tähän ollaan nyt tultu..
6 vuotta seurustelua, 2 vuotta saman katon alla, ensimmäisiä isoja yhteisiä ostoksia.
mä tykkäsin menosta näin.
ei sormuksia,ei lapsia, ei sitoomuksia.
mieskaverini kysyi pari iltaa sitten, että mitä mieltä olisin kihloista..
vastaukseni oli..."se olis aika iso juttu."
hän -"haluisitko mennä mun kanssa kihloihin?"
minä-"no,kyl mä haluun olla sun kanssa. siis tarkotatko nyt kihoilihin?"
hän-"ei, ei vielä sitte ens vuoden puolella?"
minä- "joo,kiva."
sit puhuttii kaikest mitä ollaa yhes tehty ja koettu.
ton kihlaus keskustelun aikana mietin vaan että
miten mä voin valehdella näin.
mä en todellakaan halua mennä kihloihin. mä oon tosiaan onnellinen näin.
kysymys ei o siitä etten rakastais,koska rakastan ja arvostan todella paljon mieskaveriani, vaan sitten menin valehtelemaan.
miten voisin puhua hänen kanssaan kihlauksesta uudestaan niin ettei hän kuitenkaan loukkaantuisi?
ja mahdollisimman nopeasti ettei hän kerkiäisi suunnitella nyt mitään.
suututtaa kun piti mennä päästelemään suusta sammakoita.
kysymys tuli niin nopeasti ja kun katsoin häntä,hän oli ihan innoissaan,enkä vain voinut pilata hänen tunnelmaansa.
6 vuotta seurustelua, 2 vuotta saman katon alla, ensimmäisiä isoja yhteisiä ostoksia.
mä tykkäsin menosta näin.
ei sormuksia,ei lapsia, ei sitoomuksia.
mieskaverini kysyi pari iltaa sitten, että mitä mieltä olisin kihloista..
vastaukseni oli..."se olis aika iso juttu."
hän -"haluisitko mennä mun kanssa kihloihin?"
minä-"no,kyl mä haluun olla sun kanssa. siis tarkotatko nyt kihoilihin?"
hän-"ei, ei vielä sitte ens vuoden puolella?"
minä- "joo,kiva."
sit puhuttii kaikest mitä ollaa yhes tehty ja koettu.
ton kihlaus keskustelun aikana mietin vaan että
miten mä voin valehdella näin.
mä en todellakaan halua mennä kihloihin. mä oon tosiaan onnellinen näin.
kysymys ei o siitä etten rakastais,koska rakastan ja arvostan todella paljon mieskaveriani, vaan sitten menin valehtelemaan.
miten voisin puhua hänen kanssaan kihlauksesta uudestaan niin ettei hän kuitenkaan loukkaantuisi?
ja mahdollisimman nopeasti ettei hän kerkiäisi suunnitella nyt mitään.
suututtaa kun piti mennä päästelemään suusta sammakoita.
kysymys tuli niin nopeasti ja kun katsoin häntä,hän oli ihan innoissaan,enkä vain voinut pilata hänen tunnelmaansa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
lupaus avioliitosta.
Koko tilanne on hieman koominen: mies siis kysyi haluaisitko *kihloihin* hänen kanssaan? Mitä hän sillä mahtoi tarkoittaa?? Kihlaus on nimittäin lupaus avioliitosta, eli miehen olisi pitänyt kysyä haluatko naimisiin hänen kanssaan, ja jos vastauksesi on myöntävä niin silloin olette kihloissa. Sormukset voi hankkia myöhemminkin tai olla vaikka kokonaan hankkimatta.
Kun/jos asia ensi vuoden puolella tulee ajankohtaiseksi niin kysy sinä siinä vaiheessa ymmärtääkö mies todella mitä kihloihin meno tarkoittaa, eli että kyse ei ole toisen ihmisen sormustamisesta vaan lupautumisesta menemään naimisiin hänen kanssaan.
siis tarkoitin ja uskon että hänkin tarkoitti sitä että otamme askeleen lähemmäs avioliittoa. Kihlat, lupaus toiselle puolisoksi, ei vielä häitä ja rauhassa katseltaisiin asiaa eteenpäin. Siksipä tämä minua nyt kävi niin paljon pelottamaan, koska en koe olevani valmis tähän. Kiitos vastauksestasi.
Mä olisin ollut ainakin vähän hämillään, että mitä mies tarkoittaa. Kun kysyi kihloihin eikä naimisiin/vaimoksi. Nykyään kun ei tiedä mitä kihlaus merkitsee. Tai luulisi sitä tietysti kumppaninsa tuntevan sen verran ja asiasta joskus puhuttaneen, että tietäisi hänen ajatuksensa siitä.
Pilaat hänen tunnelmansa ehkä pahemmin mitä myöhemmäksi jätät totuuden kertomisen. Sattuu ja loukkaa vähemmän, kun kerrot heti. Mun mielestä ei olisi pitänyt vastata edes myöntävästi, mutta kunhan nyt korjaisit sen mahd. pian. Ettei toinen elättele turhia haaveita. Ja asia vaivaa sinua kuitenkin. Ihmeellistä kyllä, jos olet ajatellut ettet mene koskaan naimisiin ettei siitä ole aiemmin ollut puhetta? Sen verran kauan olette seurustelleet. Ei kaikkien ole pakko sitoutua, mutta kyllä toisen pitäisi tietää missä mennään. Ja entä lapset, tietääkö että et halua niitä? Haluatko koskaan?
Itse en kyllä pystyisi olemaan ihmisen kanssa vuosikaudet, jos toinen ei halua lainkaan sitoutua. Olisi aika epävarma olo.
Ihan uteliaisuudesta haluaisin tietää, miksi et halua/koe olevasi valmis kihloihin/naimisiin? Jos rakastaa ja haluaa viettää toisen kanssa lopun elämäänsä, niin miksi ei menisi naimisiin? loppujen lopuksi sehän on vain laillinen sopimus, nimi paperiin.
kuten aikasemminkin sanoin, tykkään menosta näin. Olen onnellinen juuri nyt näin kuin asiat on. Onnellinen tänää ja nyt, mutta vuoden tai parin päästä?
miksi menisin naimisiin?
suuri asia on pelkoni ja ahdistus, kuten äitini sanoo, elä elämääsi ja katsele ympärillesi, vielä voit kun ei ole ns."ketjua jalassa".
pelkäään avioliiton muuttavan kaiken. Lapsia en halua, en voi ainakaan kuvitella koskaan haluavani,ehkä sekin muuttuu. Mieskaveri haluaa lapsia ja olemme puhuneet asiasta. Hänen mielestään on loukkaus häntä kohtaan jos en tahdo. Toinen syy tähän on se että minulla on sairaus joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista. (saisin hormonihoitoja jos haluaisin tulla raskaaksi). Hänen mielestään se on vain "tekosyy". Ehkä se on sitäkin, mutta kuitenkin todellinen asia joka vaikuttaa.
Olemme puhuneet aikaisemmin avioliitosta, mutta olen aina sanonut että aika näyttää sitten yms. Nyt viime viikolla yritin puhua hänen kanssaan siitä etten ole varma mitä elämältä tahdon, mutta hän sanoin vain että "uskon että mielesi muuttuu". Mitä jos ei muutukkaan?
en halua pilata hänen elämäänsä sillä että haluan elää omaa elämääni näin.
Rakastan ja arvostan, mutta käy tuntumaan siltä että minun pitäisi lähteä, hänen vuoksi...
Mutta toisaalta en osaa kuvitella elämääni ilman häntä.
Surullisin mielin olen.
Kiitos vielä vastanneille!
voi olla ettei toista kertaa tule... on paljon miehiä jotka eivät halua sitoutua.