Silloin kun sain uuden henkilötunnukseni, itkin. Yksi ystäväni esitti, että itken luopumistani.
Sanoin, että itken vain sitä, että yhteiskunta vihdoin tunnusti virheensä. Mutta samalla mietin että koenko luopuvani jostain. Ja tulin siihen tulokseen, että luovun tautini ohella ehkä jotain maallisesta tavarasta. Mutta taudista luopuminen ei ole paha asia, niinkuin toisista sairauksista parantuneet voi vahvistaa.
Jotkut kokee vanhasta äänestä luopumisen vaikeaksi, minä en kaivannut sitäkään.
Miesten vaatteet lensi roskikseen, paitsi yksi villapusero. Olikohan siitä sitten vaikea luopua? En osaa sanoa.
Sanoin, että itken vain sitä, että yhteiskunta vihdoin tunnusti virheensä. Mutta samalla mietin että koenko luopuvani jostain. Ja tulin siihen tulokseen, että luovun tautini ohella ehkä jotain maallisesta tavarasta. Mutta taudista luopuminen ei ole paha asia, niinkuin toisista sairauksista parantuneet voi vahvistaa.
Jotkut kokee vanhasta äänestä luopumisen vaikeaksi, minä en kaivannut sitäkään.
Miesten vaatteet lensi roskikseen, paitsi yksi villapusero. Olikohan siitä sitten vaikea luopua? En osaa sanoa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
En kokenut mitään luopumiseksi, pikemminkin uudestisyntymiseksi. Entinen elämäni ei ollut sen arvoista että siitä luopumista olisin surrut. Prosessin jokaisen askelen olen kokenut kuin tuhkasta nousuna.
Kyllä minulla on liittynyt ihan laidasta laitaan tunteita prosessiin, varsinkin alkuvaiheessa.
Vaikka korjaus olisikin ainoa oikea vaihtoehto, minusta on hyvin inhimillistä kokea myös luopumisen ja menettämisen tunteita, myös näihin liittyvää ja epävarman tulevaisuuden pelkoa.
Itse vertaisin prosessia vapautumiseen kymmenien vuosien vankeudesta. Tutuista ja turvallisista kuvioista luopuminen ei ole välttämättä ihan helppoa vaikka niistä haluaisikin luopua. Ihmisen psyyke on ihmeellinen...
vitun ruma ja ällöttävä sä silti olet.
Et ole koskaan nähnyt minua tai kuviani ja silti tiedät että olen ruma. Ihme höpöttäjä...
Paskan värinen on sen näköinen, vitun ruma on sen näköinen. Kuitenkin siitä ollaan kiinnostu-
neita (ainakin useimmat). Kärjistän: "kukaan ei
ole ruma kuin v.... . Ajatella saa, mutta epä-
kohteliaisuuttaan ei kannata näyttää.
Voin vaan kuvitella. Ei nämä muutkaan kuvalliset täällä näytä kuin jostain kauhukabinetista revityiltä.
Hyvä! Miehuus ei suinkaan ole sairaus eikä ole yhteiskunnan vika ettei niitä vehkeitä voi valita. Itse olin homoseksuaali ja tunsin etten saa roolistani tarpeeksi niin lähdin prosessiin. Mikäkö nyt olen? Ehkä vajaa sukupuolinen ihminen mutta ihminen silti.
Olet ensimmäinen joka tunnustaa hoitaneensa homoseksuaalisuuttaan sukupuolen muuttamisella!
Vaikka minullakin oli mielenkiintoa miehiin aiemmin, en tuntenut itseäni homoseksuaaliksi, vaan naiseksi miehen ruumiissa. Nyt tilanne on korjaantunut ja samalla nuo oudot ajatukset normalisoituneet, koska olen hetero nainen.
Eiks nyt oo ällöö olla se osapuoli johon lykitään parrua, kun joskus sait vielä sitäkin puuhailla. MIEHISYYS KUNNINAAN!
Enkä koskaan lyki itsekään.
Tietää, että mikä parru on? Ovat varmaan kuulleet isältään parruhommista ja ymmärtäneet väärin.
Taitaa olla vielä miehen mittoihin melkoinen matka :)
Mahtaa tytöt tykätä ?
Jenkkifoorumilla kuulin että noiden leikkauksen jälkeen käytettävien sauvojen nimet ovat yhdellä saaneet nimensä miespuolisista hurrikaaneista ja toisella planeetoista. Suurin oli Saturnus.
Suomalaisena tuo kuulostaa vähän liian hienolta. Suurin voisi olla parru, siitä pienempi lankku, sitten kakkosnelonen, kakkoskakkonen ja edelleen rima. Pienin voisi olla peitelista. :)
Että tuo on ihan perseestä. Ei noilla ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa :)
Voi hyvät hyssykät, että aikaiset ihmiset kehtaavatkin :O
Kyllä aika hurrikaanit näyttää ja ...täyttää.