella mukaan, vaikka ihania ihmisiä muuten ovatkin.