sijaisperheessä kauan monta vuotta voiko biovanhemmat ottaa lapsen pois saatuaan asiansa kuntoon?
Ja onko vanhemmissa myös sellaisia jotka ajattelevat lapsen etua tälläisessä tilanteessa ja antavat lapsen olla tutussa ja turvatussa ympäristössään mikäli lapsikin näin haluaa tai sille olisi parempi(kaikki ongelmat kun ei aina parane kuin hetkellisesti poikkeuksia lukuunottamatta) ?
Ja onko vanhemmissa myös sellaisia jotka ajattelevat lapsen etua tälläisessä tilanteessa ja antavat lapsen olla tutussa ja turvatussa ympäristössään mikäli lapsikin näin haluaa tai sille olisi parempi(kaikki ongelmat kun ei aina parane kuin hetkellisesti poikkeuksia lukuunottamatta) ?
Vastaukset 47
Vanhimmat
lapsensa heti kun saavat
Ei aina käy niin, että äiti ja isä haluaa lapset vuosien jälkeen takaisin. Meidän bioäiti ilmoitti, että hänellä on meille kaikille tärkeää asiaa. Ensin hän kertoi lapsille, että hän haluaa,että olette täällä kodissa niin kauan kuin pystyvät teitä pitämään.Minulle hän kertoi, että haluaa minun hoitavan lapsiaan, jos vaan jaksan aikuisuuteen saakka. Sijoituksesta on 8 vuotta ja tämä tapahtui 1½ vuotta sitten!
Voivatko siis sijaisäiti ja bioäiti keskenään sopia tollasesta jatkamisesta vaikkei sijoitustarvetta enää ole, meidän viranomaisten maksaessa koko lystin ja sossutko kattelee vierestä. Noin menetellen viedään sijoituspaikka joltain sitä todella tarvitsevalta kuten myös noin menetellen käytetään sijoitukseen tarkoitetut verovarat väärään kohteeseen. En voi kuin hämmästellä verovarojemme väärinkäyttöä. Eri asia on, jos olette bioäidin kanssa sopineet asiat keskenänne kuvailemallasi tavalla eikä järjestelyyn käytetä verovaroja. Jokainen on vapaa tietenkin tekemään diilejä miten parhaaksi lystää, mutta omalla kustannuksellaan, ei verovaroin.
Jos tuo olisi totta, niin voisihan kuka vaan äiti sopia lapsensa hoidosta jossain luxuskartanossa ihan aikuiseksi asti, lapsen parasta ajatellen ja veronmaksajien piikkiin. Näinkö se todella menee? Kiitos paljastuksesta, asia vaatii toimenpiteitä, ja ennen kaikkea sossun pään vadille, jos ei ole ohjannut noitakin varoja sitä todella tarvitsevaan lastensuojeluun ja oikeaan hätään. Ei ihme että sosiaalimenot on niin korkeat.
asioista vaan sosiaaliviranomaiset.
Asioista pyritään päättämään yhteistyössä vanhempien, sijaisperheen ja sosiaalityöntekijän kesken. Mikäli osapuolet ovat eri mieltä, sosiaaliviranomaiset viime kädessä päättävät lapsen asuinpaikasta. Vanhemmat voivat hakea huostaanoton purkamista ja sijoitusta takaisin kotiin, jolloin asian päättää hallinto-oikeus.
Jäävätkö lapset verovaroin hoidettavaksi sijoituspaikkaan pysyvästi, aikuisikään asti, jolleivät vanhemmat hae huostaanoton purkua. Eikös sosiaaliviranomaisten asia ole lakkauttaa aiheettomaksi muodostunut huostaanotto ja sijoitus ja antaa paikka seuraavalle jonossa odottavalle lapselle. Eli kysyn ihan näin, että jääkö huostaanotto ja sijoitus voimaan elleivät lapsen vanhemmat ryhdy aloitteellisiksi ja kalliiseen oikeusprosessiin hallinto-oikeudessa, lakimiehineen päivineen. Eihän se niin voi olla. Silloinhan sijoituspaikkoja tarvitaan jatkuvasti aina vaan lisää, kun ei paikkoja vapaudu lainkaan. Kohta me kaikki hoitelemme täällä toinen toistemme lapsia.
menee. Ei kukaan tee muutosta, ellei vanhemmat vaadi.Vielä sittenkin jos vanhemmat vaatii purkua, niin kysytään lapsen mielipidettä ja usein lapsi on jo niin kiintynyt sij.kotiinsa, siellä on kaikki kaverit, tuttu koulu jne. Lapsellekaan ei ole ihan helppoa vuosien jälkeen vaan hypätä taas tuntemattomaan. Siinä myös sossut ottavat lapsen tunteet ja tarpeet huomioon. Onhan hän jo kerran kokenut traumaattisen muuton pois omasta kodistaan. Ei lapset ole heittopusseja, kyllä heilläkin on tunteet ja omat tarpeensa. Kyllä yhteiskunnan pitää ottaa myös se seikka huomioon, samoin kuin usein vanhemmat ymmärtävät lastensa parhaan.
Jos vanhemmat eivät olojensa parantumisen jälkeen enää halua lapsiaan omaan huostaansa vaan hylkäävät hänet, niin ratkaisuna olisi adoptio sijaisvanhemmille kokonaan ja kaikki olisivat tyytyväisiä lasta myöten. Miksi tuossa enää verovaroja pyöritetään, itsenäisten ja täysivaltaisten aikuisten sopiessa asiat ja lasta kuunnellen. Tuossa on nimittäin selvä verovaroilla kikkailun paikka, sekä sijais- että biovanhemmille, jos pelaavat yhteen ja lapsen etu ei vaarannu. Eli yhden lapsen kasvattamiseen tarvitaankin enemmän kuin yksi kylä, siihen tarvitaan koko veronmaksajien joukko. Thank you.
Lastensuojelu on rikkonut YK:n määräyksiä, mikäli huostaanotetun lapsen ja hänen biologisen perheensä yhteydenpitoa ei ole ylläpidetty ja edistetty riittävästi vaan lapsen on aiheutettu ja annettu vieraantua biologista vanhemmistaan ja vanhempien lapsestaan niin paljon, että kumpikaan ei enää halua toistensa kanssa elää saman katon alla. Lastensuojelu on epäonnistunut noissa tapauksissa totaalisesti ja rikkonut YK:n lastenoikeuksia ja ihmisoikeuksia vastaan samoin kuin perhe-oikeuksia vastaan. Hyvin periaatteellinen rikkomus suomalaiselta lastensuojelulta, hyvin välinpitämätön asenne ihmisten ja lasten perusoikeuksien toteuttamiseen. Varmaan ihan ainutlaatuinen lopputulema maailmassa.
Olet hauska! Onko olemassa mitään kirjoitusta, tai asiaa mihin sinulla ei ole poikkeavaa kannanottoa? Voitko olla ikinä kenekään kanssa samaa mieltä asiasta. Jos olet niin vähä-älyinen ettet käsittänyt mitä kirjoituksellani tarkoitin. Selvitän sinulle sen näin tyhmänkin ymmärrettävästi. Bio-äiti taisteli sossujen kanssa 6 vuotta. Teki kanteluita ja huostaanoton purkuhakemuksia ym. ym. Oli kaikista asioista eri mieltä. Sitten tapahtui tämä käänne, joka on ollut tosi hyvä lapsia ajatellen. Teemme yhteistyötä bioäidin kanssa lasten hyväksi. Bioäiti on sanonut, ettei hän pysty muuttamaan elämäänsä, niin että voisi saada lapset itselleen. Sos. toimi tietää tämän. Huoltosuunnitelmat on tehty joka vuosi.Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä ja lapset tasapainoisia.Ei ole kysymys rahan tuhlauksesta, vaan onnellisemmasta tilanteesta mitä voi olla, silloin kun lapset on jouduttu huostaanottamaan. Sinun ei muuten tarvitse opettaa kuinka nämä asiat menevät. Olen tehnyt tätä työtä 17 v. ja tiedän mitä huostaanotto pitää sisällään. Ja jo työni kautta tiedän lakiasioista aika paljon.Varmaan enemmän kuin sinä. Muuten istutko koneella päivät aamusta yöhön. Kuvittelen, että koneesi vieressä on kasa makkaramuoveja. Uskon, että tankkaat itsesi makkaralla ja kaljalla. Siten jaksat taas haukkua meitä sijareita! Hyvää Uutta Vuotta
Aloittaja kysyi ottavatko vanhemmat lapsensa takaisin vuosien sijaishoidon jälkeen kun ovat saaneet asiansa kuntoon. Tähän aiheeseen kirjoitit, Äiti51 seuraavan tekstin:
"
Ei aina käy niin, että äiti ja isä haluaa lapset vuosien jälkeen takaisin. Meidän bioäiti ilmoitti, että hänellä on meille kaikille tärkeää asiaa. Ensin hän kertoi lapsille, että hän haluaa,että olette täällä kodissa niin kauan kuin pystyvät teitä pitämään.Minulle hän kertoi, että haluaa minun hoitavan lapsiaan, jos vaan jaksan aikuisuuteen saakka. Sijoituksesta on 8 vuotta ja tämä tapahtui 1½ vuotta sitten!
"
Kirjoituksestasi sain sen käsityksen, että kuvaamasi äiti oli saanut asiansa kuntoon siten kuin aloittaja on kirjoittanut, mutta teidän tapauksessa äiti ei siitä huolimatta halunnut enää vuosien päästä lapsiaan kotiinsa parantuneisiin oloihin vaan teille. Miksi ihmeessä kirjoitit teidän tapauksesta missä aihetta huostaanottoon ja sijoitukseen vielä nyt jälkeenpäin kertomasi mukaan onkin edelleen. Miksi et kirjoittanut, että teillä huostaanotto on aiheellinen eikä äidin luona ole lasten edun mukaista palata, toisin kuin aloittajan alustuksessa on puhe ollut. Teidän tapauksessa bioäiti ilmiselvästi antaisi lapsensa teille, itseään paremmiksi katsomilleen hyville sijaisvanhemmille adoptioon, kiitä häntä äläkä täällä rehvastele.
aika iso ongelma. Ei ole laadittu vielä lakia, jolla voisi pakottaa biovanhemmat pitämään säännöllisesti yhteyttä lapsiinsa ja siinä kohtaa juuri lainsäädännössä tökkii. Vanhemmat kun saavat jättää lapsensa ihan vapaasti toisten hoidettaviksi eikä heidän tarvitse pitää mitään yhteyksiä. Laki ei velvoita siihen. Onko sitten lasten tai sijareiden syytä jos vieraannuttavat lapsensa itsestään. On kuules yritetty niitä yhteyksiä ylläpitää oikein tosissaan, mutta kun ei ole edes puh.numeroa tai minkäänlaista osoitetta olemassakaan vuosiin, niin pikkusen on vaikeaa.
Kannatan ehdottomasti sellaista lakia, joka velvottaa bio-vanhemmat pitämään yhteyttä lapsiinsa säännöllisesti sakon uhalla, kun kerran ovat lapset tähän maailmaan saattaneet.
vielä tota, että minkä helkatin takia meidän pitäisi adoptoida toisten lapsia. Emme tee tätä työtä siksi, että tarvitsisimme toisten lapsia, vaan siksi, että ne lapset tarvitsevat meitä, kun omat vanhemmat tai sukulaiset eivät välitä pätkän vertaa. Onko mielestäsi todella väärin tarjota sellaisille lapsille mahdollisuus elää edes vähän normaalimpaa elämää kodeissamme, kuin laitoksissa. Tässä pelaa kysynnän ja tarjonnan laki. Me vain vastaamme kysyntään, ei mitään sen kummllisempaa. Tarjoamme kotimme ja työpanoksemme toisten lasten hyväksi, määrättyä hyvin pientä korvausta vastaan.
En olisi koskaan voinut ottaa hoitooni lapsia, jos ei siitä olisi maksettu. Minulta edellytettiin, että jään kotiin. Eikö mene jakeluun mitenkään, että emme ole mitenkään etuoikeutettuja ihmisiä, joille raha kasvaa puussa. Sitä joko tulee työtä tekemällä tai sitten sitä ei kertakaikkiaan ole. Jos ei rahaa ole, niin ei tyhjällä voi ruokkia enempää itseä, kuin toisten lapsiakaan. Millä te biot oikei elätte, kun teillä on tosta rahasta noin omituinen käsitys. Jos teillä on tiedossa joku rahapuu, niin antakaa ihmeessä vinkki. Mun on aina pitänyt rahani jotenkin ansaita.
juttusi että pitää oikein kehua sinun todenmukaista tekstiäsi. Eikä lisäystä ole aiheellsta laittaa.
Oon kans tehnyt tätä hommaa niin kauan että ei helposti pienistä häkelly.
Miksi luulet, että tänä päivänä lastensuojelun kustannukset joka kunnassa vain nousevat ja nousevat? Ei ihmisillä sentään koko ajan mene vain huonommin ja huonommin! Asia johtuu suurelta osalta siitä, ettei huostaanottoja pureta samaan tahtiin kuin niitä tehdään! Huostaanototkin pitäisi asettaa aina "määräaikaisiksi" tai "kunnes huostaanoton perusteet ovat väistyneet". Niin kauan kun papereissa on "toistaiseksi",asiat venyvät ja vanuvat...
Miksi et lakkaa jankuttamasta tosta adoptoinnista. Meilläkin on jo viisi omaa lasta, joten niin kuin amalia sanoo, emme tarvitse lasta, vaan lapset tarvitsevat meitä. Meidän tilanteessa saattaisi olla, että äiti jopa suostuisi adoptioon, mutta isä ei ikinä.Se mitä sanomaasi "rehvasteluun" tulee, niin ei ole siitä kysymys. Kysymys on aidosti siitä, että olen onnellinen, että meillä on rauha maassa ja kaikki hyvin. Voimme tasapainoisesti jatkaa työtämme. Ei mikään ole repivämpää, kuin ainainen riita biovanhempien ja meidän välillä.Elämä on opettanut myös nöyräksi. Ei ole varmaan mitään kamalampaa, kuin oman lapsen menettäminen. Olemme sen kokeneet, kun oma lapsi on kuollut! Kiitos amalia sinulle täällä olleista hyvin järkevistä kirjoituksista. Kirjoituksista saan sellaisen kuvan, että olet pitkään tehnyt tätä työtä ja tiedät mistä puhut.
Voitte tietenkin amalian kanssa siirtyä kirjoittelemaan tässäkin ketjussa aiheellisista huostassapidoista, kuten olette nyt tehneet. Minä kirjoitin avaukseen liittyvistä aiheettomiksi muodostuneista huostaanotoista, joita ei aiheettomuudesta huolimatta pureta vaan jatketaan verovaroin. Kauniit ajatuksenne vievät tolla tyylillä nimittäin todella hädässä olevilta lapsilta tulevaisuuden jos verovaroin takerrutaan kuntoon hoidettuihin tapauksiin ja jatketaan aiheetta. Tällöin pitäisi mielestäni, jos kerran kaikilla osapuolilla on halua jatkaa aiheetonta huostassa pitoa jossain sijaisperheestä, siirtyä verovarojen tuhlaamisen sijaan ihan reilusti adoptoimaan nämä lapset. Sijoituksen tarkoitus kun ei ole jatkua enää sitten, kun tilanne lapsen bioperheessä on korjaantunut kuntoon. Vastuu siirtyy silloin lapsen vanhemmille ja he hoitakoon asiansa lapsen kanssa ilman tietä ja sossuja niin, että lapsi tulee taas onnelliseksi heidän kanssaan.
asettumaan lapsen asemaan ja kuvittelemaan, miltä lapsesta kaiken tämän ruljanssin keskellä mahtaa tuntua. Vaikka vanhemmilta olisikin ho-perusteet jo ohitettu, niin lapsi on esim. saattanut kokea niin paljon ikävää heidän kanssaan, ettei luottamusta kovin helpolla saa takaisin. Toisaalta, jos vanhemmat ovat pitäneet vuosien mittaan yhteyksiä vain harvakseltaan, ovat jo vieraantuneet toinen toisistaan. Lapsen elämä on asettunut omille raiteilleen sij.perheessä. Siellä on kaverit, tutut ympyrät muutenkin jne. Onko se turhaa rahantuhlausta, jos kerrankin ajatellaan lapsen tarpeita. Sanoin jo aiemmin, ettei lapsi ole mikään heittopussi, vaan hänellä on tunteet kuten vanhemmillaankin ja lapsen tunteita pitää kunnioittaa, vaikkei se ihan aikuisten toiveita vastaisikaan. Se on vain sitä inhimillisyyttä, mitä lastensuojelussa muutoin on hyvin vähän. Lapset ovat joka käänteessä ne suurimmat kärsijät.
Kyllä joku raja siinäkin pitää olla mihin kaikkeen lapsi altistetaan sopeutumaan.
Aiheettomista huost.otoista myös lapsi kärsii suunnattomasti ja silloin onkin varmaan aivan selvää, että lapsen on päästävä mahd.pian kotiinsa takaisin. Kyllä lapsi parhaiten tietää, onko aihetta pelätä kotiinpaluuta vai ei. Lapsi joko on kokenut kauheita tai sitten ei. Lasta pitäisi aina kuunnella ja vetää siitä vasta johtopäätökset. Ei kukaan aikuinen voi tietää totuutta lapsen näkökulmasta. Nämä asiat ei ole ollenkaan yksiselitteisiä. Pitää yrittää katsoa laajemmasta vinkkelistä. Kaikissa asioissa on puolensa ja puolensa.
Eihän sellaista huostaanottoa edes pureta, jos lapsi pelkää vanhempiaan tai inhoaa heitä menneisyyden kaltoinkohtelun seurauksena. Nimenomaan lasta on kuultava huostaanoton jatkosta päätettäessä. Tästäkin Suomi on saanut huomautuksen YK:lta juuri, että lasta ei kuulla huostaanottopäätöksissä eikä kai sitten purkupäätöksissäkään vaan sijarit ja sossutantat kävelevät yli siinä missä näköjään sitten biovanhemmatkin. Kyse on kuitenkin lapsen eikä suinkaan sijaisperheen tulevaisuuden turvaamisesta.
Kavereiden ja kouluympyröiden vaihtuminen toisiin estetään alunalkaenkin sillä, että huostaanotettua lasta ei jatkossa enää sijoiteta toiselle puolelle Suomea. Siten ei myöskään siteet vanhempiin katkeaisi, ainakaan pitkästä välimatkasta johtuen niin usein kuin nyt näyttää tapahtuvan. Jos lapsi on saanut olla vanhempiensa luona lomat ja viikonloput, niin eiköhän hänellä ole kaverisuhteita sielläkin. Nyky-yhteiskunnassa normaaliperheetkin muuttavat työn perässä paikkakunnalta toiselle, mutta pysyvätkö sijaisperheet sitten paikoillaan, jottei sijaislasten koulu- ja kaveripiirit muutu.
asiassa näköjään samaa mieltä. Nimenomaan tuossa lapsen kuuntelemisessa. Työnsä oikein tekevä sijari kyllä kuuntelee lasta eikä pyri vaikuttamaan lapsen mielipiteisiin mitenkään. Sijarin tulisi myös lapsen edun nimissä huolehtia siitä, että myös sossut kuulevat mitä lapsi oikeesti sanoo.
Meillä on ollut parin lapsen kanssa todellisia vaikauksia saada selville mitä oikeesti haluavat, kun pyrkivät vastaamaan aina siten, kuin olettivat esim. minun haluavan kuulla. Omille vanhemmilleen sanoivat ihan eri tavoin, kuin minulle ja kertoivat myös sen. Sai todella tehdä töitä, että olisi saanut edes vähän vihiä todellisista tunteista. Sanoin moneen kertaan, että jos et kerro mitä oikeesti toivot tai haluat, niin ei kukaan voi tietää totuutta ja joudut tyytymään sitten aikuisten tekemiin johtopäätöksiin, jotka voi mennä ihan pieleen. Olivat pienestä pitäen tottuneet pitämään sellaista peliä ja kiristystä omien vanhempiensa kanssa ja oppineet olemaan epärehellisiä myös itselleen. Lopulta eivät enää osanneet päättää mitä todella halusivat. Tuntui, että yrittivät laskelmoida kaikessa ja saada maksimoitua hyötynsä joka asiassa.
Käsitykseni mukaan sijaisperheet kyllä pysyttelevät hyvinkin paikoillaan. Sij.perheeksi ryhtyessä sitoutuu tekemään todella pitkän tähtäimen suunnitelmia ja juuri sijperheen tarpeiden mukaisesti. Ei paikkakuntaa tai asuinpaikkaa yleensäkään ole kovin yksinkertaista vaihtaa suuren perheen kanssa. Toisaalta kyllä on aivan eri asia muuttaa perheen kanssa paikkakuntaa kuin yksin koko perhettä ja paikkakuntaa.
Tuossakin olen kanssasi samaa mieltä, ettei pitäisi tehdä sijoituksia liian pitkien välimatkojen päähän, ettei välimatka muodostuisi esteeksi.
Siitä on myös pidettävä huolta, että lapset todella voivat olla lomilla mahd. paljon vanhempiensa luona jos suinkin mahdollista, ettei siteet katkeaisi siihenkään suuntaan. Mutta kun sekin on liian usein vain vanhemmista kiinni. Ei kaikki vanhemmat välitä ottaa lapsiaan tai heille ei voi antaa, koska ovat epäluotettavia ja lomat menee pilalle. Ei ole olemassa yleissääntöä minkä puitteissa voisi toimita, mutta toki aina kun vain mahdollista ja siihen myös pitäisi panostaa, että kannustettaisi vanhempia luomaan olosuhteet sellaisiksi, että lapsilla olisi mahd. hyvä olla heidän luonaan ja mahd. usein.
ole mahdotonta eikä mahdollista.
Samat sävelet lapsen kuuntelemisesta, ei tosin siitä saa selvää paras detektiivikään.
Meillä alkoholistivanhempien lapsia ja minusta tuntuu että se on ryhmä niitä lapsia joilla on näitä ongelmia tuoda esiin oikeita tunteita.
Luottamus kaikkiin aikuisiin on todella kadoksissa.
Lapsi on siis moniongelmainen ja syy on selvästi äidin alkoholinkäyttö raskauden aikana. Bioäiti on myös moniongelmainen.
Kohdallamme on taas ollut erittäin hyvä että matkaetäisyys on pitkä. Ei ole kysymys ollenkaan siitä että halutaan lasta vieroittaa bioäidistä vaan tarkoitus on antaa lapselle se arkielämän rauha. Etäiälle sijoitus oli ainut mahdollinen tapa tehdä mahdollisimman kauas bioäidistä.
Bioäiti ei muutenkaan hoitanut terveesti yhteyksiä edellisissä sijaiskodeissakaan lapseensa/lapsiinsa vaikka asuivat/asuvat lähinaapurissa. Se mitä teki oli häiriköintiä ja lapsen "kiduttamista"/henkistä pahoinpitelyä eikä hänestä ole suojelemaan lapsiaan normaalin äidin tavoin eli lyhyesti näin todella voi sanoa.
Emme kukaan voi pitää huolta siitä että lapset voisivat olla bioäitinsä luona lomilla. Nytkin joululoma meni täysin pipariksi eli ei tavannut äitiään ollenkaan. Linjaautolla meni äitinsä luo kahdentunnin matkan mutta ei siellä ketään äitiä ollut vastassa vaikka edellis iltana oli kaikki sovittu ja kaikki tuntui luotettavalta. Onneksi isovanhemmat olivat valppaina ja hoitivat asian lapsen kohdalla erittäin hyvin. Tiedämme että aina on oltava takataskussa vara suunnitelmat.
Eli meillä sijoitettujen lasten kohdalla on aina ollut kiinni biovanhemmista miten lomat ja muut tapaamiset on voitu järjestää.
Totean myös että ei ole mitään yhtäläistä sääntöä mikä pätee jokaisen huostaanotetun lapsen kohdalla.
Amalia on oivaltanut sijaislapsen kuulemisen mielestäni aivan naulan kantaan eikä tuo ongelma mielipiteen aidosta ilmaisusta rajoitu suinkaan sijaislapsiin vaan koko väestöön käsittäen sekä lapset että aikuiset tässä meidän suomalaisten ainutlaatuisessa yhden ainoan oikean mielipiteen kulttuurissa. Ei ole lainkaan ihme, että lapsi pyrkii meidän maassamme lausumaan aina kysyjän toiveen mukaiseksi uskomansa mielipiteen eikä omaansa (jota hän on oppinut olemaan edes miettimättä). Onhan tapahtunut niin, että kun haastattelija kysyy lapsen mielipidettä telkkarissa, lapsi sanoo sen ja tiedustelee perään että "menikö oikein". Suomalaislapsi oppii jo varhain vanhempien ja ympäristön vaikutuksesta sisäistämään sen, että väärän ja valtamielipiteestä poikkeavan mielipiteen ilmaiseminen eristäisi hänet yhteisöstä eikä se ole terveellistä lapselle ja hänen selviytymiselleen elämässä lapsena sen paremmin kuin aikuisenakaan.
Onhan tässäkin ketjussa joku minun mielipiteenilmaisustani raivostunut esittänyt peitellyn uhkauksen tulla meille kotiin minua etsimään vain ja ainoastaan mielipiteeni vuoksi, koska mitään muutahan hän ei minusta voi tietää ennen kuin alkaa jäljittää. Kyseinen raivopää yrittää rajoittaa (tuloksetta tosin) minun mielipiteenilmaisunani, mutta minuun kohdistuvalla peitellyllä sangen omaperäisellä uhkauksellaan hän myös pyrkii vaikuttamaan kaikkiin muihinkin ihmisiin, joilla on valtamielipiteestä poikkeava mielipide, että nämä ymmärtäisivät pitää mielipiteensä omana tietonaan ja keskittyisivät ilmaisemaan yleisesti hyväksyttävää ns. oikeaa mielipidettä. Toivon kovasti, ettei kukaan pelästy peitellyistä uhkauksista ja rajoita siksi omia mielipiteenilmaisujaan, siten kuin suomettuneesti on opittu tekemään. Missään muussa mielipidekulttuurissahan suomettuminen ei olisi ollut edes mahdollita.
Vielä lapsen kuulemisesta, johon nyt joukolla ollaan ryntäämässä, tässä yhden totuuden ja toimintamallin valtakunnassa. Lapselle, eritoten suomalaisen mielipiteenmuodostuksen rasittamalle lapselle tulee aikuisten aina kuulemistilanteessa tähdentää, että lapsella on oikeus sanoa mielipiteensä, mutta hänen ei ole pakko sitä sanoa, vaan hän, lapsi, saa vetäytyä asian käsittelystä ja olla sanomatta mielipidettään lainkaan, jos hän ei halua. Omaa tulevaisuuttaan ajatellen ja ihmissuhteiden ristiriidassa lapsi voi itse katsoa itselleen paremmaksi olla sekaantumatta prosessiin lainkaan eikä häntä silloin saa pakottaa. Muistakaa tämä, kuulustelijat, sillä kestää vielä pari sukupolvea, ennenkuin suorapuheisuus ja aito mielipiteenvapaus sekä rohkeus se sanoa saadaan palautettua sotaveteraanisukupolvemme tasolle.
Amalia, kiitän sinua kannanotostasi, joka sai minut ajattelemaan näitä asioita täten kuin kirjoitin.
On ihan mukava vaihtaa kanssasi nimenomaa mielipiteitä. Voimme riidellä asioista vaikka verissä päin ja olla kaikesta erimieltä, mutta niin kauan kun annamme vain asioiden riidellä, emmekä mene henkilökohtaisuuksiin saatikka sitten todella uhkauksiin, vain mielipide-erojen vuoksi, niin voimme aina erota sulassa sovussa. vaikka eri mieltä olisimmekin. Olen myös huomannut monesti, että vaikka ensin näyttäisi siltä, että olemme kovinkin eri mieltä, niin aikamme asiaa punnittuamme voimme päästä hyvinkin lähelle toisiamme. Onneksi nainen on mukautumiskykyinen myös mielipiteiden suhteen. Sehän se juuri on niin mielenkiintoista mielipiteiden vaihdossa, kun siinä voi todella myös vaihtaa mielipiteitä. Jokainen tietysti kuvittelee, että oma mielipide on ainoa oikea, mutta jos osaa ottaa myös toisten mielipiteet huomioon, saa asia uutta ulottuvuutta ja sellaista mitä ei itse olisi tullut ensin ajatelleeksikaan ja sitten joutuu vähän muokkaamaan sitä omaa näkemystään. Sellainen juuri on kehittävää keskustelua tai ainakin mielenkiintoista. Eipähän tällä palstalla vielä paljon maailmaa paranneta, mutta saapahan välillä tuulettaa mielipiteitään.
Minä olen hyvin usein joutunut vaikeuksiin kun olen uskaltanut sanoa yleisesti hyväksyttävästä poikkeavan mielipiteeni. Usein juuri silloin käy niin, että ihmiset jotka eivät oikein ymmärrä mitä sanon alkavat hyökätä kimppuuni ja suorastaan solvata minua. Katson, että sellainen on järjen köyhyyttä ja vaikka se ei kivalta tunnukaan, niin ei voi kuin sääliä heitä.
Minun veljeni kävi yhdessä vaiheessa silloisen vaimonsa kanssa meillä joka sunnuntai iltakahvilla ja silloin aina väittelimme, milloin politiikasta, uskonnosta, EU:hun liittymisestä etc. Keskustelimme niin kovaäänisesti, että lapset kysyivät, et miksi aina riitelette, kun ne tulee kylään. Emme koskaan riidelleet nauroimme aina lopuksi, vaikka asioista ei kovan väittelyn jälkeenkään oltu samaa mieltä. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja myös sen kertomiseen.
Toivon meille hyviä väittelyitä edelleen ja Sinulle paljon positiivisia asioita tulevalle vuodelle. Toivon myös, ettemme ole liikaa asioista samaa mieltä, koska keskustelu tyrehtyy siihen, eikä mitään väittelyä synny. Yrittäkäämme keskustella kaikki jatkossa sivistyneesti ja asialinjalla.Oikein Hyvää Uutta Vuotta!
valita niille vanhemmille, jotka eivät välitä lapsiaan tavata äläkä jauha paskaa.
ja perhe ehjäksi se on lapsen edun mukaista. hyvä sijaisperhe pitää kyllä riittävästi yhteyttä purun jälkeenkin ....
yhteyttä lainkaan lapsen palattua kotiin. Sijoitus on aina tilapäinen ratkaisu, eikä sinne kukaan voi niin kiintyä, että pitäisi vielä jatkaa yhteydenpitoa?
Sehän olisi sama tilanne, jos vanki vapauduttuaan pakotettaisiin pitämään yhteyttä vankilaan?? Naurettavaa.
Me muutimme lasten kanssa sijaisuuden loppumisen jälkeen juuri siksi, ettei tartte edes nähdä niitä ihmisiä missään.
Eivät lapset heitä kyllä kyselekään. Sen verran kärsimystä saivat aikaan meille kaikille.
Ihanaa elää vapaana, pärjäävänä äitinä, kun kukaan ei ole suurennuslasilla kaivelemassa perhe-elämäämme! Lapset ovat minulle tärkeintä ja parasta, mitä elämä voi antaa.
Niin sen kuuluisikin olla, vai mitä?
todella nauttii kun saa pitää yhteyttä entisiin sijaisvanhempiinsa joita on kertynyt hänen kohdallaan viisi perhettä.
Näkisit sen aidon riemun mikä hänellä on kun saa kortin, kirjeen, puhelinsoiton ja vielä riemukkaampaa kun käyvät meillä tai me käymme heidän luonaan. Etäisyydet ovat pitkät mutta se ei olle este suhteiden vahvuus ja vakavuus on arvokas jota pitää meidän sijaisvanhempien vaalia ja mahdollistaa se normaaliksi kanssakäymiseksi.
Näistä perheistä on vain yksi perhe jonka bioäiti osittain on hyväksynyt koska tiesi että se olisi vain lyhytaikainen eikä yhteistyötä perheen kanssa sen vuoksi ollut edes nimeksikään.
Minusta tuntuu että olet itsekäs ja et halua antaa lapsesi pitää yhteyttä omiin ystäviinsä ja hänelle rakkaisiin sijaisvanhempiin.
Lapsi vastaa sinulle kuten sinä odotat häneltä
vastausta.
Onko sinulla jotakin pelättävää joka tulisi esiin suurennuslasin kanssa tarkastaessa.
Silloin ymmärrän sinua mutta en hyväksy mitä teet lapsellesi kieltämällä hänen tunteensa sijaisvanhempiin/-perheeseen, kavereihin jne.
Mutta tiedoste tekemäsi sitten kun ongelmat alkavat kolkuttamaan lapsesi tunneelämää.
Toivon että ei näin kävisi, mutta kuka sen tietää miten kielletyt tunteet purkutuvat sitten joskus.
jos lapsesi ympäristössä on ollut hänelle tärkeitä ihmisiä niin miksi haluat sulkea heidät pois lapsesi elämästä vaikka sijaisvanhemmat ovat huolehtineet heistä silloin kun itse et ole siihen pystynyt.
Ei se ole sinulta pois päinvastoin ja toki lapset ei myönnä että olisivat heitä kaivanneet koska eivät halua pahoittaa sinun mieltäsi. Lapset myötäilevät aikuisia kuten varmasti olet huomannut. :(
että toivottavasti, et ole tartuttanut vain omaa katkeruuttasi lapsiisi. Oliko sij.vanhemmat todella niin pahoja lapsillesi kuin olet antanut ymmärtää. Ovatko lapsesi todella 100 prosenttisesti kanssasi samaa mieltä, vai myötäilevätkö vaan sinun mielipiteitäsi. Lapsillesi on hyvin vahingollista, jos olisivatkin halunneet pitää vielä yhteyksiä entiseen elämäänsä, tai kertoa jotain mukavaa mitä ovat kokeneet ilman sinua, jos et anna heille siihen mahdollisuutta, vaan olet myrkyttänyt heidänkin mielensä. Jos pystyisit myöntämään lapsillesi heidän todelliset tunteensa, niin ei se todellakaan ole sinulta pois, päinvastoin. Voisit ehkä saavuttaa paremman luottamuksen lastesi silmissä ja he uskaltaisivat myös jatkossa puhua sinulle tuntemuksistaan, joista et ehkä välittäisi kuulla, mutta lasten pitäisi voida puhua kaikista asioistaan omalle äidilleen pelkäämättä äidin reaktioita. Jos olet vähänkään epävarma asiassasi, niin otapa asia lastesi kanssa puheeksi ja rohkaise heitä kertomaan, kuinka "paha" siellä toisessa kodissa olikaan. Jos lapsesi uskaltavat kertoa jotain positiivista, niin ole luottamuksen arvoinen äläkä sitten näytä närkästystäsi.
se, että he menevät elämässään eteenpäin ja jättävät sijoituksen taakseen. Ja sitä myöten sijaishoitajat. Sijoitus ei ole meriitti missään ja kaiken paras on jos sen pystyy häivyttämään kokonaan lastensa elämästä. Lapset pääsevät paljon vähemmällä omassa elämässään ilman joutavia painolasteja.
On ilmeistä, että jokin ongelma on nyt sijaishoitajilla.
jos ja kun lapset pääsevät elämässään eteenpäin. Ainoastaan mietitytti se, että jos lapset kuitenkin kokivat sij.perheessä myös jotain positiivista, mutta nyt eivät uskalla äidilleen siitä sanallakaan mainita, ettei äiti vetäisi herneitä nenään. Ei se nyt heidän maailmaansa täydellisesti kaada, mutta voisi olla kuitenkin helpottavaa, jos uskaltaisivat kertoa kokemuksistaan ihan avoimesti, ilman äidin negatiivista asennetta, jos nimittäin lapset eivät todellisesti tuntisikaan samanlaista negatiivisuutta sij.perhettään kohtaan, mutta joutuvat nyt äidin mieliksi näyttelemään. Luulen, että avoimesti ja rehellisesti keskustelemalla vasta todellisesti voi päästä sen elämänvaiheen yli lopullisesti.
Lasten tunteiden kieltäminen on aivan yhtä haitallista, teki sen sitten oma äiti tai sijari.
että kun äiti kieltää lapsen tunteet niin se on moninverroin haitallisempaa kuin jos sen tekee sijaisvanhemmat.
Voi olla että uusi huostaanotto on sitten edessä kun ei saa tunteitaan tuoda luottamuksellisesti esiin edes omalle rakastamalleen äidilleen.
On muistettava että lapsi ei ole aikuinen ja samoin ajatteleva, vaan lapsella tunteet jotka ovat ilman kieltä.
Meillä sijoitettu ei osaa vielä puhua tunteistaan sanoilla kuten aikuinen puhuu vaikka jo 15 v. Ei se silti ole niin että jokainen lapsi tekisi juuri samoin ja saman ikäisenä vaan se on paljon kiinni siitä miten rikkinäinen on lapsen tunneelämä ja kiintymissuhde omaan äitiin. Eli ei mitenkään yksiselitteinen asia.
Lapsen tunne siteet rikkoutuvat jatkuvasti oman biologisen äidin pettämisistä ja negatiivisestä asenteesta kuten nytkin kävi jouluna lapselle suuri pettymys ja oman henkensä riistämis uhkaukset.
Miten lapsi voi oppia luottamaan aikuiseen koska se rakas aikuinen (äiti)tekee elämän aivan ymmärtämättömäksi sitä lapsi kun ei nyt voi ymmärtää.
Onko joku joka ymmärtää?
ja te sijarit väärässä, tällä kertaa. lapsella on oikeus mennä eteenpäin elämässs ja jättää ikävät sijaiskokemukset taakseen. itsekään et muista lapsuutesi hoitajista kuin jonkun. heillä ei ole mitään merkitystä1
mutta muistan ihmiset jotka ovat olleet elämässäni minua lähellä että siinä kyllä menet heikoille jäille.
Siitähän on kysymys että lapsi menee elämässään eteenpäin et sinä lapsen tunteita kykene häneltä kieltämään muuta kuin pinnallisesti kuten nyt olet sen jo huomannut. Lapsihan elää vain tunteilla eikä niinkään sanoilla.
Ei riitä jos lapselle sanot "minä rakastan sinua" on myös tunne oltava kokonaisluontoinen johon sisältyy niin paljon asioita joita ei heti osaa edes aavistaa.
Kokeileppas kertoa sijareista jotakin hyvin myönteistä ja muistele jotakin tilannetta joka on myös lapselle ollut myönteinen. Kait tiedät niitä paljonkin olevan.
Huomaat miten lapsesi muuttuu ja ovet muistojen kammioon aukeavat.
Onko sinulla siihen uskallusta?
Jos nuori kaipaa noin kovasti äitiään, ottaisin nuoren kyytiin, bensatankki täyteen ja eväät reppuun. Kaivaisin sen äidin ylös mistä vaan ja hänelle toivotettaisiin hyvät joulut ja uudet vuodet ja vietäisiin tuliaisia, vaikka kahvia ja leipää ja kinkkua. Ne on hyvät tuliaiset kenelle vaan. Kun on kyseessä 15-vuotias, hän jo ymmärtää vaikkei äiti olisi ihan kuosissaan, mutta äidin tervehtimisestä nyt lienee kyse.
Ja tekisin niin näin joulun jälkeenkin. Ihminen kuin ihminen on samalla tavalla Luojan luoma vaikkei se sinun pirtaasi näytä mahtuvan. Lpsen äiti niin kuin sinäkin vaikka toisilla asiat on toisin kuin toisilla, mutta hyvän joulun toivotuksessa sellaisilla ei ole mitään tekemistä. Olen biologinen äiti, elänyt ja elän periaatteitteni mukaisesti, mutta se ei sossu paskalle sopinut vaan teki huostaanoton kun katsomme maailmaa niin eri tavalla.
siinä vstsaus sulle joka kyselet miksi huostaanottoja tehdään!
sossun idea oikeasta elämäntyylista liian rajoittunut!
helppoa niin kyllä kait se olisi tehtykin eväät reppuun ja menoksi 300 km sivu jos kotona olisi.
Mutta saisimme kyllä lähteä ilman lasta hän ei siihen kyytiin kyllä tulisi jos sanoisimme että lähdemme äitiä tervehtimään niin lapsi varmasti menisi karkuun. Näin on käynyt ennenkin joten ei se mitenkään outoa olisi.
Eipä ne äidin isä ja äitikään laspsenlastaan vieneet äitiään tervehtimään ja joululahjoja viemään vaikka asuvat 20 km. päässä. Olihan lapsi siellä heidän luona joulua viettämässä kuten jo aikaisemmin olen kertonut.
Vaikka eihän he tiedä missä lapsen äiti on vaikka löytyisi Tallinasta. Soittaahan kännykällä voi vaikka lähi naapurista tai 700km päästä.
Ei se kyllä mahdu kenenkään kaaleen ja onko se lapsen vastuulla olla yhteydessä äitiinsä. Vaikka me muut aikuiset sitä kuinka jeesaamme niin se lopullinen vastuu on lapsella kohdata oma äiti siinä kunnossa joka ei ole lapselle suotavaa. Anna lapsen säästyä siltä ja nauttia lapsuudesta lapsena vaikka puukko valtimolla.
Mielestäni aikuisen asiat ei kuulu lapselle. Luojan luoma on itse kukin mutta mitä sillä on merkitystä jos se ei ole näin äidin taholta ymmärretty ja rakkaus jää osoittamatta ei voi kuin odottaa koska uhkaus "vahingossa" toteutuu.
En voi kertoa kaikkea mitä on tapahtunut vaan pidän ne salassa ulkopuolisilta.
Mutta mitä tuskaa tällainen voi aiheuttaa ja niin monelle äkkiä laskettuna suoraan 15 läheistä on saaneet todella epämukavan joulun ja sen jälkeen mitä vielä tapahtuukaan. Katsomme siis maailmaa niin eri ajatuksin.
kaikille lukijoille.
että hätäsi lapsen puolesta on aito. Täytyy sanoa, että aiheellisia huostaanottoja ja sijoituksia on. Siksi en käsitä, että aiheettomiin tuhlataan resursseja.
sitä minäkin olen kovasti ihmetellyt, että miksi ihmeessä niitä aiheettomia tehdään ja metsästetään, kun todella hädässä olevia lapsia on niin paljon.
Monta aiheellista huost.ottoa jää vielä resurssipulan takia tekemättä tai pitkittyvät aivan liikaa. Lastenkodit on täynnä, sij.perheet kaikki käytetty ja vielä sitten etsimällä etsitään lapsia huost.otettaviksi. Mikä noiden sossujen päässä viiraa? Luulen, ettei kukaan sijari ole täällä uskonut tai ymmärtänyt juuri sitä, että ho. voisi olla aiheeton juuri edellä esittämistäni syistä.
hyvä ja osuva kysymys
en kyllä usko turhiin huostaanottoihin..varsinkin kun vähän aikaa kuuntelee heidän tilanteitaan jotka väittävät näin. Omalle tilanteelleen voi olla yllättävän sokea ja lapsen ei pidä tuosta tilanteesta kärsiä.
yhteyttä entisiin sijareihinsa, mutta he eivät halua! Etkö osaa lukea?
En ole lapsilta kieltänyt postikortteja, enkä vahdi heidän puheluitaan. Kyllä he voisivat, jos itse haluaisivat soittaa aivan vapaasti.
Vaan itse ovat sanoneet, etteivät halua puhuakaan siitä ajasta ja jos jotain kysyvät, vastaan kyllä.
Minä olen se joka ei halua heitä koskaan nähdä! Siksi muutin toiselle paikkakunnalle ja aloimme täällä uuden elämän. Ei minulla ole mitään salattavaa. Suurennuslasilla tarkoitin sitä, että entisellä paikkakunnallani hain apua uupumukseen ja luotin ihmisiin.
Minun avun hakemiseni tulkittiin täysin väärin ja lapseni olivat jonkin aikaa sijaisperheessä.
Olen siitä väärintulkinnasta vihainen ja vihaan koko taakse jäänyttä paikkakuntaa. Näin on ja amen!
Lapset saavat kasvaessaan tehdä ihan omat ratkaisut.
Jos toinen heistä vaikka haluaisi nähdä entisen sijarinsa, voisin toki kyyditä ja sopia palautuksen, mutta ITSE en heitä halua nähdä. Niin paljon pahaa saivat aikaan elämässämme.
Enkä tarkoita tällä, että kaikki sijarit olisivat sieltä ja syvältä? Meille vain sattui todeeeeella huono perhe.
Olen se äiti, joka muutti lasten kanssa toiselle paikkakunnalle, koska emme halua sijareita edes nähdä.
Meillä oli juuri niin, että sijarit kelpuuttivat vain tyttöjä ja "akka" lipsautti että vielä kivempi jos on vaalea ja saa letit???
Tietenkin mahdollisimman helppohoitoinen lapsi on mieluisin. Hänet voi pukea kuin nuken kauniisti.
Me jopa riitelimme vaatteista, kun toinen halusi Mikki-paidan ja shortsit, koska on helpompi leikkiä. Sijari tyrkytti vain vaaleanpunaisia rimpsumekkoja.
Eikö kuulosta naurettavalta, mutta tämä on totta.
Sitten kun mekko likaantui tai meni rikki leikkiessä, lapsi sai moitteet. Hän itki puhelimessa minulle.
Olisi hurjan paljon kerrottavana "typerän" aikuisen metkuja, kun ei omia lapsia ollut. En kuitenkaan uskalla kirjoittaa, ettei tunnisteta.
Tämä entinen sijari erosi ja otti juopon ukon jonka kanssa sai lapsen.
Osteleekohan vain vaaleanpunaisia pitsimekkoja, kun totuus lyö kasvoille???
että olet joutunut kokemaan tuollaista kohtelua sij.perheeltä. Ikävää se on myös meidän kaikkien muiden kannalta, jotka emme ole samanlaisia, emmekä hyväksy tuollaista ollenkaan, mut silti meitäkin epäillään, kun joku joukostamme töppää. Todella valitettavaa. Onneksi sait lapsesi kotiin je teillä on nyt asiat hyvin. Toivottavasti myös se sij.perhe on jo lopettanut toimintansa kokonaan.
kokemusteniselkäreppuun ja sen sinun kirjoituksesi perusteella vastasin joten en voi sille mitään kun annat sen kuvan siitä että itse et hyväksynyt etkä voinut sietää sijaisperhettä. Sehän kyllä peilautuu sinusta lapseesi. Lueppas oma juttusi alku niin mitä siitä ymmärrät.
On tuo nähty ja sille en voi mitään koska lapsi on lojaali ja toimii sen mukaan mitä häneltä odotetaan.
Mutta jos syy on oikea niin sillä selvä. En puolustele pahuutta vaan lapsen etua haluan valvoa ja työ sen mukaista.
ymmärryksestäsi. Olet fiksun oloinen sijaisäiti ja toivotan hyvää vuotta 2007.
On kiva kuulla itse äitinä joskus sekin, että on oikeassa ja sijari tekee tyhmyyksiä.
Perheen eron jälkeen mies meni uudelleen naimisiin ja heillä on yksi sijoitettu, joka on jo murkkuikäinen.
Muuta en heistä tiedä, enkä haluakaan tietää. Kyllä olemme paljon "pesseet jälkipyykkiä" lasten kanssa, koska tasapainoa ei löydy ennen kuin kaikki mennyt on puhuttu läpi.
Mutta hyvin me pärjäämme. Onneksi lapset pystyvät ottamaan esille vaikeitakin asioita ja ymmärtävät kun jaksan kertoa.