Ehkä kysymykseni kuulostaa tyhmälle, mutta voinko testamentata lapseni äidilleni? Olen yksinhuoltaja eikä lapsella ole kovin lämpimät välit isäänsä.
Voinko testamentata lapseni?
yh äiti
7821780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 78
Vanhimmat
Vain omaa omaisuutta voit testamentata.
Lapsi ei ole omaisuutta, sitä et voi testamentata etkä myydä.
mikäli kuolet, niin loppupelissä kotikuntasi sosiaaliviranomaiset tekevät sijoituspäätöksen ala-ikäisen kohdalla. Mutta mikäli laksesi on yli 12v. niin hänenkin mielipidettään kuunnellaan ja yli 15 vuotiasta tuskin laitetaan sellaiselle huoltajalle josta lapsi sanoo ettei ehdottomasti halua hänen luokseen mennä.
Sitten on vielä se asia, mitä mieltä lapsen isä olisi asiasta.
Olisi jo aika yhteiskunnankin havahtua siihen tosiasiaan, etteivät kaikki huoltajat yksinkertaisesti ole kykeneviä hoitamaan lapsiaan. Tai vähintäänkin tulevat vanhemmat olisi velvoitettava käymään jonkinlainen perusoppimäärä ihmisoikeuksista ja lasten kasvatuksesta.
tehdä asiakirjan, jossa kerrot miten haluaisit lapsesi kanssa meneteltävän, jos satut kuolemaan.
Asiakirjalla on aikanaan varmasti merkitystä, kun asiasta päätetään, mutta merkitys on tapauskohtainen = riippuu ainakin: lapsen tahdosta, lapsen iästä, isästä, äidistäsi, sosiaaliviranomaisista ja mahdollisesta tuomioistuimesta. Ratkaisun tavoitteena on lapsen etu.
Kyllä se on kylmä tiosiasia että sosiaali viran omaiset eivä kato mitään sellasia lapsen etuja. Lapseni otetiin huostaan entiseltä akaltani hänen alkoholi ongelmien vuoksi eikä minuun oltu juuri yhteydessä. Luojan kiitos että penska oli jo kuitenki itte sen verran vanha että osasi soitaa minut hakeen hänet pois sieltä sijoitus perheestä ja täällä se vaan on vieläki eikä ole tullut mitään virallisia papereita vaikka ne ois pitänyt tulla jo toista vuotta aikaa. Olen tehnyt kantelun tästä asiasta niinpä kait venyvät sen tähen.
ahdistelevat lapsia henkisesti ja ruumiillisesti joka viikko suomessa. Sosiaaliviranomaisten "lasten etu" -hokema "sossutädin" "työkaluna" on pahempi kuin puukko väkivaltarikollisen kädessä. Tavallinen väkivaltarikollinen yleensä joutuu vastaamaan teostaa, mutta sossuväkivaltarikollinen, joka suuntaa väkivaltansa viattomaan lapseen ei yleensä koskaan joudu vastaamaan teoistaan. Siksi sossuväkivalta voi rehottaa vapaasti. Sillä voi vuolla ongen tai iskeä sillä takaapäin viattoman selkään. "Lasten etua" käytetään sosiaalipuolella myös lasten tahalliseen vahingoittamiseen. Näihin päiviin asti edes laki ei ole pystynyt auttamaan, jos sosiaaliviranomainen haluaa vahingoittaa lasta.
Ajat ovat vähitellen muuttumassa. Vanhemat ovat alkamassa puolustamaan lasten oikeuksia ja aitoa etua. Lasten"suojelu"viranomaisten väki- ja ilkivaltaa vastaan tarvitaan kuitenkin joukkovoimaa, koska sosiaalitäti saa palkkaa!! lasten kiusaamisesta kun taas omaa lastaan puolustava joutuu itse maksamaan!! kaikesta (mm. asianajajapalkkiot) omien lastensa puolustamisessa. Siksi "lapsen etu" -puukko on niin voimakas ja hengenvaarallinen ase sosiaaliviranomaisen kädessä ja puolustuskyvyttömän lapsen (ja vanhemman) selässä.
Haluan auttaa. Vain vanhemmat yhdessä voivat toimia vastavoimana sosiaalitätien täydellistä tahallista mielivaltaa ja lapsiin ja aikuisiin kohdistamaansa henkistä (ja jopa ruumiillista) kidutusta vastaan.
Mailaa [email protected].
Soitan sitten sinulle.
Puhut vähän mutta asiaa! Sossutantoilla on liian iso valta tuollaisissa asioissa!
Minäkin olen yh-äiti ja olen tehnyt seuraavanlaisen testamentin:
Lasteni minulta perimien varojen hoitajiksi (muistaakseni "uskotuiksi miehiksi") olen määrännyt testamentilla sisareni ja veljeni yhdessä. Näin siihen asti kunnes lapseni ovat täysi-ikäisiä.
Tein ko. testamentin lasteni ollessa aivan pieniä. Asia vaivasi minua, sillä eihän koskaan voi tietää vaikka joutuisi kuolonkolariin tms. Tiesin periväni vanhemmiltani jonkinmoisen omaisuuden ja olen itsekin säästänyt asunnon yms. Lasteni isän tiedän kyllä rehelliseksi, mutta hänellä oli silloin mielenterveysongelmia, mitä tilannetta hänen jotkut "kaverinsa uskoin käyttävän hyväksi. Näin olen kuullut myöhemmin käyneenkin. Tosin erehdyin siinä, että luulin miespuolisten ryypptkavereiden "vippaavan" hänen irtovaransa ja "osatavan" talonsakin, mutta hänet ryöstikin joku nainen. Tosian talo hänellä on vielä tallella. Hän oli vanhemman lapseni holhooja (yhteishuoltosopimus tuli tehtyä), nuorempi lapsemme on vain minun holhouksessa.
Lapsen tulevaa huoltajaa ei voi testamentilla määrätä, siitä määrää oikeus, mikäli lapsella ei ole kahta huoltajaa. Toivomuksen huoltotilanteesta voi testamenttiin laittaa. Varmaankin sillä on vaikutuksensa. Näin minäkin tein. Tosin testamentissani on vain se, että en toivoisi lasteni huoltajuutta heidän isälleen, koska hänellä on alkoholiongelma.
Kyllä testamentti kannattaa tehdä.
Asialla on moninaiset puolensa. Ensikädessähän kysymys on lapsen elämän turvaamisesta.
Tuntuisi kummalliselta, että huoltajuus vain biologian perusteella "periytyisi" sellaiselle etävanhemmalle, joka ei ole ollut missään tekemisissä lapsensa kanssa ja jota lapsi ei edes lainkaan tunne - varsinkin jos perheessä on sellaisiakin huoltajaehdokkaita, jotka ovat olleet läsnä ?...
Valitettavan usein erotilanteissa vanhemmat tuntuvat enemmänkin pitävän huolta niistä omista oikeuksistaan.
Tahtotestamentti...Sellaisen voit tehdä.Kirjoitat asiallisen paperin perusteluineen ja todistajineen jotka todistavat että olet ollut järjissäsi paperia tehdessäsi.En tiedä käytännössä paljonko tällaisella on sitten vaikutusta jos asia tulee ajankohtaiseksi mutta ainakin saat sanasi sanottua asiassa joka on askarruttanut itseänikin.
laki ei tunne mitään tahtotestamenttia
Nyt olisi aika viranomaisten puuttua asiaan.
Toisin sanoen eduskunnan olisi puututtava kuntien viranomaisten mielivaltaan.
Kunnissa on tähän asti lapsi laitettu huostaan paljon mieluummin kuin tarjottu sitä aviosta ulosheitetylle isälle.
Myös yksinhuoltajien lapsille ovat virannomaiset järjestäneet vierailevia "miehen malleja", joista alkuperäiselle isälle ole tehty mitään pyyntöä.
Kaikki nykysysteemit ovat niin omituisia. Tarkoitus on ollut eristää oikea isä mahdollisimman kauas lapsistaan. Paitsi tietysti raha kelpaa. Minäkin maksoin erostani 50 000 euroa. Morjens.
Sinullakin on oikeus tehdä testamentti, meillä kaikilla on. Ihmettelen asennettasi.
Varsinkin jos toinen vanhemmista on alkoholisti tai muuten kykenemätön hoitamaan asioitaan, on ihan mielenrauhankin vuoksi hyvä tehdä testamentti. Ainakin minua ahdisti ajatus kuolemastani juuri siksi, että pelkäsin lasteni joutuvan alkoholistin armoille. Se, että voi tehdä sen mitä tehtävissä on (eli testamentin, missä ilmoittaa tahtonsa ja taloudellisissa asioissa määrää lapsille uskotut miehet), auttaa pääsemän ko. pelosta. Kyseessä onkin tietysti lähinnä oman mielenrauhan vuoksi tehty paperi, vaikka kukapa meistä tietää milloin on lähdön aika. Pelko ja huoli omista lapsista on yh-vanhemmalle todellinen tässäkin asiassa.
itse teetin testamentin ihan lakimiehellä. Hän piti asiallisena lisäyksenä huoltajuudesta annettua mielipidettä testamenttiin.
Testamentilla voi määrätä pätevästi vain ja ainoastaan omaisuudestaan.
Omaisuudestaan voi määrätä pätevästi testamentilla, mutta tahtonsakin voi ilmaista niin varsin pätevästi. Jos tähän tahtoon on pätevät perusteet, niin aika paha on mennä sanomaan, ettei sillä olisi merkitystä, kun tuomioistuin tekee päätöksensä. Voihan olla asioita, jotka eivät tule tuomioistuimen tietoon muuten. Ulkopuoliset harvemmin tahtovat sekaantua ko. kaltaisiin asioihin ja tulevat lausuntojaan antamaan. olen nähnyt kuinka pitkään sosiaaliviranomaiset höösäävät alkoholistivanhempia ennenkuin lapset otetaan turvaan. Paljon voi ehtiä tapahtua jo ennen kuin tieto edes vanhemman kyvyttömyydestä huoltajaksi ja lähivanhemmaksi pääsee sosiaaliviranomaisten tietoon.
Toinen lapseni on jo täysi-ikäinen ja nuorempikin jo melkein. Muistan kumminkin sen kuinka ensimmäistä kertaa elämässäni aloin todella pelätä kuolemaa kun olin kahden lapsen kanssa yksin. Nuorena sitä kuvittelee olevansa "kuolematon", mutta yh:na tulee valtava syyllisyys siitä, että on todellakin yksin maailmassa lastensa kanssa: ei ole vara kuolla. Tiedän minä toki sen, että sosialiviranomaiset pitävät lapsista huolta, jos tilanteet käyvät todella vaikeiksi, mutta jos vanhemmalla on jo huoltajuus 8etävanhemmalla), sen pois saaminen vaatii todisteita heitteille jätöstä yms.
Tuomioistuin ei ota huomioon kirjallisia yksityisluonteisia todistajankertomuksia.
Ja ihan mitä tahansa vuodatusta ei kannata testamenttiinkaan kirjoittaa, vaikka mieli teksi, koska se voi aiheuttaa pahimmassa tapauksessa testamentin pätemättömyyden.
Niin, en ole varma ottavatko he huomioon edesmenneen huoltajan mielipiteen siitä, mikä on lapsen parhaaksi ja mikä ei. Mutta tiedätkö sinäkään asiaa aivan varmasti: oletko ollut käsittelemässä ko. kaltaisia tapauksia oikeusistuimessa vai mistä tiedät?
Kuten aiemmin mainitsin, niin asianajajani ainakin piti järkevänä ko. toivomuksen (perusteluineen)lisäämistä testamenttiin. Ei testamenttiin toki mitään romaaneja kirjoitella. Kyllä se on hyvin määrämuotoinen asiakirja.
Aloittajalle sanoisin, että kannattaa ottaa yhteyttä asianajajaan, vaikkapa pankin lakimieheen, hekin hoitavat ko. asioita. itsekin sain kimmokkeen testamentin tekemiseksi serkkuni äidiltä, joka kertoi tyttärensä tehneen lapsestaan testamentin kaltaisessasi tilanteessa. Ei se niin hirveitä maksanut, ainakaan mielenrauhasta.
Hieman minun on vaikea uskoa sitä, ettei ko. toivetta, jos siihen on perusteet, mitenkään noteerattaisi.
Huoltajuutta ei voi testamentata ja se ei siitä muuksi muutu vaikka kirjoittaisi testamenttiin mitä hyvänsä. Kun hyväksyy tosiasiat eikä kuvittele olemattomia, on helpompi järjestellä elämäänsä siihen suuntaan, että lapsen tulevaisuus on turvattu vaikka itse sattuisikin kuolemaan ennenaikojaan. Lapsi tarvitsee ennenkaikkea äidin ja isän, eivätkä sisaruksetkaan ole pahitteeksi ja toki isovanhemmilla on oma tehtävänsä heilläkin.
Minäkin haluan uskoa, että toiveeni huomioidaan jos minulle kävisi todella huonosti.
Tarkoitus onkin ottaa yhteyttä lakimieheen tms mahdollisimman nopeasti.
edes väitteesi, kun esität jotain, mikä ei tässä asiayhteydessä pidä paikkaansa.
Ja jos testamentissa on esitetty toivomus siitä, miten lastenhuolto tulisi järjestää, niin se ei varmasti tee testamentista pätemätontä.
Testamentti on täysin vääränlainen oikeuskeino tässä tapauksessa ja sen takia vinouttaa hela hoidon. Lapsen parasta ajatellen avioliitto olisi sopiva.
Kerropa vähän lisää siitä miten niin avioliitto olisi sopiva? Voihan testamentin tehdä siitä huolimatta ja silloinhan ainakin ne rahat jäävät juuri sille jolle ne haluaa jättää.
Vai oletko henkilö jolle perinteiset arvot ovat tärkeitä hinnalla millä hyvänsä?
Tässä onkin puhuttu koko ajan huoltajuuden siirtämisestä eikä mistään omaisuudesta.
Jos tavoitteena on tehdä lapsen isoäidistä huoltaja oman kuoleman jälkeen, niin se ei onnistu pätevästi testamentilla, mutta on juridisesti mahdollista kierrättämällä huoltajuus avioliittojen kautta isoäidille. Lienee tarpeetonta sanoa, että silloin perinteisistä arvoista kiinni pitäminen ei kannata.
Lapsen vanhemmat helposti alkavat käyttää lapsiaan pelinappuloina, jos he eivät tule toimeen keskenään ja henkistä kypsyyttä ei ole asioiden käsittelyyn. Oma käsitykseni on, että lapsi rakastaa luonnostaan molempia vanhempiaan yhtä paljon riippumatta siitä millaisia nämä oikeasti ovat.
Tottakai lapsen elossaolevalla vanhemmalla tulee olla ensisijainen oikeus ja velvollisuus lapsen huoltajuuteen. Olisi täysin kohtuutonta, jos tämä oikeus voitaisiin kumota yksipuolisesti toisen vanhemman tekemällä testamenttimääräyksellä.
Tää ihmetyttää. Aivan kuin alkoholisti ei voisi toipua raittiiksi. ihmisten asenteet tekee vaikeaksi kaikki asiat. Onneksi päihdepuolen ammattilaiset eivät nää asiaa näin mustavalkoisesti. T. Raitistubut alkoholisti yh-isä
Olen raitistunut alkoholisti. Alkoholismi on sairaus , josta voi toipua. Minulla 4 lasta, joista kahdelle olen joskus ollut yh-isä.
Pientä armoo sairaille näissä lausunnoissa. Tutustu joskus sairauteen nimeltä alkoholismi, niin et olisi katkera miehellesi, etkä vihainen itsellesi kun sen "rentun" nait.
En ole lukenut koko viestiketjua..mutta en tunne mitään sääliä enkä myötätuntoa alkoholin liikakäyttäjiä kohtaan ja en myöskään ikinä halua heihin tutustua tms. ja teen kaiken voitavani että tyttöni eivät joudu vastaavaan elämäntilanteeseen. Eli minusta saa kyllä sen vähemmän mukavan anopin ! Elin 12 vuotta holistin rinnalla että tiedän mistä kirjoitan. Yritin tukea ja auttaa ja ohjata hoitoon ja paapoa ja vaikka mitä maan ja taivaan väliltä kunnes päätin että kiitti mulle riitti. Ja ajattelen itseäni ja lapsiani. Alkoholisitn vaimon osa kasvatti niin että panin kovaaa vastan eli huoltajuus minulle jos hän juo. Sekään ei hillinnyt vaan...en vain ymmärrä naisia miksi roikkuvat juovassa miehessä. Viina vie kyvytkin ja seksi on mitä on kännisen körilään kanssa ja sitä minä nimitän huo..anteeksi vain. Ja entäs lapset ! Herätkää alkoholistien läheiset ..ei mitään armoa ! Jos jeppe menee ojaan niin ei minua ainakaan vie mukana !!! En ole katkera vaan päinvastoin nautin ihanasta elämästä ja siististä kodista ja työstä ja erjen raadannastakin, jopa..ja näyttää noita selvinpäinkin liikkuvia miehiä löytyvän..
Vastaan sinulle ja toiselle, joka on vapautunut alkoholismista (tai on ns. kuivilla).
En minä mitenkään lasteni isää vihaa. Sellaiseen ei ole syytä: säälin hiukan. Yleensä ottaen olen kumminkin pyrkinyt sulkemaan hänet ajatuksistanikin, sillä alkoholismi on asiana hyvin ahdistava.
Ajatus siitä, että lapset ovat alkoholiongelmaisen armoilla on hyvin ahdistava, vaikka ajattelisi jonkun muunkin lapsia, omiansa kun ajattelee, menee yöunetkin. Lasten kunnollinen hoitaminen (ja varsinkin yksin) on melkoisen rankka urakka, se vaatii kokoaikaista sitoutumista. Jokainen ymmärtää, ettei alkoholistista sellaiseen ole. Alkoholistejahan on äideissäkin, ihan turhaa on tehdä asiasta sukupuolikysymystä. Jos toinen vanhemmista on alkoholisti, on minusta vastuullista tehdä testamentissa tiedoksi oma kantansa ja rehellinen mielipiteensä.
Antakaa hyvänen aika sosiaalin tai käräjä oikeuden päätää mitä päättävät mutta halkekaa omanne pois jos koittavat jätää toisen vanhemman pois vaikka toisen kuolemantapauksen takia tai sellasen sairastumisen ettei hän kykene huolehtimaan lapsesta niin eikö hakea oma kotiin. Jos hakevat vängälä pois niin euikö taas hakea pois ja jatkaa samaa rataa niin kyllä se toinen osapuoli kypsyy.
itse yh ja jos kuolisin niin kyllä voi olla testamenti jollalapset eivät mene isälle jolle pullo tärkeämpi kuin lapset
Alkoholismi on itse aiheutettua niin kuin kaikki huumeilukin. Kukaan siihen ei ole pakottanut. Alkoholin normaali käyttö (= tietää mitä tekee, eikä tee tyhmyyksiä.) on ihan OK. Perkeles se ei mikään sairaus ole.
Olen täysin samaa mieltä!
Lisäksi alkoholismi ei ole mielestäni todellakaan mikään sairaus vaan jonkun juopon lääkärin keksimä nimike holismille.
itse olen testamentannut omien lasteni huoltajuuden vanhemmilleni jolloin biologisella isällä ei heihin oikeuksia ole.Isä ei saa olla ollut koskaan lastensa huoltaja jotta testamenttaaminen onnistuisi.
Jos olet yhteishuoltaja niin et kai sinä ny sen toisen huoltajan puolesta voi mitään testamentata.
Mikäli lasten isä ei ole enää huoltaja lainkaan (esim.oikeuden päätöksellä) niin ei lapsi tule hänelle menemään jokatapauksessa.
Käsittääkseni lapsi voidaan määrätä biologiselle vanhemmalle, vaikkei tämä olisikaan huoltaja. Näin ainakin lastenvalvoja minulle kertoi kun lapseni isä ei ottanut huoltajuutta vaan minä yksin olen lapseni huoltaja.
Minä olen ymmärtänyt niin, että jos yhteishuoltosopimusta ei ole tehty ja huoltaja kuolee, niin oikeus katsoo sitten kuka olisi lapsen kannalta paras huoltaja. Luulisin, että isä tai äiti olisi ensisijainen, mutta ei se taida ihan lain mukaan niinkään olla. isovanhemmat taas saattavat olla iäkänsä puolesta usein liian vanhoja hultajiksi. Varmaankin asia katsotaan tapaus kerrallaan. Minä olen ymmärtänyt niin, että jos huoltajuus jo on, sen pois ottamiseksi vaaditaan enemmän kuin sen säilyttämisesti. Tätä en kyllä tiedä, mutta kun katsoo ympärilleen, niin voi niinkin päätellä.
Minä olen vasta nykyään sanonut veljelleni, että olen "testamentannut" kauhukakarani hänelle...heh, heh....hieman oli poikamiehessä kauhua havaittavissa. En tosin sanonut, että vain raha-asioiden osalta varsinaisesti. Eihän sitä tietysti kenestäkään voi holhoojaakaan väkisin tehdä, mutta raha-asioiden hoito nyt on pikku juttu.
No mulle on kerrottu että voin jakaa huoltajuuteni toisen ihmisen kanssa, esim veljeni, joka taas otetaan huomioon jos jotain tapahtuu, eli jaettu huoltajuus :)
Enpä ole kuullutkaan tälläisestä ns jaetusta huoltajuudesta. Kiitos tiedosta!
Hei
asiasta on käyty jo kiivasta keskustelua, kuten myös asian vierestä.
Lasta ei voi testamentata, mutta testamenttiin voi laittaa oman toiveen siitä kuka olisi lapsen Huoltaja siinä tapauksessa ettei itse olisi kykenevä lapsen huoltajaksi esim. vammauduttuaan onnettomuudessa vakavasti tai kuoltuaan.
Itse olen yksinhuoltaja ja olen testamentannut kaiken omaisuuteni lapselleni ja samassa testamenttiin on lisätty lause jossa ilmaisen tahtoni jos minulle tapahtuu jotain. Testamentti tehty n 10 vuotta sitten varalta että minulle tapahtuu jotain ennenkuin lapsi on täysi-ikäinen.
Tämän ohjeen sain tutulta lakimieheltä. Lisäksi hän opasti että kannattaa olla vain yksi ehdokas esim isovanhemmat, sillä jos on kaksi ja heistä toiselle tapahtuu jotain, silloin on uusi ongelma pohdittavana.
Lasta ei varsinaisesti testamentata vaan siinä esitetään oma kanta siitä kuka sukulaisten/tuttavien piirissä on sellainen henkilö jolla on läheiset välit lapseen ja kuka on henkisesti ja fyysisesti testamentin tekohetkellä ollut kykenevä tarvittaessa lapsen huoltajaksi. Testamentinhan voi aina tarvittaessa mitätöidä ja laatia uuden.
Suosittelen sinua ottamaan yhteyttä lakimieheen, sillä jos paperiin tulee väärä sanamuoto on se pahimmassa tapauksessa mitätön asiakirja.
Lapsethan ovat automaattisesti ensimmäisiä perijöitä, eihän heille tarvitse testamenttia sen vuoksi tehdä. Ensinhän tulevat rintaperilliset, sitten heidän sijaansa heidän lapsensa jne. Jos ei lapsia ole ja on avioliitossa, niin aviopuoliso, mikäli avioehtoa ei ole. Naimattoman ja lapsettoman perivät hänen vanhempansa ja näiden jälkeen hänen sisarensa.
Muusta kirjoittamastasi olen samaa mieltä.
Tuollaisella paperilla ei ole pienintäkään painoarvoa.Minkähänlaiselta lakialan ihmiseltä olet neuvoja saanut.
MInulla on ihan vastaava tilanne ja olemme laatineet entisen mieheni kanssa paperille,todistajien läsnä ollessa,että lapsieni huoltajuus siirretään kuoleman tapauksessa äidilleni..tapaamisista he sitten saavat sopia keskenään,mutta nyt lapset ovat minulla ja näkeevät isäänsä vain minun läsnäollessa.Tämä ratkaisu oli tosin aikoinan tuomarin päätös,mutta molemmat osa puolet ovat tyytyväisiä tilanteeseen..
Kysymys oli testamentista. Camotar puhuu nyt jostain ihan muusta, eli kahden osapuolen (lapsen vanhempien) välisestä sopimuksesta. Testamentti ei ole mikään sopimus vaan henkilön itsenäinen tahdonilmaisu siitä, mitä hänen omaisuudelleen tapahtuu kuoleman jälkeen.
Ja Camottarelle: ei tuo teidän tekemä sopimus ole mikään kiveen hakattu. Viranomaisten tulee ottaa aina huomioon lapsen etu, kun määrätään huoltajuudesta entisen kuoltua. Siinä ei itsekkäiden aikuisten laatimat asiakirjat paljon paina. Huhhuh... joidenkin mielestä näköjään lapset on verratavissa osakekirjaan..
Testamentilla määrätään siitä omaisuudesta, joka ei kuulu rintaperillisten lakiosaan. Ja kyse on siis täysin oman maallisen mammonan kohtalon määräämiseen tarkoitetusta asiakirjasta.
Lapsen huoltajuuden siirtymiseen pätevät olemassolevat lait ja oikeuskäytäntö. Testamentilla ei ohjailla ihmiskohtaloita haudan takaa (onneksi).
Jos onnistuis,mikset sitten testamenttaa exäs vanhemmille?Aivoton
Et voi!! Miten voit sopia toisten asioista noin vain!!?? Ryhdistäydy!!
Tämähän on palsta jossa vapaa keskustelu on sallittu ja tavoiteltuakin.
Mutta tätä keskustelua seurattuani on useaan otteeseen tullut mieleen, että joskus olisi hyvä pysähtyä miettimään ettei kaikki ihmiset esim täällä kysele neuvoja vain kiusaaminen mielessä. Ehkä tässäki tapauksessa alkuperäinen kysyjä onkin jo ryhdistäytynyt ja siksi alkanut jonkinlaisiin toimenpiteisiin.
En ala tässä tekemään sen kummempaa selvitystä mitä teen työkseni, mutta sen voin sanoa että valitettavan usein oma vanhempi ei ole lapselle paras mahdollinen huoltaja. Ja monen olisi aiheellista ajatella mihin lapsi sijoitetaan oman kuoleman osuessa kohdalle.
Lapsi ei ole omaisuutta - lapsi kuuluu lähimmälle omaiselle eli isälle jos hän on elossa. Sosiaalihuolto päättää sitten lopusta. Järki käteen!!!!
Lapsi etävanhemmalle vaikka tämä ei olisi ollut lapsen kanssa missään tekemisissä vuosiin. Voi järjen köyhyyttä!!
lastasi et toki voi testamentata eihän se ole sinun omaisuuttasikaan mutta käsittääkseni tapaamisoikeuden voi testamentata esim omille vanhemmilleen joka takaa sen ettei toinen huoltaja voi tahtoen tai tahtomattaan vieraannuttaa lapsia isovanhemmistaan....
Tässä meidän tapauksessa on vaan niinpäin , ettei isä ole kiinnostunut lapsesta ja tapaamisetkin ovat harvinaisia ja väkinäisiä isän puolelta. Isovanhemmat taas mukana lapsen jokapäiväisessä elämässä tavallaan "kakkosvanhempina".
Olisin itsekin sitä mieltä, että isä olisi lapselle oikea osoite oman kuolemani jälkeen, mutta luottamus isään on murentunut lapseni silmissä jo aikoja sitten.
Olemme puhuneet kuolemasta , koska sellainen on koskettanut omaa lähipiiriämme äskettäin. Puhuimme samalla myös siitä jos minä sattuisin kuolemaan. Tällöin lapseni ilmoitti oman kantansa ja halunsa asua isovanhempien luona. Koska kyse ei ole enää mistään 2v lapsesta vaan yli 10 vuotiaasta niin otan hänen mielipiteensä huomioon, enkä todellakaan tunne siitä huonoa omaatuntoa!!!!!!
Et voi testamentata lasta, mutta voit testamentissasi esittää tällaisen toiveen.
Joskus voi käydä niin, että siitä on jopa apua varsinkin jos isä on kykenemätön huolehtimaan lapsesta.
Itse tein lakimiehen kanssa sellaisen sopimuksen. Tosin se on vain viitteellinen ja osoittaa minun viimeistä tahdoani. Asia menee sitten oikeuteen ja tässä tapauksessa tesmatettikin menee. Kaikki tosiaan riippuu lapsen iästä. Itse laitoin huoltaja toiveeksi vanhimman tyttäreni.
Ongelmallisempi on minusta kyllä sitten omaisuus johon isä pääsee käsiksi jos kuolemme samassa esim. auto-onnetteluudessa siten että minä ensin ja sitten lapsi. Osa omaisuudesta menee silloin isälle...
Mutta suosittelen testamentin tekoa, ei siitä haittaakaan ole!!!!
Olen kyllä kuullut jonkun joskus leikillään sanovan, että testamenttaan mieheni sinulle kun kuolen.
Kuitenkin lasta "testamentatessa" on kyseessä adoptio, jota ei anneta ikääntyville ihmisille ja seula adoptiovanhempien valinnassa on muutenkin aika tiheä meidän maassamme.
Kuitenkin voit mahdollisen "ennenaikaisen" kuolemasi varalta esittää jälkisäädöksessäsi toiveena, että äitisi huolehtisi lapsestasi hänen täysi-ikäisyyteensä asti. Sitten tulevat kuvioihin mukaan sosiaaliviranomaiset, jotka päättävät(valitettavasti heillä on liikaakin oikeuksia)onko äitisi kelvollinen lapsesi holhoojaksi.
Lapsen iästä riippuu myöskin kenen "holhoukseen" hän tahtoo silloin kun biologinen äiti ei pysty , tai tahdo huolehtia hänestä.
Yli 10 - vuotiasta lasta kuullaan holhouskysymyksessä.
He voivat esittää ja ehdottaa vaikka mitä, mutta määrätä virallisesti voi vain käräjäoikeus. Älkää hyvät ihmiset uskoko sosiaalihuollon löpinää heidän määrämisoikeudesta, vaan pitäkää puolianne. Selvittäkää oikeutenne vaikka juristilta, jolta neuvon kysyminen on melko edullista. Muutenhan sosiaalihuolto pelaa suomessa hyvin.
No et voi testamentata ihmisiä kenellekään. Testamenttausoikeus koskee vain omaisuuttasi eikä lapsi sitä ole. Lapsen huoltajuus määräysyy L lapsen huollosta...jne. Testamenttausoikeus taas määräytyy perintökaaren mukaan.
Voit suojata omaisuutesi testamenttaamalla omaisuuttasi vain lasten käyttöön, niin että heidän puolisoillaan ei ole oikeutta siihen. Ja jos vanhemmilasi on paljon omaisuutta, he voivat testamentilla sulkea sinun ex-puolison tai nykyisen, jolloin heidän omaisuus tulee vain sinun tai lastesi käyttöön.
Hei..
Mulla on itselläni sama tilanne.
Lapsen isä laiminlyö tapaamiset ja kaupunki joutuu maksamaan elatusavun.
Lapseni isä on alkoholiongelmainen.
Erosimme jo 10 v sitten ja silloin lastenvalvoja
( kuultuaan taustat ) kehotti minua laatimaan vapaamuotoisen "lapsitestamentin".
(Olen lapseni ainoa huoltaja eli siis yksinhuoltaja.
Suosittelen yksinhuoltajuutta sinullekkin, jos lapsesi isä on välinpitämätön.
Yksinhuoltajana sinulla on oikeus yksin päättää lapsesi asioista eikä siten välinpitämätön vanhempi pääse tekemään kiusaa lapsen kustannuksella )
Lapsitestamentissasi kerrot, miten haluat lapsesi huollon järjestyvän kuolemasi jälkeen. Kerrot mahdollisimman tarkkaan taustat asioille ja luonnollisesti informoit myös äitiäsi tällaisen paperin olemassaolosta ( anna hänelle kopio siitä )
Hommaat paperille 2 luotettavaa, esteetöntä todistajaa.
Homma hoituu näin.
Suomen laki ei tunne mitään lapsitestamenttia.
minäkin maksatan ekatusmaksuni kaupungin kautta kun en enään jaksanut entisen puolisoni teettämiä tuloni tarkastuksia. Minulle on laskettu se alin maksu 118,15 ekua. Annan lapsilleni suoraan muutenki rahaa. Minulla on uudessa suhteessani 1 lapsi. Olen hyvätuloinen mutta osaan järjetää asiani sileen että verotaettava tuloni pysyy kohtuullisena ettei tarvi maksaa enämpää. Eihän kannatas yleistää että kaikki miehet ovat alkkiksia. Minun ex on juuri sitä kun on tietääkseni ollut viimeksi työsuhteessa 1998 vuonna ja mikä kummallisinta niin sosiaali katsoo kuitenki että on lapsen etu asua yh-äidin kanssa mistä on valituksi tullut jopa paikallisen terveyskeskuksen kautta sosiaalitoimelle hänen alkoholitottumuksista. Jos satuu käymään niin että minun pää kaatus ennen kun ex-äni niin olen tehnyt testamenttini nykyiselle puolisolleni. Sosiaalitoimi tietenki järjestää edun valvojan alaikäiselle lapselleni siihen asti että on täysi-ikäinen.
Eipä pidä paikkaansa.Jos tässä tapauksessa äiti kuolisi oltuaan yksinhuoltaja ei isyyttä voida kiistää.Nykyään ei moisella "huoltajuus testamentilla" ole mitään painoarvoa jos isä hakee huoltajuutta.
Voit tehdä testamentin jossa ilmoitat tahtosi miten lapsesi asiat ( esim. taloudellisten asioiden edunvalvoja) ja huoltajuus järjestetään jos kuolet. Voit puhua järjestelyistä äitisi kanssa. Käytä mielellään lakimiestä että muotoseikat toteutuu. Joka tapauksessa lapsen isä ei voi käyttää lapsen sinulta perimää omaisuutta, koska maistraatti tulee kuvioihin mukaan ja valvoo alaikäisen omaisuuden hoitoa, mikäli alaikäisellä on varallisuutta yli tietyn määrän. Tällä taataan että lapsi täysi-ikäiseksi tultuaan saa sen mikä hänelle kuuluu. Toivomustasi pyritään kunnioittamaan, mutta ainahan biologisella isällä on mahdollisuus riitauttaa asia ja sitten oikeus päättää mikä on lapsen edun mukaista.
testamentin tapaisena, mutta sananmuoto ei tule olemaan....testamenttaan lapseni Maija Möttösen
äidileni Matilda Mönkköselle, vaan: tahtoni on, että tyttäreni Maija Möttösen huoltajuus siirtyisi kuolemani jälkeen äidilleni Matilda Mönkköselle.
Nimittäin testamenttihan on jälkisäädös, joka koskee vain perintöä, joko perittävän kuoleman jälkeen perillisen omistukseen siirtyvää, tai ennakkoperintöä. Tapauksessasi olisi ilmeisesti
adopioon rinnastettava ennakkoperintö, enkä käyttäisi ihmisestä kyseen olen sanaa testamentattava perintö.
minä sain joskus 90 luvun lopulla jäätyäni yksinhuoltajaksi sähköpostiin Tamperelaisen asianajotoimiston laatiman mallin testamentista jossa lasten huoltajuus oli sovittu huoltajan vakavan sairastumisen ja kuoleman sattuessa. Siinä mallissa oli huoltajan että lasten tulevan/tulevien huoltajien allekirjoitusten lisäksi asianajajan sekä kahden todistajan allekirjoitukset. Testamentti oli mielestäni enemmän sopimus jossa huoltaja ilmoitti oman kantansa. Kuitenkin sopimus on suuntaa antava, mutta ei sinällään määrää huoltajuutta.
itse olen siinä tilanteessa että lapseni äiti ei anna tavata lasta ollenkaan. en tiedä sitten mikä seuraavaksi jos sattuu tapahtumaan jotakin että joutuu testamenttia käyttämään???
Jos lapsi ainoan huoltajansa kuoleman johdosta jää vaille huoltajaa , tulee siitä ilmoitus sosiaali-ja terveyslautakunnalle.Lapsen lähisukulaiset voivat myös itse ottaa yhteyttä lastenvalvojaan.Lastenvalvoja neuvottelee asiasta lapselle läheisten henkilöiden kanssa ja tekee tuomioistuimelle hakemuksen huoltajan ja mahdollisen edunvalvojan määräämiseksi. Jos toinen lapsen vanhemmista on elossa, on hänellä ensisijainen oikeus lapsen huoltajuuteen.Myös lasta kuullaan selvitystä tehtäessä.Kuolleen vanhemman TOIVOMUSTESTAMENTISSAAN esittämät toiveet otetaan huomioon, mutta ne eivät ole sitovia huoltoratkaisua tehtäessä.Huoltajan määräämisestä päättää käräjäoikeus.
En pahemmin lukenut muiden vastauksia, mutta kokemuksesta tiedän että voi, tavallaan. Sairastuttuani vakavasti olin tietenkin huolissani yh-äitinä miten lapsilleni käy. Sairaalan sos.henkilön avustamana tehtiin ns. testamentti johon viimeiseksi tahdokseni kirjattiin lauseke lasten huoltajuudesta erinäisiin seikkoihin vedoten. Joten jos minulle käy hullusti, lasten huoltajuuskäsittely menee oikeuteen jossa otetaan huomioon viimeinen tahtoni ja tietenkin arvioidaan syyt tähän toivomukseeni. Tiettävästi silloin testamenttini on kova sana oikeudessa ja otetaan huomioon. Tosin tulee ajatella ennen kuin testamenttia laatii, että onko itsellään perusteita miettiä jotakuta muuta lastensa huoltajaksi kuin omaa isää.
testamentin tekemisestä, mutta ei sen oikeusvaikutuksista. Pelkkä luulo "kovasta sanasta" ei paljon auta. Vanhemmilla on ensisijainen oikeus ja velvollisuus huoltaa lapsensa kunnes he täyttävät 18 vuotta. Tätä oikeutta on toisen vanhemman mahdotonta kumota yksipuolisesti millään tahdonilmaisulla.
"Vanhemmilla on ensisijainen oikeus ja velvollisuus huoltaa lapsensa kunnes he täyttävät 18 vuotta."
Ehkä sinun mieletäsi, mutta ei todellakaan Suomen lain mukaan. Lapsen etu ja huoltajaksi sopiva katsotaan yksittäistapauksessa aina erikseen. Huoltajuutensa menettänyt vanhempi ei ole lain mukaan mitenkään etuoikeutettu saamaan lapsen huoltajuutta. Lapsi ei ole mikään heittosäkki, joka "annetaan" vaikka millaiselle vanhemmalle. Varsinkin jos ei vanhempi ole edes pitänyt lapseensa mitään normaalia yhteyttä, olisi aika outoa että vanhemmalla olisi oikeus huoltajuuteen pelkästään biologisen isyyden/ äitiyden perusteella. Tunneside sekä toisaalta kyky pitää huolta lapsesta ovat olennaisimmat seikat.
Usein varmaankin uusioperheissä kannattaisi ajatella jopa avioliittoa, mikäli esim. avoliitossa elettynä on toisesta tullut luonnollinen huoltaja.
minulla esimerkiksi on sosiaalitoimistossa lastenvalvojan kanssa ja sosiaalilautakunnan hyväksymä "testamentti" siitä, että jos kuolen tai vammaudun vaikeasti vanhimman poikani ollessa vielä alaikäinen nimeämäni huoltaja ottaa pojasta vastuun ja astuu niinsanotusti paikalleni. se on kuulemma oikeudessa pätevä ja kun tämmöinen sopimus on tehty tuomarit yleensä noudattavat sitä vain harvoissa tapauksissa tuomari kumoaa päätöstä
Se kuulemasi on täyttä potaskaa.
Et voi testamentata lapsiasi. Sen sijaan voit hakea jo elinaikanasi lapsille oheis tai rinnakkaishuoltajaa (siis äitiäsi). Sitten jos sulle käy köpelösti, niin mutsi voi rinnakkaishuoltajana olla päättämässä mihin lapset menee eli fiksuna vaatii itselleen!
Voi kuulostaa vielä tyhmemmälle, mutta voisinko testamentata puolison? Jos puolisolla on oikeus omaisuuteeni niin eikö olisi vähintäänkin reilua, että voisi määrätä kenen kanssa tuo onnekas puoliso ne tuhlaa?
Mitäs jos lapsesi isä tekee samanlaisen testamentin? Tuumii varmaan ihan samoin ja isän puolella isovanhemmat pitävät varmasti parempaa huolta lapsesta.
Joko olet patentoinut lapsesi?
Voit kirjoittaa testamentin jossa esität toiveesi lapsesi suhteen. Koska isä on olemassa ei voi tesamentin kautta viedä huoltajuutta isältä vaikka kuinka olisi sitä mieltä että hän ei ole kykeneväinen huolehtimaan lapsesta. Meillä näin: (isä puoli alkoholisti eikä muutenkaan kauheasti kiinnosta poikansa elämää. Ei ole koskaan esim. ottanut lastaan luokseen ja lapsi nyt 12) Joten lakimiehen kanssa kirjoitimme testamentin jossa toivon että äitini saisi rinnakkais huoltajuutta jos minusta aika jättää. Toivoin myös että lapsen rahoista huolihtisi "uskottu mies" perustelin miehelle tätä ja hänkin suostui allekirjoittamaan testamentin samoin minun äiti joten kaikkien osapuolten hyväksyntä löytyy testamentistä. Ja jos minulle nyt tapahtuisi jotakin homma menee näin että sosiaaliviranomaiset lähtee selvittämään isän mahdollisuudet huolehtimaan lapsesta ja minun äiti täytyy hakea rinnakkaishuoltajuutta (sitä ei automaattisesti myönnetä vaan pitää hakea). Tällä systeemillä minun äitillä on suuret mahdollisuudet ainakin valvoa mitä lapsen elämään kuuluu tapaamisoikeuden ym kautta.Jos isää hyväksytään huoltajana niin selvitellään äitin mahdollisuus rinnakkaishuoltajana. Jos isä ei taas hyväksytä selvitellään ensisijaisesti äitin mahdollisuus huoltajana. Näistä ei voi tietenkään päättää etukäteen koska kukaan ei voi tietää miltä maailma näyttää kun tällainen olisi ajankohtaista. huonossa lykyssä kumpikaan ei ole enää pätevä huoltajana mutta olen ainakin yrittänyt vaikuttaa parhaalla mahdollisella tavalla lapseni tulevaisuuteen. ideana on että minä annan työkalut sossun väelle ja he puoltavat tai ei puolla asiaa tuomioistuimelle. Jos kaikki asiat on ok niin tuomioistuin on pelkkä läpihuutoseikka.Sosiaaliviranomaiset yleensssä selvittä mahdollisuudet ja esittää asian tuomioistuimelle ja tuomioistuin antaa sitten hyväksynnän jos ei ole riita-asia. Raha-asioissa yleenssä aika herkästi myönnetään uskottu mies jos on aihetta epäillä ettei tuleva huoltaja on kykeneväinen huolehtimaan niistä. Tosin laki myös sanoo että huoltaja on selvitys velvollinen joka vuosi mihin lapsen rahat on mennyt ja siihen puututaan aika nopeasti jos ei riittävä näyttö löydy tiliotteiden /kautta kuittien kautta. Samoin myös jos lapsi esim yllättäen saa ns. omaan huoneeseen 50 tuumanen 10 000 euron telkkari pelikoneeksi. Tämä on tuore tieto. eli marraskuussa tehty selvitys ja sen pohjalla tehty testamentti.Mikään testamentti ei ole koskaan lopullinen. Testamentti on aina toive. Voihan omaisuuskin mennä muualle mihin on itse sitä halunnut jos esim perinnön saaja esim kuollut tai joku tekee testamentistä valituksen.
Miksi lapsella huonot välit isään? SINÄ OSASYY?
Hommaa välit kuntoon!
Moni on vastausta kysymykseesi kirjoitellut. Voin sanoa, että toiveita voi aina kirjallisesti esittää. Laittaako toiveensa testamenttiin tai muuhun asiakirjaan ei ole merkityksellistä.
Mainitulla toiveella ei ole minkäänlaisia oikeudellisia vaikutuksia siihen, kuka tulisi olemaan yksinhuoltaja kuoleman jälkeen lapsen huoltaja. Asiasta päätää käräjäoikeus hakemuksen perusteella, jonka voi tehdä mm. eloon jäänyt vanhempi niin halutessaan. Vanhemmalla ei ole etuoikeutta tulla lapsensa huoltajaksi, mutta hän on luonnollisesti yksi harkinnan kohteena oleva vaihtoehto. Lapsen etu on ratkaiseva.
Jos yksinhuoltaja haluaa oikeudellisesti pätevällä ja myös tosiasiallisesti vaikuttavalla tavalla vaikuttaa siihen, kuka hänen kuolemansa jälkeen on lapsensa huoltaja, täytyy huoltajuudesta saada päätös jo yksin lastaan huoltava elinaikana.
Se tapahtuu hakemalla käräjäoikeudesta oheishuoltajaa lapselle. Kun lapsen ainoa huoltaja kuolee, oheishuoltaja jää lapsen ainoaksi huoltajaksi eikä mitään jatkotoimepiteitä kuolematapauksen johdosta tarvita.
Lapsen oheishuolto koskeva hakemus on kuitenkin perusteltava. Sitä ei saa automaattisesti vaan asialle pitää olla lapsen edun mukaiset perusteet. Yksihuoltajan kohdalla perusteiksi voisi ajatella esim. että hän on niin rasittunut huoltajana että haluaa huoltajuutensa tueksi oheishuoltajan määräämistä. Ennen asian ratkaisemista kuullaan myös lapsen toista vanhempaa, vaikka tämä ei olisikaan lapsensa huoltaja.
täällä enää NELJÄN vuoden jälkeen lueskelee vastauksia.
... niin varmaan moni muu, jota asia kiinnostaa.